Kumpi oli parempi säveltäjä, Norjan sinfonian ylpeys, suurenmoinen Carl Nielsen vai 60-luvun popin ykköshitti Beatles?
Beatles vs. Nielsen?
Kysynpähän vaan!
25298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Enemmän myytyjä levyjä?
Enemmän itse soitettuja soittimia esityksiä?
Suurempi yleisö?
Enemmän nuotteja sävellyksissä?
Enemmän sävellettyjä biisejä?
Enemmän ykköshitejä?
Enemmän vaikutteita saaneita muuusikkoja?
Suurempi vaikutus kulttuuriin?
Suurempi vaikutus politiikkaan?
Enemmän musiikkityylejä?
Enemmän faneja?
Enemmän muiden artistien levytyksiä?
Enemmän naituja naisia?
Kysyin kolmelta Norjalaiselta tänään eikä kukaan Nielseniä nimennyt - norjalaisten mielestä the Beatles on parempi.
Pitääks provolle vastata?
Kysyit mm. "enemmän musiikkityylejä"? Käsittääkseni Beatles teki vain yhtä lajia, pikku lauluja. Nielsen hallitsi sinfoniat, konsertot ja oopperan, eli suurimuotoiset lajit, joita Beatlesin ei olis kannattanut yrittää säveltää. Beatles oli toki parempi laulunikkari.
Kysyit myös "enemmän muitten levytyksiä" ja "enemmän itse soitettuja osuuksia"? Kuinka Nielsen voisi soittaa KAIKKI sinfoniaorkesterin soittimet? Klassisen säveltäjän teoksista orkesterit esittävät livenä versioita, joita levytetään.
Olet pihalla kuin lumiukko.
Koko kysymykseni oli tarkoitus havainnollistaa Nielsenin kokonaislaatuista ja mahtavaa lahjakkuutta ja Beatles-fanien yleissivistystä.
Onko Beatles-fani edes kuunnellut Nielsenin upeita sinfonioita? Voisit yllättyä, millaisia juttuja siellä on.
Studiotekniikka mahdollistaa sinfoniaorkesterin korvaamisen.
Milläs mittarilla tämä tuntematon Nielsen on sitten parempi? Yhtään mittaria ei esitetty.
Miten sinfoniaa ja konserttoa voi pitää erilaisena? Esim country, rock n roll, pop, heavy, proge, elektroninen musiikki, r&b?
Ooppera on kokoelma pikku lauluja yhdistettynä mitään tekemättömillä väliosilla, puheella ja tökeröllä tarinalla.
Provo mikä provo
"Miten sinfoniaa ja konserttoa voi pitää erilaisena?"
No, esim. muotorakenteellisesti ja instrumentaation osalta. Toisessa on solisti, esim. piano tai viulu. Toinen on silkkaa orkesterimusiikkia.
Sen sijaan country, rock, pop ja r&b ovat sävellyksellisesti niin samaa kamaa, ettei sitä tajua kuin erilaisempia, keskenään variantimpia musiikkiteoksia kuulleet klasarit. Siis jos tietää miten laajaa kamaa voi kyhää, niin popin eri "genret" alkavat tuntua yhdeltä samalta.
Annettakoon Nielsenin paremmuudelle perusteluksi vaikka rakenteellinen ja rytminen ylivertaisuus. Mitä sanot siihen?
Amatööreja palsta täysi, kohta sanovat että sonaatti ja konsertto ovat sitä ja samaa.
Muuten; ooppera ei ole mitään sellaista, miksi sitä kuvailit. Ihan päin persettä menisi toi arviosi? Oletko ylpeä?
"rakenteellinen ja rytminen ylivertaisuus" on peruste paremmuudelle - hmmn.
Vähän ontuu. Ylivertaisuus on peruste paremmuudelle. Ylivertaisuus voisi olla paremmuuden superlatiivi, ei peruste paremmuudelle. Yritä nyt vähän paremmin.
Hmn, ja musiikin laji muuttuu, kun soitinten määrä muuttuu tai tulee solisti mukaan. Heheheh.
Juu - ennen kuin repeät siellä niin onhan ns taidemusiikki - klassinen (ups popmusiikkikin voi käyttää molempia sanoja) varioidumpaa, teknisesti taitavampaa, usein älykkäämpää. Mutta ei silti parempaa.
Ja oopperoiden älykkyys - huh huh. No, romeo ja julia seuraavaksi. Toivottavasti ei tule mieleen, että olisipa wille sanonut vain "she loves you" ja menty eteenpäin
Puolustan korkeakulttuuria, koska se on arvokasta. Viihderappio alkaa jo ottaa kaaliin.
Lue vaikka Figaron häittenkin koko libretto. Ei se mitään sontaa ole. Ei ollenkaan. Nerokasta musiikkia.
