Minulla olisi kysyttävää koulutukseen liittyvästä asiasta. (Ja anteeksi kun kirjoitukseni tökkii, sillä en ole syntyjäni suomalainen, että vähän vaikeaa vielä.. o-o)
Sellaisesta siis, että mitä mieltä olisitte jos joku 11-13 -vuotias kouluttaisi koiransa MELKEIN kokonaan itse? Minulla itselläni ollessani sen ikäinen, "tapahtui" näin. Olin juuri täyttämässä 12 -vuotta ja saimme shetlanninlammaskoiran pennun. Minä sitten olin tietysti sitä ennen lukenut kamalasti kirjoja, tietoja ja pyöriskellyt koirapuistoissa kun aikaa riitti niin paljon, sillä en omannut yhtäkään ihmistä jonka kanssa viettää aikaa.
Pennun saapuessa koulutin sen peruskäskyille, ja tietysti vanhemmatkin joskus saattoivat tehdä sitä. Minä olin se joka heräsi ennen kukonlaulua viemään koiraa lenkille joka päivä.
Itselläni on myös ystäviä jotka ovat samoin toimineet, ja erittäin ihanteellisia perhekoiria niistäkin oli tullut, kuten tuosta meidän koirastakin joka täällä vieläkin pyöriskelee (iältään tällä hetkellä nn. 5-vuotta).
Minua inhottaa ihmiset, jotka aliarvioivat aina nuoret 11-13 vuotiaat lapset - jos yksi on sellainen mitä kuvitellaan, niin sitten yhtäkkiä ajatellaan että kaikki ovat. Mitä mieltä olisitte, että teidän mielestä pystyisikö näinkin nuori kouluttamaan koiran, jos hän oikeasti ymmärtäisi ja tajuaisi?
Sekava viesti tässä tuli, mutta koittakaa jotenkin saada selvää.. ;)
Sellaisesta siis, että mitä mieltä olisitte jos joku 11-13 -vuotias kouluttaisi koiransa MELKEIN kokonaan itse? Minulla itselläni ollessani sen ikäinen, "tapahtui" näin. Olin juuri täyttämässä 12 -vuotta ja saimme shetlanninlammaskoiran pennun. Minä sitten olin tietysti sitä ennen lukenut kamalasti kirjoja, tietoja ja pyöriskellyt koirapuistoissa kun aikaa riitti niin paljon, sillä en omannut yhtäkään ihmistä jonka kanssa viettää aikaa.
Pennun saapuessa koulutin sen peruskäskyille, ja tietysti vanhemmatkin joskus saattoivat tehdä sitä. Minä olin se joka heräsi ennen kukonlaulua viemään koiraa lenkille joka päivä.
Itselläni on myös ystäviä jotka ovat samoin toimineet, ja erittäin ihanteellisia perhekoiria niistäkin oli tullut, kuten tuosta meidän koirastakin joka täällä vieläkin pyöriskelee (iältään tällä hetkellä nn. 5-vuotta).
Minua inhottaa ihmiset, jotka aliarvioivat aina nuoret 11-13 vuotiaat lapset - jos yksi on sellainen mitä kuvitellaan, niin sitten yhtäkkiä ajatellaan että kaikki ovat. Mitä mieltä olisitte, että teidän mielestä pystyisikö näinkin nuori kouluttamaan koiran, jos hän oikeasti ymmärtäisi ja tajuaisi?
Sekava viesti tässä tuli, mutta koittakaa jotenkin saada selvää.. ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni pystyy jos on valmis tekemään töitä.
Meille otettiin toinen koira kun tytöt olivat 11 ja 14 vuotta. Meillä kävi niin että koirasta tuli minun koira siis sillä tavalla että kun olen kotona se on minun seurassani. Syy siihen on että he eivät kuitenkaan jaksaneet tehdä sitä kaikkea työtä mitä koiran pito vaatii. Ruokinta ... on yksi olennainen tekijä, mielestäni.
