Miksi Erik Grotenfelt ampui

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt

Jospa ruotsalaiselle niin ominainen pelkurimainen käytös ja aseettomien puollustuskyvyttömien ihmisten murhaaminen alkoi kaduttaa.

Miksi Erik Grotenfelt ei olisi ampunut?

E.G. oli suuri Suomen ruotsalainen paskaläjä, jonka viimeisestä teosta punaisten omaiset iloitsivat. Mistä tuollaisia ylimielisiä rodunjalostajia ilmestyi? No tietenkin bettre-folk -henkisistä kodeista.


Länsi-Uudenmaan ja Forssan verilöylyt 1918

Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, 1999.

Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918. TT Karjalohja 2001.


Suomen Mielessä 3/1999 oli Arto Pölläsen artikkeli Itsenäisyyssodan kääntöpuoli, joka käsitteli yleisellä tasolla niin Suomen kuin Ruotsinkin ruotsalaisten osuutta vuonna 1918 suoritetuissa teloituksissa. Pöllänen totesi, että osa ruotsalaisista tahrasi tuolloin kätensä pahasti suomalaisten vereen ja että nyt olisi totuuden sekä anteeksipyynnön vuoro.

Tauno Tukkinen käsittelee kirjoissaan kokeneen kotiseutututkijan varmuudella Forssan seudun sekä läntisen Uudenmaan tapahtumia vuonna 1918 yksityiskohtaisesti ja kiihkottomasti. Seurakuntien rippikirjat, aiemmin ulottumattomissa olleet päiväkirjat ja omaisten muistitieto yhdistettynä tutkimuskirjallisuuden laajaan tuntemukseen luovat hyvän pohjan. Kirjojen kuvitus on runsas ja hakemisto käyttökelpoinen esim. sukututkijoille.

Helsingin hellityt sotavangit

Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 punakaartit olivat varmistaneet valtansa Helsingissä ja Etelä-Suomen tärkeimmillä paikkakunnilla. Uudellamaalla jäi punaisten selustaan kuitenkin suojeluskuntia, jotka kapinalliset pyrkivät tekemään vaarattomiksi.
Läntisellä Uudellamaalla pääosin ruotsinkieliset valkoiset ryhmittyivät Siuntioon ja Kirkkonummelle, Suitian ja Sigurdsin kartanoiden ympäristöön. Kahakoinnin jälkeen saarretut 467 suojeluskuntalaista antautuivat helmikuun lopulla Ruotsin suurlähetystön välityksellä. Heidät kuljetettiin sotavankeuteen Helsinkiin Liisankadulle ruotsalaiseen lyseoon, jossa heidän olonsa olivat varsin kohtuulliset. Useat vangit allekirjoittivat lupauksen, että he eivät enää taistele punaisia vastaan. Lupaus unohtui, kun vankeus päättyi huhtikuun puolivälissä saksalaisten vallattua Helsingin.

Teloitukset Länsi-Uudellamaalla

Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä. Pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.

Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä. Tunnontuskat lienevät heränneet, sillä seuraavana vuonna Grotenfelt tappoi – itsensä.

Teloitukset Forssan seudulla

Tukkisen uusin kirja Mäkeen mäkeen vaan käsittelee 1918 teloituksia Forssan, Tammelan ja Jokioisten alueella. Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui Saariston vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.

Melkoista soopaa tässä ketjussa. Nähtävästi sekä marxilaiset että äärifennomaaniset ennakkoluulot kukoistavat Suomessa edelleen. Muutamia kommentteja.

1) Grotenfelt ei ollut pelkuri, vaikka ei ollut osallistunut taistelutoimintaan. Hän toimitti punaisten vallan alaisessa Helsingissä maanalaista valkoista sanomalehteä. Jos tuollaisesta aktiviteetista oli jäänyt kiinni, niin henki olisi varmasti lähtenyt. Pelkuri olisi pysynyt erossa tuollaisesta aktiviteetista.

