nainen täältä etelästä

Niin, kyllähän suorastaan pirullisia ihmisiä maailmassa piisaa. Toisaalta voi yrittää päättää, että jos kerran niin on, niin vahinko on jo tapahtunut, ja elää kuitenkin elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Kyllä kylvämisen ja niittämisen laki tekee tehtävänsä myös kiusaajien elämässä, ennemmin tai myöhemmin (sisäisesti/ulkoisesti), että eipä ole kadehdittavaa heidänkään elämänsä. Kuitenkin kiusaajatkin ovat "vain" ihmisiä eivätkä mitään salaperäisiä henkiolentoja. Heidät voi kuvitella suunnittelemassa, miten tekisi vaikutuksen kohteeseen oikein helposti ja harjoittelemassa pokkaa peilin edessä ym. Katsokaa naamarin taakse, kun se rakoilee, ja pitäkää näkemänne mielessä... Sitä joutuu rukkaamaan omaa maailmankuvaansa. On hyvä, jos jaksaa panostaa myönteiseen, että tekee ihan sellaisen päätöksen. Voi käyttää liikenevän energiansa ympäristön muuttamiseksi paremmaksi paikaksi. Se on tosi kiitollista puuhaa, eikä tunne itseään enää heikoksi ja keinottomaksi, tahdottomaksi lastuksi lainehilla. Uhallakin kannattaa tehdä kaikki se, minkä haluaakin. Jos kohtaa kiusaajan, voi antaa (jo etukäteen harkituilla) sanoillaan ajattelemisen aihetta. Jo mielen asteella voi kääntää aina kaiken sataprosenttisesti kiusaajan ongelmaksi, mitä se onkin, ja sen voi myös sanoa ääneen. Kiusaaja haluaisi niin, että kohde uskoisi olevansa surkea ja muita huonompi ja antaisi potkia itseään sen vuoksi päähän. Hän siirtää tässä itselle tuttuja tunnetilojaan muihin (kuten epävarmuus; kiusaaja on myös helppo saada vainoharhaiseksi, eikä hänellä logiikka pelaa erityisen hyvin ). Kiusaajia voi helposti tyypitellä, jolloin he ovat hyvin ennalta arvattavia. Ihmisluonnetta ainakin oppii arvioimaan, että se hyöty siitä on.