Miten käsittelisin lapsuuttani, kun siinä on niin paljon traagista, että sitä ei kukaan viitsi lukea. Aion tehdä kässärin lapsuudestani.
Minulla on ongelma
kirjailija
3243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse tiedät mitä otat siihen mukaan.
Itse valitsin niitä, joiden katsoin selvimmin vaikuttaneen persoonallisuuteni kehittymiseen. Hyvät ja pahat.
Tässä asiassa olisi hyvä olla joku, jonka avulla on mahdollisuus oppia tuntemaan itseään. Itse itseään kun saattaa olla vaikea nähdä.
Kun lapsuus on hyvin traaginen, on muutenkin hyvä olla tukea kun paneutuu kokemaan uudestaan niitä kauhua herättäneitä tunteita.
Näin olen ajatellut omaa tarinaani suunnitellessa. Voihan olla, että keksit itsellesi paremman konstin.
harjoittelisin kirjoittamaan sellaisia muistoja, joissa voisin käyttää(=muistaa) paljon sanoja kuulin, näin, haistoin, maistoin, tunsin.
Niistä lauseista, joissa käytät noita sanoja kertoessasi elämästäsi, tulee terapeuttisia. Rikkinäinenkin ihminen eheytyy niistä.
Vain kirjoittamalla tulee kirjailijaksi - jos tulee ?