Valkealla hangella leikkii hiiri.
Kissaako lie kaipailee piiriin.
Kuu kelmeä paljastaa.
On aika valjastaa.
Tuo runoratsu.
Etteivät simäni kastu.
Kun ajattelenkin.
Kuvitelmissani elelin.
Kuin viimeistä päivää.
Ei huolen häivää.
Olin huoleton.
Kuin hiiri tuo.
Kissaa leikin ja kehräsin.
Ikävyyksiä kait kerjäsin.
Sain palkakseni särkyneen sydämen.
Nyt tyhjää nyhjään ja katselen.
Vastapäiseen ikkunaan tuijottelen.
Hekin leikkivät kait kissaa ja hiirtä.
Mustaa huumoria.
Se siitä.
Kissaako lie kaipailee piiriin.
Kuu kelmeä paljastaa.
On aika valjastaa.
Tuo runoratsu.
Etteivät simäni kastu.
Kun ajattelenkin.
Kuvitelmissani elelin.
Kuin viimeistä päivää.
Ei huolen häivää.
Olin huoleton.
Kuin hiiri tuo.
Kissaa leikin ja kehräsin.
Ikävyyksiä kait kerjäsin.
Sain palkakseni särkyneen sydämen.
Nyt tyhjää nyhjään ja katselen.
Vastapäiseen ikkunaan tuijottelen.
Hekin leikkivät kait kissaa ja hiirtä.
Mustaa huumoria.
Se siitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin totista joskus
tuo musta huumorikin
voisihan se naurattaakin
nyt ei
niin ei
Margitta. Sinulla on aivan erinomaisen persoonallinen taito rakentaa runoihisi noita tunnelmakuvia.
Aivan ensimmäisenä tuli mieleeni, kuinka vangitset sanat käyttöösi, mutta huomasinkin asian olevan juuri päin vastoin. Sinä vapautat sanoillasi runon omaan leikkiinsä.
Saat lukijan pohtimaan, leikkiikö kissa hiirellä, vai hiiri kissalla. Jos voisin valita, valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Siinä kai musta huumori toteutuisi nautinnollisemmin. Ainakin kissan kannalta.
Aivan mahtava on tuo taitosi rakentaa asiayhteydet säkeissä niin yllättäviksi ja silti niin luonnollisen tuntuisesti.
Hieman haikeaksi on runosi väritetty, mutta on siihen sivellin hipaissut myös rivinväliin kevyin vedoin huumorin kultaa, eikä se suinkaan ole mustaa.
Niin monimuotoisista tunnelmakuvista osaat koota sisällön runoihisi. Onnistut tuolla taidollasi laatimaan runoistasi ainutkertaisia aina yhä vain uudelleen. Kykysi muodostaa ja välittää sanoma runosi kautta on niin monipuolinen , ettei sitä varmaan pysty määrittämään. Jos uskaltaisin yrittää, niin käyttäisin sanaa ." Yllätyksellisyys". Ja silti en itsekään tiedä, miksi?
Vaikka piilottaisin sen vakan alle.
Purkaisin puupinon takaisin taivasalle.
Ja lämmittäisin auringolla.
Et olisi silloinkaan hunnigolla.
Sinä tietäisit,,,,,,
Sillä onhan minulla rakkaus.
Itsekeskeisyy.
Läheisyys.
Joka lämmittää.
Oli sää kuin sää.
Ja tuo avanto.
Karaistuslaitos.
Nyt olen ihan otettuna.
Itsekeskeisenä olentona.
Ja hymyilen maireasti.
Kuin kissa.
Hiiri satimessa.
Tai vaikka niin.
Hiiri takaisin.
Ja kissa vieköön sanatkin.
Näin minä ihanan halin.
Kehujesi muodossa.
KIITOS
Ihan sinua varten laitoin profiilikuvan,
käys katsomassa. Olen ottanut kuvan kotipihani ikkunan läpi.
Hymyilen.
Kait kissa lymyillen katseli.
Kun toiset saalisteli....
Hymy sinulle.
Palkka minulle.
Ihana kuva hiirestä.
En ole suruinen.
Vaan KIITÄN
rotta. En ole varma mutta uskon.
Pyydysti auringonkukansiemenen onnessaan.
teit sen taas, hienosti kertomalla taioit
runon joka oli taas kerran mielyytävää ja... nyt loppui superlatiivit.
Sanon vielä että kirjoiti mut sanattomaksi, kiitos Margitta!
Onnelliseksi taas viikonlopuksi.
Kiitos Liona32
Ihanaa pakkasviikonloppua.
Täällä tänään 35.5 pakkasenpuolella ;)