Haluan tehdä animaatiosarjan. En voi kuitenkaan tehdä sitä yksin tai edes kaveriporukassa. Sen pitäisi siis olla todella ammattimaisesti tehty.
Joten päätin, että koska animaatio ei ole mahdollista, teen sarjakuvan. Jos kävisi superhyvä tuuri, ehkä joku studio tekisi siitä animaatiosarjan. Vuosien lähes päivittäisen harjoittelun, kirjojen lukemisen ja kurssien jälkeen jouduin toteamaan, että en osaa piirtää alkuunkaan enkä ikinä opikaan.
Joten, päätin kirjoittaa kirjan tai pari. Näistä kolmesta se on se huonoin vaihtoehto, mutta parempi kuin ei mitään. Mutta törmäsin ongelmaan (ja tulen varmaan törmäämään moniin).
Koska suunnittelin tarinan animaationa, sitä voi olla vaikea muuntaa pelkäksi tekstiksi. Animaatiossa katsojille paljastettaisiin paljonkin asioita pienillä yksityiskohdilla. He eivät kuitenkaan tajuaisi niiden olemassaoloa ennen kuin lähempänä loppua.
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että silmät olisi piirretty hieman toisin. Ero olisi kuitenkin niin pieni, että ihmiset eivät kiinnittäisi juurikaan siihen huomiota ja ajattelisivat korkeintaan, että se johtuu ilmeestä tai muuten vain piirros on vain hieman erilaista, kuten se usein on. Lopussa paljastettaisiin, että sillä oli isokin merkitys.
Jos kirjassa jotenkin kuvailen nuo muutokset, se herättää liikaa huomiota. Mutta miten voin sen sitten tehdä? Onko mahdollista laittaa kirjan sivujen sekaan aina joskus kuva tai pari? Jos teen kirjaa 50v niin ehkä saan muutaman kuvan piirrettyä. EHKÄ. Tai no tuskin. Mutta voi sitä yrittää...
Ja tuo juttu ylhäällä kuulostaa tyhmältä, mutta en nyt ala kirjoittamaan/selittämään sitä tässä paremmin.
Joten päätin, että koska animaatio ei ole mahdollista, teen sarjakuvan. Jos kävisi superhyvä tuuri, ehkä joku studio tekisi siitä animaatiosarjan. Vuosien lähes päivittäisen harjoittelun, kirjojen lukemisen ja kurssien jälkeen jouduin toteamaan, että en osaa piirtää alkuunkaan enkä ikinä opikaan.
Joten, päätin kirjoittaa kirjan tai pari. Näistä kolmesta se on se huonoin vaihtoehto, mutta parempi kuin ei mitään. Mutta törmäsin ongelmaan (ja tulen varmaan törmäämään moniin).
Koska suunnittelin tarinan animaationa, sitä voi olla vaikea muuntaa pelkäksi tekstiksi. Animaatiossa katsojille paljastettaisiin paljonkin asioita pienillä yksityiskohdilla. He eivät kuitenkaan tajuaisi niiden olemassaoloa ennen kuin lähempänä loppua.
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että silmät olisi piirretty hieman toisin. Ero olisi kuitenkin niin pieni, että ihmiset eivät kiinnittäisi juurikaan siihen huomiota ja ajattelisivat korkeintaan, että se johtuu ilmeestä tai muuten vain piirros on vain hieman erilaista, kuten se usein on. Lopussa paljastettaisiin, että sillä oli isokin merkitys.
Jos kirjassa jotenkin kuvailen nuo muutokset, se herättää liikaa huomiota. Mutta miten voin sen sitten tehdä? Onko mahdollista laittaa kirjan sivujen sekaan aina joskus kuva tai pari? Jos teen kirjaa 50v niin ehkä saan muutaman kuvan piirrettyä. EHKÄ. Tai no tuskin. Mutta voi sitä yrittää...
