Oletteko ajatelleet että ihminen joka aborttiin päätyy ei tee päätöstään heppoisin perustein? Päätös voi olla kovinkin raskas ja jopa sotia omaa etiikkaa vastaan.
Asiat eivät koskaan ole yksi selitteisiä. Kukaan ei voi tietää toisen tilannetta koskaan samalla tavalla kuin kohde itse.
Abortti haluttu ja perusteltukin voi olla rankkaa ja sitä ei pitäisi ruveta täällä jälkikäteen tuomitsemaan. Se voi lisätä vain sitä tuskaa joka muutenkin ihmisellä asiasta voi olla.
Abortti päätös vaatii aina pitkällistä ja syvällistä harkintaa. Se ei onnistu hetken mielijohteesta. Abortti päätös voi olla aikuisempi ja vastuullisempi päätös kuin se että pitää lapsen.
Kokemuksesta tiedän miltä kumpikin tuntuu ja että se lapsen pitäminenkään tilanteista huolimatta ei ole helppoa.
Asiat eivät koskaan ole yksi selitteisiä. Kukaan ei voi tietää toisen tilannetta koskaan samalla tavalla kuin kohde itse.
Abortti haluttu ja perusteltukin voi olla rankkaa ja sitä ei pitäisi ruveta täällä jälkikäteen tuomitsemaan. Se voi lisätä vain sitä tuskaa joka muutenkin ihmisellä asiasta voi olla.
Abortti päätös vaatii aina pitkällistä ja syvällistä harkintaa. Se ei onnistu hetken mielijohteesta. Abortti päätös voi olla aikuisempi ja vastuullisempi päätös kuin se että pitää lapsen.
Kokemuksesta tiedän miltä kumpikin tuntuu ja että se lapsen pitäminenkään tilanteista huolimatta ei ole helppoa.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Oletko kuullut koskaan sanan EHKÄISY???
Itse hyväksyn abortin vain ja ainoastaan, jos on joutunut raiskauksen kohteeksi.
Tekojensa seurukset tulee kantaa, jos ei kunnialla, niin voihan lapsen aina antaa adoptoitavaksi sellaisille, jotka eivät lapsia saa yrittämälläkään. Heitäkin on ja uskonpa, että he mielellään hoitavat lapsensa, jopa paremmin, kuin usein holtittomat "vahinkoäidit"
tuo on juuri sellainen asenne jota tarkoitan.
Ehkäisykin voi pettää. Yhtään todella 100% ehkäisyä ei kohdun poiston ja selibaatin lisäksi ole.
Adoptiokaan ei ole ratkaisuna helppo. Se on jopa vielä vaikeampi. Siinä joutuu ensin kantamaan sen lapsen yhdeksän kuukautta. Se on pitkä aika ja sellaiselle jolle raskaus on riski se voi olla kohtalokasta. Yhdeksässä kuukaudessa siihen maha-asukkaaseen kiintyy jolloin luopuminen voi olla paljon vaikeampaa kuin silloin kun kyseessä on muutaman solun kooste.
Sellaiselle ihmiselle jolle raskaus on riski voi pelkkä odotuskin olla kohtalokas. Se on silloin kohtalokasta myös sille sikiölle.
Raskaaksi tulo ei aina tarkoita ehkäisyn puutetta vaan se voi olla sen pettämistäkin.
kun hormonaalinen ehkäisy pettää? minua ei ole raiskattu, mutta pillerit (jotka otin unohtamatta joka aamu) eivät imeytyneet. tämä todettiin vasta, kun raskauskin todettiin. olin jo neljännellä kuulla! en ollut laiminlyönyt ehkäisyä. en vain ollut tietoinen siitä, että se oli pettänyt. ehkäisyvalistusta tulisi lisätä. seksielämä aloitetaan monesti hyvin nuorena. liaan usein jo silloin, kun ei vielä olla kypsiä ottamaan vastuuta edes itsestään. 14-vuotias tyttö saattaa ryhtyä seksisuhteeseen, mutta ei ymärrä vielä sitä, mikä vastuu lapseen liittyy, eikä ehkä uskalla varata aiokaa gynekologille hankkiakseen pillerit. niin kamalaa, kuin se onkaan, mutta niin yleistä! (valitettavaa)
lapsen antaminen adoptioon ei ole helppoa. täällä puhuvat adoption puolesta ihmiset, joilla ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia siitäkään. minä olen ottolapsi. biologisella äidilläni (skitsofreenikko) on 5 lasta. kaksi ensimmäistä jävät rutsiin isälleen. sitten seuraavan tämä antoi adoptioon, samoin kuin minut. viides lapsi on sijaisperheessä, koska äitini tiesi kahden koemuksen jälkeen mitä helvettiä lapsesta luopuminen on. tämä ei ole kyennyt päästämään irti viimeisestään, vaikka mekin olemme siihen yrittäneet kannustaa. me näemme nimittäin sisarteni kanssa sen, miten tuo kahden kodin ja kahden äidin välillä ravaaminen vaikuttaa 11-vuotiaaseen pikkuveljeemme ja on jo vaikuttanut.
adoptiovanhemmista. kukaan ei voi lukuisista selvityksistä huolimatta taata, että ottovanhemmatkaan olisivat aina täydellisiä, vaikka ovatkin lasta hartaasti toivoneet. minun ottoisäni oli alkoholisti ja on edelleen. siinä vaiheessa, kun minut adoptoitiin, tällä ei ollut alkoholiongelmaa, mutta sellainen tuli ajan kanssa. ollessani noin 4-vuotias tämä alkoi juomaan ja kärsin tämän taholta kotona niin henkisestä kuin fyysisestäkin väkivallasta aina siihen saakka, kunnes muutin pois kotoa. vanhempani (ottovanhemmat) olivat silti hyvät vanhemmat, sitä en kiellä. tarkoitin kuitenkin sitä, että hekin ovat vain ihmisiä, eivätkä välttämättä noita "holtittomia vahinkovanhempia" parempia (eivät toki huonompiakaan).
Kun kerran "täällä siitä kirjoittaa ihmiset jotka ei asiasta tiedä mitään". Mä antaisin mieluummin lapseni adoptoitavaksi kuin abortoisin. Tosin, mulle ei sellaista valintaa varmaan koskaan tule eteen, en ainakaan voi kuvitella tulevan. Mutta tämän kannan otin jo silloin kun aloitin seksielämän, 15- vuotiaana.
