http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/blogit/lastut_lentamaan/nuoret-lastensuojelussa?so=1#f287b3ae-1d18-43d4-b7c5-59fd4d6d9986
.............
Tämä ongelma heijastuu nuorten lastensuojeluun tänäkin päivänä. Laman jälkeen ennen niin toimivat peruspalvelut ovat rapautuneet, eikä meillä ole enää yhtä paljon koulukuraattoreita, kouluterveydenhuoltoa tai nuorisotyön voimavaroja kuin ennen. Opettajat ovat kuormittuneita ja erityisluokkien oppilaat pyritään integroimaan yleisopetuksen luokkiin, vaikka tukiopetuksen ja kouluavustajien määrät ovat täysin riittämättömiä
paikkaamaan ammattitaitoisen erityisopettajan antaman tuen.
Nuorisotaloja lakkautetaan täysin irrallaan asuinalueen todellisuudesta: ajatellaan,
että lähiön kaikki nuoret mahtuvat samaan nuorisotilaan, vaikka kahden eri toimipisteen olemassaololla saattaa olla ensiarvoisen tärkeä tehtävä alueen alakulttuurit ja nuorison erilaiset tarpeet huomioiden.
Asuinalueilla nuoret ovat yhtälailla unohdettu ryhmä kuin 1970-luvullakin.
Ne nuoret, jotka eivät hautaudu virtuaalimaailmaan, joutuvat edelleen tapaamaan toisiaan ostarilla.
1990-luvun jälkeen yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut aiempaa ankarammaksi ja kovemmaksi. Eriarvoisuus on lisääntynyt paitsi varallisuus- ja tulonjako- myös sosiaalisen pääoman mittareilla mitaten. Yhteiskuntaluokista puhuminen on pitkään ollut vanhanaikaista ja pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle vierasta, mutta eriarvoistumisen myötä sen käyttöönottoa on jälleen esitetty.
Tämä pakottaisi päättäjät näkemään, että yhteiskuntamme on repeämässä, ei vain kahtia, vaan moneen osaan, joista heikoimmassa ja vauraimmassa asemassa olevat elävät jo tyystin erilaisissa maailmoissa.
.................
______________________
Linkin takainen kirjoitus 1950 luvulta nuorison elämästä aina näihin päiviin asti
on pintaraapaisu nuorison vuosikymmenistä ja lastensuojelusta.
Aina ja kautta aikaan on ollut Suomen nuoriso "suuren yleisön" hampaissa..
Mutta nykyinen välinpitämättömyyden ja toisista kanssaihmisistä piittaamaton, itsekkyyden ja kylmyyden ilmapiiri
on kyllä pahinta vuosikymmeniin.
Kaikenlaisten luulojen ja ei mihinkään perustuvien "tämä on totuus" -tietojen levittäminen
on nykyaikakaudelle erittäin tyypillistä. Myös nuorisotietouden osastolla.
.............
Tämä ongelma heijastuu nuorten lastensuojeluun tänäkin päivänä. Laman jälkeen ennen niin toimivat peruspalvelut ovat rapautuneet, eikä meillä ole enää yhtä paljon koulukuraattoreita, kouluterveydenhuoltoa tai nuorisotyön voimavaroja kuin ennen. Opettajat ovat kuormittuneita ja erityisluokkien oppilaat pyritään integroimaan yleisopetuksen luokkiin, vaikka tukiopetuksen ja kouluavustajien määrät ovat täysin riittämättömiä
paikkaamaan ammattitaitoisen erityisopettajan antaman tuen.
Nuorisotaloja lakkautetaan täysin irrallaan asuinalueen todellisuudesta: ajatellaan,
että lähiön kaikki nuoret mahtuvat samaan nuorisotilaan, vaikka kahden eri toimipisteen olemassaololla saattaa olla ensiarvoisen tärkeä tehtävä alueen alakulttuurit ja nuorison erilaiset tarpeet huomioiden.
Asuinalueilla nuoret ovat yhtälailla unohdettu ryhmä kuin 1970-luvullakin.
Ne nuoret, jotka eivät hautaudu virtuaalimaailmaan, joutuvat edelleen tapaamaan toisiaan ostarilla.
1990-luvun jälkeen yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut aiempaa ankarammaksi ja kovemmaksi. Eriarvoisuus on lisääntynyt paitsi varallisuus- ja tulonjako- myös sosiaalisen pääoman mittareilla mitaten. Yhteiskuntaluokista puhuminen on pitkään ollut vanhanaikaista ja pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle vierasta, mutta eriarvoistumisen myötä sen käyttöönottoa on jälleen esitetty.
Tämä pakottaisi päättäjät näkemään, että yhteiskuntamme on repeämässä, ei vain kahtia, vaan moneen osaan, joista heikoimmassa ja vauraimmassa asemassa olevat elävät jo tyystin erilaisissa maailmoissa.
.................
______________________
Linkin takainen kirjoitus 1950 luvulta nuorison elämästä aina näihin päiviin asti
on pintaraapaisu nuorison vuosikymmenistä ja lastensuojelusta.
Aina ja kautta aikaan on ollut Suomen nuoriso "suuren yleisön" hampaissa..
Mutta nykyinen välinpitämättömyyden ja toisista kanssaihmisistä piittaamaton, itsekkyyden ja kylmyyden ilmapiiri
on kyllä pahinta vuosikymmeniin.
Kaikenlaisten luulojen ja ei mihinkään perustuvien "tämä on totuus" -tietojen levittäminen
on nykyaikakaudelle erittäin tyypillistä. Myös nuorisotietouden osastolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.