Anoreksia ja seksuaalisuus

Anybody?

hmm, itsellä oli sairaana samaa ongelmaa...

Kun menkat alkoivat luomuna, tapahtui MUUTOS parempaan, vaikka painoa 173 cm pitkässä varressani vain 50 kg. Uskonkin, että riippuu hyvin paljon hormonitoiminnasta! Jos estrogeenia on vähän, niin tuskin jaksavat miehet kiinnostaa.

anoreksian pahimmassa (tai parhaassa, jos ajattelee sairaalla aivolohkolla) seksi oli mulle suorittamista siinä missä kaikki muukin ja eniten inhottaa se, että joskus ajattelin sitä liikunnan kannalta. haluja tosin oli, mutta nuo sairaat ajatukset teki musta pikkuhiljaa haluttomamman. kun paranemishalu tuli, ei seksi enää kiinnostanutkaan ja osasyy siihen, etten vaan pysty parantumaan on se, etten tän kaiken jälkeen usko pystyväni normaaliin ihmissuhteeseen.

niinkuin sanoit, ajatus todellakin hirvittää. sairastuin 19-vuotiaana, mutta ei mun henkinen kehitys varmaan silloinkaan ollut ihan ikäisen tasolla, en koe olevani jälkeenjäänyt, vaan että monet jutut mitkä oman ikäisiä kiinnostaa, ei vain sovi mun elämään, ja olen keskittynyt sellaisiin, mitkä kuulostaa muiden mielestä lapsellisilta/mummomaisilta/oudoilta. näin sairauden kanssa ja ilman. mutta sosiaalinen kanssakäyminen on romahtanut näiden vuosien aikana lapsen tasolle, kaverisuhteen tai minkä tahansa tuttavuuden luominen harvemmin edes käy mun mielessä ja kun joku yrittää lähestyä, lähden kirjaimellisesti kävelemään tilanteesta. kaikki kanssakäyminen ihmisten kanssa on niin paskamaisen vaikeaa, että perhettä välttelen ja ainoa, kenen kanssa tahdon edes jutella, on entinen poikaystäväni. se kyllä tietää mun haluttomuuden ja oikut, on tukenut mua omalla tavallaan ja kannustaa parantumaan, enkä voisi kuvitella ketään muuta vierelleni. harva uusi ihminen tajuaisi sekoiluitani, näkisi musta vain kivan näköisen kuoren, mutta kusisi varmaan housuunsa kun kaikki sekoiluni selviäisivät ja sitten halveksisisin tyyppiä niin, että laittaisin sen kärsimään kuten sairaus on tehnyt mulle. kamala ajatus ja onneksi ei toteudu.

joskus haluttomuus on omaa itseinhoa, ei vain tahdo toisen näkevän omaa alastonta kroppaa, vähän kuin joutuisi suurennuslasin alle ja kaikki ylimääräinen paisuu kymmenkertaiseksi. mulle ainakin alastomuus on lähes sama kuin joku lukisi päiväkirjani läpi, salaisuudet ja asiat mistä en pysty puhumaan, paljastuvat. sama on läheisyyden kanssa, sairaimpina hetkinä toisen kosketus pelottaa, ihan kuin syömishäiriö tarttuisi ihon kautta.

alitajuntaisesti me kai vielä tiedetään, että seksi on hyvä asia, ja sairaus kieltää nautinnon. jos tuntee kumppanin, siihen liittyy paljon jakamista ja läheisyyttä, henkinen yhteys voimistuu fyysisen myötä, ja ne hyvät tunteet ja se, ettei ehkä tarvitsekaan kantaa kaikkea ihan yksin ja ettei sairaus olekaan koko maailma, pelottaa. antaa sen pelon olla ja tarttua hetkeen, oli kyse mistä tahansa hyvästä tunteesta.

syömishäiriö ei salli kantajalleen mitään hyvää, siinä se varmaan on ja kun sama linja jatkuu pidempään, seksin kuten monen muunkin puutteeseen tottuu.

olen 23- vuotta eikä minulla ole pienintäkään mielenkiintoa seksiin. Koko ajatuskin on kuvottava. Olen sairastanut noin 4 vuotta, viimeisen vuoden ajan olen ollut jo parempi. en osaa kuvitella koskaan seurustelevani enää.

ja en tiedä oliko minulla kyseinen vaiva koska muutamia vuosia sitten laihdutin ihan tahallani itseni vakavasti alipainoiseksi. Vaaka näytti siihen aikaan alle 40 kg, joskus jopa 36-37 kg. Olin melkein 160 cm pitkä. Olin hetken niin onnellinen laihtumisesta ja parasta elämässäni oli laihdutus, pitkät kävely- ja juoksulenkit sekä laihtuminen. Samalla kuitenkin olin ajoittain masentunut. Kun minun laihtumiseen puututtiin ja jouduin psykiatriseen hoitoon, lihotin itseni jotta pääsisin hoidosta eroon koska sitä en halunnut. Ja koko ajan minua masensi ja pelotti monet asiat. Olin aika moniongelmainen. Ennen laihtumista olin ihan normaalipainoinen silti en kyennyt ihastumaan enkä kiinnostumaan seurustelusta ja kaikesta mikä siihen liittyy ehkä muutaman vuoden. Mutta kuitenkin olen joskus ollut ihastunut. Minulta on seksuaalisuus tuhoutunut lähinnä luulisin siitä että minua ollaan haukuttu huoraksi jne, kiusattu säännöllisesti ja rajusti sekä paljon muutakin pahaa minulle ollaan tehty. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta seurusteluun ja siihen iljettävään harrastukseen jota pitkään olen halveksinut, pelännyt sekä vihannut, vaikka olen täysiikäinen, enkä ole enää niin laiha kun olin joskus ollut. En halua seurustella, enkä tehdä sitä oksettavaa s-kirjaimella alkavaa asiaa kenenkään kanssa. Tuohon en halua edes mitään muutoksia, en halua haluta. Kun minusta ollaan levitelty huora-juoruja ja ollaan minua haukuttu semmoseksi monen taholta, niin muutoksia minun haluttomuuteen ei tule koskaan! Sitäpaitsi en ole huora ja semmoseksi en halua muuttua. Vaikkakin kuka minua mihinkin painostaisi.

Ite sairaistanut syömishäiriötä (melkee kaikkea mahdollista) nyt vakavasti nelisen vuotta, seksi ei ole kiinnostanut ehkä viimeseen 3 vuoteen ollenkaan.. Sitä ennen pidin itseäni hyvinkin seksuaalisena ihmisenä, ja se olikin tärkeä asia, yksi tärkeimmistä tavallaan.. Nyt jo ollut niin kauan vain minä, ruoka & liikunta, ettei seksi vaan kiinnosta millään tavalla. Valitettavasti. Tahtoisin, että pitäisin ihmisiä ja seksuaalisuutta kiinnostavampana kuin ruokaa.. :o

Ei ole toivoa, tutkittu on että ana tappaa seksuaalisen halun täysin.

Kaikki toivo on menetetty, itse sairaana 5v ja nyt hedelmätön ja ei haluja.

Mut oma vika,.

GERONIIIIIIIIIIIIIIIIIIMOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!1111






RRRAAAAAH










Näin kirahvin /**^^____


sillä oli pitkä "häntä"

kirahvia mä metsästän kirahviaa mä metsästän tahron saara suuren tahron saara SUUREN

Oh..ooohhhh...ooooooooAAAAAAaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhh...huiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhhhh...oooooOOOooooh

ajattelen sinua jokke69

aina sunnuntaisin kello 16:45:33 enkä minuuttiakaan enempää..

aina ennen tulosruutua

Ohoh, enpäs ole ajatellutkaan että syömishäiriö olisi voinut viedä seksihaluni. Aloin tarkkailla syömisiäni noin 2 vuotta sitten ja siitä lähtien ne kieltämättä ovat hiipuneet nollaan. Seksi on minulle pakonomaista suorittamista, jotta mieheni saisi edes joskus. Ei minulla siis anoreksiaa ole, koska olen normaalipainon alarajalla, mutta lasken kaloreita ja yritän kuluttaa mahdollisimman paljon ja se vie ehkä noin 2/3 ajastani. Mutta tosiaan, seksihaluni ovat kadonneet kuin pieru saharaan.

Sairastin anoa 2vuotta ja sen jälkeen olen ollut täysin haluton.

No mulla on ollut syömishäiriö teini-iässä, siitä on nyt aikaakin kauan, n.7v. Ja kyllä pistää mietityttämään sillä olen ihan nätti terve tyttö nykyään- mallinhommiakin tehnyt. sukulaiset ihmettelevät kun en miestä huoli, mutta ongelmana on se että EI KIINNOSTA!

Olen ajatellut että seksuaalinen kehitykseni olisi jotenkin vinksahtanut..heh..tai siis että olen jotenkin ihan taapero mitä tulee seksuaalisuuteen..mikään ei oikein nappaa siinä. Miehetkin koen vain hyvinä tyyppeinä, kavereina ei mitään mielenkiintoa siinä mielessä. Ei sillä että olisin lepakko, kun eivät tytötkään kiinnosta =)

Kyllä pistää hirvittämään, niinkuin joku jo totesikin. Ja haluaisin tietää jostain onnellisesta tapauksesta jolla tuo olemuspuoli olisi korjaantunut paranemisen myötä.

Haleja kaikille!

Minulla on kiva seksielämä poikakamun kanssa. olen entinen pro-ana 15v. Tyydyttävää on kyllä =)

Sellainen huomio, että anoreksiahan liitetään seksuaalisuuden kieltämiseen ja sen pakoiluun. Samalla pakoillaan ns. "aikuisen vastuuta" ja pyritään hiljentämään kehon tarpeet ym.

Itselläni ainakin selvästi kävi näin klassisesti että pelästyin seksuaalisuuttani ja yritin "tappaa" sen laihduttamalla jolloin hormonitoimintakin jäi lapsen tasolle.

voisitte saada halunne takaisin sillä että "tutustte" kehoonne uudestaan. kyllä teillä niitä haluja on, mutta te ette anna niiden tulla koska anoreksiahan on sitä että yritetään kontrolloida omaa kroppaa.

Hei hei, ei pidä unohtaa että, se on myös ihan fysiologinen juttu. Kun on aliravittu, niin ihmisen psyyke muuttuu, sitä ei jaksa enää kiinnostua mistään muusta kuin ruoasta. Keho puolustautuu siten, onhan se keholle suuri riski tulla raskaaksi. Ainoa asia mihin keho aliravittuna ja alipainoisena pyrkii, on lihoaminen ja ravinnon saanti. Ei siinä jo pelkästään siksi usein seksi kiinnosta.
Ja näinhän on myös miehillä , ei vain naisilla!

Uuuuuu___uuuuu---uuuu beibi.

Joo mun seksihalut toppas tykkänään kun aloin oksennella. Ei huvita sitten yhtään enää U_U

oon häiriöillyt 16-vuotiaasta asti, aluksi anoreksia ja sitten bulimia. Nykyään noita ilmenee kausittain, välillä syön ihan normaalistikin. Mulla varsinkaan bulimia ei vienyt haluja. olen kyllä aina ollut erittäin halukas (vaikkei seksikumppaneita tosiaan ole monta). Välillä on kyllä ruvennut hermostuttamaan, tai pelkään etten kiihotu, kun minäkin ehkä ajattelen seksiä suorituksena.

Mulla taas seksi on suoritus muiden joukossa, kyllähän se onnistuu mutta mitään nautintoa en siitä saa...kipua ajoittain tunnen jos en muuta. inhottaa koko seksi.

Minä olen kuulkaas 28-vuotias neitsyt. Sh alkoi ollessani 15 ja kehitys (henkinen sun muu) vielä pahasti kesken silloin. MINÄ se friiki olen. Taustalla rikkinäinen perhe isäni pahoinpiteli äitiäni ja minua. Lutkitteli ja vihjaili minulle, ei onneksi päässyt raiskaamaan ikinä.
Seksuaalista ahdistelua ja kiusaamista luokan poikien taholta 5-luokalta lähtien. Melkein jouduin seksuaalisen väkivallan uhriksi kahdesti lukio-aikana.

Että ihmekkös jos tähän pisteeseen ollaan päästy?

Kun ihmisen yksi osa-alue (seksuaalisuus) on onnistuttu tuhoamaan näin perinpohjaisesti niin sitten se lakkaa olemasta "kuolee pois".

Kun lyötyä lyödään tarpeeksi monta kertaa niin eihän se enää maasta nouse.

Sairastin anoreksiaa ja bulimiaa 12-14 vuotiaana ja taidan olla onnekas, koska haluni ovat pala palalta palanneet/kasvaneet. Olen nyt 19 vuotias ja olen seurustellut 2 vuotta mieheni kanssa. Olihan hänellä kestämistä, kun ei seksi kiinnostanut ja kärsivällinen hän olikin. Luultavasti rakkaus ja turvallisuus olivat ne kulmakivet, joiden vuoksi aloin taas harrastaa seksiä. Olihan se alkuun vaikeaa, mutta tästä se pikku hiljaa paranee. Vuosiahan tässä on mennyt..
Tottahan se on, että lähes kaikilla anoreksia voi viedä halut kokonaan, mutta uskon tai ehkä enemmän toivon, että halua voi herätellä henkiin.

Kivas kuulla että jollakin ne halut ovat palanneet =)

Tuo hieman toivoa tähän nykyiseen tilanteeseeni kun mikään ei oikein tunnu miltään. Toivon joku päivä pystyväni olla normaali jälleen tällä saralla..

Surullisia uutisia; itselläni lähtivät sekä halut että kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen... että näin.

Se on kyllä mielestäni ihan normaalia ettei anna heti. Kyllä normaalissa suhteessa tutustutaan ensin. Mutta nykymaailma kun on moraaliton niin ei ihme että pidät itseäsi epänormaalina.

Mutta omalla kohdalla samoja tuntemuksia. Olen 23v neitsyt, seurustelematon... en tunne seksuaalista vetovoimaa kehenkään..

Hohhoijjaa...

Itsellä ihan sama homma... pelottaa että jäänköhän tällaiseksi asekauaaliksi ihmisen riekaleeksi.

VITUN SAIRAUS VITTU!

"joskus ajattelin sitä liikunnan kannalta"
"en tunne seksuaalista vetovoimaa kehenkään"

Hienoa näin miehenä lukea näitä.

Naisellani oli samanlaisia ongelmia kun aloimme tapailemaan. Suosittelen lämpimästi kannabista ennen seksi, herkistää aisteja. Hyvää ja pitkää esileikkiä, seksin aikana voi myös puhua mistä tykkää niin ei tarvi arvailla. Pistäkää ukkelit lämmittämään ne pesät kunnolla!

No itsellä ei kyllä ole seksuaalisuus kauheasti kärsinyt. On ne "halut" vähän hiilliintyny, mutta tallella edelleen :D harrastan edelleen seksiä muutaman kerran kuussa (ei poikaystävää) ja kyllä, masturboin muutaman kerran viikossa. Ja bmi on hei 15 paikkeilla :D
Eli en tiedä millainen sonni olen kun olet normaalipainossa.

ootpa alipainoinen...hrrr......

Mut joo mun bmi oli alimmillaan 17 ja ei kyllä hormoonit hyrränneet silloin. Nykyään olen omassa biologisessa normaalipainossani (tai miten sen nyt ottaa, ennen anoreksiaa painoin 162cm/50kg nyt olen 163cm/47-48kg...

paino ei ota noustakseen, yritän kyllä nostaa nyt kun tajuan etten halua kuolla ja normaalipainossa voisi poikaystäväkin kiinnostaa enempi.

Ei mulla ainakaan haluta mikään seksi...yököttävältä puuhalta vaikuttaa... näin ajattelen sairastuttuani.

Minultakin on halut kadonneet sairuden myötä..

paraneekohan tilanne ikinä?

Seurustelin kun sairastuin henkisesti 15v (163/63) seksi luisti ihan hyvin, todettiin anorexia 17v ja halut oli täydellisesti kadoksissa 3v (164/40-47). Sitä jatkui aina parantumiseeni asti kun täytin 19v. Erottiin ko. miehen kanssa keväällä 2010. Menkat oli kolme vuotta poissa, tulivat takaisin syksyllä 2010, 20v (164/55)sinkku-seksi-kesä elämä oli ihanaa, hullua ja vallatonta ja NAUTIN. Nyt 21v (164/64,paino johtuu raskaudesta, normaali 58-60), vakavassa parisuhteessa, on oma koti, päivittäistä seksiä (ihan totta, olemme molemmat erittäin seksuaallisia) ja vauva masussa, laskettu 24.12

Olipas kiva lukea kirjoitus, jonka lähetti nimimerkki välillä näin päin!

Sairastin kuusi vuotta anoreksiaa (paino alimmillaan 38kg, pituutta 174cm) Seksi alkoi kiinnostaa 50 kilon paikkeilla ja halut ovat voimistuneet edelleen painon noustessa. Huomaa kyllä, että paino vaikuttaa siihen huomattavasti! 50kiloisena en kehdannut näyttää kroppaani poikaystävälleni ja sekstailimme aina pimeässä, nyt uskallan toisinaan olla myös valossa... ja rakastan seksiä (paino 74kg).

Toivottavasti minäkin saisin halut takaisin. Olen sairastanut 5 vuotta, bmi tänä aikana 15 ikävuodet 15-19 siis. Eikä mitään mielenkiintoa koko touhuun. Yritän nyt keskittyä painon nostamiseen... saa nähdä palaavatko silloin vaikka vahvasti sitä epäilen kyllä.....

Huhhuijakkaaa, en halua jäädä tällaiseksi..

Mä olen anoreksiaa kärsivä poitsu...... ja must tuntuu et välil ei kiinosta yhtää mut ku syö joskus vähä paremmin nii nii sit kiinostaa....... ja mua ei kyllä tytöt kiinosta vaan pojat!!! ja oon aina ollu homo en vaa anoreksian takia vaan muuten oon aina tykänny pojista sillee!!!
jos joku samankaltanen poika lukee tän nii saa pistää viestii mulle tännepäin jos haluu!!!
;)

Apua!
Tekstit ovat suoraan kuin omasta elämästäni. Itse olen sairastanut pahanlaatuisen anoreksian nuoruuiässä n.15-vuotiaana ja sitä kesti n. 2 vuotta. Nyt kyllä hirvittää lukea kanssasisarien tarinoita kun olen tässä miettinyt, vaikka kuivilla olen ollut tuosta paskasta jo 6v, etten saa ikinä "naiseuttani" ja seksuaalisuuttani takaisin millään.

sairastuin 13-vuotiaana tähän P***** tautiin. Kun nyt katson valokuvia itsestäni siltä ajalta (13v-16v) niin en kyllä fyysisesti ole kypsynyt ollenkaan!
Kroppani on samanlainen ja muotoinen kuin 13-vuotiaana, ei tissejä, ei lantiota, ei muodon muotoa MISSÄÄN! Kehtaako tällä kropalla edes olla kenenkään kanssa? Kyllä pistää miettimään... Puhumattakaan siitä, mitä tuhoja tuo sairaus on saanut aikaan kropassani; olen hitto vieköön vasta 22v mutta mulla on osteoporoosi, rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, kehoni on alikehittynyt ikäisekseni, jäin paljon pituusennustettani lyhyemmäksi (pituus 155cm vaikka piti tulla 170cm) , menkat ovat perseellään ja joskus eivät tule ollenkaan, seksihaluja ei ole ollenkaan, mielenkiinto elämään mennyt, masennusta ja itsemurha-ajatuksia, erakoitumista muista ihmisistä...arvatenkaan mulla ei ole parisuhdetta enkä edes sellaista halua tällä hormonitoiminnalla.

en MINÄ ainakaan halua olla mikään frigidi luuranko enää!!!

olen sitten mielummin se saastainen likainen ****** joka tunkee piikkikorot jonkun kukkopojan persuksiin. V**TU!

Haluan lapsen ja perheen enkä looseri sinkkuelämää.

Että haista sinä vaan *****!

Parannuttuani olen seurustellut poikakaverini kanssa jo 5v :)

Hyvältä näyttää ja rakas on auttanut mua tän sairauden voittamisessa. Haluan vielä joskus äidiksi, hartain toive :)

Parannuttuani ja nyt normaalipainoisena voi kyllä todeta että seksi- ja elämä muutenkin- maistuu paremmin :)

Piträkää toivoa yllä, sillä parannuttuanne kyllä vielä huomaatte kuinka täyttä elämää voitte viettää ilman anoreksia-mörköä.

Voimahalit :)

Tyhmä minä. Olen aina miettiny että mikä siinä on vialla kun seksi ei kiinnosta. nyt aloin miettimään että todallakin voiko se johtua syömishäiriöstäni (12vuotta bulimiaa,nut olen 32). Mua inhottaa,ja ällöttää. Ja jotenki en pysty,enkä halua,enkä edes halua pystyä,enkä osaa nauttia enkä heittäytyä. Seksi on aina ollu ongelma suhteissani...hetken miehet jaksaa yrittää ja ymmärtää,mutta sitten siittä tulee järkyttävä ongelma ja sen jälkeen kaikki menee pilalle ja suhde kariutuu. Toki olen niitä miellyttäjiä ja näyttelijä että joskus tulee selleinen että pakko antaa ja pitää toinen tyytyväisenä,mutta ei sitä kykene kovinkaan usein... Mutta jos tätäkin asiaa pystyys nyt ajattelemaan eri lailla,kun tajuaa mistä voisi olla kyse... Neuvoja ei ole muille,mutta itse sain kyllä ajateltavaa ja lohdutta tietää etten ole ainoa outolintu.

sieltähän se vastaus tuli haluttomuuteeni, olen sairastanut anoreksiaa esiteinistä alkaen (15 vuotiaana alkoi) . Välillä on ollut osastojaksoja, välillä taas terveitä "kausia" ja sitten romahdan jälleen ja kaikki paska alkaa taas.
Olen käynyt lääkärissäkin haluttomuuden takia, kaikki mahdolliset hormonihoidot ym. piristeet olen saanut mutta mikään ei oikein ole auttanut..
Olisihan se pitänyt arvata että syömättä jättäminen vie seksihalut kun kroppa taistelee eloonjäämisestä, olisihan se riski tulla raskaaksi tässä nälkäkurki tilassani.. kestipä minulla kauan tajuta tämäkin. Huh eläköön tyhmyys ;S

Koin samanlaisen ahaa-elämyksen kuin moni muukin täällä. Tässä syy haluttomuuteeni. Olen 20 v. 165 pitkä ja painan 48 kg eli painoindeksi on siellä 17 tienoilla. En tietääkseni sairasta anoreksiaa, koska olen aina halunnut olla pyöreä. Syöminen on kuitenkin iso ongelma ollut aina. Poikaystävä on harmissaan, kun en ole kiinnostunut seksistä pätkääkään. Mieluiten eläisin hänen kanssaan platonisessa suhteessa. Heti kun aletaan suutelemaan, koskettelemaan koko homma tuntuu ihan pelleilyltä. Ei mitään halua. Sitten kun mies työntää käden housuun, niin tajuaa että en ole lainkaan kiihottunut. Mikään ei tunnu hyvältä. Liukkarilla hommasta sitten päästään, mutta siinä jyystössä sitä vaan miettii että tuntuu kuin hän vain masturboisi sisälläni. ottaa päähän ja toivoisi, että olis pian ohi. Saa nähdä kauan hän jaksaa tällaista katsella. Pelkään, että halut pysyisivät poissa vaikka painoa tulisi lisää :( Ehdimme jo kerran erota tämän takia, mutta otti kuitenkin takaisin. Seksuaalisuuteni oli kuitenkin ihan kondiksessa vielä kun painoin 7 kiloa enemmän.

Joo, nyt tajuan paremmin. Siis minustakin tuntuu, että olen retardoitunut LAPSEN tasolle (täytän kohta 27) tässä 2 vuotta syömisiä tarkkailtuani ja liikuntaa liikaa harrastettuani. Seksi ei kiinnosta ja tosiaan haluaisin kihlattuni kanssa elää mieluiten platonisessessa suhteessa, kuten ylläolevakin kirjoittaa. En tiedä voiko tuo "syömishäiriö" (en ole alipainoinen niin ei kai sellaisesta voi puhua sinäsä) vaikuttaa siihen, että minusta tuntuu koko ajan, etten ole tarpeeksi kypsä esim. menemään naimisiin, saamaan työpaikkaa jne. tällaisia aikuisten asioita...

Voi kurja. :/

Itsekin koin anorektisen jakson neljätoistavuotiaana, laihkun yhden kesän aikan n. 15 kg. Kouluun takaisin tultuani ero herätti paljon huomiota, ja terveydenhoitaja laittoi minut pitämään kirjaa syömisestäni ja näyttämään hänelle joka perjantai. Lipsahtihan sinne yksi jos useampikin valhe, mutta tietäessäni että minua tarkaillaan juttu vähitellen kuivui kokoon, enkä yläkoulussa enää laihtanut mainittavasti.

