Oon koko viikon ollu ihan toivottomassa ahmimis-oksentamiskierteessä ja nyt saa riittää. Sairastin bulimiaa vuosi sitten, mutta onnistuin paranemaan siinä määrin kuin mahdollista. Elin normaalia elämää ja söin normaalisti ilman omantunnontuskia, mutta en voinut mitään sille, että jos joskus (harvoin) satuinkin syömään liikaa, niin oksensin ruoan pois. Ei voi mun mielestä vaatia enempää. Oon sitä mieltä, että kerran kun astuu tähän syömishäiriökehään, niin sieltä ei voi päästä enää 100 % pois.
Kumminkin nyt aion ryhdistäytyä. En halua tuhlata elämäni parhaita vuosia tähän hulluuteen. Äskenkin leivoin pellillisen muffinsseja, annoin itselleni luvan syödä ne kaikki ja oksentaa sitten pois, mutta söinkin vain kaksi ja puoli, jonka jälkeen tuli jo huono olo (olin syönyt sitä ennen jo päivän mittaan suklaata, kebabia ja vaikka mitä). Silloin ajattelin että mitä järkeä näitä on syödä, kun ei tee edes mieli. Onneksi osasin lopettaa, ennen olisin vaan kaikesta huolimatta jatkanut syömistä, nyt on paljon parempi mieli. Huomenna sitten uusi, toivottavasti terveempi päivä (ja alku paremmalle). En tiedä miksi kirjoitan tämän tänne, ehkä siksi että jos huomenna ahmin, teen itestäni alitajuntaisesti vaan pellen teidän silmissä, joten en voi rikkoa enää tätä lupausta.
Haluan vain sanoa, että älkää olko niin ankaria itsellenne. Pelkästään hyvä kroppa ei tee teistä kaunista, kauneus koostuu paljon muustakin. Lyön vetoa että monet teistä on ihannekokoisia, te ette vaan tajua sitä itse. Tiedän että mäkin olen oikeasti normaali, enkä se lihava sika, joka luulen olevani. Minkä kokoisia ne teidän ihailemat kauniit tytöt vaikkapa teidän koulussa on? Veikkaanpa, että nekään ei ole mitään luurangonlaihoja loppujenlopuksi, vaan normaalikokoisia / teinihoikkia tyttöjä. Samanlaisia kuin suurin osa teistä. Mallit on asia erikseen, puhun nyt niistä oikean maailman tytöistä. Panostakaa meikkiin ja hiuksiin, ne tekee jo ihmeitä. Eniten kauneuteen vaikuttaa mun mielestä kumminkin se, miten suhtautuu omaan itseensä. Voisitko itse rakastaa näin sairasta ihmistä? En voisi, tämän tajusin kun aloitin parantumisprosessini. Mä en halua olla koko elämääni yksin, vaan haluan kokea rakkauden. Mun mielestä on väärin sitä miestä kohtaan, jos mä en pysty ensin olemaan sinut edes itseni kanssa. Ettekö te halua elämältänne mitään muuta kuin olla kauniita? Kauneus on kumminkin katoavaista, ja mitä te sitten teette, kun ette enää ole kauniita vaan vanhoja ja ryppyisiä? Teillä ei ole kuin kuori ja sisällä pelkkää tyhjää. Jos teillä on jotain haaveita, niin toteuttakaa niitä jo nyt, eikä vasta kun olette muka tarpeeksi laihoja. Se mitä yritän tavallaan sanoa on, että vaikka kuinka laihtuisit, itsestään ei voi päästä eroon, sulla on aina samat kasvot ja sama mieli. Niiden kanssa on opittava tulemaan toimeen, jos haluaa elää. On parempi huomata se nyt, kuin katkerana ämmänä vailla hampaita ja hiuksia sitten kun täytät kolmekymmentä.
