Äidilläni todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän kertoi minulle suunnitelleensa itsemurhaa.
Nyt hän ravaa psykiatrilla, puhuu minulle pelottavia asioita siitä kuinka ei enää jaksa ja
kuinka minun pitäisi ymmärtää häntä ja olla tukena.
Itsellänikin on masennus, mutta kaksisuuntaista ei ole epäilty.
Miten jaksan olla hänen tukenaan, kun omakin elämä on helvettiä??
En jaksa hänen puheitaan ja valitusta, minun on kuulemma pakko tehdä kuten hän haluaa jotta hän pysyisi iloisena.
Meille ei saa tulla kavereita.
Asun olohuoneessa.
Kämppä on siivoton.
En saa kertoa tilanteesta isälle tai kavereille.
En jaksa.
Mitä ihmettä teen?? olen käynyt psykiatrilla mutta hänkin vain kehotti tukemaan äitiä.
Mitä jos en pysty tukemaan? Entä jos joskus, kun menen kotiin, äiti löytyy kuolleena?
Äitini ei ole koskaan halannut minua kun itken tai olen ollut pitkään poissa, kuin olisin vain ilmaa hänelle.
Tuntuu ettei hän välitä, vaikka vajoan vain alemmas ja itken itseni uneen joka yö.
Tiedän, äitini tarvitsee tukea, mutta sitä kaipaisin minäkin.
Mitä teen.
Nyt hän ravaa psykiatrilla, puhuu minulle pelottavia asioita siitä kuinka ei enää jaksa ja
kuinka minun pitäisi ymmärtää häntä ja olla tukena.
Itsellänikin on masennus, mutta kaksisuuntaista ei ole epäilty.
Miten jaksan olla hänen tukenaan, kun omakin elämä on helvettiä??
En jaksa hänen puheitaan ja valitusta, minun on kuulemma pakko tehdä kuten hän haluaa jotta hän pysyisi iloisena.
Meille ei saa tulla kavereita.
Asun olohuoneessa.
Kämppä on siivoton.
En saa kertoa tilanteesta isälle tai kavereille.
En jaksa.
Mitä ihmettä teen?? olen käynyt psykiatrilla mutta hänkin vain kehotti tukemaan äitiä.
Mitä jos en pysty tukemaan? Entä jos joskus, kun menen kotiin, äiti löytyy kuolleena?
Äitini ei ole koskaan halannut minua kun itken tai olen ollut pitkään poissa, kuin olisin vain ilmaa hänelle.
Tuntuu ettei hän välitä, vaikka vajoan vain alemmas ja itken itseni uneen joka yö.
Tiedän, äitini tarvitsee tukea, mutta sitä kaipaisin minäkin.
Mitä teen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinun velvollisuutesi ole kantaa äitsi murheita, sinulla on varmasti tarpeeksi omiakin. Voisitko kertoa psykiatrille miltä sinusta tuntuu? Ei sen noin kuuluisi mennä.
Tsemppiä sinulle!
mmm.. meilläkin äidillä on tuo sama juttu, mutten asu hänen kanssaan samassa talossa.
Hyvä, että äitisi käy psykiatrilla puhumassa ! Oon saanut kuulla monet kerrat kuinka idiootti olen, enkä oo mitään hälle yms.. mutta näin vain niinä "vaikeimpina" kausina. Sitten se aina helpottaa, mutta sitä vaan täytyy purkaa sitä henkistä pahaa oloaan läheisiin..
Miksi et saa kertoa isällesi, tai kavereillesi tilanteesta? Kannattaa oikeasti jutella aiheesta joidenkin kanssa, mulla se ainakin auttaa ihan tosi paljon jaksamiseen aina äidin joidenkin outojen puheiden jälkeen.. ja saa vähän muitakin näkökulmia tilanteeseen, kuin vain ne, mitä siellä oman pään sisällä pyörittelee. Toivottavasti sulla on kuitenkin joku ystävä. Ota välillä joku irtiotto arjesta äitisi kanssa.
Itsemurhapuhelut on meilläkin aina välillä käyneet ilmassa... se on aika pelottavaa kuulla äidiltä tuollaista, mutta ilmeisesti aika yleistäkin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä noi uhkailut.
Mutta muista! : se ei oo sun vikas, että äitisi on sairas.. eikä sun tarvi jaksaa tukea äitiäsi, jos siltä itsestä tuntuu. Teet sen verran kuin pystyt, eikä sun tarvi enempää jaksaakaan! Ja sun ei tarvitse yrittää miellyttää äitiäsi viimeiseen asti..mä oon aina ollut "kiltti tyttö", mutten siltikään ns. "kelpaa" vaikka yrittänyt.. Oikeasti tiedän, että oon hälle tärkeä, vaikka hän ei sitä oikein ikinä kunnolla osaa osoittaakaan.
Nyt vasta oon alkanut ymmärtää myös omia tarpeitani paremmin ja pitämään itsestäni, sitten vasta jaksaa auttaa muita sillä tavalla.
Tsemppiä ja hali!!