"Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.
Kirjoitus tuo kuitenkin selvästi esiin terveydenhuoltohenkilökunnan toimintatavan vaikutuksen siihen, kuinka moni potilas saa minkälaista hoitoa. Sairastavuuden määrä ei siis ole suoraan pääteltävissä tehtyjen diagnoosien määrästä.
Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.
Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.
Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.
Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä.
Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.
Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti."
Avainsanat: lastenpsykiatria, lastensuojelu, terveydenhuolto, rikollisuus
Johannes Remy- blogista
Kirjoitus tuo kuitenkin selvästi esiin terveydenhuoltohenkilökunnan toimintatavan vaikutuksen siihen, kuinka moni potilas saa minkälaista hoitoa. Sairastavuuden määrä ei siis ole suoraan pääteltävissä tehtyjen diagnoosien määrästä.
Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.
Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.
Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.
Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä.
Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.
Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti."
Avainsanat: lastenpsykiatria, lastensuojelu, terveydenhuolto, rikollisuus
Johannes Remy- blogista
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Olet kiinnittänyt huomiota tärkeään asiaan, joka ei valitettavasti taida aina kestää päivänvaloa.. Valitettavasti maassamme toimii myös paljon lastenpsykiatreja jotka kirjoittavat lausuntoja"tilaustyönä".
Esimerkkinä olkoon lastenpsykiatri joka toimi lastensuojelulaitoksen konsultoivana psykiatrina. Hän kirjoitti mm eräästä lapsesta tavattuaan tämän yhden ainoan kerran n 45min ajan seuraavaa: x tulee tarvitsemaan hoitoa todennäköisesti 18v asti sekä suositteli kyseistä lastensuojelulaitosta hoidoksi. Lapsi oli 14 vuotias. Vanhempia ei asiassa kuultu. Tällaisia lausuntoja sitten sosiaalityöntekijät ja jopa hallinto-oikeudet pitävät totena.
Mainittakoon, että psykiatria on huomautettu asiassa, mutta ei kaikilla vanhemmilla ole suinkaan voimia taistella tuulimyllyjä vastaan. Mitä näille lapsille tapahtuu kun he keräävät itsensä täyteen vihaa tuntiessaan, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?
Suomessa elää liikaa lapsia laitoksissa ja on pelottavaa ajatella näiden laitoshoitojen seurauksia..lisäksi raha määrä mikä näissä liikkuu on valtava. Unohtamatta erilaisia kytköksiä.. Muutosta tarvitaan ja kipeästi! Yhtään lasta ei tulisi leimata turhaan sairaaksi- leima seuraa koko loppu elämän! "
kommentti Laura Lehtoselta
Tämä on niin totta. Jumalasta seuraavana valtaa (lue mielivaltaa) käyttää eniten sosiaalijohtaja ja toiseksi eniten psykiatriset lääkärit lausunnoissaan. On kokemusta siitäkin, ettei lääkärin tarvitse edes nähdä sitä 45 minuuttia potilasta - riittää että lukee paperit - kun voi kirjoittaa sijoitusta voimakkaasti puoltavan lausunnon hallinto-oikeudelle. Myös sosiaalitynöntekijä voi pyytää lausunon, joka puoltaa huostaanottoa, tämä on omin korvin kuultu - silloisessa tapauksessa tosin vanhempi kirjoitti nimen vapaaehtoisesti koska LUULI että haetaan lapsen etua.
Vanhempien vastustus sijoitus "hoitoa" kohtaan ja muu terveydenhoidon arvostelu tuottaakin sitten jo sellaisia lausuntoja joista ei tunnista enää omaa lastaan - ei itse eikä ystävät ja sukulaiset. Sosiaalitoimi:"Pakko tehdä huostaanotto koska lääkäri vaatii." Lääkäri: " Emmehän me te huostaanottoja vaan sosiaalitoimi!" Piiri pieni pyörii ja lapsesi ei ole enää sinun vaan "ASIANTUNTIJOIDEN!"
Olen yrittänyt saada useita eri tahoja heräämään todellisuuteen toistakymmentä vuotta, mutta vaalitettavasti yksikään taho ei ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt, että kysymyksessä, lainatakseini Skepsis lehdessä 2003 ollutta artikkelia kysymyksessä on 1990 luvun mielenterveysongelma.
Käyttäkää hakusanoja, joidenka avulla pääsette tutustumaan lähihisorriaan viimeisten 20-25 vuoden ajanjaksolta, jotka kertovat oma karua kiltään tämän päivän ongelmista ja niiden syistä.
Netissä löytyy pilvin pimein tietoa hauilla > istutetut muistot < , > valemuistot hajoittavat perheitä
Lääkärien vallasta kertoo myös Valviran hiljattain tekemä huomautus Hyvinkään lastenpsykiatrian yksipuolisesta hoitomallista. Ajatus ehkä ollut hyväkin, mutta uuden ajatuksen huumassa on näköjään unohtunut, että kyseessä on julkinen terveydenhuolto. Ja näköjään paljon muutakin.
http://www.valvira.fi/tietopankki/ratkaisulyhennelmat/muu_sisalto_3/sairaanhoitopiirin_lastenpsykiatrian_yksikossa_epaasianmukainen_tutkimus-_ja_hoitokaytanto