Olen itse kasvanut sijaisperheessä, 14 vuotiaasta laitoksessa. Olen tavannut lukemattoman määrän lapsia ja nuoria joiden vanhemmat eivät ole olleen kypsiä vanhemmiksi heidät saadessaan. Yksikään näistä nuorista/ lapsista ei ainakaan ääneen ole toivonut että heidän äitinsä olisi aborttiin päätynyt ennemmin kuin antanut pois heidät. Mun äiti on äitinä surkea. Oli jo mut saadessaan. Mutta hän oli tehnyt kaksi aborttia ja päättänyt että kolmatta hän ei tee. Tämä on hänen elämässään varmaan ainoa rohkea päätös, jossa hän ei juossut pakoon. Mun ollessa 1,5 vuotias menikin sitten kaikki päin h***ttiä ja hän jätti mut "viikonlopuksi" hoitoon. Se viikonloppu kestää vieläkin, 28 vuotta siitä on nyt aikaa. Olen siis kasvanut sijaisperheessä, eikä mulla tai muilla sukulaisilla ole ollut mitään kontaktia mun äitiin yli 12 vuoteen katoamisen jälkeen. Nykyisin on, muttei mun ja hänen suhdetta voi äiti- lapsi- suhteeksi kutsua.
Omasta kokemuksista huolimatta kannatan mieluummin adoptiota kuin aborttia.
- Oletko koskaan ajatellut adoptiota?
- Jaa toiset pitävät lystiä ja toiset korjaavat jäljet? Mielummin vaikka varastan kukkia haudoilta.
Mikäli hyväksyt abortin raiskatulle mutta et muille, niin logiikaksi perustuu uskovaiseen maailmankuvaan, jonka mukaan lystistä pitää maksaa.
Mikäli vastustaisit aborttia oikeista syistä, elämän kunnioittamisen vuoksi, ei se sikiö ole raiskaukseen syypää.
Itse olen kokenut näistä vaihtoehdoista kaikki. Kuusi aborttia takana. Joista ensimmäinen 14 vuotiaana. Esikoiseni syntyi 12/01 joten täyttää jo tänävuonna 3 vuotta. Solumöykyn tuhoamisesta en syyllisyyttä ole jaksanut kantaa koska se on ollut ainoa vaihtoehto elämän tilanteeseen silloin ja nyt ehkäisyt ovat toinen toisensa jälkeen pettäneet ja koska hormonaalisen ehkäisyn tehoa laskee myös epilepsia lääkkeet niin jäljellä on niin pieni prosentti ettei niitä kannata syödä mutta oli pakko. Kierrukkaa ne eivät laittaneet ennen kuin ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Ja yllätys yllätys se ensimmäinen petti oli hieman huonosti laitettu ei ollut saatu paikoilleen. Toinen kierrukka pitikin jo koska se laitettiin ultralla paikoilleen sairaalassa mutta kohtu vinossa ja kierrukka alkoi painamaan johonkin hermoon piti siis ottaa pois. Ehkäisypiikki annettiin ja makasin kolmekuukautta järkyttävässä päänsäryssä joten piikkiä ei uusittu mikään hormonaalinen ei tule kysymykseenkään ainoa joka meillä tehoaa on näköjään sterilisaatio mutta jonoon he eivät kuulemma minua laita ansiolistasta huolimatta.
Sitten omakohtaisen kokemuksen lisäksi lapsi meni sijaisäidille kun oli koliikki lapsi kaiken lisäksi. Ei jaksanut yksinhuoltajana sitä rumbaa kauaa kun oli liian väsynyt. loppujen lopuksi tulin kuitenkin lopputulokselta varmasti parhaaseen päätökseen lapsen kohdalla että annoin hänet adoptoitavaksi perheeseen jossa hän jo oli. Päätös oli paras myös itseni kannalta tapaamiset olivat raskaita henkisesti vaikka aina olen lastani ajatellut ja miettinyt kuinka hän voi, miten hän on kasvanut, kuinka paljon hän on oppinut uutta. Ristiäiskuvakin on kotona kokoajan pöydällä asian kanssa kun oppii elämään ja adoptiopäätöstä en kuitenkaan kauan miettinyt ilmoiti paikalliseen sosiaalitoimeen että paperit valmiiksi että tulen kirjoittamaan ne sinä ja sinä päivänä. Ihminen kuitenkin on sellainen että se sopeutuu asioihin jos se haluaa voi aborttiakin märehtiä puolen ikäänsä ja miettiä asiaa niin että tapoin lapseni. Itse en edes viitsi koska tiedän tehneeni oikein sekä tyttären että itseni kannalta luopuessani hänestä. Ja mitä abortteihin tulee en kaipaa tai tunne menetystä siitä että kohdusta on kaavittu 6 alkiota.
Itse olin kuitenkin laitoksessa huostaanotettuna 13 vuotiaasta 16 ikävuoteen eli vain kolme vuotta mutta sekin riittää tärvelemään teini-ikäisen psyykettä koska sen ikäinen lapsi tietää jo paikkansa. Eritoteen ne vuodet olisi kuulunut saada olla siellä missä äitikin ja perusteetomilla syillä kun olet huostaanotettu ja on sisaria joista erotetaan. Eli kun sisaret jää kotiin ja itse olet se huostaanotettu et saa ensimmäiseen vuoteen olla edes yhteydessä omaan äitiin. Ei hyvää heilu. Nousee äkkiä pintaan viha niitä ihmisiä kohtaan joiden syy oli turha huostaanotto joten tasan on abortti/adoptio parempi vaihtoehto alkiolle/lapselle kuin se että se on huostaanotettu.
Aika provosoiva tuo sun otsikko, no vastaukset tulee varmaan olemaan sen mukaisia.
Olen kyllä ajatellut asiaa moneltakin kantilta. Ystäviini ja sukulaisiini kuuluu ihmisiä jotka ovat aborttiin päätyneet. Silti vastustan aborttia, mutta en todellakaan juokse haukkumaan heitä jotka ovat tällaiseen ratkaisuun päätyneet, ei ole mun tehtäväni tuomita ihmistä. He varmasti saavat tuomionsa jossain muodossa sitten aikanaan.
Toivoisin että jokainen aborttiin päätynyt olisi tehnyt ratkaisun harkiten sitä tarkkaan. Tiedän kuitenkin ettei näin ole. Tullaan vahingossa raskaaksi, ja tehdään abortti koska lasta nyt vaan ei ollut juuri tähän väliin suunniteltu. Tässä näkyy mun mielestä koko nyky- yhteiskunnan ilmapiiri. Kaikki täytyy tehdä ja suunnitella niin hemmetin tarkkaan. Vahingoille ei ole tilaa. Eikä tää ole abortin tekijän syy. Lisäksi musta tuntuu että koko lapsen hankinnasta on tehty joku ihmeen projekti, joka suunnitellaan tarkkaan, tekemällä tehdään, jne... Lapsen saamisesta on poistunut jossain mielessä lapsen saamisen luonnollisuus.
