Huolenaiheeni on ex-mieheni.
Ennenkuin sanotte mitään minä tiedän että ex mieheni asiat eivät kuulu minulle. Mutta hän puhuu minulle huolistaan ja ongelmistaan ja ottaen huomioon minkälainen ihminen minä olen, olen ihminen joka ottaa huolehtiakseen, joka välittää. Joten mun on hankala lopettaa välittämistä, varsinkin kun toinen pitää mut elämässään mukana puhuakseen minulle.
Eilen taas oli pakko mainita mitä mieltä minä olen asioista ja siitähän syntyi sota. Hän ei ymmärrä minua ja toivon että tätä kautta te ymmärtäisitte
Meidän liittomme kariutui ex mieheni masennukseen, tai masennuksesta tiesimme vasta siinä vaiheessa kun se oli mun kohdalla jo myöhäistä. Hän 2,5vuoden ajan käyttäytyi kuin raivohärkä meitä , perhettään kohtaan.
Ja kun erosimme, hän ei sitä hyväksynyt vaan tavalla tai toisella purki minuun vihan tunteensa.
Hän alkoi etsimään netistä ystäviä, vain ystäviä
ystävä löytyi ja tämä ystävä kysyi hyvin lyhyen ystävyyden aikana että mitä jos he alkaisivat seurustelemaan.
ystävä sanoi että hän on sinut edellisestä suhteestaan ja on valmis suhteeseen.
Mitä ex mieheni sanoi? Hän valehteli olevansa kunnossa ja sinut eromme kanssa. vaikka eromme ei vielä edes oltu käsitelty loppuun asti.
Heidän seurustelusuhteensa koostuu muutamasta puhelinsoitosta, ja siitä että ex mieheni omin sanoin on sanonut että aina kun tämä haluaa että hän tekee jotain niin hän kutsuu kylään.
Mun mielestä seurustelu suhteen pitäisi olla enemmän, pitäisi nähdä ja olla yhdessä ja olla yhteydessä enemmän. Mutta nämä? Muutama viesti FB:Ssä sekä pari soittoa?
Olen puhunut ex-miehelleni että olen huolissani hänestä, olen itse sitä mieltä että hänen pitää selviytyä tästä keskivaikeasta masennuksesta ja tästä erosta. Olen sitä mieltä että hänen pitää elää ja saada pää kuntoon ennenkuin kykenee täysvaltaiseen kunnolliseen seurustelusuhteeseen
Meidän liitto teki jälkensä myös minuun, en halua että se kolmas suhde mitä minulla on kariutuu joten aion itse saada itseni kuntoon ennenkuin lähden seurustelemaan.
Toki tapailla saa ja niin ex mieheni terapeutti tai joku oli sanonutkin, mutta tapailu on eri kuin parisuhde.
Ex miehelläni on kova tarve puhua, hän puhuu samoista asioista koko ajan kaikille ja uskon että tämä on tapa hänellä olla seurustelusuhteessa ja saada sitä tukea. Mutta se tuki on aika olematonta.
Meidän kummankin elämä mutkistui viime viikolla, meidän yhteinen tyttäremme sairastui syöpään. Minä olen vihainen kaikille alkoholisteille jotka pilaa tarkoituksenmukaisesti elämänsä tällä sairaudella. Ja viaton lapsi sai syövän.
Mitä enemmän tässä koittaa miettiä sitä enemmän olen sitä mieltä että haluan että ex mieheni on onnellinen ja olen sanonut että kun se aika koittaa että löytää jonkun,olen siitä iloinen.
Mutta minä en voi olla iloinen nyt, ex mieheni sairastaa masennusta, hän on masentuneen näköinenkin. Meidän ero on ihan uusi, virallinen paperi tuli joulukuussa. Erostakin pitää toipua ja nyt on vielä meidän tyttären syöpä.
Ex mieheni on pari kertaa sanonut että minä olen oikeassa kun olen selittänyt hänelle kuinka tarpeellista on saada itsensä ensin kuntoon, ja että tämmöiset suhteet ovat sitä laastari suhdetta, viimeksi eilen hän sanoi että olen oikeassa. Mutta sitten illalla hän alkoi taas vastustelemaan, kielsi kaiken. Ei näe ongelmaa miksi olen huolissani , minä haluan että hän paranee, minä haluan että hän ymmärtää minkälainen riski lähteä parisuhteeseen tällä taustalla missä hänen entinen liitto kariutui näihin masennuksen oireisiin ja erokin tuore ja vielä syöpä lapsi
Mä haluan että hän ymmärtää! miksei hän ymmärrä?
