Koirien määritelty liikunnantarve on YLIAMPUVAA!

Mutta tekeekö se sitten sen helposti, on eriasia. On luonne-erojakin rodun sisällä, on toki. Tietty määrä liikuntaa on kuitenkin koirille(kin) tarjottava ihan sen fyysisen terveydenkin vuoksi. Se, miten sen tekee on koiranomistajalla pohdittavanaan. On koiria, joita ei remmilenkein saa väsymään, mutta kun ne saavat sitä luontaista työtään tehdä, niin energiaa purkautuu. Aktiivinenkaan koira ei välttämättä tarvitse varsinaisia ohjattuja ryhmiä, kuten agilityä, jos ne saavat purkaa tarmoaan muuten. Meillä koira selvästikin haluaa olla korkeilla paikoilla, se kiipeää metsässäkin jokaiselle isommalle kivelle, ja oikein hauskaa sillä on, jos satutaan lohkareisille taikka haastaville paikoille kulkemaan. Tai löytyy joku ihana suo, tai oja, jossa voi piehtaroida, jos ei satu uimapaikkaa muuten olemaan.

Toinen koiramme taas rakastaa oikein vauhdikasta menoa, ei uskoisi miten lujaa joku niin pieni menee. Se hullaantuu, kun huomaa, että fillarilenkkiä on luvassa, ja se todellakin juoksee tosi lujaa, ja 10 kilometriä on sille alkuverryttelyä vaan. Mutta ei aina, vaan silloin tällöin, ehkä kerran viikossa.

Molemmat koiramme sopeutuvat ajoittaisiin vähemmän liikunnan määriin, mutta vain maksimissaan muutaman päivän mittaisiin. En halua pakottaa niitä sen pidempiin, koska selkeästi niiden henkinen hyvinvointi tarvitsee touhua.

Mutta jatkuva vähäinen toiminta kyllä syö koiran hyvinvointia, jos kyseessä on yleisesti enemmän toimintaa vaativa rotu, ja sen terve yksilö. Jos taas koira ei ole saanut kasvattaa yleiskuntoaan ja lihaskuntoaan, on aika selkeää ettei se nauti liikunnasta ja toiminnasta. Ihmisen vastuulla on kuitenkin myös se, että näin ei pääse käymään. En siis sano, että aloittajan tapauksessa olisi tällaisesta kyse, mutta liian paljon on koiria, joilla ei ole edellytyksiä nauttia toiminnasta, ja tottakai ne silloin muuttuvat helposti ruokaa kerjääviksi sohvaperunoiksi. Se näkyy kyllä sitten ennenpitkää, ehkäpä sairaampina vanhuusvuosina.

En ole samaa mieltä. Eivät kaikki totu. Ne kestävät sitä jonkin aikaa, käyvät samalla "lievemmillä" kierroksilla, kunnes räjähtää ja koiraparka laitetaan kiertoon.

Älkää viitsikö paasata tuollaisia omia "totuuksianne", että koira aina tottuu, kun sitten joku idiootti lukee tämänkin ketjun ja uskoo lukemansa.

Meillä on 2 suomenpystykorvaa, jotka saavat keväisin ja kesäisin noin 20 kilometriä lenkkeilyä päivässä (pyöräillen). Talvisin vain noin 3 km. Syksyisin koirat juoksevat metsällä niin paljon, etteivät kotona jaksa muuta kuin syödä ja nukkua. Toinen koirista käy lisäksi kerran viikossa agilityssä ja välillä erilaisilla kursseilla. Ainakin omat koiramme väsyvät enemmän aivotoimintaa vaativissa, kuin fyysisesti raskaissa tehtävissä. Mökeillä koirat saavat olla vapaina ja niillä on kotipihassakin koiratarha, jossa ne ovat lähes koko päivän.

Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Meidän kahdesta sekarotuisesta koirasta isompi, eli se jonka geneetttisen perimänsä mukaan pitäisi olla aktiivinen, haluaakin pitkiltä lenkeiltä äkkiä kotiin. Jos vien sen juoksulenkille niin se alkaa muutaman kilsan jälkeen jättäytyä taakse kunnes joudun lähestulkoon kiskomaan sitä perässäni. Pienempi koira taas, jonka ei pitäisi olla mikään kestävyysjuoksija, jolkottelee iloisena kanssani lenkillä kilsasta toiseen.

Tottuuhan sitä ihminenkin syömään paskaa, jos on pakko.

Eikö kyse ole siitä, että lemmikkiä hankittaessa pitäisi miettiä omat kykynsä? KoiRA Tarvii liikuntaa vaikka tottuukin pakosta vähempää.

Yks hailee mitä väität !
Kylläkait koiran on PAKKO sopeutua, ellei saa aktiviteettjä tai liikuntaa tarpeeksi, ne se on vaan alistuttava siihen.
Loppu sitten kostautuukin myöhemmin.
Aivan samoin koiralla vanhemmiten, kuten ihmisilläkin: mikäli et harrasta liikuntaa - edes normaalisti - niin se vaikuttaa sydämen toimintaan ja sitä kautta lihasten ja sisäelinten hapen- ja verenkiertoihin. Valitettavasti.
Ja kun joudut viemään oudosti oireilevan koiran eläinlääkärille, niin ell totaa, että ei ole mitään tehtävissä, veri virtaa, mutta sydänläpät eivät toimi, eikä ole enää lääkkeillä autettavissa;((. Eikä koiralla ole enää lihaksia siinä vaiheessa, kun surkastuneet liikunnan puutteesta ;((
Mielummin minä kävelytän ja harrastelen koirieni kanssa ihan mitä vaan, ettei tarvitse luopua niistä jo 10-vuotiaina .
Tiedän ja tunnen nämä diagnoosit - erittäin läheltä seuranneena, valitettavasti.
Ja kannattaa tosiaan harkita millaisen koiran hankkii, mitä sen kanssa HARRASTAA, ettei koira joudu kärsimään, vaikka se vähempään ALISTUUKIN !!!
MIKSI hankkia eloisa paimenkoira, mikäli tahtoo sohvaperunan, MIKSI hankkia metsästyskoira, jos tahtoo sohvaperunan.
MIKSI ei osta suoraa CM:stä tai Anttilan leluosastolta suoraa sitä koiraa mikä on valmiiksi sohvaperuna ????????????????????
Se tavaratalosta hankittu sohvaperuna tulee PAAAALJON halvemmaksikin.

"Onko muitakin, jotka ovat huomanneet, miten ihmeellisesti koira osaakin sopeutua elämäänsä?"

Juu, ihmeellisesti sitä moni koira joutuu sopeutumaan esim. elämään pihakoirana juoksulangan päässä. En vaan kerta kaikkiaan tajua, että mikä pakko sitten on hankkia aktiivinen rotu, jos ei ole valmis harrastamaan sen koiran kanssa? "Kun se oli niin söpö pienenä"?

Kyllähän koira sopeutuu, mutta onko järkevää ottaa vilkasta koiraa jota ei viitti lenkittää ja aktivoida, ajatuksella että kyllä se siitä sopeutuu?!
Toimit koiraa kohtaan erittäin väärin, enkä ymmärrä ajatustasi lainkaan.
Mikä sinua risoo koiran ulkoiluttamisessa niin paljon että siitä pitää
tänne tulla julistamaan?

Koiran pito ei ole mitään rakettitiedettä, mutta kyllä suositukset jostakin tulevat.
Eivät ne ole tuulesta temmattuja!

Omistan saksanpaimenkoiraan vahvasti painottuvan sekarotuisen koiran.
Sen kanssa teen vähintään 3km aamulenkin ja illalla vielä suunnilleen 30 min reippaan pyrähdyksen. Päivän mittaan aktivointia ja pissalenkit päälle.

