Kertoisitteko omia kokemuksianne sädehoitokuurista?Haluaisin tietää kuinka moni on saanut kurkkunsa kipeäksi ja kuinka pian?Rintasyöpääni hoidetaan.Solumyrkyt on saatu jo.Ystävättäreni sai yskän joka kesti kauan.Toinen keuhokuumeen.Mitä pitää varoa?Miten pitää elää sädehoitoa saadessaan.Eivät hoitohenkilökunnasta uskalla neuvoa mitään eikä lääkärit liioin.Pelkäävät niin kovasti"vastuutaan"ja ties mitä.Potilas haluaa rehellisiä kokemuksia mieluiten sen itse kokeneilta.Te muut kohtalotoverit osaatte parhaiten neuvoa!Sen olen aina sanonut sairaalassakin ja myöntävät,että tosi on näin!
Sädehoitoa tulossa viisi viikkoa
Kertokaa kokemuksistanne
121933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
osoiteeseen www.verkkoklinikka.fi sieltä keskusteluihin ja palsta Syöpä?
Itse olen todennut sen huomattavasti aktiivisemmaksi palstaksi kuin mitä tämä on.
Siellä saat vastauksen tähänkin kysymykseesi!
Nyt olet kyllä kuullut jotain ihan hassuja kauhutarinoita.
Olin itse rintasyövän takia sädehoidossa 6 viikkoa.
Nuo kurkkukivut tai keuhkovaivat eivät todellakaan ole sädehoidon aiheuttamia - ellei sitten ole hoidettu nimenomaan kurkkusyöpää tai keuhkojen kasvaimia, rinnan sädetys ei ainakaan moisia aiheuta.
Sädehoidon aikana eletään ihan tavallisesti, ei siitä mitään sen kummempia vaivoja seuraa. Iho saattaa vaaleaihoisilla palaa ihan niinkuin aurinkoa ottaessa, siihen auttaa rasvaaminen. Itse olin viimeisen, kuudennen viikon tosi väsynyt ja sainkin siksi aikaa sairaslomaa töistä ihan vain nukkumista ja lepäilyä varten.
Sädetykit olivat ainakin Hyksillä vähän väliä epäkunnossa, joten usein joutui odottelemaan. Siinä samalla sitten tutustuu muihin samassa tilanteessa oleviin, kun päivittäin törmätään. Samalla voi vertailla kokemuksia. Suurin huoli rintasyövän takia sädehoistuilla olikin sopivan hoitovoiteen löytäminen ja rinsikoiden suojaaminen rasvalta... ei sen kummempia. Kokemusteni perusteella voinkin jo heti alkuun suositella sinulle Bepanthenia, se oli kaikkien mielestä parasta. >;)
Sädehoito ei siis vaikuta muuhun elämään millään lailla. Kerran päivässä saat parin minuutin ajan rentoutua ja sulkea silmäsi makuuasennossa kesken työpäivän - ihan luvan kanssa. Siinä kaikki.
Minulla tosin vielä sytostaatti kesken. Mutta kiinnostaisi kuulla miten olette jaksaneet käydä työssä sädehoidon aikana? Itse käyn voimien mukaan töissä nytkin, tosin kortisonin vaikutuksen loputtua saan hirveän väsymyksen, jolloin poissa oltavakin. Ja lisäksi yllättävä sairaala keikka kun kamala ripuli ei hellittänyt.