2) Vapaussodan/punakapinan veristen jälkiselvittelyiden sysääminen ruotsinkielisten niskoille on kohtuutonta. Kyllä sitä suomenkieliselläkin puolella osattiin punikkeja ampua. Esimerkiksi virolaissyntyisen Hans Kalmin johtamien joukkojen rooli valkoisessa terrorissa ei todellakaan ollut vähäinen. Myöskin kirjalilija Kyösti Wilkuna kenttäoikeuden tuomarina on mainio esimerkki supisuomalaisesta armottomuudesta vastustajaa kohtaan.

Ja jos emme ajattele vain niitä, jotka jakoivat tuomioita ja toimeenpanivat niitä, niin muistettakoon, että valkoisen terrorin kiihkein propagoija oli kirjalija Ilmari Kianto. Hän mm. kehotti ampumaan punaisia naisia, koska nämä olivat "susinaaraita", jotka synnyttäisivät uusia verenhimoisia susia.

3) On totta, että ihmisiä valittiin ammuttavaksi kielitaitonsa tai pikemminkin sen puutteen vuoksi. Ainakin Tampereella ja Viipurissa (todennäköisesti muuallakin) ammuttiin paljon venäläisiä, jotka eivät osanneet lausua ilman aksenttia suomenkielen lukusanoja (Yksi, kaksi, kolme... ). Arvatkaapa huviksenne olivatko nämä ampujat suomen- vai ruotsinkielisiä!

1. Tällaisilla murhaajilla ei enää seiso kalu. Ne on pysyvästi impotentteja. Nuori akka vonkui "urholtaan" turhaan kunnon kyytejä, mutta murhat ja veriteot painoi niin mieltä, että kalu oli pysyvästi pissausasennossa gravitaation vaikutuksesta.

2. Oli saanut joltain raiskaamaltaan punikilta parantumattoman kupan. Tai sitten sillä oli sellainen jo entuudestaan.

Ja suomalaisetko muka itsetuhoista porukkaa. Siven, Linder, Kreuger, Grotenfelt, Schauman.... En minä sinänsä ole koskaan uskonut germaanien ja slaavien suomalaisvastaista propagandaa.

Miettikääpä, Erik-poju oli 27-vuotias sotatuomari. Kovasti oli sankaria, kun näki henkensä puolesta pelkääviä ihmisiä, ikäisiäänkin, edessään. Näitä työnorjia, vahvemmanoikeudella hyväksikäytettyjä, itselleen oikeutta ajamaan ryhtyneitä, asiaansa uskoneita, oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan pyrkineitä tavallisia ihmisiä.
Piti tuomita kuolemaan. Väittömästi, jos ei muita teloittajia löytynyt, Erik ampui itse.

Nämä tavalliset työtätehneet ihmiset eivät olleet lukeneet filosofiaa yliopistossa, eivät tunteneet Platonia ja Sokratesta. Erik tunsi, oli sentään muutaman kirjan lukenut ja saanut oppiarvon.
Olikohan Erikin luvut menneet hukkaan? Oliko tullut elämänviisautta?
Oliko Erik pelkuri? Kyllä oli, joku toinen oli aiemmin ammuttu Helsingissä Erikinä.
Erik pelkäsi, että nämä hänen edessään vapisevat ihmiset saattaisivat tulevaisuudessa tappaa hänet. Piti siis tappaa mahdollisimman monta näitä vihollisia, että itse pelastuisi elämälle. Että tällainen filosofi oli Grotenfeld, pikkupoika, muutaman kirjan lukenut oppinut.
Tuomarinsa viisauden määrästä tietämättömät joutuivat alistumaan kohtaloonsa. Nämä työtätekevät, jotka oikeastaan Erikinkin elättivät.

Se luoti tiesi paikkansa... Tuo Suomen ruotsalaispaska ei osannut enää elää tuntojensa kanssa!

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Suomessakin tuhottiin toisia Västankvarn 1918 Länsi-Virginia 1930-luvulla ja Intian Bhopal 1984 yhdistyvät norjalaisen Kjartan Fløgstadin vakuuttavassa romaanissa/a1353068366950


"Keväällä 1918 Grotenfelt lähetettiin Länsi-Uudenmaan pataljoonan mukana puhdistamaan pohjoista Uuttamaata siellä lymyävistä punaisista.