Minulle tulee huono omatunto jos minulla ei ole ole ollut aikaa koiralle jonakin päivänä niinkuin tavallisesti minulla on.
Ei koira mene yhdestä kerrasta rikki, mutta siitä on huolehdittava jos sellaisen ottaa eikä missään nimessä saa ajatella että kyllä se sopeutuu!

Jos koira ei saa toteuttaa luontaisia taipumuksiaan onko se silloin onnellinen?
Voihan se makoilla "tyytyväisenä" sohvalla mutta onko se oikeasti sitä?
"Tyytyväisenä" loikoilu on usein merkki totaalisesta turhautumisesta.
Samoin kuin kissoilla. Ei ole todellakaan normaalia että kissa nukkuu 23/7
Koirat niinkuin kissatkin tarvitsevat aktivointia ja muunlaista toimintaa ollakseen onnellisia ja hyvinvoivia!

En ymmärrä minkälainen koiranomistaja oikein olet kun ajattelet noin...

Minä olen sitä mieltä, että se riippuu itse koirasta (yksilöstä), millaiseen liikunta- ja aktivointimäärään se tyytyy. Koira itse tekee päätöksensä siitä mikä riittää. Toki se on myös tottumisasia, mutta se riippuu koirasta itsestään, missä menee tottumisenkin raja. Koirat ovat yksilöitä ja omistajan on tutustuttava koiraansa tarkasti, eikä vain luettava rotukirjoja.

Myönnän kyllä,etten itsekään joka päivä koiran kanssa sitä tunnin lenkkiä käy,vaikka aktiivinen rotu kyseessä.. enkä koe silti olevani huono koiran omistaja. Aktiviteetin määrä riippuu hyvin paljon työvuoroista (epäsäännöllinen kolmivuorotyö) ja vuoden ajasta.
Joku päivä käydään kahden tunnin lenkillä pissa/kakkalenkit,jonain päivänä 1/2 tunnin lenkki pissa/kakkalenkit. Joku päivä käydään metsässä ja pellolla jossa koira saa juosta vapaana ja välillä leikkiä koirakavereiden kanssa. Täytyy todeta,että pelkkä hihnalenkki (vaikka peri tuntia kävelisikin) ei meidän koiralta mehuja vie. Eikä pitkäksiaikaa tuo ulkona touhuaminenkaan.. paremmin siltä saa mehut pois jos se joutuu käyttämään päätään.
Kisaamaan tähdätään,joten tottistellaan useamman kerran viikossa,joskus käydään myös näyttelyissä.. samoin leikitään ja järjestetään aktiviteettteja myös sisätiloissa.. talvella on yleensä hiljaisempaa,mutta kesällä tulee kuvioihin uimiset,jälkitreenit,mökkeily ym.

Mikä tämän keskustelun pointti oli? Todistella itsellesi ettet ole laiska, itsekeskeinen idiootti?

Varmasti saisin koirani sopeutettua siihen että ne tekisivät tarpeensa laatikkoon ja ainoa aktiviteetti olisi ruokailu hetki. Pitkällä tähtäimellä ne muuttuisivat elämänilottomiksi sohvaperunoiksi.Mutta miksi helvetissä haluaisin? Millä tavalla se on hyvä asia?

Koirat sopeutuvat lähes kaikkeen.Ne ovat lojaaleita jopa sellaisille omistajille, jotka ovat niitä pahoinpidelleet.
Tuo teoriasi on kaikessa älyttömyydessään vastemielinen.
Miksi pitää ottaa "harrastuskoira", jos pointti on tukahduttaa sen vietit.Rotuja on kuitenkin vaikka millä mitalla?

Propagandaa.

Meillä ei 8-vuotias pumi tyydy 2-6 km lenkkeihin. Ensimmäisen tunnin aikana vaikeaa pitää hallinnassa, sen jälkeen se on kyllä ihanaa lenkkiseuraa.

Ei meidänkään yksilö ole mitään ikinä tuhonnut, mutta pitää kyllä ääntä senkin edestä; jonnekihan se ylimääräinen energia on purettava, jos ei ulkoilemaan pääse.

