Kouluaikoina pelattiin muka spiritismiä, yleensä homma meni nauruksi jne. mutta kerran kaikki tunsimme että "nyt tämä taitaakin toimia" Koetettiin manata henkeä johonkin komeroon ym. ehdotin Lita Fordin seinällä olevaa julistetta, punahiuksinen nainen-päättelin että punatukka merkkaisi parhaiten noitaa..Kaikki tuijotettiin julistetta ja jumalauta se tipahti lattialle! Ja aivankuin repäistynä, julisteen yläkulmat jäivät seinään kiinni.Käväistiin tupakalla ja päätettiin jatkaa hyvin alkanutta sessiota.Tulokseksi saatiin koko ajan vain kolme kirjainta ja kolme numeroa.
Lopetettiin homma mutta ne kolme kirjainta ja numeroa jäivät kummittelemaan päähäni.Kaksi päivää myöhemmin parhaan ystäväni veli kuoli autokolarissa.Käytiin katsomassa sitä autonromua myöhemmin-kuinka ollakaan, ne kolme kirjainta ja numeroa olivat auton rekisterikilvessä..Eipä ole tullut pelailtua tuommoisia typeriä pelejä sen jälkeen!
Lopetettiin homma mutta ne kolme kirjainta ja numeroa jäivät kummittelemaan päähäni.Kaksi päivää myöhemmin parhaan ystäväni veli kuoli autokolarissa.Käytiin katsomassa sitä autonromua myöhemmin-kuinka ollakaan, ne kolme kirjainta ja numeroa olivat auton rekisterikilvessä..Eipä ole tullut pelailtua tuommoisia typeriä pelejä sen jälkeen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noi pelit voi kertoo paljon asioita mutta ne voi myös järkyttää sua aika paljon... henget tietää selvästi paljonki! munki kaverit pelas spiritismii ja yks kaveri kysy et koska yks kaveri kuolee ja vastaukseks tuli vaa kyllä ja se kaveri todellaki kuoli ja vielä viikon päästä siitä ku se sessio pidettiin.. oon ite pari kertaa kokeillu pelata tätä mut kertaakaan ei ole onnistunu vaikka mun kämpäs joku henki oliki?
molemmat tapahtumat selvästi puhtaita sattumia. harvinaisia ehkä mutta eivät mitenkään mahdottomia.
Itse teininä pelailin useita kertoja eri ihmisten kanssa, ivalon leirikeskuksessa en muista nimeä mutta siellä oli erityisen toimiva ja ohjaileva peli, kuolemasta älyttiin olla kyselemättä jo aikaisemmin kuultujen asioiden takia, mutta silloin toimi.
Kerran lauta oli jäänyt yön jälkeen pöydälle ja huvikseni kokeilin toimiko päivällä ilman erikoista, siinä olin aivan yksin joten olen aivan varma siitä että se toimi ja liukkasti lasi liikkuikin, laitoin tulitikkuja laudalle ja pyysin tönäisemään ne reunan yli, tapahtui monta kertaa, pyysin lasia pyörimään ympyrää lujaa, ei siinä sormet sen jälkeen mukana pysyneet enää.
Mutta sen jälkeen alkoi pariri vuotta myöhemmin alkoi pää seota, alkoi tapahtua niin paljon ikäviä asiota etten kestänyt enää, ei vakavaa mutta huonekalujen liikkumista, julisteiden putoamista, kelloradion luvut olivat sellaisia mitä ei pitäisi olla mahdollista muodostua, pahinta lienee se ahdistus ympärillä kun ei uskaltanut nukkua enää ilman valoja...olin vuosien jälkeen seota vaikken sitä harrastanut enää usein.Se riitti, mutta silloin ymmärsin että on myöskin se vastakohta, Jumala, jätin pelaamisen ja jatkoin elämääni.
Uskon että uskovan äitini esirukoukset ja kodin siunaukset rauhoittivat tilanteen.
tarina ei muuten ole mikään "tarina" vaan täyttä totta:/ kirjoitin kirjaimet ja numerot paperilapulle jonka säilöin takkini rintataskuun ja kun kolariromua tutkittiin niin silloin tavallaan yhdistyi nämä asiat päässä ja kaivoin muistiinpanot esille.Mitään muuta yliluonnolliseen viittaavaakaan en ole ikinä kokenut enkä oikeasti koko hommaan uskokaan yhtään pätkää-pistän julisteen ja kolarin täysin sattuman piikkiin! Sattuuhan tuota kummempaakin! Vai ?
Tästä mennyt jo kymmeniä vuosia aikaa eikä mitään henkisiä kärsimyksiä eikä terapiaa ole tarvinnut tämän takia ottaa:) Paitsi sen autonromun syynääminen olisi kyllä saanut jäädä väliin,vieläkin puistattaa ajatella että miten pieneen tilaan ihmisparka voi litistyä, moottori tai mitä siitä oli jäljellä-takapenkillä ja kuljettajahan oli ollut jossain siinä välissä.