Eli en mä tuomitse abortin tekijää yksinään edes mielessäni. Mua yököttää tämä yhteiskunta, jossa muka tasa- asrvon ja naisten oikeuksien nimessä saa tehdä abortin. Siis että naisen oikeus on määrätä kropastaan, just. Jos nainen tekee abortin koska uraputkeen ei sovi nyt juuri lapsi, niin miksi ihmeessä se lapsi ei siihen uraputkeen sovi? Koska MIEHISTEN vaatimusten mukaan tässä uran vaiheessa oleva ei voi jäädä äitiyslomalle, jos jää niin tilalle otetaan joku mies joka ei äitiyslomalle jää. Tai toinen nainen. Niin kauan kuin naiset tulee raskaaksi ja synnyttää on turha puhua tasa- arvosta, tai puolustella aborttia pelkästään naisen oikeudella omaan kroppaansa.
Lapsen saaminen ja pitäminen, tai pois antaminen ei koskaan ole helppoa. Ei sen ole tarkoituskaan olla helppoa. Mulle abortti ei koskaan ole ollut vaihtoehto. Mun oman eettisen käsityksen mukaan abortti on ihan ok jos lapsen saaminen uhkaa äidin terveyttä, tai lapsi on pahasti vammainen, niin ettei hänellä ole elämisen edellytyksiä. Nämä sosiaalisin syin tehdyt ovat mun mielestä kyseenalaisia... mutta mun tehtävä ei ole tuomita.
Vastasin koska mielipidettä kysyttiin.
Miksi se on ihmisten niin vaikea ymmärtää, että abortissa on kyse naisen oikeudesta päättää omasta elämästään. Parin viikon tai kuukauden ikäinen solumöykky kohdussa ei (vastoin miesten johtamien instituutioiden sanomaa) ole elinkykyinen ihminen, joten eikähän kannattaisi lopettaa tuo "abortti on murha" -paatos. Miten voi tappaa jonkun, mikä ei omillaan muutenkaan selviäisi? Miksi pitäsi uhrata jo olemassa olevan elävän ihmisen elämä solumöykyn takia?
Raskausviikolla 23 syntynyt solumöykky voidaan pelastaa elämälle, kolme viikkoa aiemmin se olisi voitu abortoida. Tuo 23 viikkoinen ei ilman tehohoitoa kuitenkaan vielä selviä, eikä muuten selvinnyt oma 36 viikkoisenikaan. Nämä eivät siis ole elinkelpoisia yksilöitä, pitäisikö jättää hoitamatta? Missä menee siis solumöykyn ja vauvan raja? Kenellä on oikeus päättää toisen ihmisen elämästä. Mä koen että mulla ei sitä oikeutta ole, onko sulla?
Vuosi pari sitten eräs parikymppinen mies ei halunnut isäksi. Hän puukotti 8. kuulla raskaana olevaa tyttöystävää useita kertoja mahaan. Osa iskuista osui sikiöön, joka synnytettiin sektiolla, ja onnistuttiin pelasatamaan. Mies sai tuomion exän pahoinpitelystä, vaikka myönsi tarkoituksen olleen sikiön tappaminen. Mutta syntymättömällä lapsella ei ole oikeuksia, hän on toisten armoilla. Täysin.
http://www.amazingpregnancy.com/weekbyweek/3d/12weekssleepy.html
Tässä faktaa miltä näyttää solumöykky, mä näen tässä muutakin kuin möykyn.
mutta yhä avoinna kysymys; miksi aikuisen valmiin ihmisen pitäisi pilata elämänsä sen vuoksi?
Siis pilata elämänsä toisen ihmisen takia? Harvemmin kukaan "hävittää" muitakaan olemassa olevia ihmisiä ympäriltään sitä varten että he pilaavat hänen elämänsä. Sikiön saa juu luvallisesti hävittää, sitähän tuo aiemman juttuni vastahakoinen isäkin yritti. Siitä huolimatta ettei hänen olisi sitä lasta edes tarvinnut hoitaa. Mutta että koko elämä menisi pilalle lapsen takia....???? Ja sen varjolla abortti olisi täysin puolusteltavissa. Mä olen, anteeksi vaan, pikkuisen tyrmistynyt. Lapsen tulo muuttaa juu elämää, totta kai. Mutta että sen elämän pilaaminen pistettäisiin täysin lapsen niskoille. Kyllä jossain on sitten jo aiemmin hypätty väärille raiteille, jos millekään yllätyksille ei ole sijaa.
No oma napa, kaunis napa. Toiset ihmiset eivät kertakaikkiaan muuta näe, ja kaikki esteet oman navan näkemiselle on raivattava pois. Niin kai se sitten on.
eihän kukaan voi tehdä ihan mitä haluaa. yleensä raskaaksi tullut nainen on vapaaehtoisesti suostunut yhdyntään josta seurauksena voi tulla lapsi. usein myöskään ehkäisyä ei ole käytetty. minusta on hullua sanoa, että jokaisella on oikeus harrastaa seksiä tulematta raskaaksi. jos tulee raskaaksi niin on oikeus tehdä abortti.
eihän ihmisiä saa tappaa muulloinkaan sillä perusteella, että hän on rasite yhteiskunnalle ja sukulaisilleen eikä pysty elämään ilman toisten apua. tiesitkö myös, että pienimmät selvinneet keskoset ovat olleet sen kokoisia ja ikäisiä että ne olisi voitu abortoida.
oletko ottanut edes selvää minkä näköisiä tai kokoisia nämä abortoitavat solumöykyt ovat? jos sikiöt ovat vain solumöykkyjä niin miksi lääkäreille on epämiellyttävää tehdä abortteja. jos sinulle on tehty abortti niin oletko nähnyt sikiön/solumöykyn? et varmaan, koska sikiö alkaa näyttää ihmiseltä 8rv jälkeen.
millä tavalla nainen uhrataan jos hänelle ei tehdä aborttia? ymmärrän raiskauksen jälkeen, mutta suurin osa abortin tekijöistä on vapaaehtoisesti suostunut seksiin. suurin osa on myös iältään yli 18-vuotiaita. eikö tekemisistään pitäisi ottaa myös vastuuta? kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hoitamaan lapsensa jos itse haluaa. ymmärrän, että tilanne on vaikea jos naisella on vaikea päihde-tai mielenterveysongelma yms.
tarvitseeko kaiken olla niin kivaa? ei kaikki aina ole niin hirveän kivaa eikä elämä aina mene niinkuin on suunnitellut. monet naiset ovat suunnitelleet tarkasti milloin haluavat lapsen ja tekevät abortin jos lapsi ilmoittaa tulostaan aijemmin. sitten saattaakin käydä ettei miestä ole silloin kun lapsen haluaisi tai tulee lapsettomuus ongelmia. monilla reilusti yli 30-vuotiailla lapsen saaminen ei enää olekkaan helppoa.
