pitäisi hävetä sitä että ovat työttömiä, taikka jotkut asuvat vuokralla tai heillä ei ole kesämökkiä ja huvipurtta. Tai joku on joutunut eläkkeelle ennen aikojaan.
Joskus tuntuu että kateus tekee ihmisistä, ainakin täällä, sokeita näkemään miten huonosti joku lähimmäinen voi.
Naapurissa voi asua joku hyvinkin tiukilla asuva perhe jolle pienikin asia voisi tuottaa iloa arkeen, ei ainakaan haukkuminen auta asiaa.
Oletko katsonut ympärillesi itsekyytesi keskellä ja huomannut jos jotain naapuria voisi auttaa.
Joskus tuntuu että kateus tekee ihmisistä, ainakin täällä, sokeita näkemään miten huonosti joku lähimmäinen voi.
Naapurissa voi asua joku hyvinkin tiukilla asuva perhe jolle pienikin asia voisi tuottaa iloa arkeen, ei ainakaan haukkuminen auta asiaa.
Oletko katsonut ympärillesi itsekyytesi keskellä ja huomannut jos jotain naapuria voisi auttaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En myönnä olevani itsekäs mutta jospa se johtuukin siitä että työ on aina ollut elämän keskeinen sisältö. Silloin voi tuntua ettei oikein ole ihminenkään, elätti tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua tai kutsutaan kun ei ymmärretä. Tosin jos on elänyt rikkaan elämän (lue minä), ei ole mitään aihetta häpeilyyn.
Kuten olen joskus sanonut nykyään opiskellaan pitkään ja mennään vanhempina töihin. Minä olen aloittanut jo kesätöissä 13 vuotiaana ja ollut opiskelun jälkeen monenlaisessa työssä, kaksi ammattiakin on siunaantunut, alan olla siis eläkeiässä.
kesätöihin vasta ammattikoulun aikaan eli joskus 14-15 vuotiaana. Erilaisia ammatejahan niitä on meikäläisellekin siunaantunut, mutta ei niihin tarvittu opiskelua siihen aikaan. Työ se oli joka opetti ammatin kuin ammatin. No ei tietenkään ihan kaikkia, mutta siivoojasta tehdastyöläiseksi. Kevytmetalli puristintyönkin opin metallipajalla ja hauskaa oli miesten kanssa.
Väitätkö, ettet itse ole itsekäs?
Useimmilla perheillä budjetti on suunniteltu niin, että se juuri ja juuri riittää omiin menoihin.
Toivottavasti koskaan ei taannuta entiseen, eli siihen, että ihmisten pitäisi olla toistensa anteliaisuuden varassa.
Silloin voisi monelle tulla nälkäkuolema.
Kyllä nyky-yhteiskunta on velvollinen maksamaan jokaisen perushuollon, ettei sentään tarvitse kerjuulle lähteä.
Kelle kärsisi mennä tarjoamaan apua, minä en tiedä ainakaan ainuttakaan.
mutta varojeni puitteissa osaan myös auttaa muitakin. Monelle olen lainaa vähistäni antanut ja onneksi osa on pystynyt myöskin hoitamaan velkansa. On toki niitäkin jotka eivät siihen pysty, mutta hyvin siitä huolimatta olen pärjännyt. Ei ne lainat isoja ole olleet 10-20€ mutta sillä on joku saanut edes viikonlopun ruuat itselleen.
Kerjuullahan monikin on jos katselee leipäjonoja, joten ihmisten anteliaiuuden varassa elävät, tai sanoisinko kauppiaiden.
Köyhien ystävä. Itsekkin köyhä, päästään.
pullot kolisevat eniten.
Nykyään siis kolisee tyhjät pullot, ennen kolisivat tyhjät tynnyrit:))
tyhjät tynnyrit ovat nykyjään historiaa. Niin no jos ei sitten jostain rahdata rommitynnyreitä tai muita arvokkaita litkuja suomeen.
Onhan mulla kokemusta kun olen kasvatettu tynnyrissä..kuulemma. :)))))
ettei köyhyys mikään sairaus ole mutta onhan se melkoinen häpeä.
