Onko se viety meiltä?
Vai eikö sitä ollutkaan? Nyt ollaan vaan mainoksien suurkuluttajia!
Onko elämä niin helppoa! Sodan jälkeen tehtiin töitä ja sillä noustiin ylös!
Ei olla enää yhdessä?
Vai eikö sitä ollutkaan? Nyt ollaan vaan mainoksien suurkuluttajia!
Onko elämä niin helppoa! Sodan jälkeen tehtiin töitä ja sillä noustiin ylös!
Ei olla enää yhdessä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
just tänä aamuna sanoin, et alkaa pikkuhiljaa v*aa nää pakkaset,-35,7, että tässä alkaa jo hiljasempikin hermostuun....ja heti alko lauhtuun...
Siis just meinasin kirjoittaa, että sisulle paljon ilmaisevampi ilmauskin olemassa. Just vitutus. Ainakin ite tullut tulokseen, kun vituttaa riittävästi, jo alkaa sisua löytymään. Nykynuorisoa sanotaan sisuttomaksi, johtuu mun mielestä siitä, ne päässeet kokolailla helpolla elossa. Kuten aina nuoremmat sukupolvet pääsee.
Mutta kun niille alkaa kertymään tarpeeksi vitumaisia asioita naamarin eteen, kyllä sitä niistäkin sitä sisua vielä löytyy...
Mä ite niinkuin vittuunnuin pakkasiin kans. Olin pantannut yhtä halkokasaa, se kun on metrisen hangen alla. Alkoi pirtissä viileneen, sisua kehiin, kävin kaivamassa kasan esiin, että saa lisää halkoja uuniin :DDD
=DW=
Kaikkia varmaan välillä vituttaa riippumatta millä maapallon puoliskolla asuu.
Mutta sisu on syvemmällä, se on periksiantamuutta, ei helpolla luovuta tiukan paikan edessä.
Yrittää parhaansa ja panee vieläkin paremmaksi.
Helpolla päässet eivät jaksa sängystä kiivetä ylös ja eivät viitsi vessAA vetää tarpeidensa jälkeen.
Mikä on aika yleistä. Niille pitäs hävittää vesiklosetit ja mennä pakkaseen pihanperälle. Siellä ei tartte vesssaa vetää. Tää oli esim. helposta elämästä.
mielest ole kuiteskaan ihan noin.
Ihmiset, joille ei jostain syystä ole kertynyt kykyä vastustaa..jotain, sortuu.
Ja toiset ihmiset vaan vahvistuu.
Mikähän siinäkin on, syyttäskö perintötekijöitä vai ympäristötekijöitä.
Henkinen kapasiteetti on hirveen vaihteleva, toinen menee niskakiikkuun kynnen katkeemisesta, toinen senkun porskuttaa ja muuttuu pirullisemmaksi ja omatahtoisemmaksi?
sisu ja periksiantamattomuus näkyvät pahaiten urheilussa.
hienoa et suomalaiset jaksaa yrittää vaik ne ei pärjääkkään...
Jotain perää tossakin. Monesti miettinyt, ihmiset joita arvostan ja jotka tehneet paljon hyviä asioita, ne on aina vittumaisia. Siis päällepäin. Mutta net tosiaan on olleet oikealla asialla. Just muisteltiin naapurin vanhan isännän kanssa vanhoja ukkoja. OK. ne oli olleet rintamalla, selitää aika paljon, miks ne teki asioita. Ne teki periaatteesta, ei rahan himosta tai maineen takia. Yllättävän moni oli kuitenkin nostanut talon jaloilleen ja oli niillä niitä prenikoita laatikossa ja standaareja kirjahyllyn päällä, sivutuotteena hommistaan.
Kyllä mä oon sitä mieltä, kun tarpeekseen saa kuraa naamariin, sitä vittuuntuu. Jotkut sisuuntuu, jotkut antaa periksi. Tossa ed. kommentissa oli loistava vertaus vesivessan ja puuhuussin eroista. Kyllä sitä ihminen ukohuussissa tai riulla alkaa asioimaan tarpeen vaatiessa, vaikka vessanpöntöä ei osaisikaan vetää :DDD
Sitä en tiedä, onko tossa tapauksessa kyse vittuuntumisesta, sisuuntumisesta, vaiko pakollisesta ruumiin toiminnasta. Ainakin viimeisestä.
=DW=
ollut arvoitus, miks toiset parantaa juoksuaan ja miks toiset antaa periks, menee kiikkuun tai ottaa sairaslomaa masiksen tähden.
Mistä johtuu että toinen on taistelija ja toinen antaa periksi.
Onko se vanhempien oppi?
Miks toinen nousee tilanteen yläpuolelle ja toinen huuhtoutuu viemäriin?
