Tasan 2v taapero on saanut päähänsä joka ikinen yö kipittää äipän kainaloon nukkumaan kesken yön. Joka ikinen yö. Sai varmastikin alkunsa nyt viikko sitten kun sairasti todella rajua tautia ja äiti nukkui lapsen huoneessa patjalla öitä, heittämässä oksuämpäriä alle ja huolehtimassa että henki kulkee ja lääkitystä on tarpeeksi. Ehtikö se kolmessa yössä kiintyä äipän läsnäoloon niin että nyt sitten joka yö kipittää äipän kainaloon heti kun havahtuu unestaan. Yleensä siinä klo3-4 välillä. Ei mua se vielä ärsytä mutta voishan tuo pysyä omassaan kun on siinä jo reilusti vuoden nukkunut ja hienosti onkin omassa huoneessa nukkunut. Koskaan ei ole vieressä nukutettu kun koettiin hankalaksi vauva-ajasta lähtien ja kun on nukkunut hyvin omassaan ei koettu edes tarpeelliseksi.
Milläs minä nyt sen saan oppimaan takaisin omaan petiin ja huoneeseen?!?! Ehkä mulla on vähän kammo kun nuorin siskoni nukkui aikanaan isin ja äidin välissä 7-vuotiaaksi kunnes se pakotettiin omaan huoneeseen nukkumaan. En ehkä ihan sitäkään halua.
Kun on tosiaan valvottu tässä näitä sairasöitä ja töissäkin pitäis käydä niin mielellään en alkaisi keskellä yötä huudatusrumbaan ja kantamaan omaan sänkyyn niin monesti että siellä pysyy mutta onko se ainoa vaihtoehto vai onko sekään? Onko tämä mahdollisesti ohimenevää vai tuleeko se todennäköisesti nyt sitten joka ikinen yö viereen?
Milläs minä nyt sen saan oppimaan takaisin omaan petiin ja huoneeseen?!?! Ehkä mulla on vähän kammo kun nuorin siskoni nukkui aikanaan isin ja äidin välissä 7-vuotiaaksi kunnes se pakotettiin omaan huoneeseen nukkumaan. En ehkä ihan sitäkään halua.
Kun on tosiaan valvottu tässä näitä sairasöitä ja töissäkin pitäis käydä niin mielellään en alkaisi keskellä yötä huudatusrumbaan ja kantamaan omaan sänkyyn niin monesti että siellä pysyy mutta onko se ainoa vaihtoehto vai onko sekään? Onko tämä mahdollisesti ohimenevää vai tuleeko se todennäköisesti nyt sitten joka ikinen yö viereen?
Vastaukset 89
Vanhimmat
nyt varmasti tottuu olemaan vieressä, ei ole ohimenevää. Viepä vaan takaisin sänkyynsä nukkumaan, silittele, pidä kädessä tms. että nukahtaa (alkuun vaatii sen yleensä, että on vierellä), jos muuten säntää perääsi tai itkee. Ajan kanssa sitten lyhennät tätä tuokiota ja yrität hipsiä pois jo ennenkuin nukahtaa. On vaan niin pieni että tarvitsee koko jutun uudelleen opettelua.
kuin että mielestäni jos ei halua lasta omaan viereen nukkumaan, niin ei IKINÄ ota lasta omaan sänkyyn viereen, koska olen lähiperheistä nähnyt, että jos kerrankin lapsen ottaa viereen, niin tottakai lapsi tottuu siihen ja mukavahan siinä on lapsen nukkua, niin eihän lapsi enää halua luopua siitä! Mitä useammin antaa periksi, sitä vaikeampaa se on...tiedän perheen, jossa lapsi nukkui vanhempiensa välissä 10-vuotiaaksi asti! Jos esim. äiti antaa periksi ja ottaa lapsen viereensä joka toinenkin yö, niin lapsi tietää, että aina kannattaa kokeilla josko äitin viereen taas pääsisi nukkumaan :-). Asiassahan ei ole mitään pahaa, mutta itse en ainakaan nuku hyvin jos lapsi on aivan kiinni minussa kun nukun. Itse en ikinä (aivan ekaa 2 vauvakuukautta lukuunottamatta) ole ottanut lapsia omaan sänkyyn nukkumaan, siinä ei kukaan nukkuisi hyvin!
se nyt ihan noin mustavalkoista ole. Meillä esikoinen 4v on nukkunut meidän vieressä aina kun on vaikka ollut kipeänä ja itkeskelee pitkin yötä, silloin on helpompaa ottaa se viereensä ja rauhoitella sitä siinä, kun ravata sen huoneessa puolen tunnin välein. Mutta kun tervehtyy, nukkuu ihan hyvin omassa sängyssään, eikä edes yritä meidän viereen. Kakkonen 2v taas nukkui ekat 8kk melkein kokonaan meidän tai ainakin mun vieressä. Kun pääsi omaan sänkyynsä, niin ei sen jälkeen ole suostunut mitenkään viereen nukkumaan. Ei halua viereen edes kipeenä, vaan sille tärkeämpää on saada olla omassa sängyssä, kauhea huuto alkaa aina jos edes joskus kehtaa yrittää yöllä viereensä ottaa.
Meillä on 1v8kk neiti, joka harrastaa nyt tuota ihan samaa. Joulun alla sairastelin ja oli pari yötä meidän keskellä niin siitäpä se kierre lähti :D Mutta ero on siinä, ettei minua tuo kierre haittaa ollenkaan. Minusta on kiva nukkua neidin kanssa. Nukahtaa kuitenkin omaan sänkyyn ja kömpii n. 3 maissa meidän viereen (tai haetaan, kun on vielä pinniksessä). Jää alkuilta äidin ja isän yhteistäkin aikaa. Meillä oli pitkään huonoja öitä ja nukuin max 2h putkeen. Silloin yritettiin neiti ottaa viereen, muttei suostunut siinä nukkumaan. Miten paljon helpompaa onkaan ottaa kainaloon ja jatkaa unia :D Nukkukoot siinä sitten vaikka kouluun asti, mutta luulen kyllä että jossain vaiheessa, kun neiti ymmärtää paremmin, selitämme miksi oma sänky olisi parempi vaihtoehto. En minäkään tykkää nukkua öisin yksin. Uskon että kaikesta oppii pois pienellä totuttelulla, kun ei oleta heti, että noni oma sänky ja koko yö.
Jos sinua kovasti ahdistaa tuo viereentuleminen tai on hankalaa, niin eikai siinä auta kuin alkaa yöllä ahkerasti kantaa muksua takaisin omaan sänkyyn niin kauan, että nukahtaa sinne. Ja toistaa ja toistaa, kunnes ongelma helpottaa.
Minä todennäköisesti jossain vaiheessa kehittelen jonkin "laitetaan sulle oma huone, sisustetaan, haluatko nukkua täällä prinsessasängyssä..."-jutun. Siihen saakka ihan sama miten nukutaan, kunhan nukutaan.
(ja minä kuuluin ennen tätä neitiämme siihen porukkaan, joka ei voinut ymmärtää, että ihmiset teki makkareistaan pelkkiä sänkyjä, jossa kaikki nukkui sikin sokin. Niin se ajatusmaailma muuttuu...)
niin vain se jäi taas omaan sänkyyn koko yöksi. Pari yötä nukkunut ihan kiltisti taas. Ei se minua liiemmin haittaa että nukkuu vaikka vieressäkin, paremmin se siinä nukkuukin kun omassa sängyssään. Isäntä vaan taitaa olla erimieltä ja toisaalta pelekään että isäntä esim. kyynärpäällään muksauttaa taaperoa silmäkulmaan kun on niin levottomampia nukkujia..