Ei, en ole mustasukkainen. Olen hänen elämässään aina ollut se ihan seurustelun alusta pitäen jolle hän puhuu ja purkaa huoliaan. Ja kun hän olisi terve, lapsellenikin voisi paremmin, varsinkin kun seuraava vuosi menee taistellessa syöpää vastaan. Haluanko että hän on tarpeeksi vahva? kyllä
mitä jos käy väistämätön ja lapsemme kuolee? Mitä se tekee ihmiselle joka ei pyri parantumaan? Keskivaikea masennus muuttuu joksikin pahemmaksi.
Mä olen itse sairas myöskin, olen liikuntarjoitteinen, minulla on reuma,nivelrikko ja pehmytkudos reuma. Minulla on yhteensä 3 lasta, kahdella vanhimmalla on ADHD:t
Sen verran sanon että hänen elämässään on meidän syöpäsairaan tyttären ja hänen oman masennuksen lisäksi vielä 1 toinenkin lapsi sekä työ. Miten tässä tilanteessa hän jaksaa hoitaa vielä seurustelusuhteenkin?
Toinenkin asia, minulla on 2 ex miestä, kun ensimmäinen ex mieheni alkoi seurustelemaan meidän eron jälkeen, en katsonut sitä millään pahalla, ensimmäisellä ex miehelläni ei ole näitä ongelmia mitä tällä uusimmalla ex miehelläni on
Auttakaa minua olkaa kiltit
Ennenkuin sanotte mitään minä tiedän että ex mieheni asiat eivät kuulu minulle. Mutta hän puhuu minulle huolistaan ja ongelmistaan ja ottaen huomioon minkälainen ihminen minä olen, olen ihminen joka ottaa huolehtiakseen, joka välittää. Joten mun on hankala lopettaa välittämistä, varsinkin kun toinen pitää mut elämässään mukana puhuakseen minulle.
Eilen taas oli pakko mainita mitä mieltä minä olen asioista ja siitähän syntyi sota. Hän ei ymmärrä minua ja toivon että tätä kautta te ymmärtäisitte
Meidän liittomme kariutui ex mieheni masennukseen, tai masennuksesta tiesimme vasta siinä vaiheessa kun se oli mun kohdalla jo myöhäistä. Hän 2,5vuoden ajan käyttäytyi kuin raivohärkä meitä , perhettään kohtaan.
Ja kun erosimme, hän ei sitä hyväksynyt vaan tavalla tai toisella purki minuun vihan tunteensa.
Hän alkoi etsimään netistä ystäviä, vain ystäviä
ystävä löytyi ja tämä ystävä kysyi hyvin lyhyen ystävyyden aikana että mitä jos he alkaisivat seurustelemaan.
ystävä sanoi että hän on sinut edellisestä suhteestaan ja on valmis suhteeseen.
Mitä ex mieheni sanoi? Hän valehteli olevansa kunnossa ja sinut eromme kanssa. vaikka eromme ei vielä edes oltu käsitelty loppuun asti.
Heidän seurustelusuhteensa koostuu muutamasta puhelinsoitosta, ja siitä että ex mieheni omin sanoin on sanonut että aina kun tämä haluaa että hän tekee jotain niin hän kutsuu kylään.
Mun mielestä seurustelu suhteen pitäisi olla enemmän, pitäisi nähdä ja olla yhdessä ja olla yhteydessä enemmän. Mutta nämä? Muutama viesti FB:Ssä sekä pari soittoa?
Olen puhunut ex-miehelleni että olen huolissani hänestä, olen itse sitä mieltä että hänen pitää selviytyä tästä keskivaikeasta masennuksesta ja tästä erosta. Olen sitä mieltä että hänen pitää elää ja saada pää kuntoon ennenkuin kykenee täysvaltaiseen kunnolliseen seurustelusuhteeseen
Meidän liitto teki jälkensä myös minuun, en halua että se kolmas suhde mitä minulla on kariutuu joten aion itse saada itseni kuntoon ennenkuin lähden seurustelemaan.
Toki tapailla saa ja niin ex mieheni terapeutti tai joku oli sanonutkin, mutta tapailu on eri kuin parisuhde.
