ei minusta saa välittää
ei silittää olkapäätä
jos itken
olin jo varma
etten enää kylmety
toivoin olevani vahva
ei rakkaus vahvista vaan tekee heikoksi
siksi itkulampeni jääkään ei kestä
ei enää edes yhtä kyyneltä sortumatta
ei silittää olkapäätä
jos itken
olin jo varma
etten enää kylmety
toivoin olevani vahva
ei rakkaus vahvista vaan tekee heikoksi
siksi itkulampeni jääkään ei kestä
ei enää edes yhtä kyyneltä sortumatta
Vastaukset 8
Vanhimmat
otsikko oli "vapisen heikkoudesta sinuun" tms.
Luulisin että ainakin rakastumisen alussa on "heikko"
ja haavoittuva. Mitä runoosi tulee niin se kuvaa rakastumisen
alkuvaihetta, pelkoineen ja epäilyksneen, punnita hyvät ja huonot puolet
toisiinsa. Joskus täytyy ottaa riski ja antaa rakkaudelle vallan tai siten kuunnella järjen ääntä.
(joka sekin voi olla väärässä) ja vaikka tämä olis pelkästään runo niin miettimistä
herättävä, kiito siitä!
Vahvuus voi kääntyä itseään vastaan ja voi olla yllätys, kuinka heikoksi vopi vaipua:/
Tämä oli vain tunnepläjäys, hetken lapsi.
Tänään heikkous on kääntynyt jo ehkä joksikin muuksi.
Kiitos Liona32 käynnistä=)
Runo, jonka suruielinen sävy välittää aidosti loukatun sydämen tuskaa.
" Ei minusta saa välittää ". Lause, joka voi ilmaista niin paljon. Muinua on loukattu, ymmärretty väärin, pilkattu tai jopa petetty.
Tai, minä olen pettynyt itseeni. Siihen, että uskoin olevani vahva ja silti annoin itseni rakastua.
Tästä runostasi voi löytää niin paljon.
Elämän ja kohtalon tuskaa. Kaipuuta ja katkeruutta.
Toivoa ja toivottomuutta, jopa tietty annos kiukkua. Kuin "älä koske minuun. Entahdo, että olkapäätäni silitetään."
Ja ehkä kuitenkin tahdon.
Tahdon, että otat syliin ja rutistat tiukasti.
Silität olkäpäätäni ja lämmität kylmyyden pois minusta, kunnes kyynellampeni jää sulaa ja tulva, joka siitä seuraa huuhtoo pois kaiken pahan mielestäni.
Sanotaan, että Rakkaus tekee hyvää sydämelle.
Miksi sitten..siihen joskus sattuu niin kovaa?
Upea, kaunis ja herkkä runo.
Kiitos "punatukkainen".
Olet runoni rivienkin välit ja kaikki tuo mitä kirjoitit, pitää paikkansa.
Tunneälysi tyrmää minut hiljaiseksi.
Kiitos(uskallan sanoa) ystäväni, kiitos!
Olipa surullinen sointi runossasi, taitavasti
sanottuna.
Istun hiljaa viereesi
lohdutan,
kuuntelen,
lupaan..
Siispä kuiskaan; koska tarinani ei päättynyt vielä
otat suuren riskin.
Jos jatkan, kestätkö kaiken?
Jos vastaat kyllä, kuiskaan lisää; olet tärkeä!
En itseäni estä, en....olemasta heikko,
heikko peittämään, sisimpääni sinulta
kätkemään
Kaiken rakkauden, sen heikon vahvuuden,
sen sulle ojensin, omaksi antaen
Sait sen käyttöösi, voimaksesi, sydäntäsi
pimeydestä nostamaan
Sinä pelästyit voimaa rakkauden, tuskaa
sydämen.....ja juoksit pois, kauas kadoten
Tiedäthän, yhä tulen poltteen muistaen,
kuinka olimme hetken sylikkäin, rakkautta huutaen
Sitä poistaa ei kylmyyskään talven voi,
ei muistoja sydänten kadottaa, ei ikävää pyyhkiä
mikään enää koskaan voi...
muistatko hetket
jolloin kaikki oli vielä mahdollista
silti pelko hiipi sydämeen
pidit kädessäsi kättäni
nyt on kylmä
hyytävää suorastaan
silti muistan lämpösi
katseesi syvyyden
jokainen sydämesi syke oli minulle
muistoja en voi poistaa
enkä lohdutonta ikävääkään
pitäisitkö kädestäni vielä hetken