Tunnen muutaman ns. hyväksikäyttö tapauksen, jossa on jälkikäteen todella vaikea sanoa kuka loppujen lopuksi käytti ketäkin hyväkseen. Kerron yhden tarrinan.
Olin itse muutamaa vuotta tyttöä vanhempi ja olimme tutustuneet kesäleirillä muutamaa vuotta aikaisemmin. Nyt törmättiin vahingossa ja tapailtiin muutaman viikonvälein.
Lähempi tuttavuus ja koskettelu tuntui ahdistavan ja lopulta hän alkoi vältellä tapaamisia. Syksyn aikoihin tapaamiset lopuivat.
No, meni muutamia vuosia ja törmäsin tyttöön erään uskonlahkon fleijereita jakamassa ja hän tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Oli kulunut lähes 20 vuotta siitä seurustelun yrityksetä, kun hän yllättäen ilmoitti haluavansa tavata.
Hän kertoi, että hän oli ollut 13 vuotiaana isäpuolensa kanssa sängyssä, kun heidät yllätettiin. Isä vietiin putkaan ja hän ei isää senjälkeen ole tavannut.
Ahdistuksen ja vuosien terapian jälkeen olin kuulemma ensimmäinen jolle hän halusi kertoa totuuden. Hän oli se joka meni sänkyyn ja hän halusi oppia tietämään mitä miehelle tulee tehdä. Hän oli sangen kypsä ja naisen muodot omaava jo tuolloin, mutta omanikäisten poikien tohelointi vain hämmensi. Siksi hän halusi, että aikuinen mies opettaisi hänelle kaiken.
Ja nyt hän halusi tavata vihdoin isäpuolensa. Hän oli ollut jatkuvasti psykiatrisessa hoidossa ja maksanut aikuisena hoidon itse, joten hoitoja ei ollut kuin muutamia kertoja vuodessa enää. Ja hän oli jo vuosia halunnut tavata isäpuolensa, mutta koska se on jyrkästi kiistetty asia hoidoissa ja saattaisi vaarantaa psykiatrin valtiontuen oikeudet, niin asiaa ei voitu sitä kautta järjestää.
Olin kuulemma ainoa ihminen jonka saattoi pyytää mukaan tapaamiseen. Trauma oli kasvanut uhrinsta syylliseksi niin moneen kertaan että halusi tueksi henkilön joka tietäisi mistä on kyse.
Tapaaminen järjestyi; he saivat kesksutella asiat selviksi; ja se tehtiin onneksi ajoissa, sillä isäpuoli kuoli muutaman kuukauden kuluttua keuhkosyöpään.
Seksi alaikäisen kanssa on rikos riippumatta kenen aloitteesta se tapahtuu, joten "uhrin" on alistuttava uhrin asemaan, jotta asian käsittely oikean kaavan mukaan on mahdollista.
Mutta oliko uhri tyttö, isäpuoli ja oliko trauman todellinen aiheuttaja ne innokkaat viranomaiset, jotka niin tadokkaasti hoitivat asian.
Muutaman vuoden jälkeen hän meni naimisiin ja kasvattaa nyt omaa tytärtään.
Ennen tapaamista hänen oli mahdoton hyväksyä omaa seksualisuuttaan, sillä nautinto jonka hän oli saanut isäpuolensa kanssa oli tuhonnut hänen ja isäpuolen elämän. Vasta anteeksipyydettyään oli mahdollista aloittaa oma elämä uudelleen.
Mitä on hyväksikäyttö ja kenet siitä pitää tuomita?
NINEL
Olin itse muutamaa vuotta tyttöä vanhempi ja olimme tutustuneet kesäleirillä muutamaa vuotta aikaisemmin. Nyt törmättiin vahingossa ja tapailtiin muutaman viikonvälein.
Lähempi tuttavuus ja koskettelu tuntui ahdistavan ja lopulta hän alkoi vältellä tapaamisia. Syksyn aikoihin tapaamiset lopuivat.
No, meni muutamia vuosia ja törmäsin tyttöön erään uskonlahkon fleijereita jakamassa ja hän tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Oli kulunut lähes 20 vuotta siitä seurustelun yrityksetä, kun hän yllättäen ilmoitti haluavansa tavata.
Hän kertoi, että hän oli ollut 13 vuotiaana isäpuolensa kanssa sängyssä, kun heidät yllätettiin. Isä vietiin putkaan ja hän ei isää senjälkeen ole tavannut.
Ahdistuksen ja vuosien terapian jälkeen olin kuulemma ensimmäinen jolle hän halusi kertoa totuuden. Hän oli se joka meni sänkyyn ja hän halusi oppia tietämään mitä miehelle tulee tehdä. Hän oli sangen kypsä ja naisen muodot omaava jo tuolloin, mutta omanikäisten poikien tohelointi vain hämmensi. Siksi hän halusi, että aikuinen mies opettaisi hänelle kaiken.
