Mulla on ollut hirveitä ongelmia valita sitä mitä lähden opiskelemaan, mikä on se mun oma juttu ja mihin pääsykokeisiin alan nyt valmistautua.
Mutta jos en osaa pääsykokeeseen vaadittavia asioita, niin turha edes hakea? Sinne minne aion hakea, niin vaaditaan kemian osaaminen(lukion pakolliset ja syventävät kurssit), mutta se oli lukiossa aina se mun heikoin aine. Jouduin jopa käymään sen ensimmäisen kurssinkin kahdesti ennen kuin ymmärsin mistä on kyse. Onko se kaikilla sitten tällaista eli on vain oikeasti päntättävä jotain asiaa niin kauan kunnes ymmärtää sen? Mutta onko ala silloin oikea jos näin joutuu tekemään?
Aion siis hakea Kuopioon ravitsemustiedettä lukemaan ja se tuntuu, että se voisi olla se oma juttu. Mä olen ollut koko ikäni aikamoinen terveysterroristi muiden mielestä ja aina tarkkaillut hirveästi mitä syön(joku voisi ehkä sanoa, että mulla on ortoreksia, mutta se taas on sitten oma tarinansa) ja rakastan liikuntaa ja kaikkea urheilua yli kaiken(urheilutaustaa löytyy), niin siksi toi ravitsemustiede.
Mutta siis onko se vain pään hakkaamista seinään jos hakee lukemaan jotain tollaista vaikka ei edes ymmärrä helpolla pääsykokeeseen vaadittavia asioita eli mun tapauksessa kemiaa? Ja se on kuitenkin välttämätön opinnoissakin, sen ymmärrän.
Onko muilla samanlaisia mietteitä "omaa" alaa koskien?
Mutta jos en osaa pääsykokeeseen vaadittavia asioita, niin turha edes hakea? Sinne minne aion hakea, niin vaaditaan kemian osaaminen(lukion pakolliset ja syventävät kurssit), mutta se oli lukiossa aina se mun heikoin aine. Jouduin jopa käymään sen ensimmäisen kurssinkin kahdesti ennen kuin ymmärsin mistä on kyse. Onko se kaikilla sitten tällaista eli on vain oikeasti päntättävä jotain asiaa niin kauan kunnes ymmärtää sen? Mutta onko ala silloin oikea jos näin joutuu tekemään?
Aion siis hakea Kuopioon ravitsemustiedettä lukemaan ja se tuntuu, että se voisi olla se oma juttu. Mä olen ollut koko ikäni aikamoinen terveysterroristi muiden mielestä ja aina tarkkaillut hirveästi mitä syön(joku voisi ehkä sanoa, että mulla on ortoreksia, mutta se taas on sitten oma tarinansa) ja rakastan liikuntaa ja kaikkea urheilua yli kaiken(urheilutaustaa löytyy), niin siksi toi ravitsemustiede.
Mutta siis onko se vain pään hakkaamista seinään jos hakee lukemaan jotain tollaista vaikka ei edes ymmärrä helpolla pääsykokeeseen vaadittavia asioita eli mun tapauksessa kemiaa? Ja se on kuitenkin välttämätön opinnoissakin, sen ymmärrän.
Onko muilla samanlaisia mietteitä "omaa" alaa koskien?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos opintoihin sisältyy myös pääsykokeiden jälkeen paljon kemian kursseja, silloin ala ei ehkä ole oikea. Missään koulutuksessa ei tietenkään kaikki tutkinnon kurssit miellytä, vaan aina joukkoon kuuluu joitakin kammottavia pakkopullia. Jos näitä kursseja (sinun tapauksessasi varmaankin kemia ja vastaavat) kuitenkin on paljon, ei opiskelu varmaankaan ole kaiken kaikkiaan kovin mielekästä.
