Kauan kauan sitten, siitä on jo kovin kauan...Oli syksy, olen aina rakastanut syksyjä, niiden tunnelmaa..kaikki on niin kaunista. Pimenevät illat, viilenevät yöt, värikkäin lehdin koristautuneet kaupungin kadut....kaikki ympärillä enteili taas kerran talven tuloa. Hiljaa hiipivää talvea.. Noina syksyisinä päivinä ja iltoina haaveilin ja kaipasin, kuten varmasti moni muukin, oikeasta palasesta vierelle ihailemaan kulkemaan polkuja elämän.
Tuo syksy sitten toikin luokseni erään miehen. Ihastuin palavasti, niin lujasti, liian lujasti...Hän johdatti mut retkille kauniisiin paikkoihin. Lopulta huomasin kuljin hänen kanssaan jäälle kirkkaalle, kauas rannasta katsomaan maisemaa kaunista ja laskevaa aurinkoa. Hän kietoi kätensä ympärilleni, painoi suudelman suulleni. Siinä hänen kanssaan oli niin hyvä olla, tunsin sisälläni lämmön jota en ollut koskaan tuntenut...
Sydämeni oli löytänyt jotain jota sanoin en osaa kuvailla... Hänen syleilyssään ollessani aloin kuitenkin tuntea kuinka hän hellitti otettaan, irrotti hiljaa kätensä ympäriltäni..pidin hänen kädestään hellästi kiinni ja ihailin edelleen sitä kaikkea mitä näin ja tunsin....lämmintä ja hyvää..
Lopulta huomasin kuinka hänen kätensä irtosi kädestäni. Käänsin katseeni häneen ja huomasin hänen kevyesti hymyillen ja katsoen minuun perääntyvän luotani. Hymyilin takaisin ja yritin lähteä hänen luokseen, mutta huomasinkin jalkojeni jäätyneen kiinni tuohon kirkkaaseen jäähän. En ymmärtänyt..yritin pyytää häntä takaisin luokseni auttamaan että pääsisin hänen mukaansa.. Hän ei vastannut takaisin sanaakaan, hymyillen hän jatkoi perääntymistään pois kunnes lopulta käänsi selkäsä ja jatkoi matkaansa kohti rantaa. Hän ei palannut luokseni auttamaan vaan jätti minut sanaakaan sanomatta yksin tuonne keskelle jäätynyttä ulappaa...
Itkin, en ymmärtänyt, en saanut jalkojani irti. Itkin niin paljon ja odotin, että hän palaisi. Odotin niin kauan ja toivoin että hän palaisi auttamaan. Ei sulattunut jäätä keväät eivätkä kesät, ei jää irrottanut otettaan vaikka vuodet vaihtuivat....Lopulta, ehkä itkmäni kyyneleet, putoillessaan maahan jalkojeni juureen sulattivat jään ja sain jalkani irti.. Nyt kävelen varovaisin askelin kohti rantaa. Olen paleltunut mutta saan sydämeni toimimaan ehkä vielä.
Tuo syksy sitten toikin luokseni erään miehen. Ihastuin palavasti, niin lujasti, liian lujasti...Hän johdatti mut retkille kauniisiin paikkoihin. Lopulta huomasin kuljin hänen kanssaan jäälle kirkkaalle, kauas rannasta katsomaan maisemaa kaunista ja laskevaa aurinkoa. Hän kietoi kätensä ympärilleni, painoi suudelman suulleni. Siinä hänen kanssaan oli niin hyvä olla, tunsin sisälläni lämmön jota en ollut koskaan tuntenut...
Sydämeni oli löytänyt jotain jota sanoin en osaa kuvailla... Hänen syleilyssään ollessani aloin kuitenkin tuntea kuinka hän hellitti otettaan, irrotti hiljaa kätensä ympäriltäni..pidin hänen kädestään hellästi kiinni ja ihailin edelleen sitä kaikkea mitä näin ja tunsin....lämmintä ja hyvää..
Lopulta huomasin kuinka hänen kätensä irtosi kädestäni. Käänsin katseeni häneen ja huomasin hänen kevyesti hymyillen ja katsoen minuun perääntyvän luotani. Hymyilin takaisin ja yritin lähteä hänen luokseen, mutta huomasinkin jalkojeni jäätyneen kiinni tuohon kirkkaaseen jäähän. En ymmärtänyt..yritin pyytää häntä takaisin luokseni auttamaan että pääsisin hänen mukaansa.. Hän ei vastannut takaisin sanaakaan, hymyillen hän jatkoi perääntymistään pois kunnes lopulta käänsi selkäsä ja jatkoi matkaansa kohti rantaa. Hän ei palannut luokseni auttamaan vaan jätti minut sanaakaan sanomatta yksin tuonne keskelle jäätynyttä ulappaa...
Itkin, en ymmärtänyt, en saanut jalkojani irti. Itkin niin paljon ja odotin, että hän palaisi. Odotin niin kauan ja toivoin että hän palaisi auttamaan. Ei sulattunut jäätä keväät eivätkä kesät, ei jää irrottanut otettaan vaikka vuodet vaihtuivat....Lopulta, ehkä itkmäni kyyneleet, putoillessaan maahan jalkojeni juureen sulattivat jään ja sain jalkani irti.. Nyt kävelen varovaisin askelin kohti rantaa. Olen paleltunut mutta saan sydämeni toimimaan ehkä vielä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinua.
sinua mutta toimi silti noin.
Minun rakkaus on erilaista, se aina tulee takaisin eikä hylkää. Tuhma mies on opettanut,että rakkaus on sitä että menee pois eikä tule takaisin. Mutta minun rakkaus ei hylkää.