Ja tuo juttu ylhäällä kuulostaa tyhmältä, mutta en nyt ala kirjoittamaan/selittämään sitä tässä paremmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikkiin kunnon sarjiksiin tehdään käsikirjoitus ennen piirtämistä. jos haluut ammattimaisen animaation, sun pitää mennä puhuun ammattimaisen animaation tekijälle.
vai miks tää stoori on täällä??
Ei ole varaa palkata mitään studiota.
Onhan minulla käsikirjoitus, tosin animaatiota varten. Käsikirjoituksen lukemalla ja kuuntelemalla minua, jos toimisin jonkinnäköisenä ohjaajana pystyisi toteuttamaan animaation, jos olisi kunnon studio. Mutta jaksoja olisi arviolta noin 87x20min. Ei ole varaa.
Ei ole varaa edes palkata piirtäjää, mutta ehkä joskus semmoisen löydän ja yhdessä sarjakuvan teemme. Käsikirjoitusta täytyy silloin piirtäjän kanssa hieman muokata, jotta se soveltuu ruutuihin/sivuihin.
Ongelma, johon etsin tässä ratkaisua oli se, että miten muutan tuon animaation käsikirjoituksen kirjaksi. Siitä käy ilmi monta asiaa, joita katsojan (lukijan kirjan tapauksessa) ei pidä hoksata liian aikaisin. Ne huomaa tekstistä, mutta animaatiossa tai sarjakuvassa ne olisivat kuvan muodossa.
(tämä on huono keksitty esimerkki) Jos hahmo vilkuilisi hieman taaksepäin koko ajan, siten, että animaation katsoja ei kiinnittäisi siihen erityisesti huomiota, ja lopulta se vaikuttaisi johonkin jotenkin ja samalla se tajutaan. Jos kirjassa taas kertoisi, että hän vilkuilee taaksensa edes kerran, lukija hoksaisi äkkiä jujun.
Oikei, tuo oli paska esimerkki. Toivottavasti joku tajusi, mitä tarkoitin. En nukkunut yöllä ja olen rättiväsynyt.
Mr./Mrs. kysymysmerkkijono,
sinulla on sanojesi mukaan kolme haavetta, josta kirjan kirjoittaminen tuntuu ainoalta toteuttamiskelpoiselta vaihtoehdolta. Ongelmana on kuitenkin itse kirjoittamisen lisäksi se, että kirjan kirjoittaminen on vähäisin kolmesta haaveestasi. Toteat kevyesti kirjoittavasi kirjan tai pari aivan kuin kirjoittaminen olisi verrattavissa arkiseen ruuanlaittoon. No, ei se niin helppoa ole -- tulet sen nopeasti huomaamaan, etenkin kun olet asettanut tavoitteesi hyvin korkealle. Siispä ensimmäinen ohjeeni projektisi onnistumiseksi on tämä: unohda animaatio- ja sarjakuvahaaveet ja ota kirjasi päätavoitteeksesi, kunnes saat valmista aikaan. Ota tämä neuvo vakavasti. Keskity kirjan kirjoittamiseen täysillä ja työnnä muut suuret projektisi taka-alalle tai tulet todennäköisesti epäonnistumaan kaikissa haaveissasi.
Mitä sitten tulee animaatiokäsikirjoituksen muuntamiseksi kirjaksi? Jos sinulla on valmis tai melko valmis käsikirjoitus olemassa, niin tarinasi on todennäköisesti melko hyvässä kunnossa juonen ja dialogin osalta. Nyt sinun pitäisi "muuntaa" kuvallinen kerronta kirjalliseksi kerronnaksi. Kuvallinen ja kirjallinen kerronta eroavat huomattavasti toisistaan. Kuvallisessa kerronnassa kuvien välityksellä voi välittää katselijalle paljon enemmän informaatiota kuin kirjallisen kerronnan lukijalle. "Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" pitää siis hyvin paikkansa. Mikä neuvoksi?