Tutustu opetussuunnitelmaan/opinto-oppaaseen. Sieltä saat hyvän käsityksen siitä, mitä opiskelu oikeasti on ja mitä kursseja siihen kuuluu.
aion hakea ammattikorkeaan,on monivuotinen haave.Nyt on elämänhalua ja itsevarmuutta sen verran,että uskallan hakea,se on eri asia pääseekö.
omaa tilannettani jossain määrin, sillä erotuksella, että itse en ole koskaan tuntenut tarvitsevani saati sitten osaavani matematiikkaa. Tyhmänä ymmärsin vasta yo-keväänä, että ehkä olisi sittenkin pitänyt panostaa siihen matikkaan, koska sitä tarvittaisiin unelma-alan pääsykokeissa. Valitsin sitten hakukohteeksi toisen, läheltä liippaavan aineen, johon ajattelin pääseväni helpommin (pääsykokeisiin piti lukea tekstiä ja kokeessa oli kirjoitettava, ei laskettava). Pääsinkin tähän toiseen vaihtoehtoon ja kaksi vuotta opiskelua varsin menestyksekkäästi takana tässä aineessa ja sivuaineena olen lukenut tätä unelma-alaa. Nyt olen saanut sen verran varmuutta, että aion hakea tänä keväänä tätä "ekaa" vaihtoehtoa, koska aineen opiskelu on varsin helppoa, sisäänpääsy vaikeaa. Matematiikkaa ei tarvita oikeastaan lainkaan muualla kuin pääsykokeessa.
Tutki ehdottomasti, miltä opinnot näyttävät kokonaisuudessaan. Jos opinnot itsessään sisältävät paljon kemiaa, niin mieti, jaksatko vuosia puurtaa sellaisten asioiden parissa, jotka eivät kiinnosta, etkä tunne osaavasi. Aina kannattaa myös miettiä varavaihtoehtoja, jotka liippaavat esim. läheltä sitä, mitä haluaisi tehdä. Antavat valmiuksia hakea sinne ravitsemustieteeseen sitten myöhemmin, jos kiinnostaa!
Moi! Jos tarpeeksi innostaa ja kiinnostaa ala, niin ei muuta kuin yrittämään! Itse olen ainakin tätä mieltä. Olen nimittäin käynyt ravitsemustieteen kokeissa 2 kertaa (viime kerralla oikein tosissani), ja tosta rakkaasta kemiastahan se on jääny kiinni. Nyt on kova tsemppi päällä, oon jo syksystä asti lueskellu kemiaa ja aion todella tehdä parhaani nyt ja kattoa mihin se riittää. Joten ei hätää, et todellakaan ole ainoa jolla ongelma on! Ja kokemuksesta voin myös sanoa, etten myöskään ole ollut ainoa viime pääsykokeissa, jolla kemia on ollut hakusessa. Ja kouluunhan mennään oppimaan, eli kaikkea ei tarvitse osata jo pääsykokeissa.
Eli ei muuta ku pää pystyssä kohti ravitsemustieteen pääsykokeita!
Helpommalla pääsee kun ryhtyy suoraan työttömäksi. Rahaa tulee, eikä tarvitse nousta aamulla mihinkään.
mä en osaa päättää haenko Turkuun vai Hämeenlinnaan opiskelemaan sosionomiksi.. Tai siis kumman laitan ensisijaiseksi.
Itse meinaan hakea sosiaali- ja terveysalalle sekä ammattikouluun että ammattikorkeeseen (On sitten varaväylä, jos ei amkkiin pääse), päätös ollut jo pitkään aika selvä. Monia luokkalaisia kuitenkin olen kuunnellut ja heillä samat ongelmat kuin sinulle, oposta ei juurikaan ole ollut apua, tämä kun tietää tyyliin vain yhdestä alasta paljon, muista ei juurikaan.
Olen samaa mieltä hakija90:n kanssa, jos ala kiinnostaa, kannattaa ainakin yrittää :) Sitten tiedät millainen koetilanne on ja osaat valmistautua siihen paremmin toisella kerralla, jos et pääse sisään.
Tsemppiä! Koitetaan päästä kouluun :DD
Mä haen kans sosionomin koulutukseen. Paikkakunta vaan avoinna Tre, Hlinna vai Pori... Koulutukseen kuulemma paljon hakijoita. Enkä ole varma miten pärjään, jos kouluun pääsen, mutta olenpahan ainakin yrittänyt. Onnea kaikille hakijoille!