Yksinodottajat joilla useampi lapsi?

mua vähän ihmetyttää miksi niitä lapsia pitää tehdä ja jokainen eri isälle. etkö käytä ehkäisyä? mulla on tälläinen tuuri vaan?!? siis raskaaksi tulee ilman ehkäisyä.
onko molempien lapsien isä lapsen elämässä mukana ja tuleeko olemaan?
hienoa asiassa on että otat vastuun ja pidät lapset ja pärjäät, mutta yhteiskuntahan sunt elättää!!!
maksaako/tuleeko isät hoitamaan velvollisuudet ja maksamaan elatusmaksut? vai yhteiskunnaltako ne perit?
onko kuolut viellä kesken?
en halua moralisoida mutta kirjoituksesta paistaa läpi niin oma lapsellisuutesi.
toivottavasti saat lasten isät myös osallistumaan lasten elämään......
en pahalla kirjoittanut ja kuten jo kirjoititkin et uskalla kertoa asiasta paljoa kun mietit miten muut suhtautuu. eli olet varmaan ajatellut että kritiikkiä asiasta tulee ja monia mielipiteitä.
toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pärjäämistä lasten kanssa.

ihme ja kumma kirjoitti:

mua vähän ihmetyttää miksi niitä lapsia pitää tehdä ja jokainen eri isälle. etkö käytä ehkäisyä? mulla on tälläinen tuuri vaan?!? siis raskaaksi tulee ilman ehkäisyä.
onko molempien lapsien isä lapsen elämässä mukana ja tuleeko olemaan?
hienoa asiassa on että otat vastuun ja pidät lapset ja pärjäät, mutta yhteiskuntahan sunt elättää!!!
maksaako/tuleeko isät hoitamaan velvollisuudet ja maksamaan elatusmaksut? vai yhteiskunnaltako ne perit?
onko kuolut viellä kesken?
en halua moralisoida mutta kirjoituksesta paistaa läpi niin oma lapsellisuutesi.
toivottavasti saat lasten isät myös osallistumaan lasten elämään......
en pahalla kirjoittanut ja kuten jo kirjoititkin et uskalla kertoa asiasta paljoa kun mietit miten muut suhtautuu. eli olet varmaan ajatellut että kritiikkiä asiasta tulee ja monia mielipiteitä.
toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pärjäämistä lasten kanssa.

Lue lisää

Tiedoksi vain, oletko miettinyt asiaa minun kannaltani? Eli siis että miksiköhän on eri isät?
Ehkä onkin niin että ensimmäisen lapsen kanssa ehkäisy petti, ja isä oli mukana mutta yhtäkkiä huomaskin että ei ole valmiiksi isäksi ja päätti jättää minut ja lapseni... Ootko miettiny sitä?? Sä oot taas tommonen mä oon niin ihana ja hyvä ihminen ku en koskaan tee mitään väärin koskaan ja en koskaan tee vääriä valintoja (Minun kannalta lapset eivät ole väärin vain niiden isät)... (Ja tiedoksi sillä tuuri jutulla tarkoitin miesten kanssa!! Enkä lasten kanssa!)
Ja toinen ei ollu vahinko mutta kappas vain mies taas kerran jättää. Ja joo, nyt alat varmastikin syyttää et vika on sit mussa ku en pysty pitämään miestä. KAIKKI EI AINA OO NIIN MUSTAA JA VALKOISTA!!!
En ole selitys velvollinen sinulle, mutta minä olen töitä tehnyt niitten rahojen edestä jotka saan, kato ku kaikki ei aina istu vaa perseellään, ensimmäisen kerran olin töissä ku olin 14 ihan oikeassa töissä eikä mikään leikki työ, koulun jälkeen ja aina ku oli vapaata!! Ja olen yhtä hyvin oikeutettu niihin "isoihin" rahasummiin jotka saa ku on äitiyslomalla ku joku vaikk 35v äiti!
Ja en ole huonompi äiti koska olen yksinhuoltaja, ja nuori.
Kaikki ei aina mee niin kuin elokuvissa... ;)

ihme ja kumma kirjoitti:

mua vähän ihmetyttää miksi niitä lapsia pitää tehdä ja jokainen eri isälle. etkö käytä ehkäisyä? mulla on tälläinen tuuri vaan?!? siis raskaaksi tulee ilman ehkäisyä.
onko molempien lapsien isä lapsen elämässä mukana ja tuleeko olemaan?
hienoa asiassa on että otat vastuun ja pidät lapset ja pärjäät, mutta yhteiskuntahan sunt elättää!!!
maksaako/tuleeko isät hoitamaan velvollisuudet ja maksamaan elatusmaksut? vai yhteiskunnaltako ne perit?
onko kuolut viellä kesken?
en halua moralisoida mutta kirjoituksesta paistaa läpi niin oma lapsellisuutesi.
toivottavasti saat lasten isät myös osallistumaan lasten elämään......
en pahalla kirjoittanut ja kuten jo kirjoititkin et uskalla kertoa asiasta paljoa kun mietit miten muut suhtautuu. eli olet varmaan ajatellut että kritiikkiä asiasta tulee ja monia mielipiteitä.
toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pärjäämistä lasten kanssa.

Lue lisää

Ja tiedoksi vain... oottelen vastauksia muilta yksinodottajilta enkä katkerilta ihmisiltä.. ;)

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Tiedoksi vain, oletko miettinyt asiaa minun kannaltani? Eli siis että miksiköhän on eri isät?
Ehkä onkin niin että ensimmäisen lapsen kanssa ehkäisy petti, ja isä oli mukana mutta yhtäkkiä huomaskin että ei ole valmiiksi isäksi ja päätti jättää minut ja lapseni... Ootko miettiny sitä?? Sä oot taas tommonen mä oon niin ihana ja hyvä ihminen ku en koskaan tee mitään väärin koskaan ja en koskaan tee vääriä valintoja (Minun kannalta lapset eivät ole väärin vain niiden isät)... (Ja tiedoksi sillä tuuri jutulla tarkoitin miesten kanssa!! Enkä lasten kanssa!)
Ja toinen ei ollu vahinko mutta kappas vain mies taas kerran jättää. Ja joo, nyt alat varmastikin syyttää et vika on sit mussa ku en pysty pitämään miestä. KAIKKI EI AINA OO NIIN MUSTAA JA VALKOISTA!!!
En ole selitys velvollinen sinulle, mutta minä olen töitä tehnyt niitten rahojen edestä jotka saan, kato ku kaikki ei aina istu vaa perseellään, ensimmäisen kerran olin töissä ku olin 14 ihan oikeassa töissä eikä mikään leikki työ, koulun jälkeen ja aina ku oli vapaata!! Ja olen yhtä hyvin oikeutettu niihin "isoihin" rahasummiin jotka saa ku on äitiyslomalla ku joku vaikk 35v äiti!
Ja en ole huonompi äiti koska olen yksinhuoltaja, ja nuori.
Kaikki ei aina mee niin kuin elokuvissa... ;)

Lue lisää

älä välitä alottaja, tollasii idiootteja tulee saarnaamaan, kun he itse eivät yksin pärjäisi lasten kanssa:) Ja he tietävät sen :)
Teit oikein ku pidät lapsen, etkä tehny aborttia. Ja on sit sun ekalla muksulla leikkikaveri :)
itellä kans kaks lasta, vähän alle vuoden ikäero. Olin yksinhuoltaja mut nyt avoliitossa ja ootan kolmatta.

äitiminäkin kirjoitti:

älä välitä alottaja, tollasii idiootteja tulee saarnaamaan, kun he itse eivät yksin pärjäisi lasten kanssa:) Ja he tietävät sen :)
Teit oikein ku pidät lapsen, etkä tehny aborttia. Ja on sit sun ekalla muksulla leikkikaveri :)
itellä kans kaks lasta, vähän alle vuoden ikäero. Olin yksinhuoltaja mut nyt avoliitossa ja ootan kolmatta.

