Olen 39. Haaveenani on aina ollut päästä yliopistoon. Nyt olen päässyt. Hinta taitaa olla vaan liian kova. Työpaikka meni, olin kai jo liian hyvin koulutettu. Hyvin pystyin tekemään työni ja samalla opiskelemaan. Menetin hyvin pitkäaikaisen suhteeni, tämä ei vain johtunut opiskelusta, vaan typeryydestäni lähteä ihastuksen perään. Tämä uusi ihastus ei pitänyt opiskeluani paljon minään. Mokasin tämän suhteeni puoliksi tahallani.
Nyt olen muuttanut siihen kaupunkiin jossa yliopistoni on. Olen ahtanut elämäni pieneen asuntoon, olen vailla työtä, auto on pakko myydä, jään vangiksi tänne, minulla on velkaa. Minulla on ikävä pitkää suhdettani, olen yksin, en jaksa. Muutan kohta pienimpään asuntoon johon ihminen voi joutua, hautaan.
Minä en saa työtä koska opiskelen. Kun valmistun olen liian vanha, enkä saa työtä. Aivan hyödytön ihminen.
Nyt olen muuttanut siihen kaupunkiin jossa yliopistoni on. Olen ahtanut elämäni pieneen asuntoon, olen vailla työtä, auto on pakko myydä, jään vangiksi tänne, minulla on velkaa. Minulla on ikävä pitkää suhdettani, olen yksin, en jaksa. Muutan kohta pienimpään asuntoon johon ihminen voi joutua, hautaan.
Minä en saa työtä koska opiskelen. Kun valmistun olen liian vanha, enkä saa työtä. Aivan hyödytön ihminen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa vaan nauttia siitä mitä on ja pysyä positiivisena. Ei täällä ole pakko tehdä mitään ja sekin on ok.
toivotan voimia
Elämä saattaa joskus olla paskaa, mutta yritä selvitä. Löydät varmasti vielä jotakin löytämisen arvoista elämästäsi.
Sinulla on tapahtunut isoja muutoksia elämässäsi lyhyellä aikavälillä. Itse olen vielä suht nuori 25-vuotias ja tunnen, että kukaan ei halua minua töihin/opiskelemaan masennukseni vuoksi. Olen kertonut siitä kirjoittajan -M- viestiketjussa.
Olet saanut opiskelupaikan. Se on todella hienoa!!!! Minä olisin onnellinen, jos sellaisen joskus saisin. Mutta sinulla on paljon maahan polkevia asioita, joita yksi saavutus ei voi pelastaa ilman, että läpikäyt kaikki tunteesi niitä koskien.
Minullakin on velkaa, vaikka en ole töissä. Mieheni joutuu maksamaan osan osuudestani, koska en rahallisesti siihen kykene ainakaan toistaiseksi. Meillä meni edellinen asunto miinuksella myyntiin. Sitä velkaa maksamme tänäkin päivänä. Ja nykyisessä asunnossa on paaaalllljoooon laitettavaa, kunhan vain keksisi mistä rahat kunnostamiseen.
Jos käyt lukemassa kirjoittajan -M- viestiketjun, ymmärrät mitä olen läpikäynyt ja käyn yhä läpi.
Sinussa potentiaalia. Varmasti työllistyt, kun valmistut. Usko siihen. Ja vaikket työllistyisikään, voit palata aiemman alan töihin. Ajattele, että mikä rikkaus on saada oppia uutta ja saada uusia näkökulmia elämääsi.
Raha ei tuo onnea. Voin sen kokemuksestani kertoa. Pääasia on, että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Pidä ystäviisi yhteyttä. Tee jotain kivaa heidän kanssaan. Voit ehkä tavata muitakin mielenkiintoisia ihmisiä sitä kautta.
Pakota itsesi ajattelemaan positiivisia asioita. -En välitä mitä muut ajattelevat, vaikka joudun myymään autoni! - Saan varmasti töitä jostain! - Olen fiksu ihminen! -Kaikista ihmisistä ei olisi tällaisiin asioihin kuin minä olen ryhtynyt! jne. Jankkaa niitä päässäsi aina kun epätoivo meinaa ottaa vallan ja muulloinkin. Tuntuu tyhmälle, mutta pidemmän päälle hyödyllistä toimintaa. Ainakin itse olen kokenut saaneeni siitä parempaa mieltä. Aikaa se vie, mutta jossain vaiheessa tuottaa tulosta. Vaikuttaisi siltä, että olet menettänyt itseluottamuksesi, siksi olisi tärkeää kannustaa itseään eteenpäin.
Voimia sinulle!
Olen vanhempi kuin te, mutta vaikuttaa tutulta. Aloin noin nelikymppisenä opiskella lisää ja pääsin yliopistoon. Sen jälkeen pienellä paikkakunnalla aloin olla vihattu. Olin tervetullut erinäisille kursseille ja niitä onkin kertynyt. Sen sijaan jos kysyn töihin minulta puuttuu aina jokin kelpoisuus tai en muuten kelpaa.
Pitäisi eläkettä kartuttaa ja työuraa pidentää, Miten sen voi tehdä jos ei ole töitä?
Niin. Elämää opitaan vain kantapään kautta. Ei kannata lähteä turvallsiesta suhteesta ihastusten perään. Myös tyytymien vaatimattomampaan elämään ja turha kunnianhimo saataa maksaa paljon ja antaa elämälle takapakin.
Olkoon opiksi jollekin.