tokaisi mummoni kun ossuuskaupasta ei löytynyt sopivia kenkiä minulle! Lienen ollut 7-vuotias kun tuo episodi tapahtui maalaispitäjässä 60-luvulla.Lopulta ostettiin sellaiset kauheat ns.ranttikengät jotka olivat rumat ja leveät lopukat! Kaikki tyttöjen hienot kesäkengät olivat liian pieniä tykkänään ja alakuunsa. Sain tuosta tapahtumasta lapsuuden trauman ja rupesin inhoamaan leipälapioita vimmatusti! Eihän minun jalat sentään niin leveät lotuskat olleet eivätkä mitkään ankan räpylät! Minusta tulikin myöhemmin kenkäfriikki ja korokepohjien suurkuluttaja lapsuuden trauman ansiosta. Tulipa taas asia mieleen kun naapurissa piipahdin ja rouva siellä heilui leipälapionsa kanssa makoisia rieskoja paistellen. Karjalainen mummoni ei varmaan pahaa tarkoittanut kommentillaan mutta kun verbaalius on veressä niin minkäs voit! Onkos palstalaisilla omia lapsuuden traumoja kerrottavana?
Jalat kuin leipälapiot
Goldenshoes
8306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
leipälapiojalat on käytännölliset.
Voi nukkua seisaaltaan kaatumatta, on heti palkattavissa viininpolkijaksi, betonilattian tärystäminen käy omatoimisesti, voi kävellä vettensä päällä jne...
sisareni jotka vain pari vuotta minua vanhempia...olivat ehkä hiukan kateellisia kun kaikista nuorin tyttö meistä kolmikosta. Aika pian muistan että, opin vetoamaan vanhempien tunteisiin...kun halusin jotain hvyää..olin todella fyysisesti se pieni kokoisin...No, vetosin sitten suuren ääneen että, varmasti kuulivat jos, vaikka jädeä halusin enemmän;))) Joo. Joo...mut mä oonki kaikkein peinin....en osanut jostain syystä sanoa pieni...Opin myös aika myöhään kävelemään menemättä nurin...(syy siinä että, tasapaino on keskoslapsilla pitkään monesti huono..) No, tällainen aika julma sanaleikki joka muista perheenjäsenistäni oli yllättävän hauska..mutta vaikka olin se peinin...ymmärsin kyllä. Oikea nimeäni alkaa A- kirjaimella...lällytys meni sitten näin: A....a- aa ankka takapuoli vankka, kävelee kuin ankka...Himskatti olin siis perhekiusattu;))) vieläkin tuon loukkauksen muistan;))) Eikä tästä vasta kuin jotain 50v....Olisikon jos, siihen aikaan olisi ollut joku lapsiasiamies niih..puuttunut tähän henkiseen julmuuteen...Soittanut olisin varmasti;))) jos olisin vain pystynyt ja kertonut lapsuuteni perheeni julmuudesta minua kohtaan. Enhän minä sille mitään voinut...yritin vaan pysyä pystyssä..menemättä nurin..joka askeella..
Tsau:Friidu
Friidu siis joku hitsin ankkako...nyyhkii vieläkin kun muistaa..kaiken tuon julman lällytyksen
Tuo toisten sisarusten kiusaaminen oli meillä ainakin ihan normaalia arkea. Aina oltiin toisille jekkuilemassa, minä kait siitä eniten kärsin koska olin paljon nuorempi. Se ei kuitenkaan ollut ilkeämielistä mutta sai sisuni kuohahtamaan. En muistele pahalla ollenkaan. Olen vieläkin sellainen joka sanoa paukauttaa ensin ja ajttelee vasta sitten, ehkä se on joku jäänne.