Lue lisää

Ooh ihanaa kiitos!!:)
Haluaisitko vähän kertoa kokemuksia, ku olen kauheesti miettinyt just semmosta et miten kahden pienen lapsen kanssa pärjää?.. :)

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Ooh ihanaa kiitos!!:)
Haluaisitko vähän kertoa kokemuksia, ku olen kauheesti miettinyt just semmosta et miten kahden pienen lapsen kanssa pärjää?.. :)

Sain esikoiseni (yllätysraskaus, "pillerivauva") yksin ja olinkin hänen kanssaan yksin neljä vuotta. Nyt olen naimisissa ja pienen vauvan äiti eli olemme uusperhe, esikoiseni asuu kotona ja käy isällään joka toinen vkl. Mutta vaikka nyt olenkin "kokonaisen" perheen äiti, voin sanoa että yksinhuoltajan elämä on miljoona kertaa rankempaa kuin tämä elämä jota nyt elän, jossa mies on kaikessa mukana ja apuna. Meinasin tukehtua kahviini kun facebookissa luin ydinperhe-äiti-kaverini liittyneen ryhmään "miten eroan yh-äidistä? minulla ei ole joka toinen vkl vapaata!". Siis mitä helvettiä??? Silloin joka toinen vkl kun sitä vapaata oli, tein töitä, näin kavereita joita ei viikolla pystynyt, kävin baarissa jos niitä töitä ei jokin viikonloppu sattunut olemaan ja rahatilanne antoi periksi, kävin ihan YKSIKSENI lenkkeilemässä ja pyöräilemässä, nukuin parin viikon aikana kertyneitä univelkoja, tein suursiivouksen kaikessa rauhassa ilman pikkuapulaista, pesin mattoja, pesin ikkunoita, pesin pyykkejä, leivoin, kokkailin, tein käsitöitä, ja joskus jos vaan maltoin heittää vapaa-aikaani hukkaan, olin vaan tekemättä mitään ja luin lehteä tai surffailin netissä musiikkia kuunnellen. Ja kaiken tuon edellämainitsemani aikana ikävöin lastani joka oli isällään ja tunsin syyllisyyttä siitä että "sain" vapaa-aikaa ja etenkin silloin jos satuin sinne baariin lähtemään, koin aivan hirvittäviä huono-äiti-fiiliksiä. Nytpä olen huomannut, uusperheen äitinä, että ydinperhe-äiti-ystäväni käyvät enemmän viihteellä ja vievät lapsiaan enemmän hoitoon sukulaisille kuin yh-äidit. Yllättävää mutta totta. Ja yh-äidit myös keksivät enemmän viihdykettä lapsilleen.

Tuo sama suorittaminen on siirtynyt mukanani tähän meidän uusperheeseen. Olen jatkuvasti työn touhussa; leivon, siivoan, teen ruokaa, askartelen, leikin, luen satukirjoja, silitän lasten vaatteet aina pesun jälkeen, pidän kotia tiptop siistinä.. Vaatii minulta paljon antaa miehen tehdä kotonamme yhtään mitään kun olen niin tottunut että olen ainoa siivooja/lapsenhoitaja/ruuanlaittaja/kaupassakävijä/nukkumaanlaittaja/kylvettäjä/leikittäjä/lohduttaja jne. jne.

En osaa myöskään ottaa ja lähteä ulos itsekseni vaikkapa lenkille, kun mies ja lapset on kotosalla. En kykenisi rentoutumaan koska tiedän että he ovat täällä ja minun kuuluisi olla täällä hoitamassa ja huolehtimassa, vaikkei asia niin tietysti olekaan. Mieheni kyllä käy harrastamassa mutta hän olikin lapseton ennen suhdettamme ja yhteistä lastamme. Vauvamme on vasta ihan pikkuinen, joten ehkäpä ajan kanssa opin nauttimaan kahden vanhemman taloudesta ja ottamaan itsellenikin aikaa tehdä asioita vain itseäni varten - taito, joka unohtui täysin tullessani yksinhuoltajaksi.

Toivon että tekstini osuisi myös ydinperheen äitien silmiin ja saisi ajattelemaan asioita muultakin kantilta kuin juuri siltä yh-äidit-ovat-sossun-tuella-eläviä-baari-ruusuja- vinkkeliltä. Toki niitäkin tapauksia löytyy ja itseäkin oksettaa kyseisen tyyliset naikkoset, joita saa "kiittää" siitä että meitä "tavallisia" yh-äitejä (joihin en taida enää edes lukeutua) haukutaan ties miksi ja saamme potea huonoa omaatuntoa siitä, että hoidamme ja huolehdimme lapsista, kodista ja taloudesta aivan yksin.

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Ja tiedoksi vain... oottelen vastauksia muilta yksinodottajilta enkä katkerilta ihmisiltä.. ;)

Joo eli mä oon nyt 26v ja lapset on nyt 3- ja 4 -vuotiaat. Sillon ku eka synty, niin muutimme lapsen isän kans erilleen, mut silti oltiin tekemisissä ja niinpä aloin oottaa sit toista lasta. Eli olin jo sillon yksinhuoltaja. Mies lupaili vaikka mitä, mut sit kävi kuitenki niin et se kuoli. vaikka se sillon oliki järkytys niin se raskausaika meni silti ihan hyvin. Ja synntys meni hyvin :)
Mut täytyy myöntää et sit ku niit vauvoja oli siinä kaks, niin mä masennuin. Musta tuntu et kaikki hylkäs ja jätti mut yksin, vaikkei niin ollukkaa todellisuudessa. Mut masennuslääkkeet autto! Eli suosittelen, jos alkaa tuntua siltä ettei pää kestä ja seinät kaatuu päälle :)
Mut sit ku tää nuorempi oli vähän isompi, et se ei ollu enää niin avuton eikä itkeny jatkuvasti, niin olin tosi onnellinen näistä kahdesta! :) Täl nuoremmal oli jatkuvasti korvatulehduksia ja me rampattii jatkuvasti lääkäris. En omista autoa, niin tuli kuntoiltua kyllä :) Laitettiin sit lopuks putket, ni loppu tulehduksetki.
Nyt kun lapsilla on "uus iskä" ja asiat ihan hyvin, niin uskon, että pystyn nauttimaan tulevasta vauvasta. Ja lapsetkin on luvanneet auttaa laittamaan tulevalle sukat jalkaan ja opettavat kuulemma leikkimään :)
Toivon ja uskon, et sä löydät vielä sellasen miehen, jonka kanssa jakaa arki yhdessä. Itse oon kyl joskus huonoina päivinä ajatellut, että oli se elämä yksinhuoltajana ihan helppoa ja kivaa. Meil on ollu ihmisiä jotka on auttaneet ja rakastaneet lapsia ku omiaan. En myöskään tuntenut itteeni yksinäiseks, vaikkei miestä ollutkaan. Mut jokaisella on erilainen elämä ja oon kiitollinen tästä kaikesta hyvästä, koska aina ei oo ollu näin hyvin asiat.

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Ja tiedoksi vain... oottelen vastauksia muilta yksinodottajilta enkä katkerilta ihmisiltä.. ;)

Valitettavasti tällaisilla yleisillä keskustelufoorumeilla, joilla keskustellaan nimimerkkien turvin, et voi valikoida millaisia vastauksia tai keneltä niitä saat...

Mut joo, en ole yksinhuoltaja, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että samalla lailla ansaitset äippärahat, yms. kuin kaikki muutkin. Ja varmasti pärjäät uudenkin vauvan kanssa, onhan sulla jo kokemusta :) Enkä ymmärrä tuon kritisoijan pointtia siitä, että yhteiskunta sut elättäisi sen enempää, kuin muitakaan äitejä (ja isiä). Muutkin saavat hoitotukea, jne. Ja kyllä ne poissaolevatkin isät joutuvat elatusmaksunsa maksamaan!

Tsemppiä.

hgfcvbgfc kirjoitti:

Valitettavasti tällaisilla yleisillä keskustelufoorumeilla, joilla keskustellaan nimimerkkien turvin, et voi valikoida millaisia vastauksia tai keneltä niitä saat...

Mut joo, en ole yksinhuoltaja, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että samalla lailla ansaitset äippärahat, yms. kuin kaikki muutkin. Ja varmasti pärjäät uudenkin vauvan kanssa, onhan sulla jo kokemusta :) Enkä ymmärrä tuon kritisoijan pointtia siitä, että yhteiskunta sut elättäisi sen enempää, kuin muitakaan äitejä (ja isiä). Muutkin saavat hoitotukea, jne. Ja kyllä ne poissaolevatkin isät joutuvat elatusmaksunsa maksamaan!

Tsemppiä.

