Hei!
Itselläni on jonkinlainen masennusjakso jatkunut n.1 verran ja lääkettä ei ole vielä määrätty. Käyn terapiassa, mutta ei siitä itselleni ole kauheaa apua ollut. Mäkikuismaa olen myös kokeillut, mutta se toimii ainoastaan sen yhden päivän ja sitten tulee sellainen tasapaksu ja sekava olo. Nukkumiseen tämä ei ole vaikuttanut ja toimintakyky on pysynyt suht koht ennallaan (olen tällä hetkellä lukion toisella) . Tuntuu silti koko ajan siltä, että tämä on mennyt koko pahempaan suuntaan ja olen tavallaan kadottanut oman itseni. Tuntuu, jollain tavalla että minä en ole minä ja välissä niin sekavalta että pelkää sekoavansa (psykoosi) ja tekevänsä itselle jotain. Myös jotenkin tuntuu, että tunteita ei ole lainkaan. Olen koko lapsuuden ajan joutunut elämään narsistisessa perheessä (äiti narsisti) ja nyt kun mahdollisuus pois muuttoon on olemassa niin ei jaksa.Olen myös sellainen, että pohdin asioita liikaa. Tämä ei ole tietenkään hyvä juttu, siinä tulee vaan ns."hulluksi".
Kysymys onkin nyt se, että kannattaako minun aloittaa masennuslääke? Elämä tuntuu tällä hetkellä tyhjiöltä ja ansalta ja minä olen robotti joka suorittaa vaan, mutta ei tiedä minkä takia suorittaa.
Itselläni on jonkinlainen masennusjakso jatkunut n.1 verran ja lääkettä ei ole vielä määrätty. Käyn terapiassa, mutta ei siitä itselleni ole kauheaa apua ollut. Mäkikuismaa olen myös kokeillut, mutta se toimii ainoastaan sen yhden päivän ja sitten tulee sellainen tasapaksu ja sekava olo. Nukkumiseen tämä ei ole vaikuttanut ja toimintakyky on pysynyt suht koht ennallaan (olen tällä hetkellä lukion toisella) . Tuntuu silti koko ajan siltä, että tämä on mennyt koko pahempaan suuntaan ja olen tavallaan kadottanut oman itseni. Tuntuu, jollain tavalla että minä en ole minä ja välissä niin sekavalta että pelkää sekoavansa (psykoosi) ja tekevänsä itselle jotain. Myös jotenkin tuntuu, että tunteita ei ole lainkaan. Olen koko lapsuuden ajan joutunut elämään narsistisessa perheessä (äiti narsisti) ja nyt kun mahdollisuus pois muuttoon on olemassa niin ei jaksa.Olen myös sellainen, että pohdin asioita liikaa. Tämä ei ole tietenkään hyvä juttu, siinä tulee vaan ns."hulluksi".
Kysymys onkin nyt se, että kannattaako minun aloittaa masennuslääke? Elämä tuntuu tällä hetkellä tyhjiöltä ja ansalta ja minä olen robotti joka suorittaa vaan, mutta ei tiedä minkä takia suorittaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mennä lääkärin juttusille ainakin aluksi. Lääke voi olla hyödyksi , mutta lääkkeen laadun ja määrän kertoo lääkäri. Terapiaan kannattaa myös pyrkiä saman lääkärin kautta. Tsemppiä ja voimia! Kuntoutuminen on aina mahdollista.
Olet lukion toisella luokalla, kirjoitat. Olet juuri siinä iässä, jolloin ensimmäinen vakava oman elämänsä pohdinta saa siivet alleen. Pitäisi jo suurinpiirtein tietää mitä haluaa isona tehdä, tuntuu että omat taidot ei riitä aikuisuuteen ja huonot/etäiset välit perheeseen.
Koulussa on varmaan mahdollista käydä terkkarin juttusilla. Kerrot miltä tuntuu ja terveydenhoitaja varmasti osaa neuvoa sinua eteenpäin.
