Kohdun poisto

Itselläni on leikkauksesta kolmisen kuukautta ja vieläkin aivan alhaalla alavatsassa on hermot tai lihakset hellinä. Pelkästään vaatteiden painokin ärsyttää välillä tai pitkään istuminen. Ei varsinaisesti satu, mutta tuntuu jonkinlaista ärsytystä tai painontunnetta. Vähän vaikea kuvailla. Kävely tai selällään makuu sekä väljät vaatteet rentouttavat ja ärsytys häviää. Välillä on aikoja, jolloin ei ole mitään erityisiä tuntemuksia. Saa nähdä, kuinka kauan tämä jatkuu. Monet ovat kertoneet, että täydellinen toipuminen vie puolikin vuotta. Kipulääkkeitä olen ottanut aina silloin tällöin vieläkin. Vuotokin kesti melkein neljä viikkoa. Muuten kaikki sujuu nyt ok.

Tämä viesti ei ole vastaus kysymyksiisi, anteeksi.... En vain viitsi enää kolmatta ketjua aloittaa samasta aiheesta, joten "aloitan" uuden keskustelun (toivottavasti asiallisia vastauksia saaden).

Itse olen 41-vuotias ja haluaisin kohdunpoiston. Ilmeisesti tätä operaatiota ei kuitenkaan tehdä jollei ole jotain vakavia lääketieteellisiä perusteita?!

Minulta on leikattu paha endometrioosi (valtavan kokoinen kysta) 17 vuotta sitten, ja siinä operaatiossa vietiin kokonaan toinen munasarja ja toisestakin palanen, joten paljoa ei jäänyt jäljelle... Kuukautiset kylläkin tulevat säännöllisesti (vuoto tosi niukkaa) ja erittäin kivuliaina. Tosin syön e-pillereitä useamman paketin peräkkäin, joten noita menkkoja silläkin tavalla voin kontrolloida, ja vuotoväliä (kipuja) harventaa.

Lapsia minulla ei ole, eikä tule! En ole koskaan potenut vauvakuumettaa ja eiköhän se tähän ikään mennessä olisi jo tullut jos olisi tullakseen. Pidän kyllä lapsista ja lapset pitävät minusta, mutta omia en ole koskaan halunnut. Ja eipä se välttämättä fysiologisesti olisi tapauksessani ollut mahdollistakaan.... Oma gynekologini on uskollisesti jaksanut vuosi vuoden jälkeen kysyä että "no jokos niitä lapsia".... Jotenkin tulee mieleen ajatus, että nainen olisi pelkkä lapsentekokone. Viimeisimmällä vastaanottokerralla hän tosin jo totesi, että ei niitä lapsia sitten taida tulla. Ei tule, ei!

Minua on siunattu samanhenkisellä miehellä, joka ei myöskään ole koskaan painostanut lapsenhankintaan, ei siis hänkään ole potenut vauvakukumetta. Olemme onnellisia näin, ja jokainen kunnioittakoon sitä päätöstä. Vanhempammekaan eivät ole painostaneet kysymyksillä; "no koskas niitä lapsen lapsia tulee" jne. Molempien sisarukset ovat hoitaneet sen puolen. ;)

Eikö ihminen, joka on näin varma siitä että ei elämäänsä omia lapsia halua, voi saada kohdunpoistoa jos niin itse tahtoo???? Miksi muut ihmiset voivat päättää omasta kehostani ja yrittää manipuloida ajatuksiani = "kyllä sinä vielä niitä lapsia haluat, usko pois"?????

Onko ketään jolla olisi samanlaisia ajatuksia tästä asiasta? Olisi todella mukava jakaa niitä, ja todeta, että en kenties ole ainoa joka näiden asioiden kanssa painii....

Kohdunpoistosta avoleikkauksella tänään tasan kaksi viikkoa. Kaikki mennyt melko hyvin, kaksi todella isoa myoomaa lähti, mutta munasarjat pystyttiin säästämään. Sairaalassa jouduin olemaan pari ylimääräistä päivää kuumeilun takia mutta muuten toipuminen ollut yllättävän nopeaa.
Pari päivää sitten ajattelin vielä, että neljän viikon saikku on aivan ylimitoitettu, mutta tällä hetkellä taas palannut takaisin maan pinnalle: ei se toipuminen aina mene lineaarisesti ylöspäin.

