Hulluksi tulemisen pelko

Oletko käynyt lääkärissä vaivasi takia, jos et kannattaisi mennä. Olen itse k okenut vastaavaa ja voin sanoa että ilman lääkäriä kaikki vaan pahenee. Minulla kaikki alkoi masennuksesta. Jouduin pois töistä ja aloin pikkuhiljaa tarkkailla itseäni. Huomasin liikkeitä joita edesmennyt isäni oli aikanaan tehnyt tai jotain mitä vastaavasti äitini puolelta tulee. Vähitellen kaikki meni uniin. Ahdistusta, kuoleman pelkoa ja panikkikohtauksia.
Seuraava vaihe oli psykoosi. Sitäkään ei tarvitse pelätä kun tietää mistä apua saa. Psykoosista voisin kertoa enemmänkin mut tää palsta ei ehkä ole oikea paikka sille. Lääketiede auttaa mä voin sen todeta. Mulla psykoosi hoidettiin lääkkeillä ja se helpotti. Nykyisin olen täydessä hapessa tässä elämässä. Suunnittelen töihin paluuta. Kaikkea hyvää sinulle ja kirjoita lisää tuntemuksistasi.

Vielä senverran että psykoosin tunnistamiseen ei ehkä terveyskeskuslääkäri aina pysty. Monet salaavat oireitaan ja silloin diagnoosi on vaikeaa. Ja sitten skitsofreniaan kuuluu ehdottomasti harhat ja psykoosi(sisäsyntyinen). Psykoosi taas voi liittyä moneen muuhunkin sairauteen (ulkosyntyinen). Masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö jne.

Hei!

Olen itse aikanaan paininut täsmälleen saman pelon kanssa. Se oli raskasta, sillä olin jatkuvasti ahdistunut ja ajatukseni pyörivät lähes täysin yhdessä ja samassa asiassa. Kuten sinäkin tarkkailin itseäni, luin oireista ja pelkäsin kuollakseni sairastumista. Olin ollut jo aiemmin aika ajoin taipuvainen pakko-oireisuuteen ja ahdistuneisuuteen ja ilmeisesti hulluksi tulemisen pelkoni oli tuolloin tapani reagoida kuormittavaan elämäntilanteeseen. Hyvinä hetkinäni mietinkin tuolloin, että ehkä kyse on pakkoajatuksista ja tämä on ihan "normaaliin ahdistukseen" liittyvää, mutta sitkeästi pelko vei usein vallan. Tästä kaikesta on nyt kulunut jo vuosikymmeniä eikä skitsofreniaan tai muuhunkaan psykoosiin sairastumista ole toistaiseksi tapahtunut :)

Hain kylläkin ahdistukseeni apua. Suosittelen sinullekin, että keskustelet tilanteestasi ja peloistasi ammatti-ihmisen, esim. psykologin, kanssa. Todennäköisimmin kyse on todellakin pakonomaisesta sairauden pelosta etkä siis ole sairastumassa psykoosiin. Lääkäri voisi sinulle helposti tämän kertoa ja huolesi hälvenisi ainakin hetkeksi, mutta todennäköisimmin palaisit jälleen miettimään asiaa uudelleen tyyliin "entä, jos sittenkin" / "entä jos en vielä silloin ollut sairastumassa, mutta nyt olenkin". Pelko ja ahdistus eivät siis ehkä hälvene ennen kuin saat käsitellyksi asiat, jotka ovat niiden taustalla - tavallisesti kyse on lyhyesti ja ytimekkäästi hallinnan tunteen menettämisen pelosta; sinun on vain annettava aikaa sille, että pohdit miten ja mihin kaikkeen tämä liittyy omassa elämässäsi.

Ns. itsehoitokirjallisuudesta suosittelisin sinulle E.J. Bournen kirjaa "Vapaaksi ahdistuksesta". Älä kuitenkaan jää pohtimaan asiaa yksin! Vaikka psykoosi ei sinua nyt mitä todennäköisimmin uhkaakaan, niin toistuvat sairauden pelkoon liittyvät pakkoajatukset ja voimakas ahdistuneisuus kuitenkin, mikä ei ole ihan herkkua sekään. Apua kuitenkin on saatavilla.

Lopuksi vielä toteaisin, että ajoittainen ahdistus toki kuuluu elämään ja mielialan vaihtelut myös. Joskus, joillakuilla, kuitenkin huolet ja ahdistus yltyvät sellaisiin mittasuhteisiin, että se huomattavasti heikentää elämänlaatua ja tällöin on paikallaan hakea apua.

Kaikkea hyvää sinulle! Asiat selviävät ja olosi helpottuu aivan varmasti, ajan kanssa.

ne on istuttanut nanobotteja sun päähäs, ei oo mitää pakko-oireit olemassakaan

Käy lääkärissä. Laittaavat sinut vähäksi aikaa lataamoon.

siinä se onkin, ettei oikeasti sairas tajua olevansa sairas. Pelkoja ja ahdistusta on monia, mutta ne on "normaaleja." Saattaa olla, että sinua vaivaa esim. sosiaalisten tilanteiden pelko????

NIINKÖ