Haluaisin kuulla teidän tarinanne siitä, miten valitsitte juuri sen rodun edustajan, mikä teillä tällä hetkellä on. Haluaisin tietää mitä te haitte koirasta, täyttyivätkö toiveet rodun kohdalla jne. Myös ihan peruskuvaus koiranne tavoista/luonteesta/käyttötarkoituksesta olisi miellyttävää.
Yritän vain kartoitella hieman mielipiteitä ja faktoja roduista tälläkin tavalla. :)
Yritän vain kartoitella hieman mielipiteitä ja faktoja roduista tälläkin tavalla. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse valitsin alunperin Havannankoiran sen mahtavan luonteen takia. Rakastaa lapsia ja hyvin leikkisä , muttei liian vilkas. Samalla kiinnitin huomiota siihen ettei rodulla ole aluskarvaa joten se on ns 'vähä allergisoiva' mikä on tietty plussa allergisessa perheessä. En vaihtaisi enään rotua (:
Koiran karvalla tai aluskarvalla ei ole mitään tekemistä sen allergisoitavuuden kanssa! Koiran HILSE (jota siis irtoaa IHAN KAIKILTA koirilta rotuun/ turkkiin katsomatta, ellei koira sitten ole nyljetty...) on se jolle ihminen on allerginen.
VIELÄKÖ tätä täytyy 2000- luvulla teille nuijille täälläkin paukuttaa O-o.......
kyllä kaikki sen tietää. Luuletko olevasi täällä ainoa viisauden lähde, hä? JA kaikkein pahiten allergisoi juuri se NYLJETTY JA TÄYTETTY koira(tai mikä tahansa karvainen elukka). Etkö tiennyt?
HERRAIJUMALA ETTÄ TÄLLAISIA NUIJIA KUIN ANNAMUN KAIKKIKESTÄÄ, ON OLEMASSA. JA VIELÄ 2010-LUVULLA
Haluan harvinaisen (maailmanlaajuisesti), metsästysviettisen (tykkään etsiä eläimiä luonnosta, ja koiran avulla ne havaitsee helposti: koulutan koiran susien ja mäyrien jäljestykseen), tarkkavainiusen (metsästysrodut), normaalirakenteisen, keskikokoisen, monipuoliseen harrastustoimintaan (ainaki vepeen, vetoharrastuksiin ja jäljestykseen) soveltuvan, voimakkaan (jaksaa vetää raskaita taakkoja), itsepäisen (sellaiset ovat hauskoja) ja pakkasenkestävän (nautin talvesta) rodun.
Pidän ennen kaikkea juuri metsästyskäyttöön kehitetyisyä koiraroduista, sillä olen ollut sellaisten kanssa paljon tekemisissä ja ne ovat minut hurmanneet ennemmin kuin esim. paimenkoirarodut. Silti en pidä metsästyksestä. Mutta metsästyskoirarodut ovat ainakin ihmisrakkaita, liikunnallisia ja tarkkavainuisia, joita piirteitä koirissa arvostan :-)
Aluksi tavoitteena oli pitkään tilata vanhatanskankanakoira Tanskasta, mutta sitten alkoikin vaikuttaa, että se on ilmeisesti liian pakkasarka. Päädyin saukkokoiraan ja tällä hetkellä se on tavoitteenani. Todennäköisesti hankin saukkokoiran :-)
No oma tarinani on että meillä oli aluksi kiva hyvin aikuismainen dalmis pienenä ollessani. Ja kun siitä aika jätti olin teini ja sain oman koirani jota olin haaveillut dalmiksen kuolemasta asti. Vaihtoehtoja perheessäni oli vain pienet rodut sheltti tai foxi. Perheeni päätyi foxiin minulta ei kysytty kuten siihen aikaan oli tapana. Aikuiset teki päätökset. Ja minä olin onnellinen koira kuin koira.
No rasavilli tapaus tuo oli; vapaana pidin hiihto ja uimaretkillä ja meillä oli hauskaa. Aina energiaa mukaan lähtemään ja kun ei ollut mitään niin otti rauhallisesti. Saunotteli ja sukeltelikin. Pallohullu uimari. Myös autot oli kova sana eli ryntäsi sinne heti jos ovi auki.
Kun sitten aika(syöpä) jätti jälleen rakkaan tuli uuden koiran valinta surun jälkeen. Katselin muitakin rotuja mutta päädyin jälleen kettikseen jossa viehätti sen persoonallisuus, kaikessa mukana olo, kiltteys ja luotettavuus, uteliasiuus. Ja melkoinen iloinen häsläävyys. Ja kauniskin tuo mokoma on. ;)
Mutta huumoria se vaatii. Ja kärsivällisyyttä onhan terrierillä se omakin sanansa sanottavana. :)
Milouhan tuo seikkailuhaluineen.
lisään vielä että muistutan luonteeltani koiraani en tiedä mitä on tapahtunut kasvoimmeko yhteen rotuni ja minä vai oliko äitini viisas kun valitsi juuri tuon rodun, joka muistutti tytärtään. ;)
Meillä on noin 1v airispoika. Katseltiin miehen kanssa monenlaisia koiria ja mietittiin ensin vehnäterrieriä. Haluttiin keskikokoinen/iso koira eikä mikään "vässykkä" mutta kuitenkin sellainen minkä aloittelijakin voisi pystyä (määrätietoisella työllä) kouluttamaan. Noh, netistä löysimme ikään kuin vanhingossa sitten airedalenterrierin :) Luimme paljon ja tutkimme muutenkin. Samalla selvisi että miehen suvussa on joskus 1970- ja 80-luvuilla ollut airiksia! :D Kävimme katselemassa koiria, otimme moniin kasvattajiin yhteyttä ja lopulta pentu saatiin kotiin. Eikä olla kaduttu :) Airis on rauhallinen vaikka onkin terrieri. Oppii nopeasti mutta myös kyllästyy nopeasti. On joskus raju leikeissään, ja tunnusomaista on esim. etutassuilla huiskiminen ja hyppiminen ihmisiä vasten... Ja "huumorintajua" riittää! Airikset on tosi lapsirakkaita, mutta ainakin meidän poika on vielä liian riehakas lasten pariin :) eikä ole oikein kunnolla tottunutkaan lasten riehumiseen. Mutta tiedän airiksia jotka eivät välitä pätkääkään vaikka lapset koskevat joka paikkaan ja juoksevat jne... Meidän poika on ihan superkiltti, antaa käsitelläkin miten vaan (ollaan tosin totutettukin pienestä asti). Jotkut airikset saattavat olla innokkaita puolustamaan reviiriään ja kyllä meidänkin poika haukkuu vieraille isoille uroksille kotikulmilla.
Airiksesta haimme seuraa mutta muutenkin aktiivista harrastuskoiraa. Airis on käyttörotu, eli sopii MEJÄän ja vaikkapa VEPEen, toko ja agility menee myös. Itse olemme aloitelleet tokoa ja agilityä, ja rohkeutta airiksilla ainakin tuntuu olevan moneen :) Airis ei tosin ole mikään miellyttämisen haluinen rotu eli kyllä saa töitä tehdä että agiradalla kiinnostus pysyy omistajassa eikä kaikessa mahdollisessa muussa...