Vuoden kuluttua hän riisti hengen itseltään. Syyksi sanottiin aluksi taloudelliset vaikeudet, mutta tutkijat ovat maininneet myös ihaillun Saksan tappion maailmansodassa, sisällissodan aikaisen suhteellisen kielirauhan järkkymisen, kuningasseikkailun lopputuloksen ja vapaamielisten yliotteen Suomen politiikassa, demokratian ja parlamentarismin syvenemisen."

esiin poikkeusyksilöitä ja johtavat poikkeustoimiin.
Näiden grotenfeltien toiminta oli mahdollista sisällissodan jälkitoimissa, koska oli annettu ylimalkaiset ohjeet puhdistuksista, mutta mikään organisaatio ei niitä valvonut. Armeijan teho katosi Mannerheimin mukana.

Svinhufvudin hallinto hukkui työn paljouteen ja ennen kaikkea hallitusmuotoriitelyyn. Se ei kyennyt järjestämään punavankien tutkimista, vaan asia jäi aluksi armeijalle, joka kehitti siitä mahdottoman byrokratian. Kaikki antoi tilaa näille grotenfelteille.

On muistettava, että punaiset aloittivat murhat ja terrorin.Grotenfelt oli Helsingissä todistamassa vajaan sadan ihmisen murhia.Kosto sikisi myös siitä.

Grotenfelt:in jonkinlainen henkilökuva tuli TV:sta

http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/33584-elokuva-arvio-kasky

Erik Herman Woldemar Grotenfelt (24. heinäkuuta 1891 Viipuri – 3. huhtikuuta 1919)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt



Sisällissodan pahimmat pyövelit taisi olla Suomen ruotsalaisia ja Mannerheim oli tietenkin lahtareiden primus motor nro 1.

Hyvä esimerkki Suomen ruotsalaisesta etnistä lahtausta tehneestä oli tämä ruotsalaispaska, joka lopulta älysi ampua itsensäkin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Västankvarnin_teloitukset

http://www.vanamot.se/viri3.09.htm

Suomen ruotsalaisten tekemää etnistä puhdistusta 1918
Käsky -elokuva - näyttäisi olevan tämän Suomen ruotsalaisen lahtarin, Grotenfelt:in, jonkinlainen henkilökuva, joka perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Kyse oli Suomen ruotsalaisten tekemästä etnisestä puhdistuksesta vuonna 1918. Pelättiin sosialismin leviämistä Ruotsiin ja siksi Suomessa piti ampua mahdollisimman monta punikkia tai edes sellaisena pidettyä. Juuri tästä syystä Suomeen tuli vapaaehtoisia Ruotsista eli ns. Ruotsalainen prikadi. Tampereella se suoritti todellisen hurmejuhlan aseman peltihalleilla ampuen useita satoja vankeja!

Normaalituomioon riitti pelkkä vanha kauna tai jopa vain paremmat saappaatkin!


Kuvat esittävät teloituksia Inkoossa toukokuussa 1918

Ruotsalaiset itse teossa? Kerrankin on valokuvaaja sattunut ikuistamaan saamaamme suorasukaista "naapuriapua"!

Kuvat esittävät teloituksia Inkoossa toukokuussa 1918

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg.jpg

http://vesta.narc.fi/kuvat/bg2.jpg

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main


Eräs selitys:

"Punaiset vangitsivat Grotenfeldtinä erehdyksessä ruotsalaisen kauppaopiston rehtorin Oskar Rosenqvistin, joka oli lehden aputoimittaja. Jaakko Paavolaisen mukaan Rosenqvist ammuttiin matkalla esikuntaan, ja ruumis heitettiin häikäilemättömästi autosta kadulle. Grotenfelt sai kostaa punaisille sisällissodan lopussa. Hän johti punaisten teloituksia Inkoon Västankvarnissa."

Paras selitys lienee tässä:

1. Tällaisilla murhaajilla ei enää seiso kalu. Ne on pysyvästi impotentteja. Nuori akka vonkui "urholtaan" turhaan kunnon kyytejä, mutta murhat ja veriteot painoi niin mieltä, että kalu oli pysyvästi pissausasennossa gravitaation vaikutuksesta.

