Heippa. Olen sellainen hlö, että pidän yksinolosta ja yksin tekemisestä (esimerkiksi liikunta, lukeminen tai pleikkarilla peluu....:D)
Oonko teidän mielestä normaali?
Mihinpä sitä ihmisiä tarvitsisi, nykyaikana lähes kaikki on valetta kuitenkin ja tulee niitä ongelmia ihmissuhteissa, ja jos ei jaksa pälättää(sitähän ne ihmiset vaatii), niin mikäs siinä yksinolossa sitten. Ikää kohta 30, ja kun vuosia karttunut on myös tullut vahvemmaksi ja pystyy käsittelemään asiat yksikseen.
Oonko teidän mielestä normaali?
Mihinpä sitä ihmisiä tarvitsisi, nykyaikana lähes kaikki on valetta kuitenkin ja tulee niitä ongelmia ihmissuhteissa, ja jos ei jaksa pälättää(sitähän ne ihmiset vaatii), niin mikäs siinä yksinolossa sitten. Ikää kohta 30, ja kun vuosia karttunut on myös tullut vahvemmaksi ja pystyy käsittelemään asiat yksikseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"But I still got the blues for...
No ei varmaan kaikki tarvitsekaan ystäviä, mutta itse ajattelisin, että ystävät olisivat hyödyllisiä seuraavissa asioissa:
-Voisi tehdä ja harrastaa kaikkea kivaa, kuten yökerhoissa käyntiä, keilaamista, leffassa käyntiä, elokuvailtoja, käydä ulkona syömässä jne. Osa onnistuu toki yksinkin, mutta olisi varmaan hauskempaa tehdä kaksin/porukassa. Lisäksi kynnys lähteä mukaan johonkin uuteen harrastukseen olisi näin ujolla ihmisellä varmasti matalampi jonkun hyvän kaverin kanssa.
-Vaikka ei kovin puhelias olisikaan ja ei tykkäis pälpättää, niin ystäville vois puhua tärkeistä asioistaan ja tarpeen tullen purkaa sydäntään. Monesti asioita olis helpompi jäsentää, jos olis mahdollisuus kertoa ajatuksiaan ääneen, keskustella asiastaan ja saada toiselta aivan erilaista näkökulmaa, kokemuksia ja mielipiteitä. joskus olis varmasti helpottavaa saada jakaa ongelmansa luottohenkilön kanssa, eikä vain pitää kaikkea pään sisällä.
-Olisi jotkut kaveripiirin omat inside-jutut, samanlaista huumoria ja ihmisiä, joiden kanssa saisi _nauraa_ sydämensä kyllyydestä.
Eikö sinulla sitten ole ystäviä? Oletko jo vanhakin?
Ei ole, onhan tämä yksinäisyys-palsta. Ikää on 21-vuotta.
Annoit ymmärtää, että sanomattakin pitäisi olla selvää kavereiden puute, kun kerran tämä on Yksinäisyys-palsta.
Etkö ole huomannut, että täällä moni valittaa "yksinäisyyttään" silloinkin, kun hänellä on seurustelukumppani ja muukin ystävälauma ympärillään. Tästä syystä tuollainen tarkentava kysymys on paikallaan.
Ystäviä on harrastusten merkeissä, mutta kumppani puuttuu. Se riittää yksinäisyyden tunteeseen. Useimmiten keksin itsekseni puuhaa unohtaakseni, mutta tänään kun olin kivan naisihmisen seurassa harrastuksen merkeissä ja sitten kun palasin kotiin niin yksinäisyys pamahti päälle.
Naisihminen muistutti olemassaolollaan, että tätä kaipaan. Yhdessäoloa.