Lue lisää

Niin sitäkin piti sanoa viel, et joka asiassa aina joku jaksaa jauhaa tosta rahasta. Siis ihankuin se olisi se maailman tärkein asia?. Me ei olla sillain rikkaita, vaan ennemminki köyhiä, mut silti onnellisia. Mut eipä ihminen olekkaan nykyään arvokas, jos ei ole hyvä töpaikka ja paljon omaisuutta. Ja muuten arvostettu.

kerranyh-ainayh kirjoitti:

Sain esikoiseni (yllätysraskaus, "pillerivauva") yksin ja olinkin hänen kanssaan yksin neljä vuotta. Nyt olen naimisissa ja pienen vauvan äiti eli olemme uusperhe, esikoiseni asuu kotona ja käy isällään joka toinen vkl. Mutta vaikka nyt olenkin "kokonaisen" perheen äiti, voin sanoa että yksinhuoltajan elämä on miljoona kertaa rankempaa kuin tämä elämä jota nyt elän, jossa mies on kaikessa mukana ja apuna. Meinasin tukehtua kahviini kun facebookissa luin ydinperhe-äiti-kaverini liittyneen ryhmään "miten eroan yh-äidistä? minulla ei ole joka toinen vkl vapaata!". Siis mitä helvettiä??? Silloin joka toinen vkl kun sitä vapaata oli, tein töitä, näin kavereita joita ei viikolla pystynyt, kävin baarissa jos niitä töitä ei jokin viikonloppu sattunut olemaan ja rahatilanne antoi periksi, kävin ihan YKSIKSENI lenkkeilemässä ja pyöräilemässä, nukuin parin viikon aikana kertyneitä univelkoja, tein suursiivouksen kaikessa rauhassa ilman pikkuapulaista, pesin mattoja, pesin ikkunoita, pesin pyykkejä, leivoin, kokkailin, tein käsitöitä, ja joskus jos vaan maltoin heittää vapaa-aikaani hukkaan, olin vaan tekemättä mitään ja luin lehteä tai surffailin netissä musiikkia kuunnellen. Ja kaiken tuon edellämainitsemani aikana ikävöin lastani joka oli isällään ja tunsin syyllisyyttä siitä että "sain" vapaa-aikaa ja etenkin silloin jos satuin sinne baariin lähtemään, koin aivan hirvittäviä huono-äiti-fiiliksiä. Nytpä olen huomannut, uusperheen äitinä, että ydinperhe-äiti-ystäväni käyvät enemmän viihteellä ja vievät lapsiaan enemmän hoitoon sukulaisille kuin yh-äidit. Yllättävää mutta totta. Ja yh-äidit myös keksivät enemmän viihdykettä lapsilleen.

Tuo sama suorittaminen on siirtynyt mukanani tähän meidän uusperheeseen. Olen jatkuvasti työn touhussa; leivon, siivoan, teen ruokaa, askartelen, leikin, luen satukirjoja, silitän lasten vaatteet aina pesun jälkeen, pidän kotia tiptop siistinä.. Vaatii minulta paljon antaa miehen tehdä kotonamme yhtään mitään kun olen niin tottunut että olen ainoa siivooja/lapsenhoitaja/ruuanlaittaja/kaupassakävijä/nukkumaanlaittaja/kylvettäjä/leikittäjä/lohduttaja jne. jne.

En osaa myöskään ottaa ja lähteä ulos itsekseni vaikkapa lenkille, kun mies ja lapset on kotosalla. En kykenisi rentoutumaan koska tiedän että he ovat täällä ja minun kuuluisi olla täällä hoitamassa ja huolehtimassa, vaikkei asia niin tietysti olekaan. Mieheni kyllä käy harrastamassa mutta hän olikin lapseton ennen suhdettamme ja yhteistä lastamme. Vauvamme on vasta ihan pikkuinen, joten ehkäpä ajan kanssa opin nauttimaan kahden vanhemman taloudesta ja ottamaan itsellenikin aikaa tehdä asioita vain itseäni varten - taito, joka unohtui täysin tullessani yksinhuoltajaksi.

Toivon että tekstini osuisi myös ydinperheen äitien silmiin ja saisi ajattelemaan asioita muultakin kantilta kuin juuri siltä yh-äidit-ovat-sossun-tuella-eläviä-baari-ruusuja- vinkkeliltä. Toki niitäkin tapauksia löytyy ja itseäkin oksettaa kyseisen tyyliset naikkoset, joita saa "kiittää" siitä että meitä "tavallisia" yh-äitejä (joihin en taida enää edes lukeutua) haukutaan ties miksi ja saamme potea huonoa omaatuntoa siitä, että hoidamme ja huolehdimme lapsista, kodista ja taloudesta aivan yksin.

Lue lisää

Kiitos että jaksoit kirjottaa!!:)
Itse olen just se kotiäiti joka mielummin olen kotona pojan kanssa kun lähden jonneki ilman, melkein kaikkea voi tehdä kaksinkin... Laivallakin oltiin äsken, oli mun perhe mukana ja meillä pojan kanssa oli oma hytti ja olin vielä "varannut" lapsenvahdiksi mun isän vähäksi aikaa että itse pääsisin illemalla laivan baariin ku olin "sovinnut itseni" kanssa että yhen illan vihteelle (oltiin siis ruotsissa, eli 2yötä 1 päivä).. Mutta:D Kun isä sitten koputti ovea ja sanoi jäävänsä pojan kanssa, niin ei tehnyt mieli, mielummin katsoin poikaa ku hän nukkui mun vieressä ja nautin vaa siitä olemassa olosta.. :) (Eli baari jäi väliin mutta, ei haitannut edes vähän.. :))
Muutenkin olen aina tuntenut "syyllisyyttä" ku jätän pojan aina joskus mummolaan tai tädin kanssa, enemmän kyllä tädin kanssa (ja sekin korkeintaan kerran kk, jos ei oo viikonloppu töissä, silloin voi olla kakskin päivää/iltaa hoidossa, sekin harvemmin)... Mutta AINA olen jäännyt itsekin mummolaan yöksi jos poikakin on ollut jos joskus oon ollu baarissa, niin yöllä kotiin ja aamulla kun poika herää niin minäkin herään ja arki jatkuu...
Poika on mulle kaikki kaikessa, ja en nyt tarkoita että olisin täydellinen ja mitään semmosta, halusin vain just sen tulevan esiin että en ole kauhea ihminen vaikka olenkin yksinhuoltaja...:)

ihme ja kumma kirjoitti:

mua vähän ihmetyttää miksi niitä lapsia pitää tehdä ja jokainen eri isälle. etkö käytä ehkäisyä? mulla on tälläinen tuuri vaan?!? siis raskaaksi tulee ilman ehkäisyä.
onko molempien lapsien isä lapsen elämässä mukana ja tuleeko olemaan?
hienoa asiassa on että otat vastuun ja pidät lapset ja pärjäät, mutta yhteiskuntahan sunt elättää!!!
maksaako/tuleeko isät hoitamaan velvollisuudet ja maksamaan elatusmaksut? vai yhteiskunnaltako ne perit?
onko kuolut viellä kesken?
en halua moralisoida mutta kirjoituksesta paistaa läpi niin oma lapsellisuutesi.
toivottavasti saat lasten isät myös osallistumaan lasten elämään......
en pahalla kirjoittanut ja kuten jo kirjoititkin et uskalla kertoa asiasta paljoa kun mietit miten muut suhtautuu. eli olet varmaan ajatellut että kritiikkiä asiasta tulee ja monia mielipiteitä.
toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pärjäämistä lasten kanssa.

Lue lisää

miksi noin nuoren pitää edes harkita lasta. Näethän nyt ettei noin nuoret isät ole vielä valmiita isiksi?? Ja kauankohan olitkaan seurustellut tämän uuden miehen kanssa ennen kuin tulit raskaaksi? En yhtään epäile ettet yksin pärjäisi, mutta se nyt vaan on niin ettei lapsen tekeminen "takaa" että kaksi ihmistä ovat loppuelämän yhdessä, niinkuin nuoret usein uskovat. Ehtii niitä lapsia hankkia myöhemminkin.

pitää ollaeri isä?!!!!

kerranyh-ainayh kirjoitti:

Sain esikoiseni (yllätysraskaus, "pillerivauva") yksin ja olinkin hänen kanssaan yksin neljä vuotta. Nyt olen naimisissa ja pienen vauvan äiti eli olemme uusperhe, esikoiseni asuu kotona ja käy isällään joka toinen vkl. Mutta vaikka nyt olenkin "kokonaisen" perheen äiti, voin sanoa että yksinhuoltajan elämä on miljoona kertaa rankempaa kuin tämä elämä jota nyt elän, jossa mies on kaikessa mukana ja apuna. Meinasin tukehtua kahviini kun facebookissa luin ydinperhe-äiti-kaverini liittyneen ryhmään "miten eroan yh-äidistä? minulla ei ole joka toinen vkl vapaata!". Siis mitä helvettiä??? Silloin joka toinen vkl kun sitä vapaata oli, tein töitä, näin kavereita joita ei viikolla pystynyt, kävin baarissa jos niitä töitä ei jokin viikonloppu sattunut olemaan ja rahatilanne antoi periksi, kävin ihan YKSIKSENI lenkkeilemässä ja pyöräilemässä, nukuin parin viikon aikana kertyneitä univelkoja, tein suursiivouksen kaikessa rauhassa ilman pikkuapulaista, pesin mattoja, pesin ikkunoita, pesin pyykkejä, leivoin, kokkailin, tein käsitöitä, ja joskus jos vaan maltoin heittää vapaa-aikaani hukkaan, olin vaan tekemättä mitään ja luin lehteä tai surffailin netissä musiikkia kuunnellen. Ja kaiken tuon edellämainitsemani aikana ikävöin lastani joka oli isällään ja tunsin syyllisyyttä siitä että "sain" vapaa-aikaa ja etenkin silloin jos satuin sinne baariin lähtemään, koin aivan hirvittäviä huono-äiti-fiiliksiä. Nytpä olen huomannut, uusperheen äitinä, että ydinperhe-äiti-ystäväni käyvät enemmän viihteellä ja vievät lapsiaan enemmän hoitoon sukulaisille kuin yh-äidit. Yllättävää mutta totta. Ja yh-äidit myös keksivät enemmän viihdykettä lapsilleen.

