Olen turkulainen tyttönen, jolla on hiljaittain todettu skitsofrenia. Lueskelin tässä tätä palstaa ja tuli hirveä hinku jakaa tuntemuksia ja kokemuksia muiden kanssa. Tietääkö joku jotain vertaistukiryhmää joka kokontuu Turusssa? Ei tarvi olla just skitsofreniaryhmä, kunhan on mielenterveyskuntoutujille. Minulla oli aiempi diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten osaan samaistua siihenkin.
Vartaistukiryhmä Turusta
jujuju
7417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Turussa on ainakin Itu ry:llä monenlaista toimintaa ja ryhmiäkin mielenterveyskuntoutujille, fyysisesti sijaitsee hämeenkadulla. Sitten on myös tsemppitalo, joka sijaitsee Mikonkadulla, joka on myös mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu. Molemmilla löytyy nettisivut, joten ottamaan vaan enemmän selvää toiminnasta.. vertaistuki ja päivätoiminta kannattaa ehdottomasti! Tsemppiä sulle!
Joskus on ollut joku psykoosin kokeneiden ryhmä kaupungin järjestämänä.
Mistä lääkärisi sen tietää että sulla on skitsofrenia? Tehtiinkö sinulle joitakin lääketieteellisiä kliinisiä tutkimuksia?????
Mun skitsofrenia todettiin kun kuvittelin, että ihmiset seuraavat minua ja kuuntelevat radiolähettimillä minua. Lisäksi kuulin pääni sisältä radiolähettimen signaalin. Haistoin joka paikassa palaneen hajun. Öisin heräsin pelkoon, että asuntoni palaa. Kolme kertaa olen tavarat pakannut pakokauhuissani, rynnännyt ulos ja soittanut palokunnan. Palokunta on joka kerta tullut. Viimeisellä kerralla soittivat poliisit turhan hälytyksen vuoksi. Veivät minut päivystävään sairaalaan kun selitin nähneeni ja haistaneeni liekit. Olin paniikkikohtauksen vallassa ja tappelin vastaan. Jouduin osastolle. Aivoni kuvattiin ja siellä oli skitsofreniaan viittaavia muutoksia. Olin avoimen harhainen ja heräilin öisin selittämään osastohenkilökunnalle kuinka olen varma, että kotonani on tulipalo. Eivät päästäneet minua tarkistamaan tilannetta. Skitso diagnoosi tuli.
Minulla on yöt yhtä tuskaa koska heräilen jatkuvasti tunteeseen että putoan eli painajainen. Uudestaan on vaikea saada nukutuksi kun asiat vain pyörivät päässä ilman tulosta. Ei muutoin mitään mutta kun vaimo heräilee myös minun takiani ja siitä tietysti aiheutuu kitkaa. Välillä kun täällä lähellä junanrataa asumme tulee mieleen mennä junan alle ja saada loppu tälle mutta kun kantti ei kestä ja lasken toivoa vielä lääkkeille ja terapialle.
Olen Turkulainen mies jolla on todettu vaikea masennus ja skitso oireita. Näin asioita joita vaimo tai lapset eivät nähneet ja kuulin muminaa ja huudon "isi" usein vaikka ei lapset minua kutsuneetkaan. On myös vahva tuntemus siitä että kokoajan joku tuijottaa seläntakana ja aikaisemmin oli tuntemuksia siitä että jokin ryömi pitkin ihoa kuten jokin suuri hyönteinen. Se oli niin toden tuntuista että oli aina pakko katso oliko asia niin vai mitä. Olen käynyt hoitajan ja lääkärin vastaanotolla säännöllisesti mutta minua tuntuisi helpottavan jos saisin puhua enemmän jollekkin kun käynnit ovat yleensä vain lääkkeiden säätämistä eikä keskustelua. Yleisille paikoille en voi mennä ellen ota Diapameja vähintään nykyään 20 mg ja silti ahdistaa rutkasti ihmispaljoudessa. Oireet alkoivat todenteolla jo 2004 mutta laukesivat todenteolla kun joku heitti keittiön ikkunan läpi grillin ja ruohonleikkurin eikä poliisit saaneet tekijöitä kiinni. Silloin muutin nimeni ja vaimoni ja lasteni nimet ja aloimme asumaan paossa jossa olemme edelleen. Tämä vuodatus tänne oli todella raskasta tehdä mutta kieltämättä hiukan auttaa sillä en kai ole ainoa tällainen.
Jaa, tarkoitatko nyt meidän äitiä? Ymmärrätkö ettei tämä käy etusormiennätystesi takia? Hoitohenkilökunta ei tajunnut tällaistakaan, ettei ilman elektrodeja saa kerjäillä. Esim. demokratia ei hyväksy. Miksi olet epäonnistuja? Tiedäthän ettei demokratia hyväksy sitäkään käsitettä.