Sinulle ei ole kukaan kateellinen, usko pois vaan.
kannalta katsottuna se on häpeä, sinunko? Kyllä sinä jostain olet minulle kateellinen kun jaksat maukua toistenkin puolesta mielipiteitäsi.
Luojan lykky, että itselläni on varaa auttaa muitakin, eikä levitellä käsiäni ja haukkua kanssaihmisiä.
Eihän sitä köyhyyttä tarvitse aina rahassa ja omaisuudessa mitata, en tarkoita siis mitään maallista mammonaa vaan tuota pään sisään kerättyä arvokasta kokemusta. Ei mulla ole paljon rahaa ja olen hyvä laittamaan sen kaiken menemään mikä tuleekin enkä sure sitä jos kuukauden lopussa kitistelen (tosin osa menee vielä lapsille).
En silti koskaan ajattele olevani köyhä, minulla on kaikki mitä tarvitsen, kaikki uutuusvempeleet saa jäädä kaupanhyllylle koska olen todennut niitten jäävän käyttämättä ja sitten joudun tyrkyttämään niitä eteenpäin. En tosin anna rahaa mihinkään keräyksiin enkä kerjäläisille, sitä pitäisi koko ajan olla työntämässä johonkin.
Kierrätys on mahtava juttu ja se on alkanut toimia meidänkin taloyhtiössä. Juuri eilen vein ison kasan pieneksi jääneitä ihan virheettömiä lastenvaatteita ne kun kasvaa ennen murkkuikää ihan silmissä. Eikä hävetä ollenkaan jos sieltä löytyy itsellekin jotain kivaa vaihtelua. Tosin ainoa mitä en kierrätä on kegät, jollen satu saamaan niitä omilta lapsiltani.
oma vika ole ettei ole töitä tuskin on kenenkään yksittäisen työntekijän syy että tehttaitten tuotannot siirretään ulkomaille ja toi auttaminen on vähän vaikeaa suomessa kun suomalaiset on niin ylpeitä etteivät voi pyytää apua ruokaakin menee roskiin niin paljon kun vaan jaksaa kantaa eikä se kelpaa kellekkään jos tarjoaa niin yhden kerran otetaan vastaan ja seuraavaa kertaa ei tule vastaanottajan toimesta ja antajan puolelta tuntee itsensä tyrkyttäjäksi vaatteitta kenenkään ei tarvitse kulkea kirpputorit on pullollaan euron ja parin housuja puseroita takkeja kenkiä ite oon muunmuassa vaatettanu ystävän tytöt tänä talvena puseroilla ja takeilla ja toppahousuilla kyllä löytyy joka lähtöön tytären poikavauva on kans vaatetettu kirpparivaatteilla ihan täysin muutamaa pussia lukuunotamatta ei tää nyt niin kallista oo tää elämä vaikka sanotaan aina että elämä on...
Kun työsopimukseni purettiin ollessani 53v aloitin työttömyysurani täysin häpeämättömästi.
Pätkien ja työttömyysjaksojen vaihdellessa 57v pitkäaikaistyöttömäksi, 6-kymppisenä työttömyyseläkkeelle ja nyt häpeämättömästi pienellä vanhuuseläkkeeelä jo toista vuotta.
Voisi sitä hullumminkin elää!
asioita ei ihmisen tarvitse hävetä. Työtön voi olla ilman omaa syytään ja noita rahalla hankittavia statuksia ei kukaan välttämättä tarvitse.
Eläkkeelle joutuu sairauden vuoksi ja silloin ei kykene töihin.
Ihmiset voisivat taas välittää toisistaan enemmän.
Nykyihminen on todella hirveän itsekäs jos ajattelee vähänkin omaa perhettään kauemmas.
Se lähtee itsestä, tämäkin, välittäminen muista!
Näin on ja varsinkin nyt, kun tehtaita ajetaan alas jää moni pitkän linjan ammattilainen työttömäksi juuri - 50v. Näin on käynyt itsellenikin ja paikkakunnallamme ei ole tarjota työtä edes nuoremmille. Eiköhän silloin ole oikeutettu käyttämään aikanaan liitolle maksamiaan rahoja työttömyysetuutena?