Minulla toinen myooma painoi pahasti virtsarakkoa ja siksikin pidän aika luonnollisena sitä, että kärsin samoista virtsaongelmista kuin sinäkin. Kun se hätä tulee, niin vessaan pitää päästä saman tien. Mutta ainakin minulla rakon tilavuus tuntuu olevan selvästi suurempi nyt leikkauksen jälkeen kuin ennen sitä:)

Tänään alavatsakipu ollut selvästi pahempaa kuin parina edellisenä päivänä, mutta johtuisiko ihan vain siitä että olen liikkunut enemmään kuin aikaisemmin. Kipu ei kuitenkaan ole vielä ollut niin kovaa, että olisin ottanut särkylääketttä, joka oton lopetin kolmisen päivää sitten. Haava itsessään näyttää hyvältä, eikä kuumeilua tms ole.

Eli minä ainakin uskon että nämä oireet johtuvat ihan vain siitä, että leikkauksesta tosiaankin vain kaksi viikkoa. Eivät ne lääkärit varmaan turhaan anna 4-6vko saikkua operaatiosta toipumiseen. Kaikki vain vaatii aikansa :)

Jos on lisääntynyt veristävuotoa ja kipua , on tulehdusta. Kannattaa ottaa yhteys sairaalaan, jossa leikattu. Saat kuuri lääkkeen ja olo paranee heti.

Mulla otettiin kohtu pois 3 vkoa sitten alateitse. Kipuja on ollut, mutta ovat jo helpottaneet onneksi. Eniten on mietityttänyt se, että vatsa ja varsinkin leikkauskohta kipeytyy kun suolessa tuntuu liikkuvan tavaraa. Onko tämä normaalia paranemiseen kuuluvaa toimintaa, vai ovatko onnistuneet rikkomaan jotain? Vatsa toimii muutenkin todella hitaasta, vaikka kuituja syön kuten on neuvottu vatsan toimimisen kannalta. Missä kohtaa kannattaa ottää yhtyttä leikkavaan sairaalaan? Ja on kellään muulla kokemusta tän tyypin särystä.
Mut jos joku hyvä asia pitää kaivaa esille, on se että pissarakon koko tuntuu kasvaneen :) 2 lapsen synnyttäneellä oli ennen leikkausta tunne, että pissa tulee housuun jos ei het pääse vessaan ja nykyään voin nukkua koko yön ilman tuota tunnetta!!!

suolen toiminta häiriintyi itselläni niin että vieläkään ei toimi kunnolla. Minun leikkauksesta on jo yli puolitoista vuotta. eivät meinaa tuolla sairaalassa millään uskoa, että leikkaus häiritsi, vaan jatkuvasti sain kuulla leikkauksen jälkeen, että kyllä asia korjaantuu. Eipä vaan korjaantunut, vaan edelleenkään minulle ei tule normaalisti ulostamisn tarvetta, sitten kun tulee, on jo tavar melkein housussa. Onneksi sentään pidätyskyky on jäljellä. Käsketään syödä kuituja ja vettä. No, tämän vetelämmäksi en enää tuotosta toivo, sillä silloin en ehdi vessaan.
että eipä mene aina kaikki niin hienosti mitä lupaavat. Vaivoja voi tulla, vaikka joistakin vaivoistaan pääsee eroon. Seksielämä ei myöskään enää ole samanlaista kuin ennen leikkausta. Kiihotun ja haluan ja kostun kuin ennenkin, mutta kliimaksiin en pääse. Ja sekös vasta v----tuttaa.. Jotenkin tuntoaisti tuolla sisempänä on hukassa. en osaa enää löytää sieltä mitään ns kytkintä niin että rentoutuisin.
jos nyt saisin päättää, ennen vaikka kuolisin kuin eläisin tällaisena tynkänä. Hyvä yhteiselämä mennyt täisin sekaisin kohdunpoiston jälkeen. Terapian en usko auttavan - ainakaan enää kun asiasta on kulunut näin kauan. Ja mitä ne terapautit voi, jos vika on fyysinen.
en suosittele en.