Pian päättymässä oleva talvi on ollut sekä pitkä, että ankara. Ankaruus on ollut seurausta paljosta lumesta ja kovista pakkaskausista.
Elämmehän pohjoisen napapiirin tuntumassa.
Kaikeksi onneksi sentään kaikki välttämättömät toiminnat ovat olleet iskukykyisiä, kuten elintarvikehuolto, energian saanti (muutamia lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta), terveydenhuollon palvelut jne.
Aina ei ole ollut näin hyvin.
Noin 150 vuotta sitten, 1860-luvulla koettiin Suomessa toistaiseksi viimeiset nälkävuodet.
Talvi oli ollut pitkä vuonna 1863, vielä toukokuun lopulla oli yöpakkasia ja niin ollen kylvö jäi erittäin myöhään.
Siihen aikaan pääasiallinen viljelytapa oli kaskiviljely. Alavilla mailla olevat pellot olivat erittäin hallan arkoja.
Kun mainitun vuoden syksykin tuli verrattain varhain, jo elokuun lopulla oli hallaöitä, jäi sen vuoden sato kehnoksi. Suurelta osin sato menetettiin kokonaan.
On tärkeätä huomata, että niihin aikoihin viljalajikkeet ja viljelymenetelmät olivat aivan erilaisia nykyisiin verrattuna.
Silloin oli suuriruhtinaskunnan valtiovarainhoitajana J.W.Snellman.
Hän oli tunnetusti pihi ukko ja jahkaili sekä pitkitti viljan tuontia Keski-Euroopasta niin pitkään, että meri jäätyi ja laivaliikenne myös päättyi.
Tuontivilja jäi saamatta ja edessä oli nälänhätä, kun ei ollut varmuusvarastoja.
Kansa lähti liikkeelle pohjoisesta alkaen etsimään syötävää ja kaikkiaan Suomessa kuoli vuosina 1863-64 noin 100.000 ihmistä nälkään.
Opetus oli se, että siitä katastrofista lähtien ryhdyttiin varastoimaan viljaa varmuusvarastoihin, kuten tehdään tänäkin päivänä.
Otsikon kysymykseen oikea vastaus on, ei lopu vilja Suomesta näillä näkymin.
Kaiken lisäksi viljan kulutus pienenee kaiken aikaa hiljalleen, kun leivän syönti vähenee.
Mutta se on sitten eri juttu, kuten Kipling sanoi.
Elämmehän pohjoisen napapiirin tuntumassa.
Kaikeksi onneksi sentään kaikki välttämättömät toiminnat ovat olleet iskukykyisiä, kuten elintarvikehuolto, energian saanti (muutamia lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta), terveydenhuollon palvelut jne.
Aina ei ole ollut näin hyvin.
Noin 150 vuotta sitten, 1860-luvulla koettiin Suomessa toistaiseksi viimeiset nälkävuodet.
Talvi oli ollut pitkä vuonna 1863, vielä toukokuun lopulla oli yöpakkasia ja niin ollen kylvö jäi erittäin myöhään.
Siihen aikaan pääasiallinen viljelytapa oli kaskiviljely. Alavilla mailla olevat pellot olivat erittäin hallan arkoja.
Kun mainitun vuoden syksykin tuli verrattain varhain, jo elokuun lopulla oli hallaöitä, jäi sen vuoden sato kehnoksi. Suurelta osin sato menetettiin kokonaan.
On tärkeätä huomata, että niihin aikoihin viljalajikkeet ja viljelymenetelmät olivat aivan erilaisia nykyisiin verrattuna.
Silloin oli suuriruhtinaskunnan valtiovarainhoitajana J.W.Snellman.
Hän oli tunnetusti pihi ukko ja jahkaili sekä pitkitti viljan tuontia Keski-Euroopasta niin pitkään, että meri jäätyi ja laivaliikenne myös päättyi.
Tuontivilja jäi saamatta ja edessä oli nälänhätä, kun ei ollut varmuusvarastoja.
Kansa lähti liikkeelle pohjoisesta alkaen etsimään syötävää ja kaikkiaan Suomessa kuoli vuosina 1863-64 noin 100.000 ihmistä nälkään.
Opetus oli se, että siitä katastrofista lähtien ryhdyttiin varastoimaan viljaa varmuusvarastoihin, kuten tehdään tänäkin päivänä.
Otsikon kysymykseen oikea vastaus on, ei lopu vilja Suomesta näillä näkymin.
Kaiken lisäksi viljan kulutus pienenee kaiken aikaa hiljalleen, kun leivän syönti vähenee.
Mutta se on sitten eri juttu, kuten Kipling sanoi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sykleinä,että vielä ensi talvi on samanlainen.Vehnäsato tosin menetettiin venäjällä ja australiakin kärsi tuhotulvista,olisko maailmanlopun enteitä,se nähdään,kuomaseni harkintaan potut omasta pellosta Ama
Niin, sään armoilla on viljanviljely näillä leveysasteilla. Speltti, ohra ja hirssikin kestänevät parhaiten olosuhteitamme. Rukiin syyskylvö imeisesti tekee siitä keväällä orastavana pakkaselle alttiin.