No ei varmaan ole sisua viety ja mainoksille olen turtunut, vaikka ne tuossa ruudussa pyörii, en sekunnin päästä muista kun en edes lue niitä. Niin ja tv mainokset on ihan sama asia paitti ne peräsuolivaivat huvittaa ynnä muut tämän ikäisiin naisiin kohdistuvat, ihan kuin itsellä ei järkeä olisi sen vertaa.
Minulle on sisu kasvanut niin sisuksiin, ettei se ikinä lähde, käännyn vielä haudassakin jollei asento ole mieleinen. Tosin elämäni ei ole koskaan ollut helppoa, aina välillä ajattelen, että kyllä se siitä helpottuu ja olen ihan varma, että helpottuu on vain oma vikani kun järjestän asiani niin.
Tämä nyt on pientä mutta http://www.youtube.com/watch?v=iZ9vkd7Rp-gjuuri sain valmiiksi kynsikkäät jotka iso tyttäreni pyysi tekemään valokuvausta varten. No minä pokkana lupasin enkä ollut koskaan sellaisia tehnyt. Vähän meinasi mennä niitten sormien kanssa aivot solmuun mutta valmista tuli...esittelin nuoremmalle ja se peijakas sanoi, mulle kans.
Joskus tuntuu tältä, etenkin nyt. On ollut kiireinen mutta kiva päivä:)
http://www.youtube.com/watch?v=iZ9vkd7Rp-g
Suomalainen sisu ei ole suurempi kuin muiden, ehkä paljon huonompi.
Tarviiko sen sisun muita suurempi ollakkaan. Sisulla yleensä tarkoitetaan jääräpäistä, yli voimavarojen tekemistä, mistä seuraa ennenaikainen raihnistuminen ja kuolema.
Kyllä, sitä juuri olen, tosin vanhemmuuten olen osannut joustaa ja onhan työkin vähentynyt kun ei ole enää pieniä lapsia eikä niitä omakotitalon töitä ansiotöitten lisäksi hoidettavana. En silti ole huonossa kunnossa tai pahemmin raihnistunut. Sisu on myös sitä henkistä puolta jaksaa ja pystyä ja uskaltaa tarttua asioihin (mainitsen tässä koulukiusaamisen), moni antaa asioiden olla ja ajan hoitaa ja hoituuhan ne huonosti tai hyvin huonosti.
Meitä ihmisiähän on monenlaisilla temperamenteilla varustettuja.
Kai se sisu on enemmänkin tuota henkistä puolta, se ehkä toimii paremmin ruumiillisessa työssä.
Epäilen, että suunnittelu- ja muissa enemmän aivotyötä tekeville ylenmääräisestä sisusta on enemmän haittaa.
Siellä tarvitaan luovuutta, ja se ei väkipakko sisulla tule.
Niinpä sisu on monesti juuri periksiantamuutta hoitaa asioita jotka tuntuvat jotenkin hankalilta, mutta hoidetaan silti. Ei se aina ole sitä suo, kuokka ja Jussi meininkiä, että tähän tehdään pelto oli kiviä kuinka paljon tahansa. Tosin minun täytyy mennä itseeni tuossakin asiassa ja olen niistä kertonutkin, mutta olen oppinut jotakin.
En tiedä, onko tällä sisu-höpötykseellä miten pitkät perinteet.
Luulisin tuo myytin syntyneen sota-aikaan ja sen jälkeen.
Kun miehet joutui rintamalle huonoissa varusteissa, aseena pelkkä kivääri, silloin kyllä sisua on tarvittu.
Ja sodan jälkeen, kun maa oli köyhä, ruokaa vähän, annettiin sodasta palaaville miehille pala maata ja kuokka, että tee talo ja raivaa peltoa, että saat ruokas. Niinhän ne teki ja aika nuorena kuolivat.
Onkai sitä yli voimavarojen tullut tehtyä paljonkin, onko se sen väärtti, nivelet kipuilee.
Sen vuoksi tuohon paatoksellisuuteen vähän ynseä suhtautuminen mulla.
Suomenmaasta, ainakin hiihtäjiltä. Ei se kuulkaa ole helppoa hävitä.
Olipa jo niin hyviä vastauksia, että vähäiseksi menee enää meikäläisen aatos, mutta useasti ajattelen sisun olevan pakon sanelemaa. Sitä joko jää hankeen makaamaan tai päättää etsiä lämpimän sijan. Ei ne olisi silloin luolakauden aikaan millään muuten pärjänneet ja jääneet näille sijoilleen.
Suomessa kuulema olisi geenitutkimusten mukaan enemmistö vaeltanut Siperiasta ja loput Euroopan puolelta, joten ihan vaan heittona että kummassa sisu parempi?