Tota, tota... joku voi sanoa että tää ei kuulu tälle palstalle. Mutta kysynpä kuiteski:
Olen ujo, ja kuten sanotaan; "himot ne on hiirelläkin". Ja ihmisillähän on sitte kaikenmoisia fantasioita ja sillee... juu nou...
Vaikka esitelmän pito luokan edessä saa mut paniikkiin, ja ruokalas en vie lautasia pois ellei joku toinen mee samalla, niin silti fantasiois haluis olla vähän kaikkien kanssa ja vaikka miten päin ja missä vaan... (punastus)
Mä oon vähän hämilläni. Onhan fantasiat ihan luonnollista. Mut onko muita ujoja jotka ei uskalla mennä edes jutteleen ihmisten kans, mutta silti kiemurtelee öisin valveilla ja ajattelee toooosi tuhmia ja unikaan ei tule enneku on "hoitanu homman".
Olen ujo, ja kuten sanotaan; "himot ne on hiirelläkin". Ja ihmisillähän on sitte kaikenmoisia fantasioita ja sillee... juu nou...
Vaikka esitelmän pito luokan edessä saa mut paniikkiin, ja ruokalas en vie lautasia pois ellei joku toinen mee samalla, niin silti fantasiois haluis olla vähän kaikkien kanssa ja vaikka miten päin ja missä vaan... (punastus)
Mä oon vähän hämilläni. Onhan fantasiat ihan luonnollista. Mut onko muita ujoja jotka ei uskalla mennä edes jutteleen ihmisten kans, mutta silti kiemurtelee öisin valveilla ja ajattelee toooosi tuhmia ja unikaan ei tule enneku on "hoitanu homman".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole. Jos saa harvoin nauttia hyvästä seurasta tosielämässä, niin kai sitä sitten yrittää korvata fantasiamaailmassa. Henkilökohtaisesti olen sen verran vanhanaikainen, että yritän välttää kaikkea "itsekästä ja epäsiveellistä", mutta aina se ei kylläkään onnistu... Vaatii melkoista lujuutta varsinkin jos on nuori.
Olen silti sitä mieltä, että tosielämään kannattaa panostaa enemmän. Oma sisäinen maailma on loppujen lopuksi aika vaarallinen paikka jos sinne liian hyvin kotiutuu. Mutta en minä halua kuulostaa tiukkapipoiselta. Me ihmiset olemme olemassa toisiamme (ja toki myös itseämme) ilahduttaaksemme, eikö niin?
hyrrää, oli ujo tai ei.