Kaura on aina varma kypsymisen kannalta, mikäli ei aivan poikkeavan myöhäinen kevät ole.
Tuonti riisi on erinomainen ravintoarvoltaan, mutta säistä ei ihan tarkkaan voi maallikko tietää. Maissiakaan ei varmaan kannata Suomessa viljellä, Mäntyharjulla kokeilivat riisinistuttamista huvikseen, mutta niin pienet harvat jyvät teki, että tuskin näki:D
Jälleen saatiin Sinikynän jämäkkä historiallinen katsaus ja mukava maanläheinen kommentti Sinisirkulla ! Minuakin kaikki kasvattaminen kiinnostaa, ihmistaimista lähtien. Kerran esikasvatin maissin taimia, mutta sato oli laiha, vain muutama puoliksi kehittynyt tähkä. Suurustukseen käytän maissijauhoa, mutta voisihan puurokin onnistua. Soijaa ylisteään hyvänä estrogeenin lähteenä, mutta soijajauhojen makuun en ole ihastunut, ja varmasti yhtä laastaria korvatakseen pitäisi pupeltaa kilo jauhoja.
Viljanjalostus on jo pitkällä, mutta kunnon vehnää ei Suomen ilmastossa saa kasvamaan, rukiin osuuden pieneneminen taas ihmetyttää, sillä se on nouseva trendi monessa maassa. Brändikeskusteluissa on Suomea ehdotettu luomuviljelyn maaksi, mutta kannattavuus puskee kaiken edelle. EU:n ja omat maataloustuet on sellainen vyyhti, etten uskalla alkaa yhtään kerimään enkä kommentoimaan - mutta voisi niiden uudenlaisella kohdentamisella saada jotain aikaan.
Riisi on ravintoarvoltaan hyvä, mutta kun se kuoritaan ja hiotaan, mitä jää jäljelle ? Meilläkin koira syö terveellisempää riisiä kuin ihmiset...Vaikka ohraleivän ottaminen on onnettomuuden symboli, ohra on hyvä moneen muuhunkin kuin oluen panoon. Pitääkin laittaa pitkästä aikaa ohrapuuro hautumaan, kun ensi viikolla tulee hiihtolomalaisia. Olen kokeillut ohrattoa ja keittänyt lisäkeohraa, mutta ei liiemmälti krhuja tullut... Sukulaisisäntä viljelee ohraa yhdellä peltosaralla vain kurkia varten, jo vuosikymmenet tuhannet kurjet muuttomatkallaan laskeutuvat sinne herkuttelemaan. Speltttijauhoja kerran kokeilin, mutta ei oikein pulla onnistunut, pitäisi opiskella senkin käyttöä. Nuoret valmistavat suvereenisti kuskusiakin, ottavat etnisistä keittiöistä vinkkejä, mummi taapertaa perässä. Kaurapuuro on nytkin masussa, makaronilaatikon valmistan kauramakaroonista ja allerginen siskoni käyttää kaurakermaa ja -jugurttia. Minulla on vallan mainio kauralastuohje, eivätkä Kantolan paksut kaurakeksitkään hassumpia ole. Nyt tulikin oikea leipomishimo, sämpylätaikina vaan kohoamaan , sinne kaikkea kivaa kaapista löytyvää rouskuvaa suuntuntumaa mukaan, siementä ja pähkinää, pinnalle myös !
Mitähän Sinikynän karppaukselle kuuluu ? Skarppausta tässä itsekukin voi syömistensä suhteen harrastaa, näin kevätpuoleen alkavat lehdetkin pullistella laihdutusohjeita ja terveyskuureja. Tahtoo vain olla, että syntisen hyvä ruoka on usein myös syntisen epäterveellistä, mutta täytyyhän ruuan olla myös kielen- ja mielenmukaista. Mieluummin syön pienen nokareen rasvaista juustoa kuin kimpaleen kevytversiota, jossa on vielä ties mitä lisäaineita. Toinen vävypoika kutsuu niitä pilailujuustoiksi. Pieni hyvinkohonnut kuohkea vehnäpulla mieluummin kuin likilaskuinen laakea spelttikakkara.
Olen elänyt senkin ajan kun leivottiin oman pellon vehnästä likilaskuista pullaa. Liekö johtunut siitä että viljan kuivatus oli hyvin puutteellista, eikä jauho ollut jyvän ydinosaa ja siitä puuttui jauhonparannusaineet.Vilja vietiin silloin lähimyllyyn, jossa tehtiin ruis- ja vehnäjauhot sekä akanaiset kauraryynit. Ruisleipä onnistui hyvin omista ruisjauhoista. Kaupan jauhoista tuli hyvä pulla ja vehnäleipä Aino-jauhoista. Anoppini oli erikoisen ihastunut Aino-jauhoihin, josta hän leipoi hyvin kokoavia vehnäleipiä.
Edellä on puhuttu mm. vehnäjauhoista.
Suomessa kasvatettu vehnäjauho on laadultaan huonompaa, kuin esim. Etelä-Euroopassa kasvatettu.
