Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat lopettaneet pitkän psykoterapian (pidemmän kuin yksi tai kaksi vuotta). Olen itse tilanteessa, jossa kolmen vuoden jälkeen terapian lopu alkaa olla käsillä. Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, miten lopetit pitkän terapian. Miten se tapahtui? Sanoiko terapeutti, että nyt voit lopettaa? Halusitko itse lopettaa? Miten terapia loppui ihan käytännössä? Kerrasta poikki vai hiljalleen? Olitko vielä masentunut tämän jälkeen? Miten elämä lähti kulkemaan?
Miten pitkä terapia lopetetaan?
Mitä sitten jatkossa
43412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen ite halunnut lopettaa kun koen etten "opi" enää mitään siellä. Aika pitkään kävin siellä käyntejä harventaen, kun olin turhautunut siihen.
Tällä hetkellä tilanne on sellainen että viime kuussa oli lääkärin ja hoitajan kanssa yhteistapaaminen, ensi kuussa on taas samanlainen. Lähinnä tällaista seurantaa...
Miten elämä kulkee? No ihan samallalailla kuin terapian aikanakin, olen ainakin ajoittain masentunut mutta pärjäilen kyllä.
psykoterapiassa vai saanut keskusteluapua? (mainitset hoitajan...)
täällä ketään kuka olisi saanut masennuksen hoidettua psykoterapian avulla?
Itse olen käynyt yli 8kk terapiassa kaksi kertaa viikossa. Depressio on yhtä järkyttävä kuin terapiaa aloitettaessa joten ei vaikutusta toistaiseksi vaikka olen avoin sekä aktiivinen hoidon suhteen.
Kokemuksia?
Minulla kolmen vuoden terapia loppui kerrasta poikki -tyyliin, Kelan korvaus loppui ja itsellä ei ollut varaa jatkaa. Kun viimeinen kerta oli ollut jo pidempään tiedossa, olin tavallaan siihen jo sopeutunut, ja otin lopetuksen tyynen rauhallisesti, viimeinen kerta oli enemmänkin sellaista jutustelua kuin terapiaa.
Olin terapian loppumisvaiheessa aika hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti masennus ja sosiaaliset pelot, joiden vuoksi terapiassa olin, ovat pikkuhiljaa alkaneet pahentua terapian päättymisen jälkeen, nyt aikaa on kulunut n. 4 vuotta, ja ikävä kyllä oireet ovat lähes yhtä pahoja kuin ennen terapian aloittamista. Erona aiempaan on, että tiedostan tilanteeni paremmin ja tunnistan ns. väärät toimintatavat itsessäni, terapian läpikäyminen lisäsi itsetuntemusta aika paljon. Pystyin terapian avulla hakeutumaan takaisin opiskeluihin ja käymään jopa koulun loppuun, joskin takkuillen (terapia loppui kesken opintojen). Olen kuitenkin edelleen työkyvytön ja tulevaisuus on hämärän peitossa, säännöllisesti käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa...