Arabimaailman levottomuudet ovat pysyneet ykkösuutisina päämedioissa. Länsimedioissa arabien kansannousu nähdään pelkkänä positiivisena ilmiönä ja tienä arabimaiden demokratisoitumiseen. Kansannousu alkoi Tunisiasta ja vastaavaa liikehdintää on ollut myös muissa arabimaissa.
Valitettavasti peikkona taustalla on 1970-luvun lopun Iranin kansanousu seuraukset. Vallankumouksen alkuvaiheessa perustuslailliset, vasemmistolaiset ja uskonnolliset ryhmät syrjäyttivät šaahin vallasta. Mutta tämän jälkeen maan vanhoilliset islamistit ottivat vallan ja tuhosivat muut vallankumouksellisten joukot.
Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi pakeni maasta vuoden 1979 alussa ja ääri-islamilainen uskonnollinen johtaja ajatolla Khomeini palasi maahan. Saman vuoden huhtikuuta järjestettiin kansanäänestys maan valtiomuodosta ja sen tuloksena islamilainen tasavalta hyväksyttiin monarkian korvaajaksi ja säädettiin islamilainen perustuslaki, jolla ajatolla Khomeini nostettiin maan korkeimmaksi johtajaksi.
Khomeinista tuli faqih, Korkein johtaja, ja hän eliminoi vastustajansa, ensiksi liberaalit ja vasemmistolaiset, kuten presidentti Abolhassan Bani-Sadrin. Vuoteen 1981 Khomeinin aikana Iranin islamilaisissa "puhdistuksissa" teloitettiin 1 600 iranilaista.
Pelkona on, että islamistit käyttävät kansannousua ja sitä seuraavia levottomuuksia hyödykseen ja kaappaavat vallan arabimaissa, joissa levottomuuksia on ollut. Tällöin kansalaiset joutuisivat ojasta allikkoon, toisesta diktatuurista vielä pahemman islamistisen diktatuurin alaisuuteen. Tästä alkaisi myös entistä vaikeammat ajat arabimaiden kansallisille ja uskonnollisille vähemmistöille ja maiden islamisoituminen heikentäisi entisestään naisten yhteiskunnallista asemaa.
Esimerkiksi Egyptissä vanhoillinen ja islamistinen muslimiveljeskunta on yksi voimakkaimmista opposition voimista. Veljeskunta ei ajattele maan kansallista etua, vaan haluaa käyttää tilannetta hyväkseen kaapatakseen vallan ja tehdäkseen Egyptistä islamistisen valtion, joka ajaisi islamin uskonnollisia päämääriä koko maailmassa.
Islamilainen veljeskunta näkee Koraanin ja sunnan Allahilta saadun lain määrittäjinä. Tämän islamilaisen lain eli sharian pitää veljeskunnan mukaan ulottaa koskemaan kaikkia elämänalueita, mukaan lukien hallinnon järjestäminen ja päivittäinen elämä. Lain soveltamisesta on nähty surullisia esimerkkejä Iranissa ja Afganistanissa. Egyptin vuoden 2005 vaaleissa islamilainen veljeskunta oli suosituin oppositioryhmä, se sai 20 % parlamentin paikoista.
Iranin islamilainen pappishallinto onkin tukenut mm. Egyptin mielenosoituksia ja toivottanut islamistiliikkeet tervetulleeksi Egyptin poliittiselle kartalle osana "demokratisoitumisprosessia". Iranin ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei on kiittänyt arabimaailman kansannousuja, koska ne kertovat hänen mielestään "islamilaisen vapautusliikkeen" etenevän.
Valitettavasti peikkona taustalla on 1970-luvun lopun Iranin kansanousu seuraukset. Vallankumouksen alkuvaiheessa perustuslailliset, vasemmistolaiset ja uskonnolliset ryhmät syrjäyttivät šaahin vallasta. Mutta tämän jälkeen maan vanhoilliset islamistit ottivat vallan ja tuhosivat muut vallankumouksellisten joukot.
Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi pakeni maasta vuoden 1979 alussa ja ääri-islamilainen uskonnollinen johtaja ajatolla Khomeini palasi maahan. Saman vuoden huhtikuuta järjestettiin kansanäänestys maan valtiomuodosta ja sen tuloksena islamilainen tasavalta hyväksyttiin monarkian korvaajaksi ja säädettiin islamilainen perustuslaki, jolla ajatolla Khomeini nostettiin maan korkeimmaksi johtajaksi.
Khomeinista tuli faqih, Korkein johtaja, ja hän eliminoi vastustajansa, ensiksi liberaalit ja vasemmistolaiset, kuten presidentti Abolhassan Bani-Sadrin. Vuoteen 1981 Khomeinin aikana Iranin islamilaisissa "puhdistuksissa" teloitettiin 1 600 iranilaista.
Pelkona on, että islamistit käyttävät kansannousua ja sitä seuraavia levottomuuksia hyödykseen ja kaappaavat vallan arabimaissa, joissa levottomuuksia on ollut. Tällöin kansalaiset joutuisivat ojasta allikkoon, toisesta diktatuurista vielä pahemman islamistisen diktatuurin alaisuuteen. Tästä alkaisi myös entistä vaikeammat ajat arabimaiden kansallisille ja uskonnollisille vähemmistöille ja maiden islamisoituminen heikentäisi entisestään naisten yhteiskunnallista asemaa.
Esimerkiksi Egyptissä vanhoillinen ja islamistinen muslimiveljeskunta on yksi voimakkaimmista opposition voimista. Veljeskunta ei ajattele maan kansallista etua, vaan haluaa käyttää tilannetta hyväkseen kaapatakseen vallan ja tehdäkseen Egyptistä islamistisen valtion, joka ajaisi islamin uskonnollisia päämääriä koko maailmassa.
Islamilainen veljeskunta näkee Koraanin ja sunnan Allahilta saadun lain määrittäjinä. Tämän islamilaisen lain eli sharian pitää veljeskunnan mukaan ulottaa koskemaan kaikkia elämänalueita, mukaan lukien hallinnon järjestäminen ja päivittäinen elämä. Lain soveltamisesta on nähty surullisia esimerkkejä Iranissa ja Afganistanissa. Egyptin vuoden 2005 vaaleissa islamilainen veljeskunta oli suosituin oppositioryhmä, se sai 20 % parlamentin paikoista.
Iranin islamilainen pappishallinto onkin tukenut mm. Egyptin mielenosoituksia ja toivottanut islamistiliikkeet tervetulleeksi Egyptin poliittiselle kartalle osana "demokratisoitumisprosessia". Iranin ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei on kiittänyt arabimaailman kansannousuja, koska ne kertovat hänen mielestään "islamilaisen vapautusliikkeen" etenevän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pew Research Centerin mielipidetutkimuksessa tutkittiin egyptiläisten asenteita. Tulokset eivät ole erityisen rohkaisevia. 95 prosenttia egyptiläisistä pitää hyvänä asiana, että islam näyttelee merkittävää osaa politiikassa. 59 prosenttia kannattaa fundamentalisteja modernisoijien asemesta. 54 prosenttia kannattaa sukupuolten erottamista toisistaan työelämässä.
Kaikkein järkyttävin tulos tulee, kun kysytään kannatusta islamilaisen lain ankarimmille rangaistuksille. 82 prosenttia kannattaa aviorikokseen syyllistyneiden kivittämistä. 77 prosenttia egyptiläisistä on sitä mieltä, että varkaiden ja ryöstäjien kädet pitäisi katkaista. 84 prosentin mielestä uskontonsa hylkäävät muslimit pitäisi tuomita kuolemaan.
Voi vain kuvitella, millainen olisi yllä mainitun kaltaisilla asenteilla varustetun kansan harjoittama demokratia...
http://suomenshiiamuslimit.org/keskustelu/viewtopic.php?f=8&t=13775&sid=4cad60477178164e0a49841a61a552c9
Olen ihmetellyt, miksi niin monien länsimaisten lehtien nk. asiantuntijat eivät tajua, etteivät ihmisoikeudet ja liberaalit arvot ole automaattinen seuraus demokratiasta.
Egyptin liberaalien ja sekulaarien määrä ei riitä. Islamistien vaikutusvalta tulee kasvamaan demokratian myötä. Yksi syy egyptiläisen kadunmiehen Mubarakin vastaisuudelle oli rauhansopimus Israelin kanssa. Arabimaissa Israel on aina syyllinen kaikkeen. Myös kristittyjä vastaan tehdyistä terrori-iskuista on syytetty "sionisteja"...
Mainio esimerkki arabialaisesta vapaudesta ja demokratiasta oli Hamasin nousu valtaan Gazassa.