Tämän tulimme huomaamaan, kun 1990-luvulla vietimme nyt jo edesmenneen vaimoni kanssa 9 talvea Etelä-Espanjassa Välimeren rantamaisemissa.
Kuten tunnettua ranskalaiset ja espanjalaiset syövät paljon nisua, patonkeina ja se onkin pirun rapeaa ja hyvää uunituoreena. Siksi se ostetaankin yleensä aamuisin heti aamiaispöytään laitettavaksi.
Suomalaisesta vehnästä leivottu patonki ja sämpylät ovat sellaista epämääräistä pehmeää mössöä, että ei voi puhua edes samana päivänä siitä, kuin espanjalaisesta tai ranskalaisesta patongista.
Kun Suomessa vehnäleivätkin pakataan muovikelmuihin, niin tulos on suoraan sanoen kaamea.
Ero on vehnäjauhoissa, sanoi eräs ranskalainen kokki, joka piti ranskalaista kahvilaa täällä kotinurkilla. Hän leipoi itse patongit ja tuotti vehnäjauhot Ranskasta.
Paljon Suomessa mainostettu suomalainen ruoka on ilmiselvä myytti, joka murenee sitä myötä, kun me härmäläisetkin matkustelemme yhä enemmän ja saamme siten omakohtaisesti todeta ja kokea, että eletään sitä muuallakin.
Mitä tulee siihen karppaamiseen, niin sanotaan näin, että sitä noudatetaan omalla tyylillä lääkärin ohjeiden mukaan.
Voisit pyytää lekuriltasi pullareseptin otettavaksi 1 x vk, kerran viikossa sellainen tyttömunkki eli nunna tekis hyvää sullekin !
jonka olen tuntenut livessäkin. Hänen suuri inhimonsa olivat tuoreet sämpylät,
ja oma mallinsahan oli pullan muotoinen. Kyllä vehnä kasvattaa kumpua,
vatsan päälle ja haudalle.
että leikki tul`kun leipä loppu. Kyllä se sota-aikana loppuikin monta kertaa. Tulihan sekin koettua. Kumma vaan, että siitä ei mieleen ole jäänyt pahaa mieltä.
Ehkäpä juuri leikki karkoitti nälänkin. Metsässä oli hyvä leikkiä kaikkea. Leikkiruokaa laitettiin ja kaikenlaisia lehtiä ja ruohoja syötiin.
Tänään tein kunnon pullataikinan ja leivoin pyöreitä pullia ja korvapuusteja. Pyöreistä pullista tuli oivia laskiaispullia ja koko katras oli nauttimassa perinteiseen tapaan pullista.
Huh hulinaa, mutta nyt on rauha maassa.
Mahtavan ihana, aurinkoinen pakkaspäivä on illassa. Enpä vain ehtinyt nauttia tuosta, mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.
On nämä lumiset talvet ja pakkaset jonkinlainen suoja, ainakaan kaikki tuholaiset eivät elä yli talven.
Taas runsaat lumet sulaa keväällä ja peittävät vesillään laajoja alueita, tässä lähelläkin on entistä järvenpohjaa jossa todella 'kevätjärvi' on ollut useina keväinä.
Liian pitkään veden alla oleva oras ja jäätynyt vesi vahingoittaa suuret alat viljojen orasta, onko se jääpolte miksi sitä sanotaan, joutuvat maanviljelijät kylvämään keväällä uuden siemenen niille tyhjille paikoille.
Nykyisin kun tuo vilja kylvetään jo syksyllä.
Enpä oikein usko että leipävilja loppuu, vaikka viljaa kyllä tarvitaan paljon muuhunkin kuin leipään, eläimillekin viljaa syötetään.
ainakaan toistaiseksi näiden pakkasten jälkeen ole pelkoa viljan loppumisesta. Valtion viljavarastot ovat pullollaan varaviljaa, mutta tuskin niihinkään on pakko vielä tarttua. Nykyihminen on niin kekseliäs, että keksitään uusia tapoja viljellä. Keksitään uusia viljalajikkeita, nopeammin kypsyviä ja kestävämpiä.
Onhan tuokin jo melko keksintö, että noilla led-valoilla voidaan kasvihuoneissa kasvattaa tomaatteja, kurkkuja, paprikaa ym. Halvemmalla ja nopeammin kuin aikaisemmin. Parempia ovat maultaan kuin etelästä tuodut.
Kyllä meillä ruoka riittää, oli vallassa mikä puolue tahansa. Elämme jännittäviä aikoja gallupeinemme ja Wikileaksien myötä. Ei käy elämä tylsäksi.
Tulisi -60C pakkaset, pureva 29 boforin NE, eli koillistuuli ja leipäkilo nousis 100 €uroon kg, sehän tietäisi pimeiden leipämarkkinoiden pelmahtamisen meillekin.
Tiskin alta kauppaavia 99 myyviä ruisleipä bisnesmiehiä ilmaantuisi pikateiden varteen (silloisten), koska hevoskyydit olisivat taas vallitsevia.
Myyjä vakuuttaisi olevan Lopen Uupuneiden isäntämiehiä, vaikka kauppiaan silmän asento ehkä viittaisi enemmän 'nandongin' suuntaan.