Ja nyt hän halusi tavata vihdoin isäpuolensa. Hän oli ollut jatkuvasti psykiatrisessa hoidossa ja maksanut aikuisena hoidon itse, joten hoitoja ei ollut kuin muutamia kertoja vuodessa enää. Ja hän oli jo vuosia halunnut tavata isäpuolensa, mutta koska se on jyrkästi kiistetty asia hoidoissa ja saattaisi vaarantaa psykiatrin valtiontuen oikeudet, niin asiaa ei voitu sitä kautta järjestää.
Olin kuulemma ainoa ihminen jonka saattoi pyytää mukaan tapaamiseen. Trauma oli kasvanut uhrinsta syylliseksi niin moneen kertaan että halusi tueksi henkilön joka tietäisi mistä on kyse.
Tapaaminen järjestyi; he saivat kesksutella asiat selviksi; ja se tehtiin onneksi ajoissa, sillä isäpuoli kuoli muutaman kuukauden kuluttua keuhkosyöpään.
Seksi alaikäisen kanssa on rikos riippumatta kenen aloitteesta se tapahtuu, joten "uhrin" on alistuttava uhrin asemaan, jotta asian käsittely oikean kaavan mukaan on mahdollista.
Mutta oliko uhri tyttö, isäpuoli ja oliko trauman todellinen aiheuttaja ne innokkaat viranomaiset, jotka niin tadokkaasti hoitivat asian.
Muutaman vuoden jälkeen hän meni naimisiin ja kasvattaa nyt omaa tytärtään.
Ennen tapaamista hänen oli mahdoton hyväksyä omaa seksualisuuttaan, sillä nautinto jonka hän oli saanut isäpuolensa kanssa oli tuhonnut hänen ja isäpuolen elämän. Vasta anteeksipyydettyään oli mahdollista aloittaa oma elämä uudelleen.
Mitä on hyväksikäyttö ja kenet siitä pitää tuomita?
NINEL
Vastaukset 4
Vanhimmat
lainsäädäntö on varsin kattava ja siinä ei ole isoja ongelmia. ongelma on tämä pro-pedofilia paska jota eräät jaksaa julistaa ja asioiden vääntely.
miten varmasti vuosisatojen saatossa on ollut ns. hyväksikäyttöä aina, niin luulempa vai että 300-400 vuotta sitten olleet hyväksikäytöt suhteessa sen aikaisiin mielentilahäiriöihin, verrattuna niitä tämänpäivän virallisiin tilastoihin ovat pienempiä kuin nyt. Mutta se on luulempa vain. Tosi dramaattisia seurauksi on järjestelmällisellä hyväksikäytöllä. Tunnen taampaa Alajärven tapauksen jossa kuuroja tyttöjä taksinkuljettaja käytti hyväkseen vuosia. Ei niinkään koulumatkojen aikana vaan vapaa-ajalla. Se on niin törkeä ja tulos niin dramaattinen etten koskaan hyväksikäyttö puolusta, mutta nykyisin siitä on tullut amerikkalaistyylinen hysteeria. Melkein hymyilystä saa syytteen seksuaalisesta häirinnästä.
Anna Kontulan "Tästä äiti varoitti" - kirja kritisoi paikoin aika hyvin sitä, että konservatiivis-feministisessä uhriuttamisdiskurssissa nuorten tyttöjen oma tahto seksuaalisuuden suhteen halutaan sivuuttaa heidän "suojelemisensa" varjolla.
Kolmannessa luvussa käsitellään lasten seksuaalisuutta. Koska ensimmäisen yhdynnän ajankohta osuu tytöillä keskimäärin 16 ikävuoteen, se tarkoittaa että puolet heistä ovat harrastaneet seksiä ennen kuin se oikeastaan olisi laillisesti sallittua. Jostain syystä aikuiset ovat aktiivisesti unohtaneet omat kokemuksensa seksuaalisesta heräämisestä, ja kuvittelevat, että lapset olisivat epäseksuaalisia, jotka turmeltuvat heti joutuessaan kosketuksiin sukupuolielämän kanssa. Myös lastensuojelulla on voimakas tarve ylläpitää normatiivista seksuaalisuuta, ja sekä äitien että tyttärien seksuaalinen käyttäytyminen voi olla huostaanottoperuste.
Kuka tukisi teinityttöä, kun hormonit hyrräävät mutta ympäristö vaatii siveyttä?
"Muistan ensimmäisiin seksikokeiluihini liittyvän häpeän ja uhman: häpeän, koska nautin sellaisesta, josta minun olisi kuulunut nauttia vasta vuosien kuluttua."
Alistamista on myös seksuaalisuuden kieltäminen lapselta. Etenkin tyttöjen kohdalla seksuaalinen toimijuus kielletään ennen kuuttatoista ikävuotta. Esseessä Lupa koskettaa toisen aallon feministin tytär tutkii seksuaalisuuttaan. Hänen haluaan valvoi ja rajoitti niin patriarkaalinen sääntely kuin myös äidin feminismi. Kahleissa kehittynyt halu tuntui likaiselta perversiolta.