Miten työnantajanne suhtautuu jos olette kesken päivän, alussa tai lopussa poissa? Meillä on ollut käytäntönä että jos kesken päivän on sairastunut, lääkärissä, hoidossa yms. tunteja ei tarvitse tehdä takaisin. Kellokortti leimataan sairas ulos tai sisään. Mutta kun tulee 5 viikon jakso ja asun kauempana, matkoihinkin menee aikaa. Ajattelinb kyllä kysyä työnantajan kantaa, pakko on olla muitakin joilla samoja hoitoja ollut tässä työöpaikassa kun iso työnantaja kyseessä. Sairaslomaa en haluaisi käyttää kun menee jo osapalkalle ja muutenkin onneton palkka. Onneksi lomapäiviä on jos tiukalle menee, voi niitä sitten pitää. Varsinkin kauempana asuvilta ja töissä käyviltä olisi kiva saada vertaistukea joka muuten toimii ainakin täällä huonosti. Yhdistys kokoontuu päivisin, eläkeläisille tarkoitettuko vain sitten. Syöpäklinikalla kyllä voi jutella kohtalotovereiden kanssa kun avaa suunsa, itse olen muuttunutkin tässä asiassa paljon rohkeammaksi, jotain hyvääkin tässä siis..;)
Ei siinä auta kuin sopia ja sovitella... itse käytin viiden viikon ajan tähän ruokatuntini. Klinikalta saa sovittua vakioajan, kävin päivittäin klo 12. Ennen työpäivää tai työpäivän jälkeen on myös monet sovittaneet hoitokäyntinsä.
Mielummin työnantaja antaa tunnin-pari päivässä vapaata, kuin päästää kokonaan sairaslomalle: sehän on työnantajalle itselleenkin edullisempaa.
Minäkin ihmettelen näitä syöpäyhdistysten tukiryhmien kokontumisaikoja: onko todellakin niin että tukipalveluja tarvitsevat ainoastaan eläkeläiset??? Luulisi että asia olisi ennemminkin päinvastoin, minä ainakin tunsin pienen lapsen yksinhuoltajana olevani ihan totaalisen yksin juostessani päivät pitkät työpaikan-sädehotoklinikan-lapsen päivähoitopaikan väliä loppuunväsyneenä sekä fyysisesti että henkisesti.
Kävin myös rintasyövän takia sädehoidossa sytostaattihoitojen välissä.
Heräsin aamulla 20 vaille 6 ja kuudelta taksi haki minut kotoa, ajoimme tunnin sairaalaan.....siellä kului aikaa n. 15 min....sitten taksiin , joka vei minut suoraan töihin kahdeksaksi, eli voin ihan hyvin koko ajan, ei mitään väsymisiä tms.
Iho paloi jonkun verran, mutta ei pahasti.
Tietty kaikki ovat yksilöitä, mutta toivon että sinullakin kaikki menee hyvin..
Saako sen taksinkäyttöoikeuden sitten helposti? Vai pitääkö siinä olla huonovointinen? Kun sehän olisi kyllä aikaasäästävä jos taksilla voisi liikkua eikä odotella bussia. Minulla kyllä tulee matkaa 50 km per suunta etten kyllä ihan omalla kustannuksella voi ajaa taksilla, jos sairaala ei kirjoita sitä lappua. Siinähän maksukatto jo täyttyisikin kyllä.
Mulla ei ainakaan mitään ongelmia ja täyttyi se katto kun kertamaksu oli silloisia mummoja aina n. 450mk. Mullakin yhteen suuntaan matka oli 80 km.
Nytkin kun käyn sytostaateissa, otan aina taksilapun, eikä tarvitse yrittää käyttää mitään kimppatakseja. Onneksi käytännön asioissa ollaan joustavia, muutenkin kun tämä vaatii jo henkisesti aika paljon.
Samoin kun sairaslomaa saa jos haluaa ja miten paljon haluaa. Itse olen viikon hoidon jälkeen lomalla, pari viikkoa töissä ja taas lomalla...onneksi työnantajakin ymmärtää.
Huonovointisuuttakin on monenlaista ja päiviä monenlaisia. Minusta vaan ei tarvitse yrittää olla aina rohkea ja reipas ja sisukas, vaan joskus saa olla masentunut, itsesäälissä - eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että on sairaslomalla, vaikka ei tunnekkaan olevansa fyysisesti niin sairas että tarvitsisi lomaa.
Meni hiukan asian sivuun, mutta joskus ajatukset alkaa rönsyilemään :)
Kehu sinä Elina vaan miten on kivaa ja helppoa kun taxi vie ja tuo!!!