Meidän 1,5v neiti harrastaa tuota samaa. Joulun jälkeen tyttö alkoi heräillä tiuhaan ja huusi henkensä edestä niin viereenhän se oli sitten otettava kun muualla ei rauhoittunut ja tottui heti siihen!! En sitten tiedä että mikä oli vialla ja sitten alkoikin sairastelukierre.. Itse menin töihin vuoden alusta joten en ole jaksanut öisin alkaa taistelemaan nukkumisesta vaan olen ihan suosista ottanut tytön meidän viereen. Onhan se rasittavaa mutta pääasia että jossain nukkuu kun on niin tosi huono nukkuja muutoinkin. Onneksi sentään alkuillasta suostuu nukkumaan omassa sängyssään joten ei tarvitse koko porukan mennä yhtä aikaa nukkumaan. Minäkin olin aikoinani sitä mieltä, että lasta ei oteta vanhempien kanssa samaan sänkyyn. Noh, periaatteessa näin, mutta tilanteet ovat erilaisia. Meillä lapsi heräili pahimmillaan 45min välein yöllä ja koko perheen edun nimissä oli helpompaa ottaa lapsi viereen nukkumaan kun siinä vähän paremmin nukkui. Meidän tuttavaperheen lapsi, 8v, nukkuu edelleen vanhempien vieressä. Toivon tietysti että meillä oppisi aiemmin nukkumaan omassa sängyssä. Pitää sitten ensi kesänä kesäloman aikana yrittää, kun nyt ei millään jaksa.
meidän 2v tytöllä menee kausittain,pari viikko menee niin että kömpii viereen joka yö ja sitten taas pari viikkoa niin että nukkuu omassa sängyssä. Samalla tavalla nukahtaminen vaihtelee, välillä on sellasia viikkoja että saa kymmenenkin kertaa käskeä takas sänkyyn ja huutaa vaan ja sitten välillä taas menee illalla ihan ite sänkyyn ja huutaa ÖITÄ! ja sitte nukahtaa :)
minuu ei muuten haittaa se että tyttö tulee viereen mut meillä on aika pieni sänky, ei siis oo sellanen kunnon parisänky vaan kapeempi. Niin siinä on sitten selkä aika jumissa aamulla kun tyttö ollu vieressä, mutta toisaalta en kyllä jaksais yölää häntä lähtee siitä kanteleekaan mihinkään :D
Meillä tytön (1v8kk) matalalaitainen sänky on mun sängyssä kiinni. Välillä nukkuu siinä koko yön, välillä kiipeää viereen niin etten edes herää siihen ja välillä nostan viereen kun herään tytön itkuun.
Nukahdetaan molemmat helposti uudelleen ja jos niin jatkuu tulkoon viereen niin kauan kun tykkää kunhan alkuyön nukkuu omassa sängyssä.
Kun poika oli pieni hänellä oli oma huone ja itse nukuin olkkarissa. Sieltä se köpötteli melkein joka yö viereen kouluikään asti. Sen jälkeen pari kertaa pyysi yöllä että sais tulla sohvalle nukkumaan kunnes alkoi nukkua yönsä kokonaan omassa sängyssä.
Meillä on ylimääräinen sänky meidän sängyn vieressä. Harva se yö joku lapsista kuitenkin herää johonkin ja mönkii vieraan. Miksi kärsiä kun voi kaikki nukkua. Ei ne enää kaksikymppisinä...
siis viereen ;)
Meillä molemmat lapset nukkuvat vieressäni :) Olen siis yh ja tilaa on hyvin kahdelle pienelle jalkaparille itsenin lisäksi.Ehkä hieman levottomasti tulee välillä nukuttua mutta kuten toiset täällä kirjoittivat"ei ne enää kakskymppisinä" ;)
Enpä usko että haittaa on jos lapsi vieressä nukkuu.Saavat ainakin läheisyyttä ja turvaa pitkän ja pimeän yön ajan.
Meillä molemmat lapset nukkuvat todella hyvin ja pitkän yön,ovat iloisia ja tyytyväisiä lapsia. En tiedä oisko osasyynä just toi kainalossa nukkuminen ;)
Toki jos on 2vanhempaa jotka jakavat sängyn voi tulla äkkiä ahdasta lasten sinne pyrkiessä joten ymmärrän jos kaikki pariskunnat eivät perhepedeistä perusta
Lapsilla eri tarpeet. Jokainen on oma yksilö. Minulla kolme ja kaikki ovat nukkunet ajoittain omassa sänyssä ja ajoittain vanhempien tai vanhemman. Eivät ne lapset siel lopunikää nuku, mutta se turvallisuudentunne joka vieressänukkuminen antaa kantaa heitä ja tulevia lapsia (esim.lapsenlapsia).. Mikä sen parempaa kun tuntea esim. vanhemman kainalossa turvallisuutta, lämpöä ja tuoksun... muistatteko itse vai saitteko aina nukkua vanhemmista erossa?
Mietipä tilannetta omalle kohdallesi: miltä sinusta tuntuisi jos vaimosi ja lapsesi nukkuisivat mukavasti ja lämpimästi samassa isossa sängyssä vierekkäin ja sanoisivat että SINUN paikkasi on omassa sängyssä eri huoneessa, me kaksi kolmasosaa tästä perheestä nukumme vierekkäin ja sinä joudut erilleen. Nyt vain tehdään niin, sinun paikkasi on siellä.
Olisiko ihan kamalaa jos lapsi saisi nukkua samassa huoneessa kanssanne? Meillä nisäkkäillä on pienenä luontainen tarve olla lähellä ainakin äitiämme. Hän on kuitenkin vielä aika pieni, ja ehtii taatusti tottua omaan huoneeseen reilusti ennen kouluikää. :)
hubs ja pieni lapsuus:olen niin kanssanne samaa mieltä!miettikää miten ennen nukuttiin:kolme neljäkin sisarusta samassa vuoteessa,ei puhettakaan omista huoneista ja hyvin kasvoivat :)! tietty tossa perhepedissä aina tulee sit esim.seksi asiat mieleen mitkä ei todellakaan kuulu perhepetiin.luonnollista:on,mutta ei vielä pienten silmien/korvien käsiteltävissä.siinä monella varmasti tulee se et pitää saada omaan sänkyyn..sääli sinänsä.tulee todellakin se hetki kun lapset kasvavat isoiksi eikä äidin/isän kainaloon enää tulla.silloin ois se aika seksille ja yhteiselle ajalle.kyl normlaai lapsi itse rupeaa sanomaan että haluaa olla iso poika-tai tyttö ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan kun muutkin kaverit nukkuvat.ihan varmasti.tarjotkaa siihen asti mahdollisuus tulla lähelle ja saada turvaa ja läheisyyttä.melko varmasti sitä ei enää joidenkin vuosien päästä tulla enää pyytämään.
hahaha ;) eikun vieras1234567!!!
