eli olen pian 15 vuotias tyttö. Olen vaihtanut jo kaksi kertaa koulua kiusaamisen ja syrjinnän takia. En tiedä kauanko enää kestän tätä... :( ja nyt taas täällä uudessa koulussa minua on alettu kiusaamaan. Ensin minulla oli paljon kavereita ja moni poikakin piti minusta. Mutta yhtäkkiä suurinosa tyttökavereistani alkoi olla vain poikien kanssa ja unohti minut täysin. En kehdannut liittyä heidän seuraansa koska heidän kanssaan oli yksi tyttö kenen kanssa en ollut hyvissä väleissä. Ensin he alkoivat vältellä minua, ja sen jälkeen päädyinkin siihen että istuin joka tunti yksin nurkassa ja välillä pojat kyselivät ilkeillen miksi istuin yksin, ja tytöt nauroivat vieressä, - ja opettaja ei tehnyt mitään... Koulussa olen usein yksin ja minua katsellaan ilkeilevin silmin ja nauretaan. Ysiluokan tytöt haukkuvat minua kasiluokkalaisille entisille ystävilleni, vaikka en edes tunne näitä ysejä. Ensin se oli pientä ja rajoittui vain kouluun, mutta nyt se on levinnyt nettiin. Facebookissa minulle ei enään kommentoida, eikä kukaan tykkää tilastani, vaikka ennen oli reilu kaksikymmentä joka julkaisussani.. Tuntuu kuin kukaan ei edes lukisi niitä, joten aloin käydä harvemmin sielä. Ensin yksi tyttö alkoi haukkua ja "piilovit*uilla" minulle kunnes en kommentoinut mitään ja lopulta estin hänet. Sama jatkui kumminkin Irc-galleriassa, mutta ne välittänyt, vaikka pahalta se tuntuikin. Sitten yksi luokkailaiseni alkoi haukkua minua facebookissa ysiluokkailaisen tytön kanssa. He haukkuivat ja kiusasivat minua. Arvostelivat ulkonäköäni ja sanoivat säälittäväksi joka on niin ruma että kukaan ei halua olla hänen ystävänsä. En ole edes mielestäni mikään erityisen ruma, vaan normaali. Sitten he alkoivat haukkua minua lopulta läskiksi, joten aloin laihduttamaan. Sen jälkeen äitini alkoi huolestua ja vei minut lääkärille. Minulla todettiin anoreksia, mutta muut tytöt silti haukkuivat minua lihavaksi. Äitini sanoi että se oli vain kateutta. Mutta en usko... Nyt näillä kiusaajilla on omat poikaystävät, ja he ovat alkaneet vielä enemmän kiusaamaan minua. Olen kertonut tästä äidilleni, mutta hän sanoi että ei kannata vain välittää. Mitä teen?!:( en haluaisi vaihtaa taas kerran koulua, koska minusta tuntuu että sama rata jatkuisi taas.... Sillä tämä on kaupunki missä asun on pieni, ja kaikki täällä tuntevat toisensa. Joten minua alettaisiin kiusata taas. Pojatkin olivat ennen kiinnostuneita minusta, mutta nyt kun ysit ja jotkut kasiluokkalaiset alkoivat kiusata minua, pojat alkoivat vältellä minua ja sanoivat että minulla on huono maine. noh, sitten kesän lopussa minua alettiin haukkua huoraksi... en tiennyt miksi sillä en ollut harrastanut seksiäkään vielä. Kerroin tästä äidilleni, ja hän otti yhteyttä luokanvalvojaani, joka puhui poikien kanssa tästä. asia saatiin kuulemma selvitettyä. No ei pojat minua enää huoraksi haukkuneet, mutta tytöt kyllä, ja pojat keksivät minulle uusia nimiä. En enää tiedä kuinka kauan jaksan tätä, olen viillellyt molemmat käteni kokonaan, ja reisiinkään ei enää "mahdu". Yritin itsemurhaa puolivuotta sitten lääkkeillä ja alkoholilla, mutta sanoin sairaalassa unohtaneeni että olin ottanut lääkkeitä ennen kuin olin mennyt "juomaan kavereideni kanssa". ja asia loppui siihen... Minua kiusataan vielä, ja olen suunnitellut itsemurhaa taas sillä en enää kestä tätä:(
kiusattu: anoreksia ja itsemurhasuunnittelu
larssusaysrawr
2262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin usein lapset ja nuoret kokevat ryhmään uutena tulevan henkilön uhkana. Tässä tapauksessa kuitenkin he ilmeisesti olivat sinusta kiinnostuneita aluksi ja ottivat juttuihin mukaan? Olen todella huolissani suomalaisista murrosikäisistä. Koko itsetunnon rakentaminen tuntuu pohjautuvan toisten alaspainamiseen. Potkaistaan kaverin päästä vauhtia saavuttaaksemme hyväksytyksi tulemisen tunteen. Siinä sodassa miltei kaikki ovat vihollisia. Useat ystävyyssuhteet perustuvat toisesta ihmisestä hyötymiseen, eikä vilpittömään toisesta välittämiseen. Tapellaan tyttö- ja poikaystävistä niinkuin se olisi oman arvon mitta. monen nuoren elämänarvot ja asenteet ovat täysin kestämättömällä pohjalla, mikä johtuu huonosta kotikasvatuksesta, sekä mediakulttuurin (televisio, mainokset ym. antamista illuusiokuvista siitä millainen ihmisen tulisi olla. Kaiken takana on tottakai raha, ihminen pitää saada kuluttamaan, esim. ulkonäköönsä. Tästä ihmisten "kilpavarustelusta" ei hyödy kuin rahanahneet suuryeirykset. Ja jottei kaikki mene kotikasvatuksen piikkiin, on opettajana minun sanottava että suomalaisen koulujärjestelmän vaiettu pohjakosketus on perusopetuksen yläluokat...7. - 9.luokat. Tällöin kellään ei ole vastuuta nuorten kasvattamisesta ja rajojen asettamisesta, eikä kellään opettajalla ole aikaa tai kiinnostusta puuttua ryhmäilmiöihin kuten kiusaamiseen. Kuten edelläolevassa kuvauksessa, opettajat eivät osaa lainkaan toimia tällaisissa tilanteissa, ja se on todella surullista. Suosittelen erittäin lämpimästi sinulle tapaamista koulu- tai terveyskeskuspsykologin kanssa, siitä on varmasti apua. Tulet vuosien päästä huomaamaan kuinka nämä kiusaajasi ovat itsetuhoisia ihmisraunioita bjotka eivät ilkeä ajatella omaa syyllistä menneisyyttään, ja sinä olet heitä paljon vahvempi. Ota asia puheeksi ammattilaisyten kanssa ja usko itseesi, kuulostat mielettömän fiksulta tyypiltä!
Äitis tuntuu vähän välinpitämättömältä. Mites isä? Tuo on vähän paskajuttu tuo siun tilanne. Joku viisaampi vois sanoa mihin ilmottaa. Paljos siulla on koulua jäljellä? Kohta yläaste loppuu ja mitäs sitten meinasit tehdä. Suosittelen kiusattuna että menisit koulun terkkarin juttusille että nyt on voimat loppu pitäisit vaikka välivuoden. Siulla kumminkin on jonkin sortin masennus tuon kiusauksen jäljiltä niin voisit päässä terapiaan puhumaan ja avautumaan. Kirjottele kun kerkiät :)