Tuo sama suorittaminen on siirtynyt mukanani tähän meidän uusperheeseen. Olen jatkuvasti työn touhussa; leivon, siivoan, teen ruokaa, askartelen, leikin, luen satukirjoja, silitän lasten vaatteet aina pesun jälkeen, pidän kotia tiptop siistinä.. Vaatii minulta paljon antaa miehen tehdä kotonamme yhtään mitään kun olen niin tottunut että olen ainoa siivooja/lapsenhoitaja/ruuanlaittaja/kaupassakävijä/nukkumaanlaittaja/kylvettäjä/leikittäjä/lohduttaja jne. jne.

En osaa myöskään ottaa ja lähteä ulos itsekseni vaikkapa lenkille, kun mies ja lapset on kotosalla. En kykenisi rentoutumaan koska tiedän että he ovat täällä ja minun kuuluisi olla täällä hoitamassa ja huolehtimassa, vaikkei asia niin tietysti olekaan. Mieheni kyllä käy harrastamassa mutta hän olikin lapseton ennen suhdettamme ja yhteistä lastamme. Vauvamme on vasta ihan pikkuinen, joten ehkäpä ajan kanssa opin nauttimaan kahden vanhemman taloudesta ja ottamaan itsellenikin aikaa tehdä asioita vain itseäni varten - taito, joka unohtui täysin tullessani yksinhuoltajaksi.

Toivon että tekstini osuisi myös ydinperheen äitien silmiin ja saisi ajattelemaan asioita muultakin kantilta kuin juuri siltä yh-äidit-ovat-sossun-tuella-eläviä-baari-ruusuja- vinkkeliltä. Toki niitäkin tapauksia löytyy ja itseäkin oksettaa kyseisen tyyliset naikkoset, joita saa "kiittää" siitä että meitä "tavallisia" yh-äitejä (joihin en taida enää edes lukeutua) haukutaan ties miksi ja saamme potea huonoa omaatuntoa siitä, että hoidamme ja huolehdimme lapsista, kodista ja taloudesta aivan yksin.

Lue lisää

Niin, vaikka mä ymmärän kyllä, että yksinhuoltajan elämä ei todellakaan ole herkkua missään määrin, niin täytyy muistaa, että kaikilla kahden vanhemman perheilläkään ei välttämättä helppoa ole pikkulapsiaikana. Eri tavalla vaan vaikeaa. Meillä on kyllä molemmat vanhemmat, mutta ei minkäännäköistä tukiverkkoa ympärillämme. Kahdestaan ei päästä koskaan mihinkään, sillä ei ole ketään joka voisi lapsiamme hoitaa. Mä kaipaisin henkistä tukea esim. omalta äidiltä, mutta en sitä saa. Mutta toki pääsee sitten vaikka ystävän kanssa kahville, kun on se isä kuvioissa, joka on lasten kanssa, mutta kyllä sitä tarviis aikaa sille parisuhteellekin, että elämä ei aina olisi pelkkää arkea.

Mä en nyt sano, että sulla on helpompaa kun saat joka toisen viikonlopun vapaaks, mutta kannattaa muistaa, että aina ei oo sen helpompaa muillakaan. Omat juttunsa molemmissa.

pippuripää kirjoitti:

Niin, vaikka mä ymmärän kyllä, että yksinhuoltajan elämä ei todellakaan ole herkkua missään määrin, niin täytyy muistaa, että kaikilla kahden vanhemman perheilläkään ei välttämättä helppoa ole pikkulapsiaikana. Eri tavalla vaan vaikeaa. Meillä on kyllä molemmat vanhemmat, mutta ei minkäännäköistä tukiverkkoa ympärillämme. Kahdestaan ei päästä koskaan mihinkään, sillä ei ole ketään joka voisi lapsiamme hoitaa. Mä kaipaisin henkistä tukea esim. omalta äidiltä, mutta en sitä saa. Mutta toki pääsee sitten vaikka ystävän kanssa kahville, kun on se isä kuvioissa, joka on lasten kanssa, mutta kyllä sitä tarviis aikaa sille parisuhteellekin, että elämä ei aina olisi pelkkää arkea.

Mä en nyt sano, että sulla on helpompaa kun saat joka toisen viikonlopun vapaaks, mutta kannattaa muistaa, että aina ei oo sen helpompaa muillakaan. Omat juttunsa molemmissa.

Lue lisää

en tiedä oliko tuo vastaus minulle mutta vastaanpa nyt silti.. eli esikoiseni tosiaan on joka toinen viikonloppu isällään, mutta mieheni ja minun yhteinen vauva on aina kotona. Myös siis silloin kun esikoinen ei ole. Eli yhteistä aikaa meillä on tasan silloin kun vauva nukkuu. Ja kahdestaan ei mekään päästä minnekään sillä ei ole ketään jolle lapsemme antaisin hoitoon. Itselläni on muutama ystävä joista en yhdellekään edes ehdottaisi että hoitaisi vauvaa, en ole niin läheinen kenenkään kanssa että luottaisin niin paljon. Äitini asuu muutaman kilometrin päässä mutta ei todellakaan ole mikään tuki ja turva, päinvastoin. Saan kuulla pitkään jälkeenpäin mitä kaikkea hänellä jäi tekemättä jos olen joutunut esikoiseni viemään jonkin syyn vuoksi hänelle hetkeksi hoitoon. Joten välttyäkseni pahalta mieleltä jätän myös esikoiseni viemättä hänelle. Vauvaa en voisi kuvitellakaan vieväni mummolle hoitoon, hänen suhtautumisensa avioliittooni ja toiseen lapseeni on ollut niin nihkeää. Mieheni äiti asuu monen sadan kilometrin päässä mutta ymmärtääkseni hänkään ei ole kovin innokas hoitamaan lapsenlapsiaan. Joten aivan omillamme olemme ja yhteistä aikaa ei ole lainkaan.

Meillä elämä on siis pelkkää arkea, mutta arkea josta nautimme. Meillä on molemmilla mahdollisuus käydä omissa jutuissamme ilman lapsia milloin vaan kun toinen vanhempi on kotona. Tätä mahdollisuutta ei yh-vanhemmalla ole. Ja menneestä yh-äitiydestäni on ollut valtava hyöty, minulla ei ole mitään ongelmaa organisoida arkea kahden lapsen kanssa kun olen tottunut suunnittelemaan ajankäyttöni mahdollisimman tehokkaasti kattaakseni molempien vanhempien työt ja velvollisuudet yhden päivän aikana. Tänäänkin olen jo leiponut ison läjän pullaa, tehnyt iltaruuan, syönyt esikoisen kanssa lounasta, vaihtanut ja pessyt lakanat, leikkinyt lasten kanssa ja tehnyt heidän aamutoimensa, hoitanut vauvan imetykset ja vaipan vaihdot, imuroinut, siivoillut paikkoja jne jne. ja kello on vähän yli yksitoista aamupäivällä :D Ja mies on töissä eli sopivasti pois jaloista ;) Kunhan hän tulee kotiin lähdemme koko porukka ulos pulkkamäkeen. On aivan ihanaa kun on joku jota odottaa töistä kotiin ja voi yhdessä toisen aikuisen kanssa hoitaa lapsia ja kotia. Ennen miestäni tein kaiken vain esikoistani varten, nyt teen kaiken koko perhettämme varten. Ainoa miinus on, että joudun opettelemaan vieläkin parisuhteen hoitoa kun se on aivan vieras asia minulle, mutta enköhän ala pikkuhiljaa muistamaan että miestäkin pitää välillä huomioida siinä kuin lapsiakin... ;)

ihme ja kumma kirjoitti:

mua vähän ihmetyttää miksi niitä lapsia pitää tehdä ja jokainen eri isälle. etkö käytä ehkäisyä? mulla on tälläinen tuuri vaan?!? siis raskaaksi tulee ilman ehkäisyä.
onko molempien lapsien isä lapsen elämässä mukana ja tuleeko olemaan?
hienoa asiassa on että otat vastuun ja pidät lapset ja pärjäät, mutta yhteiskuntahan sunt elättää!!!
maksaako/tuleeko isät hoitamaan velvollisuudet ja maksamaan elatusmaksut? vai yhteiskunnaltako ne perit?
onko kuolut viellä kesken?
en halua moralisoida mutta kirjoituksesta paistaa läpi niin oma lapsellisuutesi.
toivottavasti saat lasten isät myös osallistumaan lasten elämään......
en pahalla kirjoittanut ja kuten jo kirjoititkin et uskalla kertoa asiasta paljoa kun mietit miten muut suhtautuu. eli olet varmaan ajatellut että kritiikkiä asiasta tulee ja monia mielipiteitä.
toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pärjäämistä lasten kanssa.