"sääli sinänsä.tulee todellakin se hetki kun lapset kasvavat isoiksi eikä äidin/isän kainaloon enää tulla.silloin ois se aika seksille ja yhteiselle ajalle"
Ihan hieno ajatus sinänsä... mutta valitettavasti liian usein niinä vuosina vanhemmat ovat jo sitten etääntyneet niin paljon että ei sitä enää välttämättä korjailla enää jälkikäteen. Ei parisuhteen läheisyyttä ja seksiä voi vain työntää odottamaan jotain tulevaisuuden aikaa johon voi monilapsisessa perheessä kulua todella monta vuotta. Ainakin lähipiirissä on ollut aika monta eroa juuri pikkulapsiaikana kun koko elämä on ollut pelkää lasten ehdoilla menoa ja puoliso on unohdettu sitten siinä samassa. Ei tietysti kaikille niin käy mutta kannattaa tiedostaa vaarat. Tietty määrä läheisyyttä ja vieressä nukkumista kaikkine "iloineen" kuuluu kyllä myös puolisolle ja sitä pitäisi järjestää ihan yhtä suurella syyllä kuin lapsellekin läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.
eikö sitä seksiä osata muualla ku sängys harrastaa????
Poika nukku vieressä 11-vuotiaaks ja sitte siirty omaa huoneesee omaa sänkyy ja ihan normi 17-vuotias siitä on kasvanu.Ei se enää viereen tule;)Tyttö 3 v on nukkunu koko ikäsä kanssa vieressä enkä koe tarpeelliseks omaan sänkyyn laittaa kun ei sinne halua.Kyllä hän sitten aikanaan sinne menee maate!Poika aina pikkusena sano että äitin vieressä on niin lämmin nukkua:)Mielummin mäki jonku vieressä nukun ku yksin.
Meillä poika kanssa satunnaisesti tuli viereen johonkin tuohon 10 v asti...tytär vielä 13 v ja liki joka yö. Omiin sänkyihinsä nukkumaan menivät, mutta sieltä sitten ennemmin tai myöhemmin viereen. Eipä se aina kivaa ollut, kun oma uni katkeili sen vuoksi tai joutu siirtymään mualle nukkumaan. Puhumattakaan siitä, että joskus olisi ollut kiva voida tehdä siellä pedissä muutakin kuin nukkua ;) Mutta...kummastakin kasvanut tasapainoisia lapsia - tai nyttemmin jo he nuoria ja nuoria aikuisia (19 ja 16 v).
Loppuviimeeksi pieni aika tässä elämänkaaressa se muutamakin vuosi. Kyllä ne siitä omiin peteihinsä aikanaan haluaa itse.
Serkkupoikani oli äitinsä vieressä vielä 15 vuotiaana...sitä kyllä hiukan slloin ihmeteltiin, mutta fiksu kaveri hänkin nykyisin ja 3- lapsen isä.
Ongelman ydin lienee se, että miten itse suhtautuu ko. asiaan. Jos et halua lapsia viereesi nukkumaan, niin pitää olla johdonmukainen eli ei edes sairaana viereen (voihan aikuinen mennä lapsenkin huoneeseen yöksi). Sitä taas ei voi tehdä, että toisena yönä lapsi on tervetullut ja toisena ei....
Mun poikaa en ole vielä saanut omaan sänkyyn asettumaan, vaikka poika jo armeijassa. Lomilla kipittää vielä äitin viekkuun ja käy välillä tissiä lutkuttamassa. No eihän sitä ole vielä sitten malttanut vieroittaa, kun itkee niin jos yrittää omaan sänkyyn viedä. En koe tarpeelliseks omaan sänkyyn laittaa kun ei sinne halua. Kyllä hän aiklanaan sinne menee maate. Sanoo, että äitin vieressä on niin mukavan lämmin. Muaaahaaahhhhaaaaa!!
.....Ja vielä: Pojan isä nukkuu sitten koiran kanssa eteisen matolla ja ihan hyvin on siihen sopeutunut. Eihän sitä nyt väkisin voi lasta vierottaa, paha mielihän tälle tulisi. Ollaan yhteisesti sovittu, että seksiä harrastetaan sitten pojan luvalla vanhainkodissa, kysytään tietysti joka kerta erikseen pojan mielipidettä asiaan.
Se varmaan riippuu monesta asiasta haluaako tai kannattaako viereen ottaa, mutta kyllä näistä tavoista varmasti hiljokseen pääsee eroon ihan ilman suurempia huudatuksiakin. Toisaalta taas kannattaa miettiä, että jos tämä sopii meidän tilanteeseen niin mitä sitten, vaikka nukkuisikin vieressä. Hiiteen mummonkumminkaimat arvostelemasta.
Meillä 1,5v alkoi tutinjätön jälkeen nukkua keskellämme. Aiemmin ei ollut suostunut rauhoittumaan siihen ollenkaan. Pari kuukautta sitten nukkui yöt keskellämme ja oikeastaan se oli ihan mukavaa. Nyt tulin uudelleen raskaaksi ja päätin heti alussa alkaa harjoittelemaan neidin kanssa takaisin omaan sänkyyn, koska hän on järjettömän huonouninen ja ajatus hänestä ja itkevästä vauvasta samassa huoneessa tuntui hyvin unettomalle. Pari yötä siinä meni ihan hissukseen. Aloin vain rauhoitella tyttöä takaisin omaan sänkyyn. Kaikkein tärkeintä oli, etten itse menettänyt hermoja. Alkuun piti vähän silitellä ja höpötellä, pian riitti pelkkä rauhallinen ääni ovelta "Nuku vain rakas, on vielä yö". Nyt 3kk tästä neiti nukkuu taas ihan täysiä öitä.
Ilman huonosti nukuttuja öitä siitä tuskin selviää, mutta jos ottaa rennolla asenteella ja lasta kuunnellen niin hyvä siitä tulee. Ei sitä voi vaatia, että yhdessä yössä vieressä nukkuva oppii omaan sänkyynsä täysille öille.
Vika ei ole koskaan lapsessa. Lasta ei saa opettaa mielihyvää tuottavaksi sylikoiraksi.
Meillä poika täyttää syksyllä 5v ja on kyllä aina nukkunut minun vieressä silloin tällöin. Mies tekee vuorotyötä ja silloin kun on yötä pois kotoa niin poitsu tulee mielellään nukkumaan hänen paikalle meidän sänkyyn. Joskus kyselee sitten saako tulla meidän väliin nukkumaan ja silloin on aina sanottu että nyt ei tulla. Ihan äärimmäisissä tapauksissa tehdään poikkeus jos on esim. kipeä tai jos joskus aamun tunteina on kömpinyt kainaloon niin olen antanut tulla. Mutta hyvin toiminut ja on kyllä pienempänäkin. jos sanon etten ota viereen niin silloin ei tulla. Hyvä on oppia lapsen kohtaamaan myös pettymyksiä! Ei lasta tarvitse opettaa niinkuin koiraa: jos ei halua lasta viereensä joka yö niin ei ota ollenkaan..? phyh. Kyllä ainakin meidän poika ymmärtää puhetta. Voin sanoa, että nyt tänäyönä et tule viereen koska isäkin haluaa nukkua rauhassa omalla paikallaan, viimeyönä sait olla vieressä koska sängyssä oli tilaa isän ollessa töissä... jne.
Joo! ei kyllä tartte ihmetellä miks lapset on tänänpäivänä niin tollukoita! Ku vanhemmat on tuommosia niin onkos tuo kumma että lapsistaki tulee vähä... Oon täysin samaa mieltä että KOIRALLE ollaan johdonmukaisia, koira ei ymmärrä että joku asia voi olla sallittua joskus ja joskus ei, vaan se on jokotai! Mutta lapsi... onko lapsenne todella niin yksinkertaisia että nukkuvat vielä 15kesäsinä vieressä kun eivät ymmärrä elämästä mitään?