Minä olen kotiäiti ja saan sädehoitoa!Minunkin siis pitäisi kyetä ensin maksamaan käteisellä omista vähistä rahoistani taxiin joka kerta.Odotella sen jälkeen yli puoli vuotta,että saan Kelalta jotain takaisin.Mistä minä otan joka päivä taxirahat viisi viikkoa joka ikinen päivä ja maksan?Jos sinä olet niin rikas,että voit siinä kehua,niin paranemisia vaan....
Tiedoksi vaan sinulle - sieltä sairaalasta saa mukaansa taksilapon, mikä annetaan sille taksinkuljettajalle, mille maksetaan vain se erotus. Taksinkuljettaja hakee sitten sen oman osuutensa kelalta - en minä !
Ikävä sävy sinulla, huomaan että olet katkera jostain syystä - mutta turhaan minulle.
Ja jos se sinua yhtään helpottaa, en todellakaan ole neljän lapsen yksinhuoltajana rikas.
Sairaalassa eivät osaa yksikään neuvoa yhtään mitään.henkilökunta eikä potilaat.Olen kysynyt asiasta jo kuukausia.Sytostaatit oli silloin meneillään.Katkera en ole.Harmittaa vaan kun ei oikein ole mistä ottaa.Ei ole tuloja ollut 10v.Lasten takia jäin kotiin hoitamaan.Emme saa tukia koska miehen palkka just riittää sen verran ettei saa.Ja nyt minä vielä sairastuin ja aiheutan murhetta.Täytyy laskea mikä on edullisinta.Äkkiä täytyy kotiakin päästä,muuten kakarat touhuaa mitä tahtoo.3 kotona ja koira...
että sairastuit. Ymmärrän kyllä paineesi, ei aina itselläkään helppoa taloudellisesti. Ihme etteivät sairaalassa tiedä mitään - olisikohan siellä jokin sosiaalityöntekijä, joka tietäisi jotain ?
Minulla oli kuntoutushoitaja joka neuvoi minua monissa asioissa ja täytti puolestani mm. hakemuksen kuntoutusleirille - jonne en sitten hakijoiden lukumäärän vuoksi päässyt. Sellainen leirikin on muuten kelan maksama, itselle ilmainen ja sinne voi ottaa perheen mukaan - kannattaa kysellä jos kiinnostaa.
Mutta älä ala itseäsi siitä sairaudesta syyttämään. Tämä on meille kaikille sairastuneille niin kova paikka jo muutenkin henkisesti kestää kaikki, että itsesyytöksiä ei kaipaa.
Mutta täytyy ajatella että jaksaa ja selviää ja paranee - olla kiitollinen siitä että hoidetaan, että vielä löytyy keinoja.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää - yritä jaksaa olla sitkeä, äläkä anna sairauden lannistaa.
mut missähän virossa saat sitä sädehoitoa, sillä minä olin opiskeluaikana 5viikkoa harjoittelemassa sädehoitopuolella, ja kaikki potilaat saivat ohjevihkosen, jossa kerrottiin sädehoidon vaikutuksista elimistöön. kaikille potilaille kerrottiin myös suullisesti tavallisimmista haittavaikutuksista. Paljon mrrkkaa myös oma aktiivisuus. Kysyä aina saa ja pitää. Totesin vain sellaisen asian, että suomalaisille kun on niin vaikea näyttää tunteita, niin he pelkäävät pillahtavansa itkuun, eikä siksi uskalla kysellä. Myös eri syöpäjärjestöjen sivuilta saat taatusti neuvoa, jos et ite tohi kysellä omasta sairaudestasi. Vastuu on sinun!!! Kysy asioista, jotka mieltä askarruttaa, anna tunteiden tulvahtaa esiin, vain siten pääset käsiksi sairauteesi, kun otat asioista itse selvää. Ei sua kukaan kotonakaan ole syöttämässä. Elekää ihmiset olko hölmöjä sentään!!!