Sä olit niin suuri, lämmin ja ystävällinen ja kiitokseksi olin aika tympeä sulle. Ehkä se oli vain mun (huono) keino suojautua kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Kun tilanne on hieman hankala eikä siitä kai miksikään muutu. Oot mun ajatuksissa...
Anteeksi
pikkumieli
18486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tekee asioista hankalia. Tämä on ehdottomasti se väärä paikka kertoa tuollaisia ei kenellekään.
Mitäpä jos pyytäisit häneltä anteeksi niin anteeksipyyntö menisi oikeaan osoitteeseen? :)
Hän varmasti antaa sinulle anteeksi ja ymmärtää sinua jos menet keskustelemaan hänen kanssaan. Asiat, vaikeatkin niistä ratkeavat kun niistä puhutaan ja yhdessä etsitään ratkaisu.
Ei muuta kuin tsemppiä ja rohkeutta sinulle, niin pääset eteenpäin noista ajatuksista konkretiaan. :)
Ehkä pyydän, ehkä en. Ehkä jos tulee tilaisuus. Oon silti pahoillani. Enkä tiedä haluaako hän kuulla mitään sellaista enää.
Ehkä pyydät ehkä et, ehkä jos tulee tilaisuus.
Ehkä hän on silti pahoillaan ehkä ei. Ehkä hän on kaivannut ehkä sitten kuitenkaan ei eikä ehkä tahdo kuulla mitään sinusta tai sitten ehkä tahtookin, kuka tietää, ehkä ei kukaan tiedä ehkä ei saakkaan tietää.
huh..huh ehkä toivon että toinen olisi hieman ehkä viisastunut!
Anteeksi pyydät jo ennestään tympeää itseäsi - anonyymillä viestillä ! Parantaako tämä hänen mieltään ?
Kukaan ei tiedä kuka olet ja keneltä pyydät.
Yksinkertainen vinkki sulle : Ole hälle yhtä hyvä kuin hän on sulle. Älä heitä hyvyyttä ja hyvää ihmistä menemään ja ennenkaikkea, älä kohtele sellaista ihmistä huonosti.
te kaikki jotka täällä moralisoitte/syytätte toisia. Ette ole itse yhtään parempia.
On kaksi tapaa pyytää anteeksi:
1) Epäitsekäs tapa on se, jolla pyritään vähentämään loukatun mielipahaa.
2) Itsekäs tapa on se, jolla pyritään lepyttämään omaa omatuntoa.
Kun aika kuluu, ensimmäinen muuttuu mahdottomaksi, koska mielipaha on kärsitty.
Minä olen yritttänyt pyytää anteeksi, mutta kun ei siihenkään tullut vastausta, lopetin. ja en voinut muualla pyytää...
t. minä
ei muutu koskaan mahdottomaksi. Joku saattaa kärsiä mielipahaa loppuelämänsä.
Helpottaa omaa oloani, en kenenkään teidän. Tilanne on vain se etten pysty pyytämään sitä oikeasti. En kai olis täälläkään pahoillani jos en ollenkaan. Kohtelin häntä huonosti ja kadun sitä. Etenkin kun hän on aivan uskomattoman hieno ihminen, mut ei meistä mitään voi tulla.
Miksi et pysty pyytämään häneltä suoraan onko hän kuollut vai etkö voi soittaa,ei sinun silti ole kyseisen henkilön kanssa mikään pakko ole jatkaa mitään kunhan kerrot miten olet pahoillasi
Tommoinen anteeksipyyntö on yhtä tyhjän kanssa jos pyrit vain omaa oloasi kohentamaan tolla. Lähinnä toi on itsepetosta, mutta jos se sua oikeesti auttaa niin tee se.
Musta olis korrektia ja järkevää se, että sä pyytäisit häneltä anteeksi siitä huolimatta että tuleeko teistä paria tai ei. Silloin sä voisit oikeesti saada anteeksi.
Hän ei ole kuollut (huhhuh mitä kaikkea..) mutta elää ihan toista elämää. Tuntuu röyhkeältä tässä vaiheessa mennä mitään pyytelemään häneltä.
Jos elää toista elämää jo, ja toinen tietää sen, niin sehän on selvä ratkaisu, helpotus, kaikkeen?
ei tarvitse sen jälkeen pyytelyitä, numeroita, osoitteita tai muutakaan? sitä ratkaisuahan jokainen kaipaa ja hakee - totuutta. ei muuta sanottavaa.
jos on kohdellut huonosti, niin sen verran voisi ajatella sen toisen ihmisen tunteita ja kunnioittaa hänen elämäänsä pyytämällä anteeksi tai edes selittämällä jotakin syistä, miksi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Ihan ilman taka-ajatuksia, vain siksi, että on pahoillaan, jos tuli satuttaneeksi toista.
mutta niin kauan kun molemmat on elossa, niin on mahdollisuus pyytää anteeksi tavalla tai toisella. Eikä se tarkoita sitä, että tarvitsisi yhdessä olla, jos ei tunnu siltä.
toisin sanoen sä teet päätöksen myös sen toisen puolesta.. Oot päättänyt ettei teistä mitään tuu..
Totta puhuen, sä et ajattele pätkääkään sitä toista, ajattelet vaan ittees.. Ja okei, mitä sitten jos sillä toisella on jo ns. toinen elämä, ei se sitä tarkoita ettei hänellä voisi olla paha olo sun takias..
Mä oon ainakin aina tehnyt niin, että jos mä tiedän, että mulla on oikeesti jotain anteeksi pyynnettävää toiselta niin mä kyllä sitten kans myös pyydän, koska ei mulla muuten olisi sellasta tunnetta.
helpompaa kuin olla jälkeenpäin viisas. Jos olisin tehnyt niin, jos olisin sanonut niin jne.
Tarkotus kait on niin, että viisastuttas ja otettas virheistä oppia.
Mut eihän se niin mee. Useimmiten virheistä joutuu maksamaan jotenkin, jossain muodossa.
Voi sitä silti tietty mietiskellä..