oikeesti tietenkään millään pahalla muistele..jatkuvaa sellaista nahistelua taisi olla. Isommat sisareni kun pitivät yhtä..se oli vähän niin että, kolmas pyörä siinä taisi olla liikaa;))) Muistan että, aika paljonkin saatettiin nahistella mutsi kun oli ansiotyössä eikä meitä aina ollut peräänkatsojia suinkaan. Piti aika aikaisin oppia tulemaan toimeen ilman että, kun koulusta himaan tuli siellä olisi kukaan ollut vastassa sen kummemmin..Sellaisen muistan että, kylppäriin minäkin pääsin aina pakoon..laittamalla oven takalukkoon jos, tilanne meni liian pahaksi...Eivät päässeet sinne..eivät vaikka kuinka olisavat uhkailleet että, kutsuvat talkkarin paikalle ellen avaa ovea;))) Sitten kun meilläkin se ainoa kundi tuli...ja ikä eroa taas meillä 8 vuotta hän minua nuorempi...niin kilpailtiin siitä kuka lellii tätä hurmaavaa pikku-broidia eniten...;))) osasikin aika hyvin meitä muuten pyörittää...hitsi heltyy se iso-sisko vieläkin..;)))
Tätä nyt monesti keskimäisen systerin kanssa naurettu...(tämän ikäisenä) kun hän ei tuosta roolistaan siis kuitenkaan siitä (iso-siskon) pääse koskaan..vaikka meillä ei ikäeroa ole kuin 9 kk...;))) minulla kun kiire oli tänne heidän kiusattavaksi;))) siis yritän nyt sanoa että, ihanat siskot ja veli minullakin. Ei näistä lapsuuden jutuista sen kummin jäänyt oikeita traumoja...mutta sisua kyllä kasvattivat minullakin...periksi en antanut....ollut lapsesta saakka sellainen hieman itsepäinen tapaus;))) joka ei kovin helpolla ole muokattavana...mihinkään muottiin jälkeenpäin voi ajatella vain että,...Kiitos iso-siskojeni;)))
Tsau:Friidu
Kyllä minullakin suupielet hymyyn vetää kun ajattelen mitä kaikkea sitä keksii toisen pään menoksi. Veljeni ei ollut lukumiehiä ja kai pitkä koulumatka oli väsyttänyt kun laittoi nukkumaan kotiin tultuaan. No koska oli pimeä aika keksittiin, että herätetäänpä poika kohta kouluun. Niin tehtiin ja täydestä meni. Tietysti tultiin katumapäälle ja huudeltiin takaisin...
Samaten iso siskoni nukkui illalla sikeästi, minä sain sidottua hänen jalkansa jollain yhteen, ettei päässyt oikein hyvin ylös. Sitten vedin lakanan korviin ja koska olin pieni, peityin hyvin sen alle ja liehuin kuin kummitus. Järkytys oli täydellinen (hänelle) ja ehkä vähän minullekin.
Monesti nuoltiin omat lautaset ja laitettiin tiskaamatta toisille "puhtaina"...kaikenlaista sattui ja jotenkin miellän sen opiksi. Yksinäiset lapset yleensä kaipaavat sisaruksia jossain vaiheessa. En minäkään koskaan kasva aikuiseksi heidän silmissään, olen iltatähti ja siinä roolissa pysyn vaikka eläisin satavuotiaaksi.
Noista isoista jaloista sen verran, eräs koirankusettaja joka tapasi koirani (todella ison) sanoi, että sillähän on tassutkin kuin leipälapiot !