Jaa, en tiedä, mutta tuota kämpän vuokrausta olen alkanut pitää kovinkin kiinnostavana vaihtoehtona kun fundeeraan miten näitä osittain jo alkaneita eläkepäiviä voisi pitää enemmän hieman lähempänä niitä mantuja missä olisi tarjolla kulturellimpaa ajanvietettä. Hinnat eivät huimaa ja maiseman voi vaihtaa aina halutessaan.
En tosiaan häpeä työttömyyttä. Vaikka se olikin vapaaehtoinen valinta.
Olen jopa ylpeä niistä 40-työvuodesta, jonka aikana veroa maksoin.
Nuorille haluaisin kaikille työtä ja toimeentuloa.
Kanssasi saman suuntaisesti ajattelen.
Ryhdyin 53-vuotisena tekemään tilaa nuoremmille, vastaavan koulutuksen saaneille, hanttihomia tekeville.
Viimeisessä vakituisessa työpaikassa oli tilalleni todella pakko palkata henkilö.
Valittu oli minua yli 20-vuotta nuorempi, kahden piene lapsen paikkakunnalla ajava isä.
Luovuin ko. paikkakunnan pienestä vuokraamastani perheasunnosta enkä enää pöllyttänyt maanantai aamuisin ja perjantai-iltaisin kallista tuontipolttoainetta.
Myös verotustulkinnat auttoivat päätöksenteossa.
Ratkaisu oli kaikkia osapuolia tyydyttävä.
Kaikilla on oma elämä tässä kovassa maailmassa. Auttaminen on sairautta, en tarkoita läheistä vaan EU ja toiset maat, miksi auttaa? Kuka saa rahat? Rahat saavat maailman kaikkein rikkaimmat. He pitävät hölmöjä ohjainmissa kuin apinaa ja heitä ole paljon johdossa.
Kaikki missä "apinoita" pidetään ohjaksassisa ovat kaikki seurat-puolueet-- ja rahan keruu ex punainen risti,pelastus -armeija kaikki uskon liikkeet...jne... Kaikilla näissä on johtajilla huippu palkat ja eläkkeet.
ilman työtä olevat häpeävät itse tilaansa. Minusta työttömyydessä ei ole mitään häpeämistä eikä työssä oleva voi taas kerskua omaa tilaansa. Ei sitä koskaan tiedä, milloin osuu omalle kohdalle.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan niin itsekästä, ettenkö auttaisi jos vain pystyn. Usein olenkin joutunut avittamaan..ei ihan naapuria, mutta muita ihmisiä. :)
Miksi ei ole solidaarisuutta, sitä ei koskaan ole ollut Suomessa on vain ammattiliitto mafia. Onko tullut mieleen kuka maksaa ja kuka saa. Onko venäjän tyyli jäljellä ja us suutelu, uutiset sillä kielellä kun niin paljon heitä.
1980-luvulla vanhempieni naapurissa asui 1920-luvulla rakennetussa mökissä yksinhuoltajaäiti lapsensa kanssa. Kylän ämmät, myös minun äitini, sanoivat hänestä, että siinä on iso riski nainen, joka ei viitsi tehdä työtä. Tietenkin kutsuin itseni kylään ja selvitin asian. Nainen kertoi, että hän sai astman lastulevytehtaassa. Hän oli sairaalassakin asian tiimoilta. Nainen kysyi työnantajaltaan ulkotöitä sahalta. Työhönottaja sanoi, että meidän firmassa ei tarvita sairaita työntekijöitä. Työllisyyskurssillekin nainen meni, mutta kun sopiva työpaikka olisi löytynyt, niin hän ei pääsyt riittävän aikaisin työpaikalle yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Työkkäri antoi lausunnon, että henkilö ei ole sairautensa ja asuinpaikkansa vuoksi työmarkkinoiden käytettävissä, ei makseta työttömyyskorvausta.
Myöhemmin nainen sai ulkotöitä toiselta työnantajalta, kun oli ensin löytänyt kimppakyydin työmatkoihin. Sen jälkeen työura oli katkeamaton eläkkellepääsyyn asti. On se vaan niin hemmetin helppoa syytellä ihmistä, jolla menee syystä tai toisesta huonosti. Tapasin kyseisen naisen noin viikko sitten. Siksi asia tuli taas mieleen.