Kuinkahan monta itsemurhaa on vältetty laillisella ja turvallisella abortilla? Olisi kiintoisaa tietää.
vähemmän kuin mitä abortteja ollaan tehty. Abortin tekemisestä on tehty aivan liian helppoa, riittää suunnilleen kun soittaa sairaalaan ja varaa ajan "luomen poistoon". Olisi hyvä jos "vahingossa" raskaaksi tulleen naisen kanssa otettaisiin ensin kunnon keskustelu, seksistä ja sen seurauksista. Mä henkilökohtaisesti en aseta "olemassa olevaa" elämää syntymättömän elämän edelle. Mutta se on mun valinta, mulla onkin oma napa hukassa.
Mutta toisaalta, onhan näitäkin jotka eivät kehtaa aborttia (sen helppoudesta huolimatta) hankkia vaan synnyttävät lapsen ja tappavat sen saman tien. Kai sekin voitaisiin aborttiin rinnastaa, nainen kun ei halua elämäänsä pilata lapsen vuoksi. Eikä puhettakaan itsemurhasta.
Joskus näyttää ja kuulostaa siltä, että vielä 30-vuotias on pelkkä solumöykky.
Ihmisen tekee ihmiseksi hänen toimintansa ja käsityksensä hyvästä ja pahasta, ei se, että hän on esim. 80 kg solumöykky.
Se, että pienen ihmisen solumöykyn koko on 100 grammaa, ei millään tavalla vähennä hänen elämänsä arvoa ja ainutkertaisuutta.
Miksi ihmeessä kärsiä koko roska ja sitten tappaa lapsensa? Yöks. Siinä vaiheessa sen voisi jo kantaa sen sairaalan portaille.
Itsestäni tiedän, että ellei aborttia olisi, olisi parvekkelta alas sitten vaihtoehto.
se ole helvetti jokaisen naisen OMA ASIA haluaako sen babyn pitää vai ei... jos se käy sun elämäntilanteeseen, niin se ei taas välttämättä käy toiselle. IHAN TURHAA VÄITELLÄ TÄSTÄ ASIASTA!!!
laissa "naisen oma asia", mutta ei tää ole eka kerta kun lakeja kyseenalaistetaan. Siksi toiseksi ONKO se naisen oma asia? Siinä kuitenkin päätetään vastustuskyvyttömän yksilön elämästä. Esim. jos en tykkää naapurin koirasta ja ammun sen, eikö se ole mun oma asia etten siitä tykkää, se räksöttää ja herättää mun joka aamu. Eikö se ole MUN asia jos haluan nukkua aamuisin pitkään? Joten menen ja ammun sen. Mutta se onkin rikos, eläinsuojelulain mukaan.
Tää oli ehkä hiukan ontuva esimerkki... Mutta silloin kun kuitenkin päätetään toisen yksilön elämästä ei voida vedota vaan naisen oikeuteen. Kyllä sillä lapsellakin pitäisi olla oikeuksia. Juu, tiedetään, lain mukaan eil ole.
Ja miksi sitten nainen päätyy aborttiin? OOnko se loppujen lopuksi hänen halunsa? Mitkä asiat siihen vaikuttaa? Esim ura? Onko lapsettoman naisen ja lapsellisen naisen vastakkain asettelu uraputkea rakennettaessa loppujen lopuksi naisen muovaama malli? Musta se tuntuu hyvin miehiseltä ajatteluitavalta. Jolloin ei kyse enää olekaan naisen halusta tai haluamattomuudesta vaan siitä mitä miehinen maailma haluaa.
Mä en syyllistä ketään, kyseenalaistan vaan. Vaikka aborttia sosiaalisin syin vastustankin. Ap. kirjoittaja kai halusi herättää keskustelua aiheesta?
Kellä tosiaan on oikeus päättää toisen puolesta? Yhtä hyvin tämä kysymys
koskee sitä vastoin tahtoaan raskaana olevaa naista. Kenellä on oikeus
päättää että hänen on tehtävä lapsi jota ei halua? Tehtävä lapsi joka
saattaa vaarantaa hänen terveyden?
Sitä oikeutta ei ole sillä abortin vastustajallakaan. Se oikeus on sen
naisen jonka elämästä tässä on myös kyse.
Pyytäisin sinua tarkistamaan abortti säännöstöä. Viikolla 20 ei enää saa
aborttia, kuin äärimmäisen painavista terveydellisistä syistä jotka ovat sen
sikiön terveydelliset syyt.
Yleensä abortti on tehtävä viikkoon 12 mennessä ja silloin kyseessä on vielä
aikamoinen solu möykky joka ei jää henkiin mistään tehohoidoista huolimatta
Ikä ei todellakaan vähennä raskauden riskitekijöitä. Ei henkisiä eikä fyysisiä. 17-vuotias koetaan oikeutetummaksi tekemään abortti, mutta ei yli 30-vuotias, miksi?
Ei kolmekymppinenkään välttämättä pärjää lapsen kanssa. Voi olla taloudellisessa ahdingossa, psyyke voi olla sekaisin tai terveydelliset riskit suuria.
Millä oikeudella kukaan sanoo että naisen on pilattava terveytensä raskaudella? Elämä diabeteksen, maksakirroosin, migreenin, allergian, korkean verenpaineen, epilepsian ja psyykkisten sairauksien kanssa on raskasta sinällään. Millä oikeudella voitte vaatia että näitä pitäisi pahentaa vain muutaman solun takia?
Abortin tekijöillä voi jo olla lapsi tai useampi. Eiköhän tälläinen henkilö tiedä mitä on tekemässä. Tietää varmasti ne ihanuudet ja kamaluudet joita lapsesta seuraa.
Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä joko lääkkeellisesti tai kaavinnalla. Mikäli raskauden kesto on alle 9 viikkoa, kumpikin vaihtoehto on mahdollinen. Kaavintatoimenpide on ainoa vaihtoehto, kun raskauden kesto on 9–12 viikkoa.
Jos raskaus on pidemmällä kuin 12 viikkoa, keskeytys voidaan tehdä vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) luvalla.