Lue lisää

haloo???minusta taas kirjoittaja tuntui sangen viksulta ikäisekseen!! sain oman poikani ollessani 18v ja voin vannoa että ajatusmaailmani oli aika lapsen kengissä.. en tosiaan ole saman miehen kanssa enää,tästäå on aikaa 20v ja nyt mulla kaks lasta toisen miehen kanssa..olen varmasti oikee rikollinen sun silmissä. ajatteles jos kirjoittaja olis laittanu "en jaksa näit pentuja ja toinen tulossa ymym!" enempi olisin sinuna huolissani veromarkoista jotka uppoo narkkariäitien hyysäämiseen,niihin jotka tekevät lapsia vaan sillä syyllä että ei halua töitä tehdä ikinä! sellasten kirjotteluun kannattaa puuttua.
voimia kaikille yh äideille. lapset on ihania,joskus tuntuu että niistä pääsee nauttimaan huomattavasti paremmin kun on yksin :)

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Ja tiedoksi vain... oottelen vastauksia muilta yksinodottajilta enkä katkerilta ihmisiltä.. ;)

MInä 25. tulevana elokuussa...ja laskettu aika 28.8.2013 ja toinne lapsi siis syntymässä nyt elokuussa 2013..ja edeltävä syntyi vuosi aikisemmin tammikuussa ja on nyt 1.v 4kk ja molemmat poikia. Olen menossa helsingin ensikotiin synnytystä ennen..ja siellä asustan nii kauan ku tarvetta.. isä on smaa molemmille lapsiile..oli psykopaatti/väkivlatainen. eikä tod.osalllistu kummankaan lapsen huoltoon.
ja eka lapsi otettu huostaan,,, meieheni takIA
!

Oli miten oli, huono "tuuri", väärät valinnat tai ihan mitä tahansa, niin et sinä ap ihan rehellisesti voi väittää, etteikö tilanteesi kerro surkeasta elämänhallinnasta ! Olet tosi nuori vielä, ja jos sama "meno" jatkuu, uskallatko edes itse ajatella mikä tilanteesi on esim. kolmikymppisenä ? Ja huomio, että lastenkasvatuskykyysi en ota mitään kantaa, joten ethän ymmärrä tätä(kin) kommenttia kritiikkinä äitiyttäsi kohtaan.

............ kirjoitti:

Oli miten oli, huono "tuuri", väärät valinnat tai ihan mitä tahansa, niin et sinä ap ihan rehellisesti voi väittää, etteikö tilanteesi kerro surkeasta elämänhallinnasta ! Olet tosi nuori vielä, ja jos sama "meno" jatkuu, uskallatko edes itse ajatella mikä tilanteesi on esim. kolmikymppisenä ? Ja huomio, että lastenkasvatuskykyysi en ota mitään kantaa, joten ethän ymmärrä tätä(kin) kommenttia kritiikkinä äitiyttäsi kohtaan.

Lue lisää

jollakin oikeesti varaa alkaa moralisoimaan? Samat kelan rahat pyörii jokaisella, sellainen jolla on mies joka elättää voinkin sitten varmaan kieltäytyä kaikista kelan rahoista. Ei se ole yhden ihmisen syy että tässä maassa maksetaan valtion varoista ihmisten leipää? Rikaat ei niitä rahoja tarvitse. Ne on yleensä ne liian helppoa elämää elävät kotiäidit niitä, jotka ovat ensimmäisenä marisemassa, kun on vääränlaiset verhot tai auto ei ole yhtä hieno kuin naapurin rouvalla.
Liian helppoa elämää kun elelee niin sitä on niin helvetin helppoa arvostella muita, vai kuinka?

yh 33v kirjoitti:

jollakin oikeesti varaa alkaa moralisoimaan? Samat kelan rahat pyörii jokaisella, sellainen jolla on mies joka elättää voinkin sitten varmaan kieltäytyä kaikista kelan rahoista. Ei se ole yhden ihmisen syy että tässä maassa maksetaan valtion varoista ihmisten leipää? Rikaat ei niitä rahoja tarvitse. Ne on yleensä ne liian helppoa elämää elävät kotiäidit niitä, jotka ovat ensimmäisenä marisemassa, kun on vääränlaiset verhot tai auto ei ole yhtä hieno kuin naapurin rouvalla.
Liian helppoa elämää kun elelee niin sitä on niin helvetin helppoa arvostella muita, vai kuinka?

Lue lisää

täällä kukaan kestä arvostelua tai mielipiteiden sanomista.
kyse on siitä, ilmoittaako aloittaja tietävänsä lasten isät? eli tuleeko lasten papereihin isät vai yhteiskuntako maksaa elatusmaksut?
jos ensimmäinen lapsi on vasta 1v ja 4kk niin aika nopeasti on löytynyt uusi mies jonka kanssa tahdään heti uusi lapsi? siis eikö voisi paremmin tutustua toiseen ennen kun tehdään lapsia? oliko parin yhteinen päätös tehdä lapsi vai vaan aloittajan?
en itse ole yksinhuoltaja, mutta mieheni tekee paljon ulkomaan/ keikkahommia. voin sanoa että kahden lapsen kanssa on yksin olo rankkaa, mutta ihanaa. hetkeäkään en vaihtaisi pois.
en yhtään väitä että nuori ei voisi olla hyvä äiti tai kasvattaja. varmasti aloittaja pärjää!
aina ei tosiaan voi päättää miten elämässä käy. ei voi pitkässäkään suhteessa tietää lähteekö puoliso?!
"nuorille" vaan sattuu ja tapahtuu enemmän "mokia" ajattelemattomuutta tai miksi sitä voi sanoa.
kyllä aloittajakin on varmaan tilannettaan ajatellut, kun kirjoitti ettei uskalla/halua kertoa asiasta viellä monelle kun tulee varmaan kommentti! tajuaa siis varmaan ettei toi ole kauheen hyvyksyttävää/ymmärrettävää!

öööööööh kirjoitti:

täällä kukaan kestä arvostelua tai mielipiteiden sanomista.
kyse on siitä, ilmoittaako aloittaja tietävänsä lasten isät? eli tuleeko lasten papereihin isät vai yhteiskuntako maksaa elatusmaksut?
jos ensimmäinen lapsi on vasta 1v ja 4kk niin aika nopeasti on löytynyt uusi mies jonka kanssa tahdään heti uusi lapsi? siis eikö voisi paremmin tutustua toiseen ennen kun tehdään lapsia? oliko parin yhteinen päätös tehdä lapsi vai vaan aloittajan?
en itse ole yksinhuoltaja, mutta mieheni tekee paljon ulkomaan/ keikkahommia. voin sanoa että kahden lapsen kanssa on yksin olo rankkaa, mutta ihanaa. hetkeäkään en vaihtaisi pois.
en yhtään väitä että nuori ei voisi olla hyvä äiti tai kasvattaja. varmasti aloittaja pärjää!
aina ei tosiaan voi päättää miten elämässä käy. ei voi pitkässäkään suhteessa tietää lähteekö puoliso?!
"nuorille" vaan sattuu ja tapahtuu enemmän "mokia" ajattelemattomuutta tai miksi sitä voi sanoa.
kyllä aloittajakin on varmaan tilannettaan ajatellut, kun kirjoitti ettei uskalla/halua kertoa asiasta viellä monelle kun tulee varmaan kommentti! tajuaa siis varmaan ettei toi ole kauheen hyvyksyttävää/ymmärrettävää!

Lue lisää

Isät maksavat kyllä.

Oli molempien valinta silleen että, ehkäisyä ei käytetty ja mies tiesi (ennen ensimmäistä kertaa ilman ehkäisyä) että Abortti on asia mistä voin keskustella mutta mieltäni en muuta, että se on ei.
Ja no silloinhan minä luulin että tämä tarkoittaa että hän haluaa lapsen kanssani, koska keskulteltiin myös se että minä tulen helposti raskaaksi, ja silleen... Että ihan oikeasti niin en itsekkään ihan tajua sitä, et mitä sen pääss liikkuu ku selkänsä käänsi ja sanoo että ei aio olla yhteydessä lapseen (eikä tule isyyskokeisiin, mutta sen vaadin vaikka oikeuden kautta, koska mielestäni lapsella on oikeus olla "paperitse" sit kun on vanhempi.)
Ja silloin mun mielestä on oikeesti edes miehen tyhmä yrittää syyllistää minua et miksi en aborttia tee koska asia oli jo alussa selvä...
Että tällainen tilanne minulla...