Sittemmin olen saanut kaikki kilot takaisin korkojen kera, taidan olla tällä hetkellä ylipainoinen. (158 cm, 68 kg)

Laihtumisjakson aikana en muista seksuaalisuudestani paljoa, voi olla ettei sitä ollut. Mutta nyt... no sanotaan vaikka että sitä on liiankin kanssa. Ainakaan pysyvää vahinkoa ei tuo minulle tehnyt.

Kamalaa. En koskaan aikasemmin ymmärtänyt miten valtavasti syömishäiriö vaikuttaa seksuaalisuuten. Oonkin kummastellut suhdettani seksiin mutta nyt se selkis. Jätti aika isot jäljet yläasteen syömisvammailut näköjään. Silloin laihdutus lähti siitä etten kestänyt kuukautisten ajatusta, yritin laihduttaa naiseuteni pois ja liian hyvin onnistuinkin.

Ja vielä kamalampaa. Kun luin tuon yhden viestin miten jollakulla on perhe ja muksu tuloillaan ja harrastaa seksiä päivittäin, oksennus nousi suuhuni. Olen sairas..toivoton tapaus.

Hei kuule et ole yksin.

Minäkin tätä ketjua luettuani tajusin yhtä sun toista. Olen siis parisuhteessa, päälle parikymppinen nainen enkä halua rakastella avokkiani.

Olin pitänyt itseäni täysin outona kunnes luettuani tämän tajusin että ahaa, eihän se hormonitoiminta voikkaan pelittää kunnolla.

Minäkin sekoilin syömisen kanssa kaksi vuotta ylä-asteella. Voin vain kuvitella mitä tuhoja olen kehossani saanut aikaan- tai ehkä en edes halua tietää.

Anyway seksi ja seksuaalisuus on ollut mulle kuin punainen vaate, ihmettelen jopa miten tuo mies kestää tällaista pihtaria... kai se rakkaus yhdessä pitää, mutta kuinka kauan.

seksi vain yököttää...

Sama homma täällä ei sitten kiinnosta, ei sitten yhtään.

Anoreksiaa sairastanut olen pian 3 vuotta.

Ohhoh tutulta kuulostaa! Sitä olen tässä pidemmän aikaa ihmetellyt kun ei kiinnosta, avokkinikin on alkanut asiasta marmattamaan, olen siis entinen anorektikko joka nyt on pysynyt terveiden kirjoissa 5 kokonaista vuotta, mutta silti ei oikein pelaa tämä osa-alue elämässä. Turhauttavaa ja hyvin haastavaa kun siihen parisuhteeseen seksi luonnollisesti kuuluu, en halua pihdata mieheltäni tai olla ilkeä. Kun en vain halua, en sitten yhtään! Enkä pystyisi "antautumaan" vain ollakseni toiselle mieliksi, antaa toisen masturboida sisääni.. nou thanks.

Tulipahan sitten todettua mikä oli syynä tähänkin vaivaan...kiitos anoreksia. Toivon vain että ne nuoret jotka tällä palstalla ovat pistäisivät korvan taakse; syömishäiriöillä on todella kauaskantoiset seuraukset, todellakin! Omalla kohdalla saa nyt nähdä kuinka kauan mieheni jksaa tällaista katella...Pikkutyttöä naisen ruumiissa..

Sairastuin anorexiaan 14-vuotiaana ja silloin tosiaan hetkellisesti puoleksi vuodeksi katosivat halut, kun keskityin pelkkään painon ja itseni tarkkailuun -(tosin syynä voi olla myös samoihin aikoihin kokemani seksuaalinen hyväksikäyttö). Halut kuitenkin palasivat siinä noin puolessa vuodessa, kun sain hilattua painoni 36kg:sta 42:teen, mihin tosin saattoi vaikuttaa myös kova ryypiskelyni.
Nykyään 19-vuotiaana yhä alipainoinen, mutta selkeästi seksuaalinen minäni. Huomaa kuitenkin,että edelleenkin jos on pari ahdistavampaa päivää, ei niin tee mieli, mutta senjälkeen olen taas täysissä voimissani senkin asian suhteen:) Kyl mä veikkaan, että ku ei vain liikaa ajattele sitä syömistä ja painoa, kyllä ne halutkin löytyy :)

Olen. Normalisoitumiseen meni muutama vuosi. Olen saanut lapsiakin. Sairastin pitkään, yli 8 vuotta. Kuukautiset olivat poissa ainakin 4 vuotta.