Kyllä vain - solistin mukanaoloa muuttaa/määrittelee rakennetta, jonka alalla (siis rakenteessa) löytyy klassisessa musiikissa suunnaton määrä VAIHTELUA. Toisin on popmusiikissa.
Ylivertaisuus on toki kova sana. Rakenteelliset keinot Nielsenillä nyt kuitenkin kun OVAT eri luokkaa. Kyl se passaa kriteeriksi, usko pois!
Skiffle, rock'n'roll, country'n'western, folk, raga, proge, klassinenkin, elektroninen musiikki, nauhakollaasit, heavy. blues and jazz. Laulelmat, kelttiläinen musiikki.
Justin Bieber -palsta on muualla.
Muuten, tuollaisia mielipiteitä oli ennen 60-lukua, Beatlet etunenässä.
Sibbestä sai potkut poppia soittamalla.
"Ooppera tapahtumat alkavat Figaron ja Susannan hääpäivänä. Asiat mutkistuvat, kun paljastuu, että kreivi tahtoo käyttää ensiyön oikeuttaan Susannan kanssa ja alkaa kosiskella häntä. Monimuotoisten juonenkäänteiden, juonitteluiden, piiloutumisien, naamioitumisien ja uusien sukulaisuussuhteiden paljastumisien jälkeen kaikki päättyy kuitenkin sovintoon ja hääjuhlia jatketaan entistä riehakkaammissa tunnelmissa" - Kauniit ja rohkeat osa 203021
korkeakulttuuri on arvokasta. siitä ei kukaan maksa vaan veroista pitää maksaa.
Onko hyökkäys paras puolustus? Onko Beatles paras hyökkäyksen kohde?
"Monimuotoisten juonenkäänteiden, juonittelujen, piiloutumisien jne.jne. jälkeen kaikki päättyy"... Jätit tuon kohdan wikipedia-sitaatistasi kuitenkin avaamaatta.
Figaron häät on taiteellinen mestariteos, josta kaltaisesi rappiokulttuurin ihailija ei tajua mitään. Siinä on esim. duetosta lukuisia kertoja (henkilöhahmoja lavalle lisäämällä) kasvava/laajeneva ILMAN resitatiivia toteutettu nerokas kohtaus, parikymmentä minuuttia huikean kekseliästä ja karakterisoivaa musiikkia.
Kyse on nelinäytöksisestä uusia uria aukoneesta musiikillisesti ja juonellisesti ajattomasta mestariteoksesta, joka menee aivan yli pääsi houreiden.
Yksi houreesi on, että Nielsen häviäisi alkoholistien kvartetille (tosin soittotaidottomalle) Beatlesille.
Koita kestää totuus kuin mies.
Figaron hääthän on hyvä.
Silti senkin juoni on vähintäänkin naurettava. No, niinhän oopperat ovat.
Kuuntele mitä Bernstein sedällä oli sanottavaa. Hän ei ollut virkamieswannabemuusikko.
Totuuden kestämisessä täällä on vain yhdellä vaikeuksia: tämä joku ei kestä ettei voi mitata paremmaksi rakastamaansa musikkia. Ei kestä oikkein mittään muutakaan. Omaa negatiivisuuden - pitää haukkua muuta kuin omaansa,
http://www.thecultureclub.net/2009/12/01/leonard-bernstein-from-mahler-to-the-beatles/
Missä on Nielsen?
Tanskikset tykkää tästä ketjusta.
Norjan ylpeys, syntynyt Odensen lähellä.
http://www.thecultureclub.net/2009/11/28/the-beatles-revolver-and-the-universal/
Rock (And Your Bird Can Sing, She Said She Said)
Soul (Gotta Get You Into My Life)
Electric blues (Doctor Robert, Taxman)
Ballad (Here, There and Everywhere, For No One)
Children’s song (Yellow Submarine)
Classical chamber music (Eleonar Rigby)
Indian raga (Love You To)
Avant garde ‘musique concrete’ (Tomorrow Never Knows)
Mikä muotojen ja rakenteiden runsaus, harmonia yhdistettynä vastakohtiin. Tähän ei Nielsen pystynyt.
Ja mikä merkkipaalu on, että yksi tätä ihoaa. Klasaria ei inhota - sillä ei vain ole merkitystä.
Sillä nolaatte itsenne alvariinsa. Beatles on roskaa Nielsenin saappaissa.
Yhä edelleen mielestäni pitäisi mieluummin arvostaa huipputuotteita, ei paskaa. Suurin osa teidän fanittamastanne musiikista on paskaa. Beatles sentään hyvä, mutta kuunnelkaa edes joskus Nielseniä.
Miksei joku asiantunteva voisi keskustella kanssani, että meitä olisi kaksi? Siis joku muu kuin joku mutun mestari, joka jauhaa paskaa "Eleanor Rigby chamber music" ja "Yellow Submarine children song". Nämäkö ovat eri genrejä? Että!
Nielsen sata kertaa monipuolisempi kuin poprenkutus.