öööööööh kirjoitti:

täällä kukaan kestä arvostelua tai mielipiteiden sanomista.
kyse on siitä, ilmoittaako aloittaja tietävänsä lasten isät? eli tuleeko lasten papereihin isät vai yhteiskuntako maksaa elatusmaksut?
jos ensimmäinen lapsi on vasta 1v ja 4kk niin aika nopeasti on löytynyt uusi mies jonka kanssa tahdään heti uusi lapsi? siis eikö voisi paremmin tutustua toiseen ennen kun tehdään lapsia? oliko parin yhteinen päätös tehdä lapsi vai vaan aloittajan?
en itse ole yksinhuoltaja, mutta mieheni tekee paljon ulkomaan/ keikkahommia. voin sanoa että kahden lapsen kanssa on yksin olo rankkaa, mutta ihanaa. hetkeäkään en vaihtaisi pois.
en yhtään väitä että nuori ei voisi olla hyvä äiti tai kasvattaja. varmasti aloittaja pärjää!
aina ei tosiaan voi päättää miten elämässä käy. ei voi pitkässäkään suhteessa tietää lähteekö puoliso?!
"nuorille" vaan sattuu ja tapahtuu enemmän "mokia" ajattelemattomuutta tai miksi sitä voi sanoa.
kyllä aloittajakin on varmaan tilannettaan ajatellut, kun kirjoitti ettei uskalla/halua kertoa asiasta viellä monelle kun tulee varmaan kommentti! tajuaa siis varmaan ettei toi ole kauheen hyvyksyttävää/ymmärrettävää!

Lue lisää

sitten vaivata päätään jokun toisen ihmisen ongelmilla, jos oma elämä on auvoista onnea päivästä toiseen. Onko se sinulta pois, jos yhteiskuntamme on luotu ns. hyvinvointivaltioksi, jossa yritetään taata myös vähäosaisten elanto. Kelan elatustuki on 140 euroa kuussa, hiukan alle, että tarvitsetko sinä varmasti sen 100 euroa lapsilisää toisesta lapsestasi? Kuka on pakottanut ottamaan sen vastaan, jos on mies joka elättää???
Elämässä ei kaikki mene niin kuin elämässä, ei edes sinun, ehkäpä se sinunkin miehesi huoraa reissumatkoillaan ja sinä pidät kulissit pystyssä hampaat irvessä, ettei vaan joudu sosiaalisesti huonoon valoon ja yh:ksi? Pääasia että rahavirta virtaa miehen lompsasta sinun lompsaasi, vai mitä?
Mikä sinä olet moralisoimaan aloittajan elämää?
Kuinka kehtaan puhua lapsesta mokana? Mitipäs pikkuisen mitä kirjoittelet? Onko aloittajan lapset
mielestäsi mokia? Ja sinun tietysti haluttuja/toivottuja/ suunniteltuja kiiltokuva lapsia, vai kuinka?

Ei voin muuta sanoa, kuin että elät liian helppoa elämää kun on aikaa murehtia toisten asioita, kuka kenenkin isä on, meneekö oikein yöunet ajatellessa köyhän yksinhuoltajan 140 euron elatusapua, ei kun se onkin se kateus, miks tuo saa mutta minä en???

Et sinä voi tietää miksi ap ei halua toitottaa omia asioitaa kaikella kansalle, sinä vedät nyt ihan omia johtopäätöksiä, oman mielen mukaisia siellaisia.

Itse odotan 3. lastani puolessa välissä, enkä ole paljoa asiasta huudellut, onko minullakin jotain salattavaa/hävettävää????

toinen vanha yh kirjoitti:

sitten vaivata päätään jokun toisen ihmisen ongelmilla, jos oma elämä on auvoista onnea päivästä toiseen. Onko se sinulta pois, jos yhteiskuntamme on luotu ns. hyvinvointivaltioksi, jossa yritetään taata myös vähäosaisten elanto. Kelan elatustuki on 140 euroa kuussa, hiukan alle, että tarvitsetko sinä varmasti sen 100 euroa lapsilisää toisesta lapsestasi? Kuka on pakottanut ottamaan sen vastaan, jos on mies joka elättää???
Elämässä ei kaikki mene niin kuin elämässä, ei edes sinun, ehkäpä se sinunkin miehesi huoraa reissumatkoillaan ja sinä pidät kulissit pystyssä hampaat irvessä, ettei vaan joudu sosiaalisesti huonoon valoon ja yh:ksi? Pääasia että rahavirta virtaa miehen lompsasta sinun lompsaasi, vai mitä?
Mikä sinä olet moralisoimaan aloittajan elämää?
Kuinka kehtaan puhua lapsesta mokana? Mitipäs pikkuisen mitä kirjoittelet? Onko aloittajan lapset
mielestäsi mokia? Ja sinun tietysti haluttuja/toivottuja/ suunniteltuja kiiltokuva lapsia, vai kuinka?

Ei voin muuta sanoa, kuin että elät liian helppoa elämää kun on aikaa murehtia toisten asioita, kuka kenenkin isä on, meneekö oikein yöunet ajatellessa köyhän yksinhuoltajan 140 euron elatusapua, ei kun se onkin se kateus, miks tuo saa mutta minä en???

Et sinä voi tietää miksi ap ei halua toitottaa omia asioitaa kaikella kansalle, sinä vedät nyt ihan omia johtopäätöksiä, oman mielen mukaisia siellaisia.

Itse odotan 3. lastani puolessa välissä, enkä ole paljoa asiasta huudellut, onko minullakin jotain salattavaa/hävettävää????

Lue lisää

sinä "toinen vanha yh" aloit hakkumaan ja vedit ihan omia johtopäätöksiä?
miksi sinä voit sanoa toiselle että mieheni muka huoraa ja minä vaan elän mieheni rahoilla? sinä aloit ilmeisesti kateellisena moralisoimaan minun elämää! onko se oikeutettua?
etkö sinäkin murehdi minun eläämäni kuin kirjoitat olettamuksia minun elämästä. taidat olla vaan kateellinen kun olet yh ja sulla ei ole miestä joka auttaa elättämään perhettä?
luitko aloittajan kirjoituksen ajatuksella? hän itse kirjoitti ettei ole uskaltanut sanoa raskaudesta monelle kun miettii muiden kommentteja?
en puhunut lapsista mokina. lue teksti uudelleen ajatuksella ennen kun alat keuhkoamaan.
sinun mielestä varmaan on epänormaali että kaksi ihmistä elää parisuhteessa ja rakkaudesta tekee lapsia?
en todellakaan ole kateellinen kenenkään elatusavuista tai rahoista.
olen itse veronmaksajana kyllästynyt kaikkiin yhteiskunnan varojen väärinkäyttöön, mitä minäkin joudun verorahoistani maksamaan? niin kuin sinäkin jos töissä käyt tai veroja maksat?
kaikki on vastuussa omista tekemisistä. niin sinäkin! niin kuin minäkin!
aloittajalle sanon ja olen jo sanonut että en ketään ole haukkunut kasvattajana , onko sitten nuori, vanha,yh tai mitä vaan. uskon että aloittaja pärjää lastensa kanssa. jokainen kun muistaa myös lasten oikeuksia. eikö jokaisella lapsella kuulu olla isä ja äiti?

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Isät maksavat kyllä.

Oli molempien valinta silleen että, ehkäisyä ei käytetty ja mies tiesi (ennen ensimmäistä kertaa ilman ehkäisyä) että Abortti on asia mistä voin keskustella mutta mieltäni en muuta, että se on ei.
Ja no silloinhan minä luulin että tämä tarkoittaa että hän haluaa lapsen kanssani, koska keskulteltiin myös se että minä tulen helposti raskaaksi, ja silleen... Että ihan oikeasti niin en itsekkään ihan tajua sitä, et mitä sen pääss liikkuu ku selkänsä käänsi ja sanoo että ei aio olla yhteydessä lapseen (eikä tule isyyskokeisiin, mutta sen vaadin vaikka oikeuden kautta, koska mielestäni lapsella on oikeus olla "paperitse" sit kun on vanhempi.)
Ja silloin mun mielestä on oikeesti edes miehen tyhmä yrittää syyllistää minua et miksi en aborttia tee koska asia oli jo alussa selvä...
Että tällainen tilanne minulla...

Lue lisää

Miesten, ja eteenkin niiden vastuuttomien penikoitten, on niin paljon helpompi vastuutansa paeta ja unohtaa lapsi, jopa myöhemmässäkin vaiheessa. IHAN SUUTUTTAA!! Voihan kuitenkin olla, että miehen mieli muuttuu myöhemmin, kun lapsi syntyy ja kun tuleva isä on saanut miettiä asioita rauhassa. Hän mitä luultavimmin ei ottanut "varoituksiasi" todesta ja nyt on iskenyt paniikki.

Todellakin vaadit kokeet! Se on lapsen etu ja miehen velvollisuus. Varsinkin, kun et kerran "huijaamalla" tullut raskaaksi. (ja taitaapa myös sossu kokeet vaatia, jos osaat sanoa, ketä isäksi "epäilet" tai näin ainakin ystävälläni kävi.)

Saanko muuten kysyä, että halusitko sinä lapsen vai jäikö ehkäisy muusta syystä pois?

En kyllä tajua että miksi äitiä aina moralisoidaan? Oma vika kun teit lapset niin nuorina? Huonosti menee kun on lapsilla eri isätkin? Viittit vielä elää sossun tuella?

Miksi näitä isiä ei moralisoida? heitä ei yleensä paljoakaan kiinnosta lapsi sen syntymän jälkeen kun tajuaa että se lapsi oikeasti vaatiikin paljon huomiota, aikaa, hermoja, rakkautta, viihdykettä, vaivaa ja ruokaa, hoivaa.
Kaikki jää vain äidin hoidolle, sillä äiti yleensä raskaudessaan jo alkaa ajattelemaan lasta ja lapsen parasta, mies itseään.

Jos nainen ja mies seurustelevat vuoden pari, päättävät tehdä lapsen. Mies päättääkin että ei hänestä ollutkaan isäksi moikka! Niin lapsen äitiä moralisoidaan kuinka kehtasit tehdä uuden elätin kun tiesit että ei siitä miehestä kuitenkaan olisi isäksi, kasvattajaksi, tukijaksi. Kun niin vähän aikaa vasta seurustelittekin.
Ei kukaan moralisoi miestä. "Hyvä vaan että pääsit eroon siitä ämmästä, ja se kakara, voihan niitä tehä sitte myöhemminki, oikealla ajalla...." ja kaljaa nassuun.

Entä sitten niin kutsuttu pilleriraskaus? sehän ei ole suunniteltu raskaus vaan on oletettu että raskaus ei saa edes alkua kun syödään pillereitä, mutta silti näitä ihmeitäkin tapahtuu. Sitten miehelle sanotaan että jätä vaan se lumppu kun lapsen teki sulta salaa ja sun mielipidettä kysymättä. Entä äiti? Kyllähän äiti varmaan jossain vaiheessa alkaa raskaudesta iloita jos ei aborttiin päädy ja silloin ainakin moralisoidaan kuinka vastuutonta oli huijata avuton mies lapsen isäksi, kun ei ees lasta halunnut. Että kuinka miehellä on oikeus häipyä noin vain.
Ei todellakaan ole helppoa niin vaan ottaa aborttia siksi vaan kun lapsen isä ei sittenkään halua lasta. Kun se pieni viiva siinä raskaustestissä edustaa äidille jo pientä vauvaa, ei siitä voi luopua siksi vaan että mies perääntyy.
Ainut vaihtoehto usein on "alkaa" yksinhuoltajaksi.

Eli siis turhaan ja ilkeästi moralisoidaan näitä yksinhuoltaja-äitejä tai nuoria äitejä jotka ovat tilanteeseen päätyneet eri syistä.

Tietenkin lukunsa ovat ne yh jotka lapsia tekevät juuri lasten hyvinvoinnista tai muusta välittämättä, ilman tulevaisuuden suunnitelmia vuosikaudet elellen sossun tuella. Juovat, ryyppäävät ja lapsia hoitavat siinä sivussa milloin mitenkin tai vieraille vieden hoitoon. Näitä ihmisiä, alkkismammoja yms, pitäisi moralisoida sekä tehdä muutakin lasten hyväksi etteivät jatka vanhempien näyttämällä tiellä.

Mutta ne yh-äidit jotka oikeasti rakastavat lapsiaan ja yrittävät rakentaa elämää itselleen ja lapsilleen, tarvitsisi kannustusta jatkamaan eteenpäin.

Kyllä yksinhuoltaja-äidin tai isän, perheessä voi olla paljon rakastavampi ja parempi kasvu-ympäristö kuin kuin kahden aikuisen perheessä.

Pelkästään se että on yh, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.

qwsqosop kirjoitti:

En kyllä tajua että miksi äitiä aina moralisoidaan? Oma vika kun teit lapset niin nuorina? Huonosti menee kun on lapsilla eri isätkin? Viittit vielä elää sossun tuella?

Miksi näitä isiä ei moralisoida? heitä ei yleensä paljoakaan kiinnosta lapsi sen syntymän jälkeen kun tajuaa että se lapsi oikeasti vaatiikin paljon huomiota, aikaa, hermoja, rakkautta, viihdykettä, vaivaa ja ruokaa, hoivaa.
Kaikki jää vain äidin hoidolle, sillä äiti yleensä raskaudessaan jo alkaa ajattelemaan lasta ja lapsen parasta, mies itseään.

Jos nainen ja mies seurustelevat vuoden pari, päättävät tehdä lapsen. Mies päättääkin että ei hänestä ollutkaan isäksi moikka! Niin lapsen äitiä moralisoidaan kuinka kehtasit tehdä uuden elätin kun tiesit että ei siitä miehestä kuitenkaan olisi isäksi, kasvattajaksi, tukijaksi. Kun niin vähän aikaa vasta seurustelittekin.
Ei kukaan moralisoi miestä. "Hyvä vaan että pääsit eroon siitä ämmästä, ja se kakara, voihan niitä tehä sitte myöhemminki, oikealla ajalla...." ja kaljaa nassuun.

Entä sitten niin kutsuttu pilleriraskaus? sehän ei ole suunniteltu raskaus vaan on oletettu että raskaus ei saa edes alkua kun syödään pillereitä, mutta silti näitä ihmeitäkin tapahtuu. Sitten miehelle sanotaan että jätä vaan se lumppu kun lapsen teki sulta salaa ja sun mielipidettä kysymättä. Entä äiti? Kyllähän äiti varmaan jossain vaiheessa alkaa raskaudesta iloita jos ei aborttiin päädy ja silloin ainakin moralisoidaan kuinka vastuutonta oli huijata avuton mies lapsen isäksi, kun ei ees lasta halunnut. Että kuinka miehellä on oikeus häipyä noin vain.
Ei todellakaan ole helppoa niin vaan ottaa aborttia siksi vaan kun lapsen isä ei sittenkään halua lasta. Kun se pieni viiva siinä raskaustestissä edustaa äidille jo pientä vauvaa, ei siitä voi luopua siksi vaan että mies perääntyy.
Ainut vaihtoehto usein on "alkaa" yksinhuoltajaksi.

Eli siis turhaan ja ilkeästi moralisoidaan näitä yksinhuoltaja-äitejä tai nuoria äitejä jotka ovat tilanteeseen päätyneet eri syistä.

Tietenkin lukunsa ovat ne yh jotka lapsia tekevät juuri lasten hyvinvoinnista tai muusta välittämättä, ilman tulevaisuuden suunnitelmia vuosikaudet elellen sossun tuella. Juovat, ryyppäävät ja lapsia hoitavat siinä sivussa milloin mitenkin tai vieraille vieden hoitoon. Näitä ihmisiä, alkkismammoja yms, pitäisi moralisoida sekä tehdä muutakin lasten hyväksi etteivät jatka vanhempien näyttämällä tiellä.

Mutta ne yh-äidit jotka oikeasti rakastavat lapsiaan ja yrittävät rakentaa elämää itselleen ja lapsilleen, tarvitsisi kannustusta jatkamaan eteenpäin.

Kyllä yksinhuoltaja-äidin tai isän, perheessä voi olla paljon rakastavampi ja parempi kasvu-ympäristö kuin kuin kahden aikuisen perheessä.

Pelkästään se että on yh, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.