Kyllä pienelle lapselle jo pitäisi pystyä perustelemaan asioita ja niin, että häne ne ymmärtää. Karkkipäiväkin on toisilla kerran viikossa! Ovatko nämä lapset, jotka saavat syödä karkkia aina kun haluavat, juuri näitä tollukoita joille ei ole voitu sanoa että hampaidesi vuoksi et voi syödä karkkia jokapäivä, vaan ainoastaan esim. perjantaina? Sama juttu tuon viereen tulemisen kanssa... Ilman muuta se on mukavaa jos lapset ja vanhemmat nukkuu yhdessä (jos tästä tykkää) ja kukin tyylillään, mutta tuo on kyllä täyttä puppua etteikö lasta voisi muka opettaa ihmiseksi vaan se pitäisi kouluttaa koiraksi!
On ihan eri asia antaa lapselle periksi esim karkissa, kuin antaa lapselle hellyyttä ja turvaa! Jos lapselle opetetaan heti pienestä pitäen että maailama on kylmä ja kova paikka, jossa on pärjättävä yksin, hänen perusluottamuksensa kärsii. Mutta PALJON HELLYYTTÄ saavat lapset kasvavat pärjääviksi!
eihän kyse oo hellyyden antamisesta vaan RAJOISTA lapselle. yrittäkää nyt ihmiset puhua asiassa. Oma lapseni nukkuu omassa sängyssä. Vain poikkeustapauksissa joskus saa tulla isin ja äidin väliin (5v lapsi) . Ja hellyyttä /rakkautta saa varmasti paljon vaikka omassa sängyssään nukkuukin ja muissakin asioissa pidetään rajat
En nyt jaksa lukea muita vastauksia, mutta olisiko portti huoneen ovelle ratkaisu?
Meillä poika siirtyessä isojen sänkyyn (omassa huoneessa) parin vkon jälkeen vasta keksi, että sieltähän pääsee itse pois. Muutaman kerran kannettiin takaisin sänkyyn, ja sitten tajusi sitten itse jäädä. MUTTA, jos huoneen ovella ei olisi porttia ollut (yläkerrassa, siksi portti), poika olisi taatusit seikkaillut meidän huoneeseen joka yö.
Ovea ei kannata pitää lapsen huoneess yöllä kiinni, varsinkaan, jos lapsi silloin pelkää.
ei helvetti, portti!?!? pistäkää viä ovi lukkoon ni kärsii psyyke varmasti.
no joo, ei se portti ole kiinni kui öisin. Ja ovi aina on auki kuitenkin. Ja portti on sen takia, koska mh on yläkerrassa ja portaisiin ei putoamisestettä saa millään tavoin.
Yläkerran makuuhuoneessa lapsi ei tee muuta kuin nukkuu yöt ja päikkärit. Hyvinpä tuo on kaksi vuotta viihtynyt siellä, eikä vaikuta traumatisoituneelta. Kertaakaan ei ole huhuillut päästäkseen meidän huoneeseen, joka on vastapäätä, vaan tyytyväisenä nukkuu kaikki yöt 12 tuntia putkeen.
Nyt Järki käteen...
jep, ymmärrän portin RAPPUJEN edessä, en kuitenkaan lastenhuoneen ovessa..!!!
Johan kirjoitin, ettei meillä rappujen eteen saa laitettua minkäänlaista porttia. Lisäksi yläkerta on muutenkin hieman vaarallinen yksin seikkailevalle lapselle, emmekä todellakaan halua, että pieni yöllä yksin haahuilee huoneensa ulkopuolella sen takia. Yläkerrassa emme aikaa päivisin normaalisti vietä.
Monella tuntemallani perheellä on portti lastenhuoneen oven suulla. Samoin vessojen, kodinhoitohuoneen ja takkahuoneen ovilla. Miksi ihmeessä siitä lapsi traumatisoituisi?
Meillläkin poika aamuisin vaan huhuilee, että äiti tuu hakemaan ja sitten yhdessä mennään alakertaan. Ei tuo koskaan ole pahalla mielellä huoneeseensa jäänyt. Varsinkin kun ovi on aina auki ja näkee suoraan meidän makuuhuoneeseen?
En ymmärrä, miksi portti huoneen ovella on mielestäsi huono juttu?
voi pieniä,tuntuu pahalta jos toinen tulee turvaan vanhempien viereen ja kannetaan vaan omaan sänkyyn takaisin =(. mä en pystyis. meilläkin tulee melkein joka yö 2 pientä yöllä / aikaisin aamulla, musta siinä ei ole mitään ikävää! ja ihan varmasti oppivat kyllä omaankin... meilläkin kuitenkin mennään omaan sänkyyn nukkumaan reippaasti niin se on se juttu, kyllä luulen, ettei ne vuosia silti HERÄÄ JOKA yö tulemaan sinne viereen vaan alkavat nukkua kokonaisia öitä siinä sängyssä mihin nukahtavat!!
seksiä voi harrastaa muuallakin kun sängyssä.
lapset ovat vain kerran elämässä lapsia, meillä lapset saa nukkua meidän vieressä jos niin haluavat.
Juu, täällä kanssa nukutaan perhepedissä. Meillä reilu 6kk poika, alusta asti ollut meidän keskellä. Ja ei meillä ole kiirettä siirtää omaan sänkyyn, katsotaan sitten aikanaan. Mutta ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu, että kun poika oppii kommunikoimaan ja ymmärtää puhetta, niin sitten pikkuhiljaa omaan sänkyyn ja tietty poika saa hiipiä yöllä sitten meijän viekkuu jos ikävä tulee.. Ei näistä asioista kannata turhaa stressiä ottaa! Nautitaa jokainen omalla tyylillä näistä ihanista ainutlaatuisista ajoista!! :)
frswtrterter
gdygghdfgb
Minä olen AP:n tilanteessa kantanut lapsen sinnikkäästi takaisin omaan sänkyynsä. Tämä siksi, että meillä ei nuku äiti eikä isä enää sen jälkeen, kun kuuma taapero pyörii ympäri sänkyä. Mies ajaa pitkiä matkoja työpäivän aikana, joten hänen on pakko saada unikiintiönsä täyteen ja meikäläinenkin on kovilla varsinkin silloin, kun lapset ovat kipeänä, joten meille paras ratkaisu on se, että lapsi nukkuu yönsä omassa sängyssään.
Tarvittaessa vedän vieraspatjan lastenhuoneen lattialle, jos lapset ovat esim. oksennustaudissa, jotta ehdin reagoimaan mahdollisimman nopeasti. Minulle ei tulisi mieleenikään ottaa oksentelevaa lasta sotkemaan ensiksi oman sänkynsä ja sen jälkeen vielä vanhempienkin sängyn oksennukseen ja ripuliin!!! Eikä ole välttämättä ihan halpaakaan lystiä, että tonnin patjat pitää vaihtaa vähän väliä uusiin siksi, että niissä on lasten eritteitä.
Meillä vanhempien sänky on pyhitetty meille vanhemmille parisuhteen hoitoon ja nukkumiseen. Koko muu asunto on enemmän tai vähemmän lasten valtakuntaa, joten minusta se on ihan oK
Heiii!