Olen joskus nukkunut Nielsenin tahtiin Tanskassa, tuon tanskalaisen norjan sinfoniamestarin säveliin.
Hyvät unet.
Totta, olet oikeassa. Kukapa Nielseniä olisi kuullut. Aika harva.
Kyllä, Yellow Submarine ja Eleanor ovat enemmän eri genreä kuin klasarin tuotokset.
Kuuntele niitä joskus
Yellow Submarine ja Eleanor Rigby ovat tismalleen samaa poplaulelma-genreä, sillä erotuksella että toinen on laadukas. Nimittäin E. Rigby on hyvä sävellys.
Olet musiikista "ei-hölkäsen-pöläystäkään" tajuava tyyppi. ):
Jep mutta tunnen.
YS on lastenlaulu.
Musiikkoteknikot ovat erikseen. Bernstein tykkäs Beatlesista kovasti. Hän olikin nero.
Hitsi, en tiennytkään että se Mies ja alaston ase elokuvatrilogian pääosanesittäjä on säveltänyt sinfonioitakin. Miksi niitä tai niiden osia ei käytetty niitten filmien soundtrackeissä?
Siinäpä se. Mäkin tiedän tän Heinäsen, joka on takaylämaan oopperasuuruus, tekniikaltaan oivallinen ja säveltänyt lukemattomia eri teoksia. Vaan pitää olla yli 100 v kuolleena ennen kuin saa niitä esitetyksi.
Oopperat paneutuvat ihmisen sielunmaisemaan ja naisen kaipuuseen metsässä sääskiä tappaessa älykkääällä ja monipuolisella tavalla.
Tiettävästi Beatlepojat yrittivät saada häntä Apple -levymerkille, mutta jäivät aina Ruotsiin matkoillaan.
No sanokaa lopultakin ! Minkä se Carl oikein niels ?
se vangitaan huomenna - kylläänty kun kukaan ei tuntenut häntä ja norjalaiseks vielä väitettiin
Ymmärrät sävellystekniikasta yhtä paljon kuin lumiukko!
Yellow Submarine ja Eleanor Rigby ovat tismalleen samaa poplaulelma-genreä, sillä erotuksella että toinen on laadukas. Nimittäin E. Rigby on hyvä sävellys.
Olet musiikista "ei-hölkäsen-pöläystäkään" tajuava tyyppi. ):
Loistava malliesimerkki asenneilmastosta, joka tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Entisenä klassisen musiikin opiskelijana sanoisin, että näiden 'klasariksi' (todella ärsyttävä termi, muuten) itseään kutsuvien oppilaiden ylemmyydentunnoltahan menisi perusta jos heidän käsityksensä "muiden" ymmärryskyvystä kohoaisi.
Eikö ole enemmän kuin naurettavaa, että joku (mahdollisesti) formaalia sävellystekniikkaa opiskellut pilkkaa niitä, jotka eivät samaa oppisisältöä ole päntänneet? Tämä kertonee vääjäämätöntä kieltään kyseisen yksilön henkisestä kehittyneisyydestä ja suhtautumisesta muiden mieltymysten kunnioittamiseen. Lähtökohtahan on tässä se, että kaikkien mitään musiikkia kuuntelevien ja arvioivien olisi omattava klassisen koulutuksen kautta omaksuttava musiikin teoreettinen tietämys.
Toisaalta tämä on tyypillistä marginaaliryhmien ajattelua ja käyttäytymistä: tietyillä kriteereillä hankittu tiedollinen pohja jollain kapealla (esimerkiksi kulttuurin) alueella toimii katalysaattorina hyökkäykselle näillä kriteereillä arvioituna vähempiarvoisten yksilöiden tuomitsemiselle. Aivan erinomainen esimerkki löytyy "korkeakulttuurin" edustajien, eritoten ns. taidemusiikin kuuliaisten kerhon tuhahteluna populaarikulttuurin kuluttajien suuntaan.
On totta, ettei mikään taho voi mitata näiden kiistanaiheiden välistä musiikillista tasoeroa absoluuttisesti. Tietoisuus tästä ja varsinkin se, ettei "korkeakulttuurin" kuuliaisten tuhahtelu saa sanomaansa vaikuttavasti perille turhauttaa ymmärrettävästi näitä yleviä, melko usein narsistisiakin yksilöitä suunnattoman paljon. Lohdutukseksi voidaan kuitenkin aina esittää se fakta, että ylemmyyden tunteen (vaikka se olisikin illuusiota todellisessa todellisuudessa) jatkumo on taattu niin kauan kuin rahvas populaarikuluttajien roskajoukko tallaa jossain heidän aistiensa kantomatkan sisällä.
So, let's keet the status quo forever!
http://www.youtube.com/watch?v=ygn7ORgPbEE
http://www.youtube.com/watch?v=oSq1ca__cRA&feature=related