Ex miehelläni on kova tarve puhua, hän puhuu samoista asioista koko ajan kaikille ja uskon että tämä on tapa hänellä olla seurustelusuhteessa ja saada sitä tukea. Mutta se tuki on aika olematonta.
Meidän kummankin elämä mutkistui viime viikolla, meidän yhteinen tyttäremme sairastui syöpään. Minä olen vihainen kaikille alkoholisteille jotka pilaa tarkoituksenmukaisesti elämänsä tällä sairaudella. Ja viaton lapsi sai syövän.
Mitä enemmän tässä koittaa miettiä sitä enemmän olen sitä mieltä että haluan että ex mieheni on onnellinen ja olen sanonut että kun se aika koittaa että löytää jonkun,olen siitä iloinen.
Mutta minä en voi olla iloinen nyt, ex mieheni sairastaa masennusta, hän on masentuneen näköinenkin. Meidän ero on ihan uusi, virallinen paperi tuli joulukuussa. Erostakin pitää toipua ja nyt on vielä meidän tyttären syöpä.
Ex mieheni on pari kertaa sanonut että minä olen oikeassa kun olen selittänyt hänelle kuinka tarpeellista on saada itsensä ensin kuntoon, ja että tämmöiset suhteet ovat sitä laastari suhdetta, viimeksi eilen hän sanoi että olen oikeassa. Mutta sitten illalla hän alkoi taas vastustelemaan, kielsi kaiken. Ei näe ongelmaa miksi olen huolissani , minä haluan että hän paranee, minä haluan että hän ymmärtää minkälainen riski lähteä parisuhteeseen tällä taustalla missä hänen entinen liitto kariutui näihin masennuksen oireisiin ja erokin tuore ja vielä syöpä lapsi
Mä haluan että hän ymmärtää! miksei hän ymmärrä?
Ei, en ole mustasukkainen. Olen hänen elämässään aina ollut se ihan seurustelun alusta pitäen jolle hän puhuu ja purkaa huoliaan. Ja kun hän olisi terve, lapsellenikin voisi paremmin, varsinkin kun seuraava vuosi menee taistellessa syöpää vastaan. Haluanko että hän on tarpeeksi vahva? kyllä
mitä jos käy väistämätön ja lapsemme kuolee? Mitä se tekee ihmiselle joka ei pyri parantumaan? Keskivaikea masennus muuttuu joksikin pahemmaksi.
Mä olen itse sairas myöskin, olen liikuntarjoitteinen, minulla on reuma,nivelrikko ja pehmytkudos reuma. Minulla on yhteensä 3 lasta, kahdella vanhimmalla on ADHD:t
Sen verran sanon että hänen elämässään on meidän syöpäsairaan tyttären ja hänen oman masennuksen lisäksi vielä 1 toinenkin lapsi sekä työ. Miten tässä tilanteessa hän jaksaa hoitaa vielä seurustelusuhteenkin?
Toinenkin asia, minulla on 2 ex miestä, kun ensimmäinen ex mieheni alkoi seurustelemaan meidän eron jälkeen, en katsonut sitä millään pahalla, ensimmäisellä ex miehelläni ei ole näitä ongelmia mitä tällä uusimmalla ex miehelläni on
Auttakaa minua olkaa kiltit
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuitenkin se, että exäsi on exäsi ja seurustelusuhteistaan hän päättää aivan itse.
Mitä tulee depressioon niin sen hoito kuuluu alan ammattilaisille, eli psykoterapiaa ja mahd.lääkitys. Sinä olet hänen lastensa äiti, et mikään terapeutti.
Toivon mukaan lapsenne toipuu.
Kerrotko mulle sitten miksi hän edelleen tukeutuu minuun, puhuu minulle?
Hänellä on ystäviä joille kertoa , hänellä on terapeutti.
Mä en jaksa ottaa stressiä hänen asioistaan mutta hän pakosti tekee niistä mun asioita.
Miksen voi myöntää että olen huolissani? Pitääkö kaikkien erojen jälkeen ex puolisoiden olla nyrpeissään ja vihoissaan?
Mä haluan hänelle kaikkea hyvää vaikka hän käytti minuun henkistä väkivaltaa.
Minkälainen ihminen olisin jos en saisi välittää? Varsinkin kun toinen haluaa sitä tukea