Masentunutko?

Mä oon ihan loppu.. en tajua kuinka saan edes väsättyä tän tekstin. (joten pahoittelen epäselvyyttä)
oon siis pian täysi-ikäinen tyttö. Viimeset kaksvuotta olen "sairastanut" määrittelemätöntä syömishäiriötä. Alan olemaan loppu sen kanssa. Ruoka,paino, ahdistus.. ajatukset eivät jätä mua rauhaan. Olen myös käyttäytyn itsetuhoisesti. Viillellyt yms.. jonka jälkeen olen taas ahdistunut ja pettynyt itseeni. Nyt pitkän ruokien oksentelujen jälkeen olen pitänyt taukoa okasentamisesta. Ahdistus on tuplaantunut. Olen lihonut vaikken ole syönyt kuin 600-1500kcl max. Elimistöni on sekaisin.

Nyt kuitenkin tilanteeni on pahentunut.. en pysty syömään kuin max 500kcl päivässä. Nyt kolmen-neljän päivän ajan oon syöny 200-500kcl päivässä. Olen entistä masentuneempi ja ajattelen kuolemaa.. pelkään mennä keittiöön, pelkään liikkua ulkona, jos satun hetken mielijohteesta tekemään jtn tyhmää. Mietin todella osasto vaihtoehtoa.. (olen kerran ollut yön osastolla johtuen epävakaasta olostani) oli vihre lähteä sieltä ja jättää hoito kesken "hoito jota en antanut koskaan aloittaa". käyn myös puhumassa terapeutuille monesti viikossa.. mutta sekään ei enään auta.. istun kuin vajaa penkillä ja olen vain täynnä tyhjyyttä.. olen menettäny ystäväni.. harrastukseni.. kaiken.. Kaiken innostukseni.. minun pitäisi elää.. koska elämäni on alkamassa vasta. mutta toivon vain kuolevani. En haluaisi tätä.. mutta joku paha ääni sanoo sisälläni, että tämä on oikein ja minun täytyy kuolla.. etten ansaitse enään elää.

Olen väsynyt kamppailemaan "mielihalujani vastaan" haluaisin luovuttaa.. enkä tiedä enään miten toimia. En haluaisi jättää koulua kesken.. ja mennä osastolle, koska en varmasti pääsisi sieltä pois pitkään aikaan. Masentaisi taas jotenkin aloittaa kaikki alusta. Toisaalta taas, ei mistään tule mitään.. jos oloni on tämmöinen.. tunnen itseni niin säälittäväksi. Voin kuvitella niin monien vain ajattelevan "tuon ikäinen ihminen, eikä osaa pitää huolta itsestään"..

auttakaa :(
1222
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Aloin itkeä tekstiäsi lukiessa. :,( Ymmärrän sua täysin. Harmi, etten osaa oikein auttaa, mutta voin sanoa, että mulla on samantyyppistä ongelmaa...

Itselläni ei ole syömishäiriötä, mutta on ollut paha olla todella kauan enkä ole uskaltanut puhua asiasta kenellekkään tai hakea ammattiapua. En oikeastaan edes halua. Voisin joutua ties minne pöpilään. Olen kyllä yrittänyt netistä löytää apua ja tukea tuntemattomilta ihmisiltä mutta ei ole oikein tullut mitään...

Syöt ihan olemattoman vähän. Jos yrität yhtäkkiä syödä suurta määrää ruokaa, tottakai sinulle tulee paha olo. Kokeile syödä esim. tunnin välein pieni/sopivan kokoinen annos ruokaa ja lisää tätä määrää päivä päivältä. Olet hengenvaarassa, jos et saa tarpeeksi ravintoa!

Peitä ruokapaketeista kcl-merkinnät. Sinun ei tarvitse laskea, miten paljon sinun saa syödä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


NEEDHELPpp kirjoitti:

Mä oon ihan loppu.. en tajua kuinka saan edes väsättyä tän tekstin. (joten pahoittelen epäselvyyttä)
oon siis pian täysi-ikäinen tyttö. Viimeset kaksvuotta olen "sairastanut" määrittelemätöntä syömishäiriötä. Alan olemaan loppu sen kanssa. Ruoka,paino, ahdistus.. ajatukset eivät jätä mua rauhaan. Olen myös käyttäytyn itsetuhoisesti. Viillellyt yms.. jonka jälkeen olen taas ahdistunut ja pettynyt itseeni. Nyt pitkän ruokien oksentelujen jälkeen olen pitänyt taukoa okasentamisesta. Ahdistus on tuplaantunut. Olen lihonut vaikken ole syönyt kuin 600-1500kcl max. Elimistöni on sekaisin.

Nyt kuitenkin tilanteeni on pahentunut.. en pysty syömään kuin max 500kcl päivässä. Nyt kolmen-neljän päivän ajan oon syöny 200-500kcl päivässä. Olen entistä masentuneempi ja ajattelen kuolemaa.. pelkään mennä keittiöön, pelkään liikkua ulkona, jos satun hetken mielijohteesta tekemään jtn tyhmää. Mietin todella osasto vaihtoehtoa.. (olen kerran ollut yön osastolla johtuen epävakaasta olostani) oli vihre lähteä sieltä ja jättää hoito kesken "hoito jota en antanut koskaan aloittaa". käyn myös puhumassa terapeutuille monesti viikossa.. mutta sekään ei enään auta.. istun kuin vajaa penkillä ja olen vain täynnä tyhjyyttä.. olen menettäny ystäväni.. harrastukseni.. kaiken.. Kaiken innostukseni.. minun pitäisi elää.. koska elämäni on alkamassa vasta. mutta toivon vain kuolevani. En haluaisi tätä.. mutta joku paha ääni sanoo sisälläni, että tämä on oikein ja minun täytyy kuolla.. etten ansaitse enään elää.

Olen väsynyt kamppailemaan "mielihalujani vastaan" haluaisin luovuttaa.. enkä tiedä enään miten toimia. En haluaisi jättää koulua kesken.. ja mennä osastolle, koska en varmasti pääsisi sieltä pois pitkään aikaan. Masentaisi taas jotenkin aloittaa kaikki alusta. Toisaalta taas, ei mistään tule mitään.. jos oloni on tämmöinen.. tunnen itseni niin säälittäväksi. Voin kuvitella niin monien vain ajattelevan "tuon ikäinen ihminen, eikä osaa pitää huolta itsestään"..

auttakaa :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu