Olen parikymppinen mies, ja masennusta on ollut nyt noin viisi vuotta. Välillä on helpompaa, mutta viimeiset 2 vuotta olen ollut todella pohjalla. Pelkkien perus päivätoimien tekeminen tuntuu vaativan todella isoja ponnisteluja välillä, kuten kaupassa käynti, tiskaaminen, pyykin pesu, oman hygienian hoito jne. Tällaisina aikoina on pakko ottaa töistäkin ylimääräistä lomaa, kun tuntuu ettei normaali viikonloppu riitä pieneenkään palautumiseen. Unirytmit on aina päin persettä, enkä saa niitäkään korjattua vaikka haluaisin. Joskus on päiviä ettei pääse sängystä ylös kuin vasta illalla, ja itsetuhoiset ajatukset pyörii päässä koko ajan. Parempina päivinä on sellainen tyhjä mistään välittämätön olo, niin kuin ei olisi edes olemassa. Mutta silloin saa sentään jotain aikaiseksi.
Kaikenlaista aktiviteettia on koitettu, erilaista urheilua, lukemista, juhlimista, musiikkikonsertteja ja kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tunnu enää miltään. En ole saanut iloa pitkään aikaan sellaisista asioista, mitä ennen suorastaan rakastin. Ei oikeen jaksa enää edes yrittää mitään, pelkään aina helvetisti epäonnistumista, ja olen muutenkin epävarma itsestäni. Tämän takia en ole koskaan onnistunut luomaan parisuhdetta, vaikka tilaisuuksia on ollut. Aika usein tuntee itsensä myös yksinäiseksi, joka masentaa entisestään.
Lähimmäiset ihmiset tietää kyllä masennuksestani, vaikka mitään diagnoosia minulle ei ole koskaan tehty. En jaksa uskoa siihen että joku vieras ihminen voisi sanoillaan auttaa mitenkään. Itse pitäisi jotenkin tämä voittaa, mutta alkaa jo voimat hiipua kun vuodesta toiseen täytyy jatkaa samaa taistelua. Samaa sontaa eri päivinä.
Kaikenlaista aktiviteettia on koitettu, erilaista urheilua, lukemista, juhlimista, musiikkikonsertteja ja kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tunnu enää miltään. En ole saanut iloa pitkään aikaan sellaisista asioista, mitä ennen suorastaan rakastin. Ei oikeen jaksa enää edes yrittää mitään, pelkään aina helvetisti epäonnistumista, ja olen muutenkin epävarma itsestäni. Tämän takia en ole koskaan onnistunut luomaan parisuhdetta, vaikka tilaisuuksia on ollut. Aika usein tuntee itsensä myös yksinäiseksi, joka masentaa entisestään.
Lähimmäiset ihmiset tietää kyllä masennuksestani, vaikka mitään diagnoosia minulle ei ole koskaan tehty. En jaksa uskoa siihen että joku vieras ihminen voisi sanoillaan auttaa mitenkään. Itse pitäisi jotenkin tämä voittaa, mutta alkaa jo voimat hiipua kun vuodesta toiseen täytyy jatkaa samaa taistelua. Samaa sontaa eri päivinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.