Olen reipas, oma aloitteinen, sosiaalinen ja aktiivinen sekä tarmokas persoona. Olen ollut lapsien kanssa pitkään tekemisissä monen monta vuotta, sekä olen käynyt tukioppilaskoulutuksen, mopokortin, hygieniapassin ja olen käynyt tetissä KEMIEN KOULULLA, josta kertyi paljon kokemusta! Lapset tykkäävät minusta todella paljon ja tulen toimeen heidän kanssa, silti pidän kurin ja katson myös, että ei tule vaaratilanteita ja vahinkoja. Osaan laittaa ruokaa, voisin myös siivoilla ja tehdä kodintöitä! Palkalla ei niinkään ole väliä, kunhan siitä jotain taskurahaa saisi. Voin vahtia lapsianne aamulla tai silloin milloin teille vain käy :))! Jos kiinosti yhteydenotot [email protected]/ puh: 0503237142. Jos haluat lisätietoa voimme tavata tai soitella, OTAKKAAA YHTEYTTÄ JA KYSYKÄÄ!
melkein 8-v. poikapuoleni kipittää aamuisin mun ja mieheni sänkyyn. meillä on makkarin ovi auki ja sit kun hän kuulee et aletaan heräillä niin saa tulla pötköttämään meidän viereen. Tää on tietty vaan vapaa-aamujen luksusta mut kuitenkin mukava yhteinen hellä ja keskinäisiä siteitä vahvistava hetki. Vaikka mies joskus lähtisikin aikaisin töihin(mulla jonkin verran iltavuoroja), poika yleensä tulee ihan yhtä innoissaan mun viereen pötköttelemään.
Haloo,oma lapses...mee hakee saikkuu,jos noin paljon ahistaa....
Kyllä se meidän lapsi oikeasti alkoi lähes samantien nukkua siellä omassaan :) Mutta mukavaa lukea miten erimieltä ihmiset tässäkin asiassa voi olla..
Lastenkasvatuksessa tuntuu olevan paljon vallalla tapoja ja käsityksiä, joille ei ole oikeasti mitään järkiperäistä syytä, ainakaan enää. Yksi on ulkona nukuttaminen. Ei ole enää savuisia pirttejä tai niin ahtaita asuntoja, että vauva pitäisi häätää pakkasene nukkumaan. Muuallahan Euroopassa lähes tuntematon tapa, jota ihmetellään suuresti. Ranskalainen ystäväni oli kauhuissaan kun ystävätär laittoi vauvan rattaissa -2 nukkumaan. Sitten on lisäksi niin vahva käsitys siitä, että lapsen olisi jotenkin parasta nukkua yksin....OTTAKAA NYT JÄRKI KÄTEEN JA USKALTAKAA nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä, hei haloo! Oletteko sellaisi nynnyvanhempia, jotka eivät uskalla toimia LAPSEN PARHAAN mukaan. Vai oletteko niin tyhmiä ja tietämättömiä että ette tiedä että poikasen paras paikka on nukkua emonsa kanssa ja ihminen on myös nisäkäs....
Ulkona nukuttamisesta... En tiedä, etkö itse ole huomannut, että lapsi nukkuu paremmin ulkona? Meillä päiväkotiin mentäessä opeteltiin nukkumaan sisällä.
Tuota ulkona nukuttamista ei voi verrata öiseen vieressä nukkumiseen.
Kyllä meidän 1v8kk nukkuu sisällä päiväunetkin parhaiten, jos saa vieressä nukkua ;) Silloin voi helposti mennä 4 tuntia, mutta yksin nukkuu vain 2 tuntia..
Minä olen nukuttanut kaikki 4 päiväunet ulkona liki kelillä kuin kelillä. Talvella vaan kunnon varustus niin johan heräsi unilämmin onnellinen vauva paukkupakkasista huolimatta turkisvällyjen seasta.
Ja sekin, joku nukkuu vieressä, joku nukuttaa ulkona... Eikös kaikki saa tehdä niin kuin tykkää ;)
Meillä saa lapset tulla viereen, jos siltä tuntuu, tosin nykyään ovat jo sen verran isoja ja pyörivät kauheasti, joten käytännössä se mahdotonta. Samoin mies kuorsaa kauheasti.
Mutta joskus tulee nuorimmainen patjalle lattialle:)
Nuo vauvasta isommat tahtovat potkia ja kieriskellä enemmän ja nukkuvat monesti parhaiten omassa sängyssä!
Omaan sänkyyn tottuu uudelleen mutta voi viedä aikaa kun joutuu 'palauttamaan' vaikka yöllä.
Jos et halua käytännön syistä viereen, ole hetki lapsen vierellä että rauhoittuu ja nukahtaa omaan sänkyyn. Sekin luo turvaa lapselle.
Meillä tuo pomppiminen meni ohi, vaikka aamuisin kyllä saa tulla viereen nukkumaan.
Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.
Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.
Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.
Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.
Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.
Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?
Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
Kirja: Luonnollinen lapsuus
Tiina Kaitaniemi
LUONNOLLINEN LAPSUUS
Miksi vauva itkee – ja muita evoluutiobiologian kysymyksiä
Luonnollinen lapsuus etsii ihmislajille ominaista tapaa lisääntyä, hoitaa vauvaa, imettää ja järjestää perheasiat. Kulttuurimme on monessa suhteessa etäännyttänyt meidät luontaisesta elintavasta.
Kaitaniemi kyseenalaistaa monet lastenhoidon käytännöt.
FM Tiina Kaitaniemi on evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi ja kahden pojan äiti.
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Hei! Älkää vanhemmat ikinä opettako lapsia viereen nukkumaan. Viekää aina omaan sänkyyn,jos hän herää yöllä ottakaa viereen,mutta aina omaan periaatteessa.Lapset tottuu omaan rauhaan ja nukkuvat paremmin. Olen ite mummi,joten kokemusta on. Nyt saa mun tytönpoika nukkua mun vieressä kun nähdään noin 4-5 kertaa vuodessa,mutta hän ymmärtää jo ite ettei normaalisti
Meillä 3,5-vuotias tulee lähes joka yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Tätä on tehnyt pienestä asti. Ennen hain hänet pinnasängystään, sittemmin on tullut itse kun pääsee tietysti "isojen sängystä" itse pois. Nukahtaa illalla hyvin omaan sänkyynsä yksin, eli ei tarvitse nukutella, mutta jos yöllä herää niin kipittää kyllä aina meidän väliin. Mua se ei haittaa yhtään, eikä miestäkään. On aika ihanaa aamulla heräillä vierekkäin varsinkin näin kun ollaan lomalla kotona. Lapsi nukkuu paremmin meidän välissä aamuisin, ja saammekin nauttia pitkään nukkumisesta kun hän on meidän välissä. Heräillään siinä 9-10 aikoihin yleensä. Mun puolesta saa tulla meidän väliin niin kauan kuin haluaa. Enemmän mua häiritsee miehen kuorsaus...
Minä nukuin varmaan 10 vuotiaaksi asti niin, että on ollut mahdollisuus mennä isin viekkuun. Nyt 13-vuotiaana nukun kyllä ihan ite, mutta siis mielestäni siinä ei ole mitään pahaa että jos lapsi ei vaikka saa unta niin haluaa olla vanhemman vieressä.
Outoa varmaan monien mielestä, mutta omasta mielestäni olen ihan normaali.
En jaksa näitä kaikkia lukea, mutta... Kysyn vaan, etä miksi AIKUISTEN pitää nukkua vierekkäin? Koska yhdessä nukkuminen luo turvallisuuden ja hyvänolon tunnetta! Miksi lapsi haluaa viereen? Siksi että se on tottunut??? MITÄ??
Lapsella on monia syitä, yö ON pelottavan pitkä, pimeä ja yksinäinen. Vieressä nukkuvasta lapsesta ei tule mikään vässykkä, mutta siitä yksin nukkumaan pakotetusta voi tulla vaikka mikä..