2. Oli saanut joltain raiskaamaltaan punikilta parantumattoman kupan. Tai sitten sillä oli sellainen jo entuudestaan.

Yllättävän monilla Saksassa tai Ranskassa käyneillä oli kuppa tuliaisinaan. Siellähän niitä bordelleja oli kaikkialla. Tauti oli vaikea parantaa, jos onnistui lainkaan. Elohopeahoidot teki ihmisen hulluksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt

"hän erosi heikon terveydentilansa vuoksi kesäkuussa 1915."

Pieni kulli ja börje.

Aku Louhimiehen oma homoeroottinen lataus tässä Käsky elokuvassa. No sosialisti on aina sosialisti, oli kyllä niin puppua koko elokuva.

Grotenfelt sivisti kansaa. Kaikki, jotka eivät osanneet ruotsia saivat kuulan kalloon.

Tuossa on valokuvakin ammutusta valkeasuisesta vanhasta punakaartin keittäjänaisesta. Onkohan Grotenfelt itse kuvassa pistoolinsa kanssa raatoja lopettamassa? Vain onko se joku näistä: Edward Ward, Ivar Hast tai Ivar Ståhle.

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main

https://fi.wikipedia.org/wiki/Västankvarnin_teloitukset

Västankvarnin teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana Inkoossa toukokuussa 1918. Valkoinen rankaisuretkikunta Länsi-Uudenmaan pataljoona suoritti paikassa punavankien teloituksia 2. toukokuuta – 26. toukokuuta 1918. Maisteri Tauno Tukkisen teoksen Teloittajien edessä mukaan paikassa ammuttiin yli 60 punakaartilaista sekä ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Teloituksia johti maisteri Erik Grotenfelt, joka oli kuulustellut ja tuominnut vangit kuolemaan. Teloitusta johtanutta pataljoonaa komensi Edward Ward apulaisinaan Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Grotenfelt teki itsemurhan vuonna 1919.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivar_Ståhle
Huhtikuun alussa joukko palasi jälleen Suomeen ja Ståhle nimitettiin sen miehistä kootun Länsi-Uudenmaan pataljoonan komppanianpäälliköksi. Kyseessä oli valkoisten rankaisuretkikunta, joka kiersi huhti–toukokuun aikana eri puolilla Uuttamaata ja Varsinais-Suomea. Pataljoona teloitti ainakin 200 punaista tai sellaiseksi epäiltyä miestä ja naista. Suomenruotsalaisista koostuneen pataljoonan uhreiksi joutui tiettävästi myös muutamia valkoisiin kuuluneita suomenkielisiä. Lukumääräisesti suurimmat teloitukset tehtiin Vihdissä sekä Inkoon Västankvarnissa.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivar_Hast

Hast vapautui 13. huhtikuuta saksalaisten vallattua Helsingin ja liittyi sen jälkeen Länsi-Uudenmaan pataljoonaan. Huhti–toukokuun aikana Hastin, Edvard W. Wardin ja Ivar Ståhlen johtama pataljoona teloitti Uudenmaan läänin alueella ja Kanta-Hämeessä ainakin 200 punaista. Tunnetuimpia teloituksia olivat Västankvarnin teloitukset Inkoossa ja Perttulan teloitukset Nurmijärvellä.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt

Grotenfelt asetettiin Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaksi. Hän tuomitsi noin 60 punaista kuolemaan. Ensimmäiset tuomiot hän pani täytäntöön itse henkilökohtaisesti, koska hänen miehistönsä oli kokematonta kyseisten tuomioiden täytäntöönpanossa, mutta myöhemmin Länsi-Uudenmaan pataljoona osallistui myös tuomioiden täytäntöönpanoon Västankvarnissa. Joukossa oli ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Grotenfelt kuvaili muistiinpanoissaan, kuinka muun muassa ammutti useita vihtiläisryöstäjiä, ja siitä kuinka vangit pelokkaasti avautuivat hänen johtamassaan tuomioistuimessa.