mekin tehtiin paljon sellaista ajattelemattomuuttamme että, sitten kun vanhemmat tulivat kotiin alkoi se selkäsauna. Itselläni ei siitä traumaa mutta, vanhemmalle siskolle jäi..kylläkin. Mikä sinänsä ikävää. Tuo opetti minut sitten mutsina että, itselleni oli selvää etten mitään fyysistä kurikasvatusta hyväksy....ehkä meilläkin se kun olin se kaikista peinin oman faijani silmissä ja hänen lempparinsa..koska hoisi minua vauvana ei mutsini niinkään...hän ei oikein minua raaskinut samanlailla kurittaa kuin sisariani...muistan kuinka sanoi: Huuda nyt edes vähän sen vuoksi;))) kuuntelevat oven takana sisaresi. Meillä kun annettiin remmillä pepulle. Jos, olimme jotain älytöntä tehneet...no kerrankin tämän muistan piilotimme kaikki aivan uudet vastaostetut juhlakengämme pihamme lähellä olevaan puisto-metsään..koska oli kevät ja halusimme kulkea paljain jaloin...kengät ahdistivat...ehkä sitä lapsen aivoituksella vaan ajatteli ettei tarvitse niitä kengiä näin ollen pitää;))) Hitsi selkäsaunahan siitä seurasi..kengiä ei koskaan löytynyt...ja kalliita olivat lastenjuhlakengät...kyllä niitä etsittiin toki..mutta, emme enää muistaneet minne puunjuureen olimme ne kuopanneet pysyvästi haudanneet.... Ehkä vanhempani odottivat että, iso-siskoni ilman muuta katsoo meidänkin nuorempien perään...miten hän nyt oli isompi...ikä eroa kun vanhempaan siskooni vain 1v 9 kk....samalainen pöhkö oli kun me nuoremmatkin...sikäli ymmärrän iso-siskoni katkeruuden hän oli myös herkkä...häntä ei olisi saanut aina rangaista...fyysisesti....Ihomme muistaa...tällaisen. Toiset sitten muistavat ihollaan paremmin toiset unohtavat....
Sanonutkin olen että, kuinka niin samanlaisesta kasvatuksesta huolimatta mekin olemme niin erilaisia..kumminkin..Tosin itse yllätyin kun täysin tuntematon baarimikko ennestään kun satuimme pitkästä aikaa yhteen iltaa istumaan raflaan...pokkana sanoi...teillä on aivan samanlainen ääni ja puhetapa ja eleet;))) Siis systerillä ja minulla...huomaa heti että, olette sisaruksia keskenänne..;))) Olin lievästi yllättynyt...että, niinkö? Nuorempana kun meidät aina sotkettiin...toisiimme...mutta että, vieläkin...
Tsau:Friidu
eräs trauma, oli suuko mummu, joka usein hävetti.
Ei ollut edes sisaruksia kiusaamassa. Vanhempien vanhetessa olisi suonut, että heitä olisi ollut.
Ainut kerta, muistaakseni, ehkä muistini on huono, ketutti, kun naapurin eukko haukkui vanhempani, kuinka huonosti kasvatettu olin.
Naapurin tytön kanssa leikittiin kakkaamista. Laitettiin alushousuihin, kesällä, kiviä, ja sieltä niitä tiputettiin.
Eikös ollutkin hirmuisen härskiä menoa?
meitä oli niin paljon tuossa lapsuutemme pihapiirissä kun perhekoot olivat isoja. Kansaskolekin käytiin täällä kahdessa vuorossa. Ja tuo koulu on iso..rakennus...ei mikään snadi...siis omasta mielestäni skoleksi varsin iso. Tuollaiset leikithän pienillä lapsilla ovat aivan luonnollisia? Ikävää ettei teillä sitä ymmärretty oikein..
Muistan kuinka laitoin omalle kundille ja naapurin pikku kundille joka oli samanikäinen ja kokoinen kundi...olivat muutenkin ihan toistensa näköisiä siinä iässä..Eräänä kesänä sitten parvekkeellemme tällaisen oman uima-altaan...Kundit innoissaan....no parvekkeen päädyssä oli tällainen tiheä ristikko...näkösuojana. Vitsi toinen näistä keksikin oivan leikin...siitä oli kliffaa sihdata jotenkin pisu alas...kun vedessä siinä polskivat...niin tulihan se pisuhätä....En voinut muuta kuin nauraa...kun kilpaa innostuivat että, kumpi niinku pidemmälle...Toki oli leikki julmasti lopetettava. *Asuimme kolmannessa kerroksessa...ja joku olisi voinut vähemmän mukavan suihkun niskaansa...mutta oivalluksen ilo ja lapsen iloinen nauru ja hekotus sen päälle...sen muistan;))) varmasti vanhempana....olihan kesä..
Tsau:Friidu