tai siis aika usein mä mietin, että kaikki olis niin paljon helpompaa, jos en olis koskaan tavannutkaan sua...
Oikeastaan mä nykyään toivon joka päivä sitä, ettei oltais tavattu...
n--->n
Oikeastaan mä nykyään toivon joka päivä sitä, ettei oltais tavattu...
n--->n
Vastaukset 23
Vanhimmat
..tai sitten ei..et voi tietää? Olimme valoja toisillemme, eikös niin? eksyit sinäkin
sä änget ittes joka helvetin ketjuun?
Koska sinäkin voit käyttää halutessasi samaa nimimerkkiä :))
ymmärtäny...
Paikkakunta ?
väliä?
Olen ite ajatellut ihan samoin. Olishan tämä helppoa jos hänestä en tietäis mitään. Mutta oikeastaan olen onnellinen siitä että hän on olemassa. Hän on ihana :).
Jätänkin ylistyspuheet vain itseni tietoon ja hymyilen hänelle. Iloista iltaa hänelle.
mäki jättäny kaiken vain omaan tietooni...
Oletko kertonut hänelle vai mitä tarkoitat? :) minun hän tietää kyllä :)
ja toivon, että olisin jättäny sen tekemättä.. Olis aika siistii, jos vois siirtää aikaa taaksepäin...
Miksi kerroit jos kerran kadut tekojasi? Haluatko muuten että tämä keskustelu tässä jatkuu?
siks kadun, koska tiesin alusta asti, että se toinen ei tunne samoin...
Ja silti mä menin kertomaan, no en ehkä ihan järkevämmissä mielentilassa..
Ja mä voisin tällä hetkellä kirota alimpaan sen neuvonantajan, joka on joskus
sanonut, että tunteet laantuu kyllä sitä mukaan, kun on saanut sille toiselle kerrottua...EI TODELLAKAAN LAANNU, tai ei ainakaan mulla...
No, mikä on sun tämän hetkinen ongelma? Häpeä siitä että kerroit vai se että se toinen ei tunne samoin? Miksi vastaat ja mitä haluat muin tekevän?
mä tiedä, mä pilasin sen kertomisen myötä niin monta asiaa.. Joinakin päivinä mä en kadu, että kerroin, mutta sitten joinakin päivinä taas kadun.. Hän oli/on kauneinta mun elämässä, mutta ne tunteet on vaan niin turhia... En mä tiedä, miksi mä vastaan, kai mä oon saanut tarpeekseni tästä, tai siis tästä mun elämästä.. Mä oon aina pitäny kaiken sisälläni ja niin pidän edelleen...ainut paikka, jossa uskallan avautua, on joku säälittävä yleinen keskustelupalsta, oon aika syvällä, oon mä kyllä ollut joskus syvemmälläki.. Ja mitä mä haluan sun tekevän? Enhän mä edes tiedä kuka oot.. Tää on vain keskustelupalsta, jossa nimettömät keskustelee toisilleen... En kai mä halua sun tekevän mitään.. Miten tuntemattomalta ihmiseltä voi haluta/vaatia mitään?
Nyt pullonkorkki kiinni siellä ja nukkumaan !
edes oo ottanut mitään, mutta taitaa muuten vaan viirata päästä, että kirjotan
tänne... Aina sitä ajatellaan heti ihmisestä pahinta...
Nyt en tiedä muuta kuin sen että palaan asiaan vaikka huomenna. Hyvä että olet kertonut hänelle tunteesi. Tämä on ihan solidarisuudesta sinua kohtaan :))
siis maanantainako, vai tarkotatko tätä sunnuntaita, päivä on jo vaihtunu.. Sori, oli pakko näsäviisastella... Hyviä öitä! Kai mäki tästä joskus nukkumaan meen, heti kun saan ajatuksenjuoksun sammumaan...
Joo, tätähän tämä on. Ehkä tuolla tekemisellä meinasin sitä, minkälaista tukea tai mitä täältä haluaa? No, saat vertaistukea. Ymmärrän sinua ;).
Sulla on tuossa tekstissä niin monta asiaa, josta pitäisi kysyä lisää. Siksi en voi oikein muuta kun sanoa, että kyllä se ehkä vielä iloksi muuttuu. Silloin kun erosin hänestä, olin lähes kuusi viikkoa pahassa flunssassa enkä olisi halunnut herätä ollenkaan. Mulle oli täysin yhdentekevää mitä ympärilläni tapahtuu. Joku musta ajanjakso elämässäni :( En halunnut ajatella mitään... Se oli jotakin niin hirveätä, että on vaikea kuvitella mitään vastaavaa! Musta tuntui että en yksinkertaisesti selviä. Onneksi minulla on enkeli elämässäni, joka selvästi pelasti minut :) Siksi on surullista, jos nämä ovat sinulle ainoita paikkoja, joissa voit ajatuksiasi purkaa.
mukaan, onhan niitä parempia päiviä aina välissä, mutta sitten taas joku aivan mitätön juttu nostaa tunteet pintaan.
Ehkä mun suurin ongelma on se, etten uskalla luottaa... Oon aina ollu tällainen yksinäinen susi, joka pärjää omillaan.. Joskus sitä on vain aika eksyksissä.. Tiedätkö tunteen, kun et oikein enää tiedä, että kuka sä oot? Musta on tuntunut siltä jo pidemmän aikaa...
Ehkä jossakin vaiheessa todella hän vaipuu unohduksiin, löydät uusia ihastuksia ja tapaat ihmisiä. Minullakin on ikävä, muta en oikein tiedä mitä ikävöisin. Kaipaan vaan häntä :-).
Luottamus? Mitä sä pelkäät? ja kuitenkin kerroit hänelle tunteesi -sinä olit rohkea. Kyllä on tuttua tuo että ei oikein tiedä kuka on. Jokaisella on kuitenkin omat keinonsa selvitellä elämäänsä. Sullakin on varmasti jotakin keinoja ja vastauksia -asiat järjestyvät yleensä. Tätä en osaa -yrittää neuvoa tuntematonta. Se on vaikeaa, jos ei tiedä toisen elämästä mitään, minkä ikäinen olet ym. ym. Enkä oikein tiedä onko se täällä tarkoituskaan.
sitä on saanut vuosien saatossa tarpeeksi monta kertaa puukkoa selkään.
Ja siitä rohkeudesta voidaan kyllä olla montaa eri mieltä..
Enkä mä tiedä mitä mä teen täällä, ei täs oo mitään järkeä...siis täs palstassa.
Ei täällä ole tarkoitus ketään auttaa, tää on vain keskustelupalsta, jossa puretaan tunteita ikävästä ja muut saa kommentoida...
Tämänhän palstan slogani on: "Keskustele ikävästä ja kaipauksesta. Miten voittaa ikävän tunne?"
Näin on. Kun sinunkin tekstiä lukee, niin tulee vähän surullinen olo. Toivottavasti saat näistä jotakin mitä tarvitset.
Mulle nää ei enää tarkoita muuta kuin että voin johinkin kirjoittaa se ihanan tosiasian, että hän oli ihana ihminen! :) Sen nyt ei luulisi tuottavan kenellekään pahaa mieltä. Mieluummin sitä voisi ne kertoa hänelle ihan suoraankin, mutta aina ei elämässä kaikki mene niin kuin haluaisi tai toivoisi.
Aurinkoista kevään jatkoa sinulle :)