Haluisin joka päivä huutaa et " Päästäkää mut pois!" Olen kaksi kertaa yrittänyt itsemurhaa ja joka kerta päättänyt et nyt yritän kahlata eteen päin. Mut en voi sille mitään, että joka ilta kun aurinko laskee mun mieli vajoaa niin mataliin vesiin että ei oo tosikaan. Oon niin väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen ja tuntuu että mistään lääkkeistä ja terapiasta ei ole mitään apua. Ainoan kerran kun tunsin olevani turvassa ja onnellinen oli silloin kun olin suljetulla osastolla.. En tajua miksen vain voi olla onnellinen. Heti kun luulen olevani onnellinen sataa lisää paskaa niskaan. Masennus on niin vaikea sairaus, sitä ei tajuu jos sitä ei ole itse kokenut. Olen pahoillani kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni mutta mä olen tainnut tulla tieni päähän..
Miksi mä en parannu koskaan?
kahlittunamaahan
4367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensiksi tulee mieleen jotta mikä on pielessä?
Olet ehkä nuori vielä, asiat varmasti muuttuvat vielä, etenkin kun itse niitä muuttaa.
Sinulla on ollut samanlaisia tuntemuksia ennenkin ja olet niistäkin selvinnyt, joten etköhän pikku hiljaa pääse tämänkin yli.
Jotain hyvää saattaa tapahtua.
Onkohan lääkkeesi sulle sopiva? Entä terapia?
Olen itse nuorempana yrittänyt itsemurhaa.
Nyt sairaslomalla masennuksen vuoksi, jota kestänyt jo vuosia.
En tiedä tarkkaan tilannettasi, mutta koeta luoda mielessäsi uskoa,
edes pientäkin, siihen että "myös minunkin elämälläni on tarkoitus,
vaikka en ole vielä löytänyt sitä."
Katso vastaukseni ja neuvoja keskustelusta "Voiko vaikeasta masennuksesta ..." kirjoittajana -M-. Olen siellä nimimerkillä blackest pearl.
Sen voin sanoa, että negatiiviset ajatukset eivät ainakaan auta. Yritä päästä niistä pois. Keksi keksimällä jotain positiivista ajateltavaa. Se voi olla ihan vain, että olinpas reipas, kun jaksoin nousta sängystä. Se on jo iso asia masennuksesta kärsivälle.
Mutta lue tekstini em. viestiketjusta.