Ihmisen lapsi on avuton ja yksin, jos se haluaa viereen ei siinä ole mitään pahaa. Meillä kaikilla on omat sängyt, mutta välistä meidän sängyssä on tunkua. Sitä voi sitten itse siirtyä johonkin tyhjään sänkyyn :D
Me ollaan erilaisia kaikki, joku haluaa lapsen viereen ja joku toinen ei missään tapauksessa. Teet niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu.
Meillä lapset saivat tulla vanhempien sänkyyn, jos halusivat. Omaan huoneeseen saivat muuttaa, kun olivat kypsiä. Esikoinenkin päätti ykskaks, että nyt menee. Sänky oli valmiina odottamassa. Lapsi nukkuu sikeästi ja seksi käy ihan hyvin. Ystäväni kertoi, että esim. telttaillessa lapsi vain keskeltä sivulle. Esim. ukonilmalla oli tunkua vanhempien sänkyyn. Tasapainoisia aikuisia lapsistamme on kasvanut.
Me nukuttiin kaikki yhdessä kunnes lapset murrosiän kynnyksellä halusivat vähitellen siirtyä omiin huoneisiinsa.
Ja miksi ei. Samaa perhettähän tässä ollaan.
Minulla on useampi lapsi ja kaikki ovat saaneet nukkua vanhempien makuuhuoneessa niin kauan kuin halunneet ja kaikki ovat sitten siirtyneet lasten huoneisiin 3-5:teen vuoden iässä. Liekö hyvä vai paha, mutta kukaan ei ole itkeskellyt eikä koskaan kastellut sänkyään. Yksi meni potalle 11/5 vuotiaana, muut 2:n kieppeillä.Lieneekö näillä asiolla tekemistä turvallisuudentunteen kanssa?
Nynnyt vanhemmat eivät uskalla ajatella itse, ovat alttiita yleiselle mielipiteelle ja eivät uskalla toimia toisin. Kasvattavat lapsistaan samanlaisia. Lopputuloksena jo vauvasta saakka latistetut, emotionaalisesti turvattomat lapset, ja lopputuloksen näkee...Lapset viereen nukkumaan, ihan takuulla ehtivät itsenäistymään!
Exä teki lastensuojeluilmoituksen, koska ala-asteikäinen llapseni nukkuu usein vieressäni.
Tämä ruikutus levähtää näkyviin joka kerran kun tälle palstalle tullaan.
Mitä valittamisen aihetta on siinä, että lapsi tulee viereen yöllä!
Jokainen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. Pieni lapsi viedään aamulla päiväkotiin, äiti ja isä katoavat koko päiväksi, ja illalla on kiireitä, ruuanlaittoa, nukkumaanmenoa, kukaan ei ehdi ja jaksa pientä sylittää ja helliä.
Lapsi kaipaa sinua. Kuinka kovasydämistä onkaan valittaa siitä!
Oma tyttöni nukkui vieressäni kolmivuotiaaksi saakka, vaikka hänet pedattiin joka ilta omaan sänkyyn. Sieltä hän osasi sitten tupsahtaa vuoteeseemme ja uskon, että ei edes itse herännyt siinä. Kyllä sitä oppii lapsen kanssa nukkumaan.
Hyvää yötä!
Meillä kolme lasta..Ikähaitari suuri..vanhin17 nuorin3v. vanhin alkoi nukkumaan omassa sängyssään 1v.. eikä sen jälkeen viereen tullut. keskimmäinen tuli öisin viereen 4v.asti.. Tämä iltatähti saa olla vieressä ihan niin kauan kuin haluaa :)
Ei ole mitään niin ihanaa kuin se oma pikkuinen tuhisemassa vieressä. Ja olemme molemmat vanhemmat sitä mieltä.
vanhempien yhteisiä hetkiä kyllä löytää, ilman että täytyy ottaa stressiä siitä saako lapsi olla vieressä vai ei.
nauttikaa hyvät vanhemmat lastenne läheisyydestä, se on parasta mitä voi antaa ja saada.
Minulla on aina ollut se käytäntö, että lapsi saa tulla nukkumaan viereen vain jos on sairas. Lapsia on kaksi, joten sairas lapsi häiritsee väkisin toistakin lasta yskiessään tai oksennellessaan. Molemmat, 3- ja 5- vuotiaat, ovat sisäistäneet tämän todella hyvin, koska sama käytäntö on toiminut ihan pikkuisesta asti.
Et oikein voi vedota siihen, että töihin pitää mennä ja jaksaa, kyllä se on vaan silti itketettävä jos ei muuten suostu takaisin omaan sänkyynsä. Samaan syyhyn vedoten ystäväni sietää jok'ikinen yö sitä, että kaksi lasta kömpii vanhempien sänkyyn ja pitää äitiään hereillä. Ei kuulema vaan jaksa tehdä asialle mitään. Muistan kuinka itsekin esikoista jouduin viikko tolkulla itkettämään, että saisin nukkumaan ilman silityksiä. Jouduin tekemään sen siitä huolimatta, että aamulla piti herätä kuudelta töihin. Välillä valvottiin aamuyöhön ja kaikkihan siinä kärsivät, mutta kyllä se kärsimys oli sen arvoista. Sen koommin ei ole ollut nukahtamisongelmia.
Yritä jaksaa se itketysrumba. Palkkion saa, kun voi nukkua ehjästi ilman häiriötä illasta aamuun.
sääliksi lastasi kun viikkotolkulla itketit toista.Kai se nyt siitä oppiikin ettei enää kannata itkeä kun äiti ei välitä luokse tulla.
Et taida tietää mitä se itkettäminen tarkoittaa. Ei lasta jätetä silloin oman onnensa nojaan huutamaan. Sieltä poistutaan kyllä, peittelyn jälkeen, mutta kun lapsi nousee ylös, viedään takaisin, ja lähdetään taas. Kyllä lapsi itkee, ei siitä pääse mihinkään, mutta se on protesti-itkua, ei pelkoitkua. Esikoinen oli todella sinnikäs. Silittelynukutuksista pääseminen vaati yli viikon työn ja paljon jääräpäisyyttä. Monella homma menee perille jo parin illan jälkeen.
Sinulle en suosittele lapsia ensinkään, ennen kun olet perehtynyt lasten kanssa selviytymiseen ja kasvatukseen. Ongelmatilanteisiin, joita lasten kanssa voi tulla eteen, ja ongelmien ratkaisuihin. Lapsen itkulla on omat sävynsä, niistä erottaa milloin lapsi huutaa pelkoa, kipua, turhautumista tai protestia. Erottaa, jos on tunneälyä. Kasvatus vaatii myös määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä, pelkkä halaaminen ja päänsilittely ei tee lapsesta tasapainoista.
kolme enkä yhtäkään ole huudattanut nukkumaan mennessä.Toki ovat osansa huutamisesta saaneet uhman pyörteissä muttei koskaan nukahtamisen yhteydessä.
Silloinhan sinä olet niin onnellisessa asemassa, että et edes tiedä mistä on kyse. Ei kannata tuomita, kun ei edes ole omakohtaisia kokemuksia.
voisi olla samassa onnellisessa asemassa:)
Itseasiassa ei voi. Kannattaa varmaan lukea näistä asioista ennen tuomitsemista. Minä olen onnellisessa asemassa, koska esikoisen univaikeudet johtuivat vain omasta typeryydestäni, ensimmäisen lapsen kanssa kun helposti tekee sen virheen, että turhaan silittelee ja hyssyttelee, ei ymmärrä, ettei lapsen itku lasta tapa. Kuopuksen kanssa olin viisaampi, en ruvennut alunpitäenkään silittelemään ja niin oli helppo ja hyväuninen lapsi vauvasta asti kuin vaan saattaa olla. Joillakin univaikeuksien ja levottomuuden syy on paljon vakavampaa kuin ensimmäistä kertaa äidiksi tulleen yliampuva holhoaminen ja lapsen perään vöyhkääminen. Älä väitä, että kuka vaan voi olla näin onnellisessa asemassa. Tiedän itsekin perheen, jossa lapsen levottomuuden taustalta löytyy jotain aivan muuta kuin kasvatuksellisia mokia.
lähes kuka vaan.Tarkoitan sitä että itse en näe ongelmana hetkeä olla lapsen vieressä että nukahtaa ja vanhimmasta lapsestani tiedän ettei siinä tarvitse silti koko elämää olla.Loppujen lopuksi lapset kasvaa niin nopeasti ettei ainakaan minua häiritse nukuttamishetki.En siis ymmärrä itkettämistä paitsi tietenkin jossain ääritapauksissa.
Ok, mutta meillä ja todella monessa muussa perheessä se oli ongelma. Olin esikoisen omaa tyhmyyttäni opettanut siihen, että nökötän vieressä ja silittelen lapsen uneen. Lopulta nukahtaminen venyi ja venyi, siinä joutui välillä silittelemään tunninkin, mutta jos yritti poistua kesken kaiken, siitä syntyi hirveä huuto. Sama yöllä, kun heräsi. Piti jäädä silittelemään uneen, koska muuten ei nukahtanut. Ihminen tekee ensimmäisen lapsen kanssa sellaisia virheitä, joita ei ikinä toisen kanssa enää tekisi. Kuten tuolla jo aiemmin sanoin: SE ON PAHA TAPA, mikä lapselle voi syntyä ihan samalla tavalla kuin aikuisellekin, ja KYLLÄ siitä on opetettava eroon. Sinä et ole yhtään sen parempi äiti vaikka sinulla on käynyt hyvä tuuri. Älä siis herjaa niitä, joilla ei yhtä hyvää tuuria ole. Minä en ainakaan riskeeraisi muun perheen henkistä ja fyysistä hyvinvointia sen takia, että sinun mielestäsi on ookoo silitellä tuntitolkulla yhtä lasta uneen pitkin yötä sillä periaatteella, ettei sitä loppu elämää tarvitse tehdä. Ihmisen terveys kärsii jos ei saa unta. Se on tutkittu asia.
siis ymmärrä..Itse en koe virheenä sitä että esikoista jäin silittelemään uneen.Tosin en joutunut sitä tuntitolkulla tekemään ja lapsi nukkui perhepedissä niin yöllä ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin nukkua vieressä.
Perhepetiäkin yritettiin, mutta silittelyä se vaati ihan yhtälailla, ja silloin se oli vielä pahempaa, koska molemmat vanhemmat valvoivat, kumpikaan ei päässyt nukahtamaan. Kuten aiemmin jo sanoin, kyse on tuurista, ei siitä onko viisas vanhempi vai ei. Siihen liittyy hyvin vahvasti lapsen persoonallisuus, se, miten lapsi reagoi asioihin. Joillekin voi aiheuttaa ison ongelman esim. perhepedistä luopuminen (vanha työkaverini kertoi, että he joutuvat yhä päästämään väliinsä kolmasluokkalaisen pojan jok'ikinen yö!), kun taas jotkut luopuvat siitä ihan itsekseen. Suosittelen kaikille sitä, että lapsi nukkuu omassa sängyssään, koska siitä ei ainkaan koidu lapselle minkäänlaista haittaa, oli millainen lapsi tahansa. Siis huom! TURVALLISESSA kotiympäristössä. Eri asia jos lapsi joutuu kotonaan stressaamaan ja pelkäämään, ja on siksi epävarma. Sellaisessa kotiympäristössä ei pitäisi kasvattaa lasta ollenkaan...
suosittelisin perhepetiä.Vauva ja taaperovuosi on helppoa näin:) Mutta ei kai ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa,ei sinunkaan oma sänky periaate kaikilla toimi niin kuin ei minunkaan perhepeti.
Ja noille 'kukkahattutädeille', joiden mielestä on ok antaa isonkin lapsen kölliä vanhempien kainalossa mukamas turvaa hakemassa... Lapsi hakee turvaa, kun voi pahoin tai on epävarma. Turvallisessa kotiympäristössä lapsi nopeasti huomaa, että oma sänky on yhtä turvallinen kuin vanhempienkin sänky. Kipeänä ollessaan tai jonkin pelottavan tilanteen jälkeen on luonnollista antaa lapsen tulla viereen, silloin lapsi todella tarvitsee läheisyyttä. Mutta normaalissa perheessä, kun lapsi kokee olonsa kaikinpuolin turvalliseksi, jokaöinen sänkyyn kömpiminen ei ole mitään muuta kuin PAHA TAPA. Jos lapsellani olisi tapana syödä sormin vain, koska on oppinut siihen, kyllä minä lykkäisin lusikan käteen ja opettaisin tavasta eroon. Jos lapsella on tapana kömpiä joka yö toisen sänkyyn, siitäkin tavasta pitäisi opettaa eroon. Sitä paitsi: LAPSENKIN YÖUNI HÄRIIINTYY siitä, että on oppinut heräämään kesken uniensa ja kuljeskelemaan puoliunissaan.
Niin meillähän tämä tilanne on jo aikoja sitten ratkennut niin että nukkuu taas omassaan. (Olen siis tämän ketjun aloittaja) Oli lähinnä säikähdys tuolloin alkukeväällä että nukkuuko se enää koskaan omassaan kun alkoi jokaöinen ravi äidin viereen. Ihan satunnaisia öitä kun kampeaa viereen, joskus käy pyörähtämässä ja palaa omaansa takaisin ihan pyytämättä, liekö vaan tarkistaa että äiti on tallessa ja menee omaan sänkyynsä nukkumaan, omaan rauhaansa. :) Ei ole tarvittu itkettämistä eikä takaisin kantamista. Luojankiitos! Äiti jaksaa töissä ja lapsi nukkuu yönsä hyvin. Asiat oikein hyvin mallillaan.
Aika paljon onkin tämä aihe saanut täällä kommentteja suuntaan tai toiseen :D
Onhan se tieytysti kysymyksen paikka jos 2v lapsi ei vielä omaa niin paljon elämän kokemusta ettei osaa olla erossa äitinsä läsnäolosta. Kuinkahan nopeasti iskä tottui äipän jakamattomaan läsnäoloon öiseenkin aikaan? Kenties pitäisi vielä miettiä jotakin?
Meidän 2-vuotias jos tulee yöllä viereen, niin samantien viedään takaisin omaan sänkyyn. Jos itkee, niin silitellään tms. vähän aikaa.
Meillä saattaa 8-vuotiaskin satunnaisesti tulla yöllä viereen nukkumaan. Ei tule joka yö eikä joka viikko, vaan välillä voi olla kuukausienkin taukoja ettei tule.
Sama juttu 5-vuotiaan kanssa. Yleensä nukkuu yönsä huoneessaan, mutta joskus tulee viereen. En ole kokenut viereen tulemista ongelmaksi.
Meillä lapset saavat tulla viereen, ajattelen, että niin se luolaäitikin tekisi.