Tajuan kyllä että mun viesti ei todennäköisesti mene perille, sillä mä ymmärrän sairaan ihmisen järjenjuoksua paremmin kuin hyvin, siksi en haluakaan saarnata, vaan jokainen tehköön omat päätöksensä. Kumminkin, on olemassa parempaakin kuin tämä, ja mä haluan elää sitä parempaa elämää. Hyvää kevättä teille kaikille, kohta alkaa taas aurinko lämmittää, uskokaa pois. :)
Kumminkin nyt aion ryhdistäytyä. En halua tuhlata elämäni parhaita vuosia tähän hulluuteen. Äskenkin leivoin pellillisen muffinsseja, annoin itselleni luvan syödä ne kaikki ja oksentaa sitten pois, mutta söinkin vain kaksi ja puoli, jonka jälkeen tuli jo huono olo (olin syönyt sitä ennen jo päivän mittaan suklaata, kebabia ja vaikka mitä). Silloin ajattelin että mitä järkeä näitä on syödä, kun ei tee edes mieli. Onneksi osasin lopettaa, ennen olisin vaan kaikesta huolimatta jatkanut syömistä, nyt on paljon parempi mieli. Huomenna sitten uusi, toivottavasti terveempi päivä (ja alku paremmalle). En tiedä miksi kirjoitan tämän tänne, ehkä siksi että jos huomenna ahmin, teen itestäni alitajuntaisesti vaan pellen teidän silmissä, joten en voi rikkoa enää tätä lupausta.
Haluan vain sanoa, että älkää olko niin ankaria itsellenne. Pelkästään hyvä kroppa ei tee teistä kaunista, kauneus koostuu paljon muustakin. Lyön vetoa että monet teistä on ihannekokoisia, te ette vaan tajua sitä itse. Tiedän että mäkin olen oikeasti normaali, enkä se lihava sika, joka luulen olevani. Minkä kokoisia ne teidän ihailemat kauniit tytöt vaikkapa teidän koulussa on? Veikkaanpa, että nekään ei ole mitään luurangonlaihoja loppujenlopuksi, vaan normaalikokoisia / teinihoikkia tyttöjä. Samanlaisia kuin suurin osa teistä. Mallit on asia erikseen, puhun nyt niistä oikean maailman tytöistä. Panostakaa meikkiin ja hiuksiin, ne tekee jo ihmeitä. Eniten kauneuteen vaikuttaa mun mielestä kumminkin se, miten suhtautuu omaan itseensä. Voisitko itse rakastaa näin sairasta ihmistä? En voisi, tämän tajusin kun aloitin parantumisprosessini. Mä en halua olla koko elämääni yksin, vaan haluan kokea rakkauden. Mun mielestä on väärin sitä miestä kohtaan, jos mä en pysty ensin olemaan sinut edes itseni kanssa. Ettekö te halua elämältänne mitään muuta kuin olla kauniita? Kauneus on kumminkin katoavaista, ja mitä te sitten teette, kun ette enää ole kauniita vaan vanhoja ja ryppyisiä? Teillä ei ole kuin kuori ja sisällä pelkkää tyhjää. Jos teillä on jotain haaveita, niin toteuttakaa niitä jo nyt, eikä vasta kun olette muka tarpeeksi laihoja. Se mitä yritän tavallaan sanoa on, että vaikka kuinka laihtuisit, itsestään ei voi päästä eroon, sulla on aina samat kasvot ja sama mieli. Niiden kanssa on opittava tulemaan toimeen, jos haluaa elää. On parempi huomata se nyt, kuin katkerana ämmänä vailla hampaita ja hiuksia sitten kun täytät kolmekymmentä.
Tajuan kyllä että mun viesti ei todennäköisesti mene perille, sillä mä ymmärrän sairaan ihmisen järjenjuoksua paremmin kuin hyvin, siksi en haluakaan saarnata, vaan jokainen tehköön omat päätöksensä. Kumminkin, on olemassa parempaakin kuin tämä, ja mä haluan elää sitä parempaa elämää. Hyvää kevättä teille kaikille, kohta alkaa taas aurinko lämmittää, uskokaa pois. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvähyvä
tsemppiä sinulle :)