Vanhempien tai jonkun aikuisen pitää olla tukena. En toki tiedä olisiko meillä käynyt toisin jos vaan olisin ollut tekemättä mitään?
Nuorempi tyttäreni harrastaa kuitenkin yhä koiran kanssa ja kouluttaa sitä, mielestäni ikä ei ole este etteikö koira tottelisi. Eikä ikä ole este sille että koira leimautuu, se on kiinni omasta halusta, ajan käytöstä ja panostuksesta.
Olen tavannut monta nuorta koiraharrastajaa jolla on hyvä ote koiraansa. Kyllä se toisilta onnistuu kunhan rotu ei ole kaikkein vaativimpia.
Koulutus ei onnistu jos vain yksi ihminen perheestä kouluttaa koiran. Tai ainankin niin meillä. Se ei mitenkään riitä, että yksi koittaa pitää kuria, mutta kaikki muut kohtelee koiraa kuin pehmolelua. Antaa koiran haukkua ja vinkua, ja antaa sille sen pyytäessä herkkuja. Haukkuu ulkona, pomppii ihmisten päälle kun ei kukaan kiellä. Muutkin antoivat siis koiralle ruokaa, käyttivät ulkona yms. Ja TADAA, sain ongelmakoiran. Monia riitojakin sillä saatiin, että yritin kouluttaa ihmisiä - mutta ei mitään tulosta. Ei tietenkään vika ole vain muissa, vaan pakkohan sen on ollut myös minussa. Laitan myös sen piikkiin, että olin sillon niin teini kun koirani sain. Jos saisin nyt päättää, olisi pitänyt ottaa koira vasta sitten, kun muutan omilleni. Mutta sanon vaan, että JOKAISEN perheenjäsenen TÄYTYY olla mukana koulutuksessa.
Onneksi olen nyt kaukana kotonta koiran kanssa, mutta koulutus on aloitettu alussa. Hommaahan siinä on, kun monta vuotta sai elää miten sattui.
Perusasiat varmasti pystyy kouluttamaan, jos on fiksu lapsi. Kisakuntoon en usko, että kyvyt riittävät.
Itse oli 6v. kun sain yllättäen 5v.am.cokkeri uroksen. Yksin joutui hoitamaan sitä yrittäjävetoisessa perheessä.
Koira puri sitä koskiessa, veti ja karkasi aina kun mahdollista. Tilanne ei vastanut rin-tin-tin mielikuvaa ja tilanteelle piti hakea muutosta. N.kaksi vuotta otti, kun nuo piirteen poistui kokonaan. En usko, että tilanne oli parantunut kouluttamalla, koska en edes tiennyt siitä mitään, mutta periksiantamattomana luonteena ainakin yritin ja ilmeisesti voitin koiran luottamuksen, kun koira alkoi vahvasti puolustamaan ja perään katsomaan.
Jälkeen päin olen miettinyt, että tuo oli aika iso saavutus, kun puhutaan jo aikuisesta am.tuonti kehäraakista.
Sitten oli joku seropi kääpiöpystykorva ja ensimmäinen spk 14-15vuotiaana. Silloin huomasi, että asiat menee aika hyvin ,kun mittapuuna pidin kokeneempia ihmisiä. Eli kyllä kannattti viettää päivät koiran kanssa skidinä. Tuli oppia,ymmärrystä, kokemusta. Siitä sai hyvät lähtökohdat myöhemmälle ajalle koiranpidossa.
Eikös se niin mene, että aikainen lintu madon nappaa. (jos pitää vain tavoitteet realistisina)
"kisakuntoon en usko" :D :D :D :D LOL LOL kuinka moni tavallinen koiraperhe treenaa vain kisoja varten!!!`?????