Lue lisää

Kiitos tuosta kirjoituksesta, minä itken täällä kun kaikki tuntuu niin kurjalta.
On kai se niin, että lapsilla on varmaan hyvä olla yhdenkin vanhemman perheessä, varsinkin kun on läheisiä ympärillä. Lähinnä tunnen itseni epäonnistuneeksi, yhteiskunnan silmissäkö? Silti tunnen ja tiedän olevani hyvä äiti, teen kaikkeni että lapsillani olisi hyvä olla. Olen lämmin ja syliin pääsee aina, tarkka puhtaudesta, vaatteista ja ruoasta. Jaksan kuunnella ja keskustella ja antaa aikaa. Omat harrastukset ja muut ovat jääneet, ihan omasta halustani keskittyä vai kotielämään. Pidän silti rajani, etten elä vain lasteni kautta.
Syytin itseäni jo siitä, että vein lapset yhteisestä kodistamme ex-avomiehen henkisen väkivallan vuoksi. Silti olen miettinyt olisiko pitänyt vielä vähän jaksaa, jos jokin olisi muuttunut. Toisaalta olin ylpeä itsestäni, että sain tehtyä sen: näytin pojilleni, että äitiä ei kohdella miten vain, ja että elämässä täytyy uskaltaa mennä kohti onnellisuutta ja tehdä sen eteen isojakin asioita. Ja tiesin, että olin tehnyt kaikkeni suhteemme eteen. Sitä ei vain voi yksin pitää pystyssä, vaikka kuinka haluaisi. Ja nykyään ovatkin viikko/viikko isällään.
Eron jälkeen oli tarkoitus keskittyä vain heihin, kahteen elämäni tärkeimpään asiaan, ja vasta alkaneeseen opiskeluun. Niin teinkin. Aloin aika pian eron jälkeen tapailla uutta miesystävääni, mutta ihan rauhassa ja lapsia siihen juuri sekoittamatta. Tämä raskaus vain alkoi odottamatta, yllättäen ja juuri oireilematta. Jossakin vaiheessa sen huomasin ja tunsin, mutta sitten tulikin pari kertaa "kuukautiset", ja luulin ettei mitään ollutkaan, tai että se keskeytyi.
No, näistä kirjoitin jo tuossa edempänä.

eol, sinun tilanne kuulostaa siltä osin samalta että minulla myös monta vuotta jo ollut keski-vaikea masennus, varmaan alkoi jo teini-iässä mutta vasta 10vuotta myöhemmin aloin hakemaan apua, ja vasta viime keväänä saatiin hallintaan terapian ja lääkityksen turvin. tämän raskauden aikana olen joutunut syömään lääkkeitä, lopetin kuukausi sitten eikä ole onneksi tarvinnut. minulla oli myös ensimmäisen kanssa kaikki kesken, ja velat kaatui vielä päälle. ja tämän toisen kanssa sitten lapsen isän henkinen kiusaaminen ja pelottelu jonkin verran lisäsi ahdistusta mutta nyt tajuan että hän ei voi satuttaa meitä, en anna :)

mutta minä selvisin, minä ja lapseni selvisimme. ja tiedän että selviämme, erityisesti vanhempieni ja paikkakunnan tarjoaman avun turvin. painotan että neuvolassa puhu tästä tilanteestasi. käytkö masennuksesi vuoksi edelleen juttelemassa jossakin? jos et niin aloita, minä tein niin ja sekin on ollut avuksi. ja äitis kuullostaa samalta kuin vanhempani :) sinun ahdistuksesi kuullostaa niin samalta, voin tuntea sen.... mutta jos minä olen näin pitkälle päässyt, kyllä sinäkin pääset. ole rohkea ja pyydä apua ja luota. sinä selviät.

yksinodottaja nro.2 kirjoitti:

eol, sinun tilanne kuulostaa siltä osin samalta että minulla myös monta vuotta jo ollut keski-vaikea masennus, varmaan alkoi jo teini-iässä mutta vasta 10vuotta myöhemmin aloin hakemaan apua, ja vasta viime keväänä saatiin hallintaan terapian ja lääkityksen turvin. tämän raskauden aikana olen joutunut syömään lääkkeitä, lopetin kuukausi sitten eikä ole onneksi tarvinnut. minulla oli myös ensimmäisen kanssa kaikki kesken, ja velat kaatui vielä päälle. ja tämän toisen kanssa sitten lapsen isän henkinen kiusaaminen ja pelottelu jonkin verran lisäsi ahdistusta mutta nyt tajuan että hän ei voi satuttaa meitä, en anna :)

mutta minä selvisin, minä ja lapseni selvisimme. ja tiedän että selviämme, erityisesti vanhempieni ja paikkakunnan tarjoaman avun turvin. painotan että neuvolassa puhu tästä tilanteestasi. käytkö masennuksesi vuoksi edelleen juttelemassa jossakin? jos et niin aloita, minä tein niin ja sekin on ollut avuksi. ja äitis kuullostaa samalta kuin vanhempani :) sinun ahdistuksesi kuullostaa niin samalta, voin tuntea sen.... mutta jos minä olen näin pitkälle päässyt, kyllä sinäkin pääset. ole rohkea ja pyydä apua ja luota. sinä selviät.

Lue lisää

Juu, siis käyn terapiassa viikottain, välillä enemmän, välillä vähemmän säännöllisesti käynyt sen 8 v. Neuvolassa olen aina ollut avoin näistä, meillä käy myös perhetyöntekijä tällä hetkellä ja päiväkodin kans pidetään puolin ja toisin asioista ajantasalla. Tärkeintä on, että lapsilleni on sairaudesta mahdollisimman vähän haittaa.
Minulla tulee myös kausia, että tuntuu helpommalta, mutta kannattaa sitä miettiä, onko silti hyvä lopettaa lääkkeitä. En tiedä sen kummemmin tilanteestasi tai onko psykiatri todennut, ettet enää tarvitse, mutta ihan vaan omasta kokemuksesta tiedän, että niin ei olisi pitänyt tehdä. Nyt terapeutti juuri painotti, että ajattele ihan niin, että nyt vähintään kolmekin vuotta käytät lääkkeitä. Huolimatta siitä, miltä tuntuu.
Tähän tilanteeseeni nyt mahdollisesti löytyi aika onnellinen ratkaisu, ja olo on jo parempi :-)

Olisi ihana jakaa ajatuksia ja tunteita jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Olen nyt aika shokissa ja ajatukset ei oikein kulje. Kaikki tuntuu tosi pahalta ja vaikealta. Päässä vaan huutaa, että minä en halua tätä tähän nyt. Päivällä olo oli jo vähän parempi, kun puhuin ystävien kanssa. Nyt on taas huono olla ja uni ei tule. Pitäisi jaksaa ottaa yhteyttä joka paikkaan, järjestää opiskelut - no, opettajalle laitoin jo sähköpostia. Olen viikon päästä aloittamassa työharjoittelun ja siitä mahdollisesti saisin vakituisen työn aikanaan. Jos heille nyt sitten sopii, että pitäisinkin sen 9 kk tauon välissä.

Toki tämä vasta eilen selvisi ja olen vieläkin tosi järkyttynyt, enkä osaa ajatella selkeästi, mutta ihmettelen, kuinka te jaksatte olla niin luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Itse mietin, miten jaksaisin iloita tästä yhtään. Yritän miettiä sitä hetkeä, kun lopulta lapseni saan. Ei vain vielä oikein osaa, enkä ole ihan sisäistänyt tätä. Kai se tästä pikkuhiljaa...:-(

tuonne aiempaan tekstiisi jo tässä kirjoittelin ja nyt vasta luin koko ketjun loppuun. oletko facebookissa? jos olet niin siellä on ryhmä nimeltä yksinodottaja ja yksinhuoltajaäidit, tervetuloa sinne!!! tai sitten sähköpostia? laittaisin muuten omani mutta turvallisuussyistä en voi :( olisi mukava olla sinun tukena koska olen edelleen sitä mieltä että sinä selviät, nyt et tietenkään niin pysty ajattelemaan, kaikki on vasta tapahtunut sulle tässä mutta minä tiedän omasta kokemuksesta. ja lasten takia täytyy jaksaa, se oli mulla se kantava asia. kyllä minä tästä uudesta raskaudesta jossain vaiheessa ajattelin et kun menisi kesken mutta nyt kaduttaa moiset ajatukset, loppuodotus on rakkautta täynnä :)

yksinodottaja nro.2 kirjoitti:

tuonne aiempaan tekstiisi jo tässä kirjoittelin ja nyt vasta luin koko ketjun loppuun. oletko facebookissa? jos olet niin siellä on ryhmä nimeltä yksinodottaja ja yksinhuoltajaäidit, tervetuloa sinne!!! tai sitten sähköpostia? laittaisin muuten omani mutta turvallisuussyistä en voi :( olisi mukava olla sinun tukena koska olen edelleen sitä mieltä että sinä selviät, nyt et tietenkään niin pysty ajattelemaan, kaikki on vasta tapahtunut sulle tässä mutta minä tiedän omasta kokemuksesta. ja lasten takia täytyy jaksaa, se oli mulla se kantava asia. kyllä minä tästä uudesta raskaudesta jossain vaiheessa ajattelin et kun menisi kesken mutta nyt kaduttaa moiset ajatukset, loppuodotus on rakkautta täynnä :)

Lue lisää

Tässä nyt tosiaan tuli sellainen vaihtoehto ihan yllättäen, ja tuntuu että oliko tässä sitten tämän kaiken tarkoitus. Harkitsen tekeväni tämän siskoni puolesta..:-) Paljon on vielä mietittävää toki.