Ihastun vääriin ihmisiin.

Hei, relaa vähän. Ei 17-vuotias ole vielä mikään ikisinkku. Siltä se ehkä nyt tuntuu, mutta sinulla on NIIN paljon aikaa kohdata hyvä mies. Ei mullakaan ollut sun ikäisenä ollut kuin joku netissä ylläpidetty kaukosuhde, ja siinäkin roikuin vaikka aika onneton olin, kun luulin ettei toista mahdollisuutta ikinä tule.

Sitä helposti teini-ikäisenä luulee että kaikki muut menee ja rakastuu ja rakastelee ja on niin onnellisia paitsi itse, mutta se on harhaluulo joka tulee siitä että toiset pönkittävät omaa kuvaansa kertomalla juttuja jotka eivät välttämättä ole edes totta, tai vain suurentelevat asioiden hyviä puolia, ettei kukaan huomaisi ettei heidän elämänsä olekaan tavoittelemisen arvoista.

Onneksi tajusin sanoa hyvästit nettityypille vaikka ei ollut tiedossa uutta miestä. 19-v vasta aloin kunnolla pyöriä oman ikäisten miesten kanssa kaupungilla, no ei siitäkään oikein mitään tullut kun itse suhtautui asioihin liian dramaattisesti. Olin 21 kun vihdoin kolahti tajuntaan että ei tässä kiire ole mihinkään! Siitä meni alle puoli vuotta kun tapasin erään ja sillä tiellä ollaan viidettä vuotta.


Ja ettei tämä olisi ihan off-topic niin joo, monta kertaa olen ihastunut "väärään", joskus on tyyppi ollut varattu, yhdestä paljastui että hän pelkäsi naisia kuollakseen ja flirttasi kanssani etten luule hänestä mitään pahaa (huh se oli meininkiä se...), joskus toiselta tuli jo tosi tyly reaktiokin kun ihastukseni paljastui mutta silti ajattelin tyyppiä koko ajan eikä muut kiinnostaneet. Onhan se aika masentavaa. :/ Eikä siihen auta kuin aika ja etäisyys, kunnes olo on helpottanut niin paljon että pystyy antamaan tilaa uudelle ihmiselle.

usko vanhaa käpyä kirjoitti:

Hei, relaa vähän. Ei 17-vuotias ole vielä mikään ikisinkku. Siltä se ehkä nyt tuntuu, mutta sinulla on NIIN paljon aikaa kohdata hyvä mies. Ei mullakaan ollut sun ikäisenä ollut kuin joku netissä ylläpidetty kaukosuhde, ja siinäkin roikuin vaikka aika onneton olin, kun luulin ettei toista mahdollisuutta ikinä tule.

Sitä helposti teini-ikäisenä luulee että kaikki muut menee ja rakastuu ja rakastelee ja on niin onnellisia paitsi itse, mutta se on harhaluulo joka tulee siitä että toiset pönkittävät omaa kuvaansa kertomalla juttuja jotka eivät välttämättä ole edes totta, tai vain suurentelevat asioiden hyviä puolia, ettei kukaan huomaisi ettei heidän elämänsä olekaan tavoittelemisen arvoista.

Onneksi tajusin sanoa hyvästit nettityypille vaikka ei ollut tiedossa uutta miestä. 19-v vasta aloin kunnolla pyöriä oman ikäisten miesten kanssa kaupungilla, no ei siitäkään oikein mitään tullut kun itse suhtautui asioihin liian dramaattisesti. Olin 21 kun vihdoin kolahti tajuntaan että ei tässä kiire ole mihinkään! Siitä meni alle puoli vuotta kun tapasin erään ja sillä tiellä ollaan viidettä vuotta.


Ja ettei tämä olisi ihan off-topic niin joo, monta kertaa olen ihastunut "väärään", joskus on tyyppi ollut varattu, yhdestä paljastui että hän pelkäsi naisia kuollakseen ja flirttasi kanssani etten luule hänestä mitään pahaa (huh se oli meininkiä se...), joskus toiselta tuli jo tosi tyly reaktiokin kun ihastukseni paljastui mutta silti ajattelin tyyppiä koko ajan eikä muut kiinnostaneet. Onhan se aika masentavaa. :/ Eikä siihen auta kuin aika ja etäisyys, kunnes olo on helpottanut niin paljon että pystyy antamaan tilaa uudelle ihmiselle.

Lue lisää

Kaikki kokemukset opettavat, ovat lopulta opiksi jos osaa sen opin ottaa. Sydänsuru on ehdottomasti vaikein kokemus, mutta jopa sen voi ylittää ajan kanssa. Mikä ei tapa, se voi muuttua viisaudeksi ja elämänymmärrykseksi.