Vastaus on yksinkertainen: jätä asioita lukijan mielikuvituksen varaan. Anna lukijan "nähdä" tarinasi sanojesi kautta ja anna hänen keksiä itse loput. Kirjallisessa kerronnassa ei ole tarkoitus tarjota lukijalle kaikkea mahdollista informaatiota, vaan tarinan kerronta toimii ikään kuin suuntaviivoina sille, miten tarinaa pitäisi hahmottaa ja mitkä tulkinnat ovat mahdollisia. Mitä vähemmän kuvailet sitä enemmän jätät lukijan mielikuvituksen varaan.
"Jos hahmo vilkuilisi hieman taaksepäin koko ajan, siten, että animaation katsoja ei kiinnittäisi siihen erityisesti huomiota, ja lopulta se vaikuttaisi johonkin jotenkin ja samalla se tajutaan. Jos kirjassa taas kertoisi, että hän vilkuilee taaksensa edes kerran, lukija hoksaisi äkkiä jujun."
Yllä kuvatun tapaiset kuvaukset toteutetaan yleensä pohjustamalla asiaa ennakkoon tai käyttämällä Chekhovin aseiksi nimettyjä kerronnallisia keinoja. Chekhovin ase on myös pohjustusta, mutta sellaisessa pohjustuksessa merkityksettömältä vaikuttava yksityiskohta nousee myöhemmin arvoon arvaamattomaan. Pohjustus ja etenkin Chekhovin aseen ampuminen täytyy suunnitella huolellisesti, etteivät ennakkotiedot paljasta liikaa tai liian näkyvästi, mitä tarinassa on myöhemmin tapahtumassa. Paljastuksen määrää voidaan säädellä muun muassa niputtamalla lukuisia pohjustuksia yhteen, hajauttamalla niitä tai kertomalla pohjustuksia huomattavasti tapahtumahetkeä aikaisemmin, jolloin lukija menettää osittain kiinnostuksensa menneisiin. Lukija ei pidä pohjustuksia oleellisena H-hetkellä, mikä on tavoiteltavaa.
Toinen yleinen pohjustamistapa on painottaa tarinan kannalta epäoleellisempia seikkoja, jotka eivät ole yhtä avainasemassa kuin se juonen kannalta ratkaiseva pohjustus. Tällaisessa suoranaisessa harhauttamisessa on vaarana kaksi asiaa: (1) tekstistä tulee raskas kun se paisuu lukuisten merkityksettömien seikkojen myötä; (2) lukija tuntee itsensä petetyksi, koska hänen olettamansa yksityiskohtaa ei käsitellä tarinassa myöhemmin. Parempana keinona pitäisin pohjustusta tai Chekhovin asetta, jolle annetaan vähäinen merkitys jo avainhetkeä aikaisemmin. Tämä tapahtuu seuraavasti.
Kerronnallisen Chekhovin aseen lataaminen ja ampuminen yllätyksellisesti:
(1) Pohjustat eli kerrot taustoja jostakin tietystä asiasta, josta haluat myöhemmin kertoa tarinassasi. Tätä voisi kutsua Chekhovin aseen panostamiseksi.
(2) Pian pohjustuksen jälkeen annat tietoiskulle mielekkään toissijaisen tarkoituksen tarinassasi, joka on tietysti vähäisempi kuin pohjustuksen pääajatus. Jos pohjustuksen toissijainen merkitys on riittävän mielekäs, lukijasi on yleensä tyytyväinen selitykseesi. Hän olettaa, että pohjustuksen päätarkoitus on nyt käytetty. Lukijasi on tietysti väärässä; Chekhovin asetta ei ole ammuttu. Sinä vasta latasit sen.
(3) Toissijaisen merkityksen tapahduttua annat tarinan edetä eteenpäin ihan kuin kaikki pohjustukseen liittyvä olisi jo tapahtunut.
(4) Kun H-hetki koittaa ja haluat käyttää pohjustuksen tarjoaman pääajatusta, tuot yllättäen asian uudestaan esille sen oikeassa merkityksessä. Vedät liipaisimesta ja -- bang, bang! Pohjustuksesi todellinen merkitys räjähtää lukijasi tajuntaan. Hän tulee yllätetyksi, vaikka olet pohjustanut asiaa aikaisemmin. Lukijasi tuntee iloa yllättävästä juonen käänteestä, ja olet onnistunut!