Joka tapauksessa keskytys vaatii useamman kuin yhden käynnin jo ennen keskytykseen ryhtymistä.
pilaa sen 80 kg:n elämän?
on lyhyt aika elämässä. Jos sen 9 kuukautta kestää, ei sitä lasta tarvitse enää ikinä nähdä, jollei halua.
Mä olen jossain noissa aiemmissa jutuissani kirjoittanut että hyväksyn abortin josse tehdään äidin tai sikiön henkeä uhkaavan sairauden vuoksi. Ja tiedän naisen jolle ko syystä tehtiin abortti viikolla 19 ("synnytti" lapsensa, jonka jälkeen tehtiin vielä kaavinta). Noita juttuja kun täällä selaa alaspäin, törmää useampaan jossa "rehvastellaan" myöhäisillä viikoilla tehdyillä aborteilla (~rvk 16), tosin osan jutuista todenperäisyyttä kyllä epäilen. Mulle on aborttilainsäädäntö jokseenkin selvä, tarkistamattakin (kiitos sille joka tuon HUSin lähteen kuitenkin tuohon perään pisti).
Mä en nouse kantani vuoksi "barrikadeille", täällä kuitenkin peräänkuulutettiin abortin vastustajien perusteita, joten annan vaan oman vastaukseni ja näkökantani. Mulle elämä sinällään on pyhä.
Miten se sen elämän pilaa? Ehkä 9 kk, ei välttämättä sitäkään. Kyllä noita "äitejä" löytyy jotka juhlii vanhaan malliin koko raskauden ajan ja lapsi sitten annetaan adoptoitavaksi. Parempi sekin kuin abortti.
on pitkä aika jos henki on sen ajan uhattuna.
Entä kenen etu on se että äiti saa mielenterveytensä uhalla lapsen?
Eikä kaikki aborttiin päätyneet ole vastuuttomia vaikka sitä haluat uskoa.
Aborttiin voi päätyä siksikin että haluaa pitää perheensä kasassa.
enköhän mä kirjoittanut hyväksyväni abortin jos lapsen tai äidin henki on vaarassa.
Ja jos mielenterveys on niin heikolla tolalla, niin ehkä onkin sitten jo aika hakeutua hoitoon..... Jolloin raskaudella olisi äidin kannalta positiivinen vaikutus.
että kaikki aborttiin päätyvät olisivat vasuuttomia. Toivoisin että jokainen aborttia harkitseva harkitsisi hyvin, hyvin tarkkaan. Ja edelleen (kuten olen useammassa kirjoituksessani jo mainimmut) hyväksyn abortin jos äidin tai sikiön henki on uhattuna.
Mä en halua tuomita ketään, enkä tuomtse. Ei se ole mun tehtävä, ei todellakaan. Mutta miten perheen kasassa pitäminen voi olla abortista kiinni? Jos nainen on pettänyt ja tullut raskaaksi, niin multa ei kylläkään sympatioita heru. Se sikiö on täysin syytön siihen petokseen, ja abortilla se sitten pitäisi piilossa pitää vai? Ei ymmärrä ei, äläkä vaadi sitä multa.
Tai jos mies vaatii naista tekemään abortin ja uhkaa erolla- niin onko se mies todellakin sen arvoinen? Ja kuka silloi päättää naisen vartalosta, kuka tekee päätöksen? Ei se päätös ainakaan naisen oma silloin ole....
Ei se 100 g elämää pilaa eikä esitä vaatimuksia. Usein tämä 100 g merkittävästi rikastuttaa ja parantaa elämää.
Onhan aivan käsittämätöntä, että voidaan ajatella lapsien "pilaavan elämän". Mikälainen elämä tämä sitten on joka pilataan? Onko sen sisältö pienipalkkainen työ, asuntolainan maksu, miehen vaatimus, hauskat harrastukset, tavaroiden ostaminen? Parempi on panna elämä vastaamaan omia vaatimuksia, kun hukkua kaikken turhuuden näennäisiin pakkoihin.
Ihmisiltä puuttuu kyky ottaa elämä hallintaansa. Sitä voidaan hienommin kutsua myös vieraantumiseksi omista ajatuksista ja tavoitteista.
Syntymättömän lapsen surmaaminen on kauhistuttava, tekijäänsä ja ympäristöä satuttava tragedia.
Jospa ihmiset ymmärtäisivät ja sallisivat tämän 100 grammaisen viattoman olennon parantaa heidän elämänsä laatua. Olisisimme kaikki paljon onnellisempia.
tilannetta jossa äidin mielenterveys on uhattuna.
Se voi rikkoa perheen.
Ei äitiyskään mitään autuutta ole.
On henkisesti raskasta kasvattaa lasta. Toisille se on helpompaa toisille ei.
Ja tässä keskustelussa ehkäisyvastuuta kaadetaan koko ajan naisen niskaan. Vastuu on myös miehillä. Moniko on kuullut miehen sanovan että kondomi on kamala, ei käytetä sitä!
Kauhistuttavaa miten aborttiin päätyviä ihmisiä arvostelee sellaiset ihmiset joille ei ole tilannetta tullut kohdalle.
Se voi tulla hyvinkin yllättäen. Sellaisellekkin joka aina puhuu ettei koskaan sellaista tekisi.
Älä tuomitse tuomittua!
sitten on tosiaan aika hakea apua, ennemmin kuin hävittää elämän alku. On tosiaan, jos parisuhde ei toisen osapuolen sairastumista kestä, niin mitä se sitten kestää? Ruusuilla tanssimista ja kaunista kesäpäivää vaan vai? Mutta elämä ei ole sellaista, siihen kuuluu yllätyksiä, niin ikäviä kuin iloisiakin.
kuinka raskasta lapsen kasvattaminen on, uskoisin tietäväni kuinka raskasta raskausaika saattaa olla, ja uskoinin tietäväni että synnyttäminen ei ole hauskaa. Minulla on 4 lasta.
Kahden synnytyksen jälkeen olen sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka ei jäänyt "baby bluesiin", jälkimmäisellä kerralla siitä selviäminen kesti vuoden. Lapsen saaminen EI ole helppoa, ei ruusuista eikä vaaleanpunaista. Se on haaste.
Viimeisen raskauden aikana päätin että ei kiitos masennukselle tällä kertaa. Hain apua, sain sitä. Parisuhde kesti sen mitä mun mielenterveys ei synnytyksen jälkeen kestänyt. Olisiko mun sitten pitänyt tehdä abortti koska tiesin raskauden olevan uhka mun mielenterveydelle? Mä päätin tarttua ongelmaan, en raivata syytöntä pois tieltä. Ja tätä ratkaisua suosittelen jokaiselle joka epäilee ettei "pää kestä" lapsen saamista. Se masennus on ennen kaikkea äidin ongelma, äidin pitää se kohdata ja hoitaa itsensä.
Mun mielestä on oikeutettua tehdä abortti jos niin haluaa oli syy sitten mikä tahansa..
Tuntuu oudolta, että nainen joka kirjoittaa kärsineensä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jakaa neuvoja että koska minä olin vahva ja olen hyvässä parisuhteessa muillakin tulee menemään samallalailla..
Mulla oli ihan vaan pelkkää väsymystä nuorempana, eli paljon lievempää huonoa oloa kuin mitä masennuksessa on ja itsestäni voin kertoa että oli minun onneni etten tullut silloin raskaaksi.
Esikoistani odottelen nyt vuosia myöhemmin, 11 viikkoa jäljellä ja kärsin vieläkin pahoinvoinnista. On ollut rankkaa kun mikään ei pysy sisällä.
Minä "uskoisin tietäväni" että lapsenhankintaan tarvitaan paitsi hyvä parisuhde myös terve mieli! Ei raskaana kaikki jaksa vain psyykkaamalla että kaikki vielä muuttuu JOSKUS paremmaksi, asioiden olisi hyvä olla valmiiksi parhaiten. Syntyvä lapsi on joillekin iso taakka, ei suikaan apu mielenterveyteen....
Annoin tämän vain esimerkkinä siitä että raskaus saattaa saada positiivistakin aikaan. Jos oma psyyke ei kestä raskautta niin siihen saa apua, eikä sen avun tarvitse olla abortti. Kun kerran täällä joku toinen siihen mielenterveyteen niin hirveästi vetosi....
Mä en missään nimessä käyttäisi itsestäni sanaa vahva tai parisuhdettani kutsuisi hyväksi. Enkä oleta että kaikilla olisi samanlaista. Enkä elä pilvilinassa että olisin tämän miehen kanssa maailman loppuun asti. En todellakaan. Hlusin vaan kertoa että "been there, done that", tiedän mistä on kyse.
Mitä aborttiin tulee, siinä on kyse toisen, vaikkakin syntymättömän yksilön elämästä. Silloin abortin teon syita pitäisi harkita ja tarkkaan. Mielenterveys ei musta ole sellainen syy miksi abortti olisi hyväksyttävä. Adoptio ennemmin, jos ei lapsen kanssa pärjää.
mutta mitä v****a se sua koskettaa jos joku toinen nainen haluaa tehdä abortin??? mä en tajua miks muiden täytyy kantaa huolta toisten asioista... hankkikaa elämääääää!!!
En ikinä halua lasta,en ole koskaan halunnut.Sen jälkeen kun äitini oli odottanut pikku sisarustani,joka on 6 vuotta minua nuorempi,en pystynyt moneen vuoteen sanomaan sanoja "vatsa" tai "maha".Äitiyteen,raskauteen ja synnytykseen liittyy mielessäni niin negatiivisia,yököttäviä,vastenmielisiä asioita etten ikinä halua tulla raskaaksi ja jos niin kaikesta varovaisuudesta huolimatta kävisi,tekisin tietysti abortin.
Enkä usko että sillä solumöykyllä on mitään oikeuksia.Miksi olisi?
Kyllästyttää tämä jatkuva ja yleismaailmallinen jauhaminen ihmisoikeuksista,demokratiasta yms
blääh.
Niin olet synnyttänyt neljä lasta. Et tehnyt aborttia. Älä tule neuvomaan ketään siitä millaista sen ratkaisun tekeminen on, tai mitä asioita silloin tulee mieleen ja millaisilla perusteilla sen joutuu ottamaan.
Ei ole helppoa myöntää kenellekkään että minusta ei ole äidiksi. Jos yhden lapsen arki on ylivoimaista niin ei se toisella parane. Kun lisäksi lasketaan mahdollinen terveysriski, joka ei vielä sinällään ole riittävä peruste, niin siinä joutuu myöntämään vaikeitakin asioita.
Abortti ei ole kenellekkään helppoa, sitä ei saa heppoisin perustein ja sen joutuu perustelemaan monta kertaa.
Älä tuomitse, vaan koita ymmärtää.
ja lukisit nuo mun muutkin kirjoitukset, varsinkin sen ensimmäisen, suoran vastauksen aiheen aloittajalle. En jaksa toistaa kaikkea.
En missään vaiheessa ole pyrkinyt tuomitsemaan ketään. Olen halunnut nostaa esille abortin kyseenalaisuuden ja vaihtoehdot- vaikkei niitä montaa olekaan. Olen halunnut osoittaa että ihan oikeasti on muitankin tapoja, ei aborttia ole pakko tehdä.
Jokaisen raskauden alussa- ja varsinkin tämän viimeisen kohdalla- olen miettinyt mitä tekisin jos lapsessa havaittaisiin joku vamma. Tekisinkö abortin? Pystyisinkö vielä sen jälkeen katsomaan itseäni peilistä? Olin hyvin nuori saadessani esikoiseni, joten abortista puhuttiin silloinkin- itselleni tosin se ei ollut silloin mikään vaihtoehto, painostuksesta huolimatta. Joten älä sano etten tiedä. Mun valintani ei ole vaan koskaan ollut abortti.
Mä en tuomitse, se ei ole mun tehtävä. Halusin herättää keskustelua, nostaa esille vaihtoehtoja. Mut tökkii vastaukset "tää on mun kroppa saan tehdä sille mitä mua huvittaa" (väärin, silloin kun kyseessä on toisen elämä) ihan yhtä paljon kun mielipiteet "abortti on murha" (lain mukaan se ei ole). Maailma ei ole mustavalkoinen, onneksi :)
luin noita sun tekstejä, yritin oikeen ankarastikin ymmärtää. Mutta näen nyt, että olet vain kiihkoilija, eikä elämä sinällään sinulle pyhä ole, kuten väität.
Sinua kantaa sama voima kuin muitakin kiihkoilijoita; voimakas tunne siitä, että vain sinä ja kaltaisesi ovat oikeassa. Muista viis. Koska he ovat kuitenkin väärässä.
Tommosta kylmän kiihkoilevaa mielipidettä suoltavat yleensä fundamentalistit; esim. ne abortinvastustajat, jotka räjäyttävät klinikoita ja tappavat lääkäreitä, tai uskonnolliset, esim. muslimit jotka terrorisoivat normaaleja ihmisiä.
