Elämän sisältö "hieman"kateissa. Valo tunnelin päästä on hävinnyt jo aikaa sitten, vastoinkäymistä riittää. Jalat kantavat joo mutta miten pitkään. Usko on mennyt että kaikki kääntyisi vielä paremmaksi tai edes helpommaksi. Rakkautta ei ole minulle tarkoitettu, en ainakaan usko näin. Lapset suotiin kyllä mutta ei perheenisää. Elämä on kovin epäreilua?
Umpikuja.
Yksinlastenkanssa
1122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapsesi tulevat menestymään poikkeuksellisen hyvin työelämässä ja muutenkin tuovat sinulle iloa paljon.
Ilman panostusta tätä ei tapahdu.
Tulet panostamaan lapsiisi ja heidän hyvinvointiinsa 100%, elikkä se täyttää elämänsisällön ja kun focusoit tärkeimpään eli lapsiisi,
Unohdat "aikuista rakkautta mulle nyt"-haikailun. Ja silloin se ikäänkuin siinä sivussa, luontevasti, vaivihkaa kolahtaa se kestävä hyvä rakkaus.