Luonnotonta on ihmislapsen nukkua yksin. Sänkyä voi isontaa, jos tulee ahdasta.
Tai ruuvata jalat irti ettei pieni putoa korkealta. Jos et itse pysty nukkumaan, voit yöllä siirtyä toiseen sänkyyn.
Kun lapsi kasvaa, ei se tule viereesi vaikka pyytäisit.
Meillä viereentulo on loppunut n.11 vuotiaana, eikä sitä ole ollut jatkuvasti vaan pienenä enemmän isona harvoin.
En voisi kuvitellakaan huudattavani lasta nukahtamisen takia !!
Oletko siis sitä mieltä, että lapsi saa vallata vanhempien pedin ja aikuisen pitää muuttaa muualle? Tämä on varmaan juuri sitä mistä on viime aikoina kirjoitettukin: vanhemmat ovat antaneet kotinsa vallan lapsille.
Pieni lapsi voi nukkua vieressä, jos esim. syö tiheään. Leikki-ikäinen tulee viereen joskus, koululainen tosi harvoin. Ei ole mielestäni valtakysymys vaan välittämisestä ja turvallisuudentunteen antamisesta. Meillä lapset 5 -28 vuotiaita ja n. 11 vuotiaana eivät kyllä enää viereen kömmi :)
Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin viereen sai mennä nukkumaan jos siltä tuntui. Ja menin myös mummon viereen pienenä, siitä jäi lämpimät muistot.
Ja joskus olen tosiaan vaihtanut sänkyä, kun on ollut tungosta. Se on kaikista ollut vaan huvittavaa, kun äiti onkin nukkunutkin muualla.
En oikein usko, että pieni lapsi haluaisi nukkua yksin. Meidän poika muutti nukkumaan yläkertaan omaan huoneeseensa vasta 16 vuotiaana. Siihen asti nukkui 8 vuotiaan pikkuveljensä kanssa samassa huoneessa. Omassa huoneessa nukkui vain jos oli kavereita yökylässä. Ja tahtoivatpa kaveritkin joskus nukkua siellä pikkuveljen huoneen lattialla.
Minusta se on liikuttavaa, sillä pojat eivät todellakaan ole mikään nössöjä.
Meillä poika 3kk ja nukkunut 2 viikon iästä asti omassa huoneessaan omassa sängyssään. Ei mitään ongelmaa, pulloruokinnalla ja ihan tyytyväinen on :). Kaikki saadaan paremmin nukuttua, kun me vanhemmat nukutaan omassa huoneessa ja poika omassa. Poika on pulloruokinnalla.
Ihminen on sosiaalinen. Ihminen kaipaa toista ihmistä. Lapsi kysyy vanhemmiltaan, kelpaanko. Lapsi hakee elämälleen perusturvaa. Olen miettinyt, miksi ihmiset haluavat niin nopeasti itsenäistää lapsen. Miksi on tärkeää, että lapsi mahdollisimman nopeasti, mieluiten heti synnyttyään nukkuu omassa sängyssä, mielellään omassa huoneessa - ja koko yön heräämättä, kiitos.
Minun ohjeeni on: ota lapsi kainaloon kun hän sitä haluaa. Mitä enemmän lapsi saa läheisyyttä, sitä itsenäisempi hänestä tulee. En ymmärrä miksi ihmiset ajattelevat, että mitä karummin lasta koulitaan, sitä pärjäävämpi hänestä tulee. Minut kasvatettiin kovalla kädellä: seuraus: ahdistuneisuushäiriö, mielialalääkket ja terapia - luultavasti loppuikäni. En tarkoita että omassa huoneessa nukuttaminen aiheuttaisi tällaista, mutta nykyajan suuntaus lykätä lapsi äkkiä pois vierestä on huolestuttava.
sano sille että mulla on peukalo.
Meillä poika nukkunut aina omassa sängyssään eikä ole viihtynytkään meidän vieressä mutta tyttö nukkui melkein 12 v asti meidän välissä. omaan sänkyyn nukahti mutta joka yö heräsi jossain vaiheessa ja kömpi viereen. Mutta ei se meitä häirinnyt.
Meillä 2v nukahtaa ihan hyvin omaan sänkyyn. Tulee kyllä ytöllä viereen. Alotti sen kun meni ekana päivänä hoitoon. Sen jälkeen yöt olleet aika levottomia mutta koitettu vaan viiä takas sänkyyn. Olen vaan niin sikee uninen että en herää jos ei pidä ihan jumalatonta meteliä. Luulen kyllä että oppii omaan sänkyyn, kun tulee rutiiniksi tuo hoidossa käynti.
Joo ei taida olla ohimenevää tai sitte on. Meidän 6v tulee vieläkin sänkyyn viereen. Vaan ei se ikuista ole kuitenkaan :)
Mites se Taapero nyt noin?
Viriilin "Sepon" hommia nuo sänkypuuhat kai virallisesti on?
pieni vauva nukkuu yksin pimeässä huoneessa, ei osaa puhua, on kauhuissaan, näkee pahoja unia.Heti aamulla viedään päiväkotiin.Vanhemmat sensijaan eivät halua yksin nukkua,se tuntuu niin yksinäiseltä.Miksi lapset sitten ovat nykyään niin monesti mielenterveydeltään sairaita,ei mikään ihme.Älkä tehkö lapsia tänne yksin taapertamaan vauvasta asti.
järki käteen? vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa.. tottakai kun lapsella on paha olo, hänet otetaan viereen! mitä jos 10v, lapsi saa hirveän raivarin ja koko uus perhe valvoo, kun ei pääse vanhemman viereen nukkumaan? kaikki muuten tehty lapsen eteen, rikottu jopa muiden lasten sääntöjä? lasta pidetään kuin kuukkaa kämmenellä ja muut lapset kärsii, yhden kiukuttelun takia! sit tilanne menee siihen, et toinen vanhemmista nukkuu vaik lattialla ja saa haukut, kun ei ymmärrä lasta?? no, kyseinen lapsi heiluu puukon kans koulussa, eikä oikeat vanhemmat kiellä mistään. olen se paska, joka vaa pyytää omaa rauhaa yöksi.....
Meillä tyttö 8 v ja poika 10 v. Tulevat säännöllisen epäsäännöllisesti aamuyöllä 5-6 aikaan meidän sänkyyn nukkumaan. Meitä ei haittaa. Mikä ihanempi kuin lämmin pieni lapsi kainalossa ja aamulla jutellaan tulevan päivän asioista. Kyllä tämä kohta loppuu, nautin satasella joka sekunnista
Moi! Pakko tulla tähänkin avautumaan.. ;) Meillä 6 ja 1,5 vuotiaat lapset. Isompi tuli nelivuotiaaksi asti joka ikinen yö viereen, sitten tulin raskaaksi ja sanoin, ettei äidin masun takia mahdu enää viereen (ja potkikin unissaan kamalasti), ja kohta vauva syntyy ja sitten vauvan täytyy mahtua välillä äidin viereen syömään. Hän otti asian paremmin kuin hyvin, eikä juurikaan enää ees pyytänyt viereen. Jos joskus pyysi niin sanottiin, että noin iso tyttö pärjää itekseen omassa sängyssä ja ostettiin vielä uusi nalle turvaksi.
Nykyään 1,5 vuotias kömpii joka yö viereen, eikä häiritse millään tavalla meidän yöunia! Päinvastoin, on ihanaa nuuskia pienen tuoksua vieressä ja tuntea lämpö