Ei voi muuta sanoa kuin että on se hyvä, että täällä vielä ihmisellä on edes jonkinlainen itsemääräämisoikeus. Sukupuolesta riippumatta.
Fundamentalistit mä toivotankin systemaattisesti jonnekin muualle. Eivät kuulu tänne.
mitä soopaa. Ettekö te, hyvänenaikasentäs, mieti yhtään mitä te kirjoitatte. Te kotitsykoloogit. Voi herramunjee, että pitää tämmönenkin päivä nähdä, että on olemassa noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka lisäksi tahtovat määrätä kaikkien muiden elämästä.
V..tun idiootit. Yks vertaa sikiötä naapurin hurttaan ja toinen tiesmihin. Jos teille älytön solumöykky on niin tärkeä, niin se on sitä teille. Tehkää niitä itsellenne semmonen määrä, että voitte sitten seuraavaksi niillä brassailla.
Loput voi tehdä kropallaan mitä tahtoo.
Kannatan ennaltaehkäisyä. Esim. nimim. mama on just sellanen, että sen sitä pitäs käyttää. Mieluummin vielä sterilointia. On nimittäin vaarallista, että noin ilkee ja tyhmä ihminen lisääntyy.
Siis abortin sijasta käytettävä ehkäisyä. Abortointiin ei pidä ryhtyä kevein perustein. Mutta toisaalta sitä ei kannata jättää tekemättä näiden ilkeiden tuomitsijoidenkaan takia.
rakentavasta kommentista. Joten toistetaan nyt vielä mun mielipiteet, mitkä on mun ajatusten pohjalla ja minkä vuoksi mä en koskaan tule tekemään aborttia, enkä ole tehnyt. Mun ajatukset ja pohdinnat on mun omia, mun mielipiteet on mun omia ENKÄ TULE KETÄÄN PAKOTTAMAAN, KOMENTAMAAN TAI KÄSKEMÄÄN TOIMIMAAN MUN AJATUSTENI MUKAAN!
Pähkinänkuoressa, siis jos ei selvinnyt:
Mun mielestä elämä sinällään on pyhää. Mulle sikiö edustaa elämää siinä vaiheessa kun sen sydän lyö, eli noin raskausviikolla 6. Siinä vaiheessa koatson ettei mulla ole enää oikeutta hänen elämäänsä keskeyttää, olen vain hautomo, sen alun saattamiseksi elinkelpoiseksi. En kertakaikkiaan voi keksiä mitään syytä miksi sen keskeyttäisin. Siis minä.
Laajemmin, millä aborttia puolustellaan? Oikeudella omaan kroppaan? Juu, missä on sen ihmisenalun oikeus omaan kroppaansa sitten?
Sosiaaliset syyt? Siis mitkä? Jos kyseessä olisi vain sosiaaliset syyt, niin niitä olisi puhtaasti aika vaikea puolustella. Koulu kesken? Opiskelua voi ainajatkaa lapsen synnyttyä. Ja moni jatkaa opintoja myöhemmin joka tapauksessa. Parisuhde? Ei millään suhteella ole takuuta, vaikka löytäisit täydellisen mihen, suunnittelisit täydellistä perhettä, voi jokin mennä pieleen ja sinusta jäisi yksinhuoltaja. Turhaa siinä on lasta rankaista- syntymätöntäkään.
Ja mitä itsemääräämisoikeruteen ja tasa- arvoon tulee.... niistä on turha puhua niin kauan kuin naiset tulevat raskaaksi ja synnyttävät.
Tiedätkö- kaikkein eniten mua jurpii kommentit "mä saan tehdä mitä vaan", todellinen osoitus itsekkyydestä. Empatian puutteesta. Abortissa on kuitenkin kyse elämän lopettamisesta. Joka useissa tapauksissa on ihan turhaa.
Mä en ikinä tule mielipiteeni vuoksi nousemaan barrikadeille. Siitä ei ole apua. Mä toivoisin että yhteiskunnassa olisi tilaa yllätyksille, eikä naisia syrjittäisi koulutuksessa ja työelämässa lasten saannin vuoksi. Mä toivon tyyli suunnitella ja laskelmoida kaikki, häviäisi jonnekin. Ihan yhtä lailla kun mua ihmetyttää tietyn tyyppiset naisihanteet, ihmetyttää mua oletus- vaatimus- siitä miten elämä "kuuluu" järjestää. Kuinka monen abortin takana on ajatus ensin koulu- sitten työ- sitten avio/avoliitto- asunto- auto--- ja viimeiseksi lapsi. Eikö joku voisi sekoittaa tuota pakkaa??
En mäkään ymmärrä miten kroppa sinänsä liittyy lapsen saamiseen, no olennaisesti koska sieltä se taapero tulee.. ;) Mutta mun mielestä kroppa palautuu (jos pitää ittestään huolta), enempi se tenava vaikuttaa kuitenkin elämiseen, eikä vaan mun, vaan miekkoseni, molempien sukujen ja työyhteisön ja nuorena voin sanoa, että vaikuttaa jopa kaveriporukkaan.
Itse nään kaksi vaihtoehtoa -synnytys tai ei synnytystä. Se mihin vauva menee synnytyksen jälkeen on sitten taas jatko synnytykselle.
Abortin tehdessä sun ei tartte kertoa raskaudestasi kenellekään, mutta jos päätät (vakauksesta tai ei vakaumuksesta) synnyttää ja antaa adoptioon asian tietää kaikki. Sut leimataan heti. Kysellään voinnit ja oletko hankkinut vaunut.. Kummastellaan mikset pidä lastanne?
No, en voi sanoa tehdäänkö noin.. En ole ikinä lastani antanut pois, mutta vanhempani tuntien he eivät ymmärtäisi.
Mulle abortti olisi vastaus jos lapsi ei elämään mahtuisi.
Mulle ja miehelleni on tärkeää että tulemme itsenäisesti toimeen.
Vammaista lasta emme jaksaisi hoitaa ja vamma rasittaa myös ympäristöä enemmän.
Abortti on sinänsä aika itsekäs teko, mutta ihminen saa ajatella itsensä ja elämänsä parastaan. Ei tartte ruveta martyyriksi. Musta paras äiti on tyytyväinen äiti.
Itse pystyisin tekemään abortin ja katsomaan peiliin, jos koen että on parempi olla synnyttämättä. Kaikkea voi katua, mutta jos lähtee siitä että tekee niinkuin tuntuu parhaimmalta NYT on outoa haikailla myöhemmin sitä mikä joskus tuntui oikealta.
Voihan adoptiotakin katua?
Onko lapsen pitäminen sitten vasten tahtoa parasta, vai voisiko sitäkin katua?