Toivottavasti sait revittyä tästä uusia ideoita ja kysymyksiä.
Lisää Chekhovin aseesta:
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/ptitlexn9xzsjd5fif
Kiitoksia, hyviä vinkkejä.
Valitettavasti en vaan saa mitään järkevää yhden kohdan tilalle. Tuo fiktiivinen esimerkkini oli todella huono.
Se vain tuntuu olevan semmoinen, jonka voi kertoa oikein vain kuvalla. Ehkä pitäisi jotenkin saada kirjaan aina kuva tai pari sinne tänne. Se on oikeastaan vain pienen pieni yksityiskohta, joka liittyy yhteen suurempaan asiaan. Jossain vaiheessa katsoja/lukija ihmettelee jotain tapahtunutta, mutta ei vielä osaa yhdistää sitä pieneen yksityiskohtaan. Hän saattaa epäillä jotain.
Yksityiskohta mainitaan tarinassa vain kerran. Sitä ennen sen kuitenkin tajuaa kuvan vuoksi.
Rehellisesti sanottuna, en usko, että saan ikinä kirjaakaan tehtyä. Olen perfektionisti siihen tarinaan liittyen. Olen miettinyt sitä niin monta vuotta.
Suunnittelin sivutarinan, joka valoittaa maailman tilaa ja logiikkaa. Voisin aloittaa sillä, vähän kuin harjoitukseksi. Sen tapahtumat ovat osin samat kuin päätarinassa, mutta toisen henkilön näkökulmasta. Se ei kuitenkaan paljasta mitään päätarinasta eikä sitä tarvitse katsoa/lukea ymmärtääkseen päätarinaa.
Mielestäni katsojaa/lukijaa täytyy aina hieman huijata, kunhan se tulee joskus ilmi järkevällä tavalla.
En ole kirjailija, ainakaan vielä. En usko, että voisin ikinä olla tyytyväinen teokseeni.
En ole tyytyväinen animaation käsikirjoitukseenikaan. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta minulla on koko tarina päässä, kuin se olisi jo tehty. Pienet yksityiskohdat, "kameran sijainnit ja kulmat", äänet, musiikit, kaikki on päässä. Alusta loppuun.
Kun luen käsikirjoitustani, kaikista kohdista saamani mielikuva ei ole täsmälleen sama kuin se, joka minulla on päässä. Käsikirjoituksessa yritän kertoa kaiken mahdollisen, mitä mahdollinen (epätodennäköinen) animaatiostudio voisi tarvita tehdäkseen siitä juuri semmoisen, kun haluan. Olen jopa etsinyt erilaista musiikkia, jonka tunnelma vastaa ainakin osittain mielikuvassani olevaa musiikkia.
Tarina on minulle pakkomielle. Ajattelen sitä joka päivä. Se on minulle itselleni. Olisihan se kivaa, jos muutkin sen näkisivät ja nauttisivat siitä. Tärkeintä minulle olisi kuitenkin itse katsoa/lukea se. Parasta olisi, jos se maagisesti ilmestyisi käteeni ja unohtaisin kaiken. Vaikka se sitten katoaisi sen jälkeen.
Eikö kannattaisi hakea apurahaa projektia varten? Läänintasolta, yksityisiltä tahoilta, SES:ltä, taiteen keskustoimikunnalta?
Paljonko luulet, että ison animaatiosarjan tuottaminen maksaa? Ja kyseessä ei olisi mikään pelleanimaatio suomipaskadubeilla. Englanti olisi hyvä kieli, japani on myös kaunista.
Sivutarinakin olisi monta monta 20min jaksoa. Ehkä 12-24. En ole sitä vielä miettinyt loppuun.
Kirjaan en rahaa tarvitse. Sarjakuvaan... no piirtäjä maksaa, mutta mietin sitä vielä... ehkä täytyy mennä naimisiin piirtäjän kanssa :)
Kuvataiteen apurahat?