Et kerro muista elämäntavoistasi mitään. Ilmeisesti saat kuitenkin nukuttua? Käytkö koulussa säännöllisesti vai oletko mahdollisesti alkanut lintsaamaan? Oletko luokallisella vai luokattomalla? Minkälaiset ovat välit muihin ikätovereihin, onko niitä, ovatko välit luottamukselliset?
Tämä kuulostaa ehkä karulta, mutta voin sanoa, että yritä unohtaa kaikki muu. Yritä tyhjentää mielesi joka aamu ja yritä asennoitua vastaanottavaiseksi päivään. Sano itsellesi: Hyvää huomenta maailman paras minä!! hymyillen peilin ääressä aamuisin, ajattele, vaikka väkisin, onpa ihana päivä tänään - matkalla kouluun ja koulussa: Olen niin innoissani. Mitäköhän uutta tänään opin..
Kuulostaa ehkä kornilta sanoa näin masentuneelle, mutta usko minua. Sinun on otettava käyttöön joka ainoa itsessäsi piilevä voimavara, joka sinussa on. Miksi suoritat kun et tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessan??
Hyvä kysymys ja samalla siinä on vastaus. Et tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinulla ei ehkä ole aavistustakaan siitä, mitä haluat tehdä isona. Juuri siksi suoritat. Yritä innostaa itsesi vaihtamaan asennetta suorittamisesta MAHDOLLISUUDEKSI. Ota vastaan kaikki, mitä sinulle koulussa opetetaan, ja innosta itsesi aiheeseen kuin aiheeseen. Puhu itsellesi: Tämä on mielenkiintoista! Tätä en ihan ymmärtänyt, luenpa uudestaan! Näitä sanoja en osannut kokeessa, teenpä niistä itselleni uusia lauseita!
Et ehkä vielä tiedä mitä haluat tehdä vanhempana.. Sillä ei ole merkitystä. Anna itsellesi lahja, josta sinulla on mahdollisuus kiittää myöhemmin itseäsi. Jokainen uusi asia on ovi johonkin uuteen. Mikäli jokin koskettaa sinua henkilökohtaisella tasolla, tartu siihen hanakammin nyt. Sitäkin kautta huomaat MYÖHEMMIN kuinka uusia polkuja avautuu. Sinun ei tarvitse vielä tietää elämäntarkoitustasi, elämä kuljettaa sinne, missä sinua tarvitaan, ja sinua tarvitaan vielä. Sinun ei tarvitse edes uskoa siihen, että tulet löytämään paikkasi, niin tulee tapahtumaan, annat vain mahdollisuuden itsellesi, ja muistat, että olet lukion toisella luokalla nyt. Sinun ei tarvitse vielä tietää missä olet 30 vuoden päästä.
Ole lempeä itsellesi. Siitä se lähtee :) Mikäli tilanne kotona on tosi vaikea, käy terveydenhoitajan juttusilla siitäkin. Muutto omilleen saattaa olaa raskas, mutta se saattaa myös selkiyttää tilannetta niin, että pääset nyt - keskittymään siihen, että olet nuori jolla tulevaisuus on avoin !!
Yritä hiljentyä itseesi ja herätellä luottamusta siihen, että elämä kantaa :)
T:Olin joskus lukiossa itsekin
Siis,itselläni on hoitosuhde ja käyn terapiassa. Lääkitystä ei ole ollut. Lintsaamista ei ole ollut lukiosta ja nukkumaan olen pystynyt. Lukio aineiden keskiarvo on 8,5 suurinpiirtein ja itselläni on kyllä pari kaveria koulusta. Tuntuu vaan, että mikään ei oikein auta vaikka olen pystynyt käymään lukiossa. Lääkityskin pelottaa, paljon voi lukea kokemuksia joissa lääkityksestä ei ollut apua vaan haittaa.