Onko rakkaus lapseen niin vahva että rakastaisiko lasta kuitenkin?
Nuorempana mulle abortti oli kamala asia, en ymmärtänyt miten joku tekisi sen? -Ainahan löytyy joku lapseton joka rakastaisi lasta..
Nyt ymmärrän abortin, täysin, en tuomitse vaikkei olisikaan mitään "kunnollista" syytä.
Ja painostuksesta on kirjoitettava että kuka painostaa? Vanhemmat yleensä tuppaa kiinnostumaan lapsenlapsestaan syntymän jälkeen viimeistään.. Mutta jos kumppani painostaa naista aborttiin, on suuri riski että mies lähtee suhteesta, eikö isyyteen voi painostaa? Onko se oikein?
Luettuani kirjoituksiasi sain myös käsityksen että esittelet vaan OMAA näkemystäsi asioista, enkä todellakaan huomannut että olisit ketään tuomitsemassa. Ei vaihtoehtojen esittäminen sitä ole, ainakaan minun mielestäni.
Itse en ole aborttia koskaan tehnyt, ja ajatuskin siitä tuntuu vieraalta. Jollain tavalla lapsi on aina ollut haaveisani. Ymmärrän kuitenkin hyvin etteivät kaikki tunne samoin. Olen myös yrittänyt mielessäni kehitellä tilanteita joissa olisin ehkä voinut päätyä aborttiin (raiskaus, oma/lapsen terveys...). Sen tiedän että adoptoitavaksi en lasta pystyisi antamaan, vaikka itse olen adoption kautta pikkusisareni saanut. Kaikki kunnia heille jotka tämän pystyvät tekemään!
Ja nämä olivat siis ainoastaan MINUN näkemyksiäni...
Kunhan täytät 10 ja myöhemmin 15 vuotta, käsityksesi maailmasta laajenevat ja kehittyvät. Voit murrosiän jälkeen oppia ymmärtämään äitiäsi ja hyväksymään pientä siskoasi.
Jos olet ahkera koulussa, voit historian ja yhteiskuntaopin tunneilla oppia jotakin demorkatiasta tai ihmisoikeuksista.
Parhainta menestystä kasvuusi!
"Olisi hyvä jos "vahingossa" raskaaksi tulleen naisen kanssa otettaisiin ensin kunnon keskustelu, seksistä ja sen seurauksista."
Eikö tuo ole aika loukkaavaa? Aivan kuin kyseinen nainen olisi jokin lapsi joka ei tietäisi? Aivan kuin se raskaus olisi sen naisen vika? Niin ihmeelliseltä kuin se kuules saattaakin kuulostaa, raskaaksi tulemiseen tarvitaan mieskin. Ei mies vaan tuollaisia saarnoja joudu kuuntelemaan... oikein ihmetyttää eräät kiihko-abortinvastustajat jotka sanovat ettei aborttia pitäisi sallia koska "NO MITÄS EI PITÄNY JALKOJAAN KIINNI!!!!11". Ahaa, mies voi nussia vaikka ympäriinsä, ja jos sattuu vahinko, niin se johtuu siitä että nainen oli "huora" ja "ei pitänyt jalkojaan kiinni" ja "pitää kärsiä seuraukset". Jestas...
Ok, meni vähän sivuraiteille tuossa lopussa, mutta piti tuokin asia saada ulos. ;)
Noin sitä vain haetaan apua, ja sitten on kaikki asiat hyvin... Ai niin, se juttu vain, että Suomessa ei välttämättä saa apua. Jonoa psykologeille/psykiatreille/hoitoon on paljon, ja Suomessa tehdään maailmassa toiseksi eniten itsemurhia (jokin vuosi sitten se oli eniten). Että noin helposti se avun saanti täällä hyvinvointivaltiossa käy. Toinen juttu on se, että pahat mielenterveysongelmat eivät parane vain sormia napsauttamalla, edessä voi olla monien vuosien urakka - jos edes silloinkaan saadaan pysyviä tuloksia. Itse olen ongelmista kärsinyt joten luulen tietäväni mistä puhun. Ymmärrän täysin myös niitä naisia jotka tekevät abortin mielenterveysongelmien takia, se voi joskus olla parempi ratkaisu kaikkien kannalta.
Mä itte hain joskus jälkiehkäisyä, sillon kun se oli reseptillä haettava lääkäriltä.
Ekan kerran hain pillereitä terveyskeskuksesta jossa mieslääkäri pisti aika pahaa tekstiä.. Valehtelin lääkärille kumin hajonneen.. Oikeastaan kuvio meni niin että harrastin suojaamatonta seksiä yhden illan miehen kanssa. Mulla ittelläni ei silloin ollut e-pillereitä, olin vasta jokusen kerran ollut sängyssä aiemmin. Molemmat haluttiin ja kummallakaan ei ollu kumia matkassa mukana, riskillä mentiin.
Toisen kerran kortsu hajos koska kännissä paikat ei ollu kosteimmillaan ja kumin käsittely ei ollu parasta mahdollista!
Ne pillerit hain nuorisoneuvolasta, jossa oli fiksumpi naislääkäri.
Mulla on vähän ristiriitaset tunteet siitä kun jälkiehkäsypillerit meni apteekkiin reseptivapaiksi.
On hyvä, ettei tarvitse jonottaa lääkärille, kuuntelemaan moraalisaarnaa pahimmassa tapauksessa, mutta toisaalta pelkään sitä että pillereitä aletaan käyttämään yhtenä ehkäisynä muiden joukossa.
Olen hakenut kahdelle kaverilleni jälkiehkäisypillerit apteekista suojaamattoman seksin jälkeen, koska itsellä ei ole ollut pokkaa hakea niitä. En ole kysynyt miten kävisi jälkiehkäisyn, jos pillerit pitäisi hakea reseptillä.
Nykyään mua on alkanut vaivaamaan todella se, että jos olisin saanut jonkin taudin siltä ensimmäiseltä mieheltä, jonka kanssa ei ollut suojaa.
Kävin siitä verikokeissa eikä tauteja onneksi löytynyt.
Olen törmännyt miehiin, jotka haluaa seksiä ilman kumia. Ovat käyneet sukupuolitautitestissä ja on taudittomia..
Eli miehelle tärkeää on enempi taudin ehkäisy, naiselle raskauden. Nainen voi aina hakea jälkiehkäsyä raskauden torjuntaan..?
tosiaan pysty hyväksymään sitä että ihmiset ovat erilaisia.Mitä jos itse hiukan kasvaisit ja tutustuisit erilaisiin ihmisiin?