Mielestäni menee eläinrääkkäyksen puolelle jo se, että koiralle ei tarjota riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Mutta liikunnansuhteen ei pidä ylikään ampua; kannattaa opetella lukemaan koiraansa ja tuntemaan sen signaalit. Kyllä siitä näkee, mikä on liikaa ja mikä liian vähän.

Sain eläinsuojelun kautta pienen koiran. Koira ei ollut ollut juuri lainkaan ulkona ja viettänyt siis lähes viisi vuotta elämässään sisällä muiden koirien kanssa lian ja saastan keskellä -huostaanotettaessa oli painanut puolet nyt olevasta painosta, mikä on koiralle sopiva. Lihakset olivat todella heikot. Koira on uros ja ollut meillä noin puoli vuotta. Koira ei osannut tai jaksanut edes nostaa jalkaa ulkona virtsatessaan. Nyt on ruvennut nostamaan jalkaansa ja lihakset ovat vahvistumaan päin. Olemme ulkona noin runsas kolme tuntia päivässä, mutta koiran ehdoilla - saa nuuskuttaa ulkona erilaisia tuoksuja. Välillä käymme koiratarhassa muita koiria tervehtimässä - koirani ei kuitenkaan vielä jaksa juosta ja leikkiä kovin kauaa muiden koirien kanssa. Koira ei ole enää mikään pentu vaan iältään lähemmäs kuusi vuotta, jotkut rotunsa edustajat elävät jopa kahdeksantoista vuotiaaksi.
Meillä on tämän puolen vuoden aikana kertynyt aika monta lääkärireissua, mutta onneksi sisäelimissä ei ole löytynyt mitään vikaa - takajalat erityisesti olivat alkuun kovin heikot. Kyllä koira tarvitsee liikuntaa joka päivä. Minun koirani ei ole mitään aktiivista rotua, mutta kävely on kyllä tehnyt ihmeitä aikaan ja koira on todella tyytyväisen oloinen ja rakastaa ulkona olemista. Tosiaankin nämä ulkoilut tehdään koiran ehdoilla ja mennään eteenpäin sitä mukaa kun koiralla riittää voimia. On alkanut virikkeistämään koiraani piilottamalla erilaisia makupaloja eri paikkoihin ja hankkimalla aktiovoimisleluja. Kaikki asiat olen joutunut opettamaan koiralleni - ei osaa vieläkään oikein leikkiä leluillaan, vaan sitäkin olen joutunut opettamaan. Kyllä ulkoilma on koiralle tärkeä elinehto.

Mää vedän autonperässä mettäautoteitä 30km päivässä eikä mee aikaa tuntiakaan. Kyllä koira onkin sitten laiha ja hyvinvoiva.

...On eri asia että koira tyyty ja se että saako se tarpeeksi liikuntaa, on iloinen ja terve. Tosin...noin -5% Koirista vain tarvitsee yli 15 km liikuntaa.

😂 20 km no joo jos on pentu vintti koira Itella lapinkoira ei ees vitsi tietty nyt jo vanha mutta sanotaan et pentu -ikantymis vaiheen. Aikana on tarvinnut 1-3 h päivässa nykyään 1.5-2 mutta. Nuorempana 2.5-3h

Käytännössä. Sanottanko 4-5 vuotiaana sai 8-12 km kävelyy päivässä nykyän enää 5-8 koska ikaakin 12 v

Ketjussa oikein jättiläishuumoria koirien ulkoilutuksesta.

Asun asuntoalueella jossa monella kaksikin koiraa mutta suurimalla osalla vain yksi.

Ei yksikään koira saa päivittäin edes 1 km. ulkoilumatkaa. Suuri osa n. 90% saa sentään n. 50m, kun käy kusella toisella puolella katua ja päästää kovempaa tai löysempää läjän. Keväällä 10 cm välein läjä.

Tämä tapahtuu maalaiskunnan alueella.

Jos koira saa liikuntaa 20 km päivittäin niin omistaja on jo valtakunnan tason urheilija.