Itsekkin sen tiedän. Jotenkin vain, tunne siitä että sinäkin minusta välität, on suuri. Meillä on joku ihan ihmeellinen juttu......sanoitta. Aika kuluu ja yhä olet voimakkaana ajatuksissani. Outoa. Hyväksyn sen ja kai en vain voi asialle mitään. Tämä on raskasta. Jos joku uskoo "karmalliseen" yhteyteen niin tämä on sitä. Elämää kaikkineen. Jatketaan tässä elämässä ja todellakin, ehkä ensi elämässä? Ehkä joskus....hmmm. Olen kai jonkun mielestä seko - ei haittaa, ei pätkääkään. Omalla erikoisella tavallani rakastan sinua. Myös ikävöin. Minä onneton.
Se että ikävä sinua on säälittävää.
kuin vain
14638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samanlainen tunne mulla yhden miehen suhteen...
laita sille viesti!
taidan rakastaa häntä omalla oudolla tavalla.. Joku ihmeellinen yhteys oli meillä. Oikeastaan ilman sanoja jo ihastuttiin.
kävi myös hänelle ja mulle eli ilman sanoja ihastuttiin ;)
aloitusteksti koskisi vahingossa minua, totean vain että kerran sydämeeni päässyt on siellä pysyvästi,
tapahtuipa mitä tahansa. Ehkei meitä tarkoitettu yhteen, ehkä meille jaettiin taakat, mitä en usko,
koska jo pitkähkön elämäni ajan olen aina jonkinlaista surujen taakkaa kantanut. Ei jaksaisi enää
mitään murehtia.
Meediot tai muut henkisen kehityksen gurut pitävät ihmisen oikeutena tuntea ikävää, tuskaa, kaipausta jne.
Minun kohdaltani se vois jo poistua.
Tällaisia ajatuksia, eikä nämä ole syyllistäviä.
ota yhteyttä ! Kyllä hän vastaa.
Minulla on aivan samankaltaiset tunteet erästä naista kohtaan.
niin, se on ihanaa, että tässä elämässä on joku sellainen kuin HÄN :). Siis hän, ihana, ihana oma mussukka.
siel mun mies ;)?
sydämessä
se säilyy kätköissä
välillä kertoen olen täällä ...
.minä siinä mukanasi...unessasi.. päivässäsi.. ajatuksissasi
lämpönä ,mm
Myös minä, aikuinen nainen, olen säälittävän ihastunut mieheen, jonka olen tavannut muutaman kerran (asiallisissa merkeissä) ja nyt emme kai enää koskaan näe. Erityisen säälittäväksi tilanteen tekee se, että syksystä lähtien ajan tämä kaihoisa, toivoton ihastus on ollut suurin ilo arjessani. Ihan hullua, kuinka vähästä ihminen löytää valoa ja toivoa. Voimatta edes kertoa siitä kenellekään - koska se on pienuudessaan liian surkeaa kenenkään ymmärrettäväksi.
Laita nyt sitä viestiä hänelle, tuskin kuolet siihen.
Kuulostaapas tutulta : )
jo!