^Toi on rohkasevaa kuulla, että on lapsiakin saatu, ja muutenkin normalisoiduttu! Mä kun olen miettinyt juuri sitä, että pystynkö ikinä suhteeseen tai lapsia saamaan, joskus kun tämä kaikki on jo takana. Vielä eivät sellaiset kiinnostaisi, enhän tosin olekaan vielä parantunut.

Luulin, etten saisi koskaan lapsia taustani vuoksi, mutta toisin kävi. Enkä voisi olla onnellisempi! Isohan minä en ole vieläkään, mutta en kyllä syömishäiriöinenkään! Toki anorekton silmin olen järkyttävä ihraperse, mutta nelikymppiseksi 165/54 on erittäin jees, oikeastaan normaalipaino. Syön, liikun ja iloitsen elämästä, joka minulla on - ja vielä toivottavasti pitkään.
Kammottavampaa sairautta saa hakea, hivuskuolema omasta (sairaasta) halusta. :(

Ikäviä asioita, mutta onneksi myös muutama positiivinen asia joukossa. Voimia omien seksuaalisten halujen löytämiseen! Itse en ole anoreksiaa sairastanut, mutta kiinnostunut aiheesta. Paljon mielenkiintoisia viestejä on lähetetty, kiitos avoimuudesta.

On samaan aikaan ihanaa sekä hirveää lukea tätä keskustelua.. Kun ite oon huomannu saman, ei haluja. Sairauden oireet alko jo joskus kuutosluokalla, siitä menty aina vaan pahempaan suuntaan. "Terveitä" jaksojakin on ollut mukana, oon nyt 16-vuotias.

Mulla alkoi menkat joskus 13-vuotiaana ja kuukautiset mulla on ollu varmaan joku alle kymmenen kertaa koko elämäni aikana. 14-vuotiaana aloin seurusteleen ja oli ihan normaalit halut, tykkäsin ja nautin seksistä. Sittemmin kun sairaus paheni ja paheni halut on kadonnu kokonaan. Jotku ylempänä on jo kuvaillu tuota tunnetta ku ei oo ollenkaa ees seksissä mukana, tutun kuulosta.

Mutta onhan tässä hyviäkin puolia! Oon huomannu ettei mulle oo enää sukupuolelle mitään väliä, ihminen on tärkein.

Todella vanha ketju, mutta pakko tulla kertomaan kuulumisia, kun muistan valitelleeni täällä vuosia sitten, et lapsia haluan, eikä haluja ole. No nyt on! Syy:Raskaus/synnytys. Menin naimisiin unelmieni miehen kanssa. Haluja ei ollut ja minusta tuli mestari terskentelijä. Halut nollassa, mutta rakkaus mieheeni ja kaipuu lapsiin oli niin suunnaton, että olin valmis jatkamaan valehtelua koko ikäni! Jo raskausaikana tuli muiden mielitekojen lisäksi seksuaalisia tuntemuksia ja viimisellä kolmanneksella panetti välillä niin, että tunsin ihan fyysistä kipua! Toivuttuani synnytyksestä, huomasin nauttivani seksistä! Ihan uusi tunne minulle 37 vuotiaana! Sairastuin 12 vuotiaana menkat alko kunnolla vasta parannuttuani 17 vee. Nyt olen onnellinen äiti ja seksuaalinen olento. Olen jopa miehelleni tunnustanut, että aikaisemmin kävin salaa liukastamassa itseni ennen aktia, jotta hän kuvittelisi minun kiihottuneen!

No mä oon vaan vuosia vanhempi kuihtunu keski-ikänen käntty. Kanssa kirjotin tänne vuosia sitten ja paskemmaksi vaan kaikki menny! Vasta kolmekymmentä, mutta mun sormet, jotka tätä viestiä näpyttelee, on sinisuoniset vanhuksen sormet. Hyvä, että sulla menee hyvin, mutta mää en voi koskaan saada perhettä ja ihmettelen vaan, miksi en ole jo kuihtunu pois