Tyttöjen seksuaalisuus ei putoa taivaalta kuusitoistavuotissyntymäpäivänä, Kontula painottaa. Seksuaalisuus muokkautuu vähitellen, ja nuorten seksuaalisuuden kieltävässä ympäristössä tytöiltä puuttuu tuki juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Seksuaalisen heräämisen ovat kokeneet kaikki aikuiset ihmiset, mutta silti seksuaalisuuden ja lapsuuden yhdistäminen on kummallisen vaikea ajatus. Lapsen seksuaalisuus tuntuu väärältä.
Tekstinäyte s. 44, "Lupa koskettaa":
"Lapsia rohkaistaan ja opetetaan kertomaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta meillä ei ole kieltä, jolla lapsi - varsinkaan tyttölapsi - voisi positiivisesti käsitellä omaa seksuaalista heräämistään. Alaikäisten kohdalla seksuaalinen autonomia tunnetaan vain oikeutena seksittömyyteen: oikeutta seksuaaliseen toimijuuteen heillä ei ole. Lähes kaikkia tyttöjen seksuaalisuuden ilmaisuja pidetään osoituksena mielenterveyden tai kasvuympäristön häiriöistä. Jopa masturbointia säädellään edelleen; ainakin lapsen julkista ja liiallista (miten se sitten määritelläänkin) itsetyydytystä pidetään huolestuttavana. On kuin olettaisimme, että seksuaaliset halut putoavat taivaasta nuorten 16-vuotissyntymäpäivänä."
Kun behaviorismi vaihtui konstruktivismiin kasvatuksen vallistsevana paradikmana hävisi myös käsitys normaalista kehityksestä. Haluttiin jopa muuttaa kehitsysuuntaa.
2-3 vuotias lapsi on jo selkeästi tietoinen sukupuolestaan ja hakee vahvistusta seksuali-identiteetilleen vastakkaisen sukupuolen aikuisilta. Pikku prinsessat ja pikku miehet saavat vahvistusta kun esittävät omaa sukupuolirooliaan. Kasvatuksessa on jopa vaadittu vahvistamisen kieltämistä: ikäänkuin jokin sukupuoleton olento olisi tulevaisuuden tasa-arvon ihanne.
Ensimmäinen sukupuolielimiin kohdistuva kiinnostus on 4-6 vuotiaana. Lapsi haluaa tietää eron miehen ja naisen välillä ja ensimmäistä kertaa myös on kiinnostunut omista elimistään. Valitetavasti tämän ikäiset ovat myös pedofiilien suuri kohderyhmä. Mutta on aika kohtuutonta kieltää lapsia nauttimasta omasta itsestään ja tuohon ikään normaaliin nakuilusta. Kuinkahan monen lapsiperheen valokuvien joukosta löytyy 4-6 vuotiaiden alastomien kirmailujen todistuskappaleita. Uskon sangen vakaasti, että tuo kuuluu normaaliin kehitykseen. Tämä normaalius pitäisi vain uskaltaa ottaa hyväksyttävien ja kannatettavien asioiden joukkoon.
Olen kuullut useista tapauksista joissa lastensuojelu on alkanut selvittää insestiä koska naapurit ovat nähneet tuon ikäisiä alasti pihalla tai mökkirannassa.
Seuraava aktiivinen kausi on murrosikä. Halu, kiinnostus ja kokeilut alkavat jo 12-13 vuotialla, ja koska keskiarvo ensikokeiluun on 16 vuotta, niin ensikokeilu voi olla ihan normaalia tuossa iässä. Varsinkin tytöillä lienee ongelmallista tasapainoilla oman kiinnostuksen ja liian inokkaiden tarjoajien välillä.
Pojilla paine on enemmän suorituskyvun ja sen uskottavuuden välillä. Pitää todistaa kyky jo ennen kuin todellisuudessa hallitsee asian. Mutta leima ei ehkä ole niin helposti pysyvää kuin tytöillä.
Tytöillä pihtarin ja lutkan leima on paljon voimakkaampi ja julkisempi kuin poikien potenssin todistelu.
Ehkä juuri tämän suoksi menneet sukupolvet pitivät lapsia lapsina aina vähintään 16 vuotiaaksi asti. Aikuisen tavoin pukeutumien oli sallittua vasta sen jälkeen ja näin seksuaalisuuden paineet pysyivät pienempinä.
Nyt jopa 6 vuotias tyttö voidaan pukea aikuisten mallisiin vaatteisiin ja meikata kuten aikuinen. Tämä on tasa-arvoa.
Vanha normaalin käsitys olis kieltänyt moisen.
Kehitys aikuisuuteen tapahtuu vaiheittain ja yksilöllisiä eroja on, mutta silti on löydettävissä myös tuo normaali, ja sen tukeminen ja kunnioittaminen on myös oikeus, ei rajoitus.
Tasa-arvon nimissä käsite on kielletty. Konstruktivismin mukaan normaalia ei voi olla, ei saa olla, koska jokainen yksilö rakentaa kaiken itse. Mutta mistä? Ei kehitys ole sattumaa, ei myöskään kulttuuri jossa elämme. Aikuiset voivat ja saavat tehdä valintoja lastensa puolesta. Kuse on siitä toimitaanko tulevan sukupolven hyväksi vai pelkästään omaksi hyödyksi.
NINEL