Mielestäni yleensä pystyy, mutta sekä 11 vuotiaisissa lapsissa että koirissa on eroja. Naapurin about 10v tyttö on kouluttanut labradorinsa tosi tottelevaiseksi, mutta olen varma että hän ei pärjäisi minun kääpiöpinserini kanssa.
Eli voi muuta vanhemman on tarvittaessa oltava valmis astumaan puikkohin jos koira onkin esimerkiksi dominoiva.
Totta kai on mahdollisuus onnistua. Itse olen sitä mieltä, että pienen tai keskikokoisen seurakoiran voi lähes poikkeuksetta antaa tuon ikäisten koulutettavaksi. Kuitenkin siten, että vanhemmat vastaavat aina alaikäisten lastensa tekemisistä ja lopputuloksesta siten, että heillä täytyy olla tieto ja ymmärrys siitä, mitä yhteiskuntakelpoisen koiran kasvattaminen tarkoittaa ja tarvittaessa myös kyky ohjata lasta oikeisiin valintoihin. Suurten koirien kanssa haasteeksi voi muodostua lapsen fysiikka vs. koiran voimat ja palveluskoirien osalta taas voimat vietit. Ei nuo jäljempänäkään olevat asia mahdottomia ole, mutta vaativat selkeästi enemmän vanhempien valvontaa.
Vaikka meillä lapset (nyt jo aikuisia) ovat osallistuneet koirien kouluttamiseen ja ohjanneet koiria kisoissakin sekä parin koiran kohdalla kouluttaneet ne myös lähes kokonaan itse, silti itse koen olevani vastuussa lopputuloksesta.
Siitäkin näkökulmasta, että jos into sattuisi lopahtamaan jossain vaiheessa, niin on syytä pitää vanhemmat mukana koiraharrastuksessa jotta koiralla olisi siinäkin tapauksessa vielä koti. 12 vuotiaana kannattaa nimittäin muistaa se, että koira elää n. 10-13 vuotta ja 22-25 vuotiaaksi mennessä elämässä tulee eteen myös monia muita isoja juttuja kuten seurustelut, opiskelut, ym.
"Siitäkin näkökulmasta, että jos into sattuisi lopahtamaan jossain vaiheessa, niin on syytä pitää vanhemmat mukana koiraharrastuksessa jotta koiralla olisi siinäkin tapauksessa vielä koti. "
menee ohi aiheen hieman
-> tätä juuri itse funtsin tällä hetkellä. Meillä on 2 koiraa, joista toinen jo 15 vuotias, hyvinkin huonokuntoinen. Halu olisi ottaa uusi pentu kasvamaan, koska tyttäreni on hyvin kiinnostunut koirista ja niiden koulutuksesta ehkäpä jopa kasvatustyöstä. Hän on kuitenkin yläasteikäinen, jota elämä vie vielä moneen suuntaan. Välillä siis lyön jarruja pohjaan.
Olen myös samaa mieltä että kyllä normaali 10 vuotias motivoitunut pärjää juuri kuten joku edellä sanoi seurakoirarotujen kanssa. Vietikkäämmät rodut vaativat enemmän.
Mielestäni kyllä 11 vuotiaskin pystyy kouluttamaan koiransa. Itse juuri täytin 12 ja olen ainoa joka kouluttaa Nelliä. Nelli on siis cavalier, ja ei tarvitse kyllä paljoa töitä tehdä sen kanssa ennenkuin oppii. Tällä hetkellä Nelli osaa kaikki peruskäskyt, sivulle tulon, eteen tulon, jalkojen väliin tulon, tassun antamisen, jalkojen alta menemisen, oven sulkemisen, noutamisen...ja on vasta 9kk. Vain lenkillä ihmisten ja koirien vastaantulo aiheuttaa ongelmia. Mietin juuri että miten pääsisimme siitä että Nelli yrittää tervehtiä kaikkia vastaan tulevia. makupalat ja seuraaminen ohittaessa tuottaa todella hitaasti tulosta joten olisiko parempaa tapaa?