Joo elikkäs 25v nuori sinkkumies olen.. Ikinäpä en ole kunnon seurustelun makuun päässyt vaan aina on tökännyt syystä tai toisesta. Elikkäs vaikealta tämä "oikean" löytäminen vaikuttaa. Minussa se vika kait on kun en kykene naista saamaan. On tässä ruvennut tuntumaan, että ihan mukavaa tämä yksineläminenki. Saa harrastella kaikkea kivaa ja kaikki rahat mitkä ansaitsee niin saa käyttää itseensä jne.. Onko muilla pitempään sinkkuna olleilla samoja tuntemuksia? Ei enää kiinnosta tai haluta ees yrittää turhauttavaa naisten/ miesten metsästystä? Mahtaako olla näin, että se kiinnostus loppuu ajanmyötä kun ei onni käy? Turha tässä on tippa silmässä jäähä tuleen makaamaan vaan ottaa sen ilon irti muualta..
Tottuuko yksinelämiseen?
Rufinus
34
930
Vastaukset
- Kesto-sinkku
Jepulis. Olen 30-vuotias kestosinkkumies. En ikisinkku koska jotain suhteen poikasta on ollut, muttei pariin vuoteen. Tietysti tuon parin vuoden aikana olen ettinyt seuraa enemmän kuin koskaan. Nyt olen tullut siihen päätökseen ettei jaksais ettiä ja yksin eläminen on todellisuudessa helvetin hauskaa. Se kuuluisa juna on mennyt myös eli oman ikäiset naiset alkaa olla jo paikalleen asettumassa, lapsia hankkineita, eronneita, karanneita jne. lopuilla on niin kovat odotukset mieheltä että ei mitään jakoa.
Nuoremmissa naisissa olisi enemmän potentiaalia, mutta olen huomannut että ei oikein ihan nappaa. Johtunee siitä että Suomessa on vaikea tutustua kehenkään lopulta jos ei omaa oikeanlaisia piirejä ja toisaalta väkeä on luvattoman vähän.
Sinulle annan sen ohjeen että lopeta liika täpittäminen aiheesta. En tarkoita ettet yrittäisi vaan ota rennommin naisiin tutustuminen. Siitä varsinkin kohderyhmäsi ikäiset naiset tykkää. Älä näytä mitään alistumisen tai epätoivon merkkejä tai sitä että otat hommat liian vakavasti.
Minua on oikeastaan alkanut huolettaa se että vaikka tapaisin jonkun "oikean" niin en taitaisi enää osata tunnistaa häntä tai elää hänen kanssaan koska olen muuttunut niin itsenäiseksi.
Tietyllä tavalla tietyt haaveet ja unelmat tuolta kohdin ovat ns. jo hävinneet. Toisaalta olen myös tavannut pari sellaista naista jotka pysäyttivät aika lailla ja kun hommat ei mennyt yksiin heidän kanssa niin tuskimpa käy enää sellainen säkä että vielä löytäisi jonkun sopivan, ainakaan täältä Pohjolasta.
Kuitenkin jos haluat naisseuraa löytää niin miehenä sinun pitää olla aktiivinen. Mutta ehdttomasti kannattaa ottaa rennosti ja samalla nauttia elämästä. Löysitpä tai et ketään niin joka tapauksessa arvostat silloin sitä itsenäisyyttä ja sitä omaa aikaasi ihan eri tavalla kuin jos koko ajan mietit sinkkuuttasi.
Mutta ihan oikeasti. Minua ei ole petetty ja jotain kokemusta naisista kuitenkin on, mutta niin pahasti olen saanut turpaani näissä naisasioissa että minun ei pitäisi kannustaa ketään, mutta silti sanon että ehdottomasti pää pystyssä kannatta kulkea ja yritellä viritellä jotain. Paljon on myös kiinni siitä miten tähdet osuu samaan linjaan taivaalle.
Parisuhteessa olo ei myöskään tee elämästä välttämättä sen auvoisempaa ja parisuhde voi rajoittaa omaa elämää huomattavasti. Molemmissa on puolensa. Ihmiset myös kuvittelevat että joku ihminen on toiselle "oikea" tai sitten "väärä". Mutta kun osa ihmisistä voi olla samaan aikaan "oikeita" että" vääriä". Sitten se parisuhde on kuten aina toiseen sopeutumista ja yrittämistä.
Rakkaus ei ole kuitenkaan kaikkia varten. Kannattaa yrittää niillä eväillä mitä on loppuun saakka ja yrittää nauttia näistä hetkistä mitä on.- alone4ever
kun on yksinoloon tottunut, olisi varmasti erittäin vaikea tottua olemaan jonkun kanssa, itse ainakin kaipaisin omaa rauhaani ennemmin tai myöhemmin.
- Rufinus
Hyvin kirjotettu Kesto-sinkku. Juuri näitä samoja ajatuksia alkaa itselläkin olemaan vaikka sinua 5v nuorempi olenkin. Useimmat oman ikäiset naiset ovat olleet jo pitkään parisuhteessa ja suunnittelevat jo kovasti lastenhankintaa mikäli niitä jo ei ole. Erääseen naiseen tutustuin jokin aika sitten joka vielä oli jonkunverran itseäni nuorempi. Ei tästä naisesta kuitenkaan ottanut selvää, että haluaako hän oikeasti minua vai ei. Kyse oli itseä selvästi nuoremmasta naisesta niin enhän minä alkanut mitään ruikuttamaan, että josko se siitä vielä rakkaus leimahtaisi vaan päätin unohtaa hänet kokonaan. Harmittava tilanne oli koska itse ehin jo pahoin ihastumaan, mutta reisille meni taas. Aion todellakin ottaa juuri rennosti silmät kuitenkin avoinna ja mikäli se passeli nainen sieltä sitten osuu kohdalle niin mikäpä siinä. Varmasti loppupeleissä paljon mukavampaa kuitenki elää yksin kuin vaikkapa tossunalla huonossa parisuhteessa. Käydä töissä ja elättää perhettä ko vaimo ja lapset huutamassa ja vaatimassa koko ajan jotaki. No tuo nyt oli vähän karrikoidusti sanottu, mutta ei sekään onnellisuutta ole.
- Kesto-sinkku
Rufinus kirjoitti:
Hyvin kirjotettu Kesto-sinkku. Juuri näitä samoja ajatuksia alkaa itselläkin olemaan vaikka sinua 5v nuorempi olenkin. Useimmat oman ikäiset naiset ovat olleet jo pitkään parisuhteessa ja suunnittelevat jo kovasti lastenhankintaa mikäli niitä jo ei ole. Erääseen naiseen tutustuin jokin aika sitten joka vielä oli jonkunverran itseäni nuorempi. Ei tästä naisesta kuitenkaan ottanut selvää, että haluaako hän oikeasti minua vai ei. Kyse oli itseä selvästi nuoremmasta naisesta niin enhän minä alkanut mitään ruikuttamaan, että josko se siitä vielä rakkaus leimahtaisi vaan päätin unohtaa hänet kokonaan. Harmittava tilanne oli koska itse ehin jo pahoin ihastumaan, mutta reisille meni taas. Aion todellakin ottaa juuri rennosti silmät kuitenkin avoinna ja mikäli se passeli nainen sieltä sitten osuu kohdalle niin mikäpä siinä. Varmasti loppupeleissä paljon mukavampaa kuitenki elää yksin kuin vaikkapa tossunalla huonossa parisuhteessa. Käydä töissä ja elättää perhettä ko vaimo ja lapset huutamassa ja vaatimassa koko ajan jotaki. No tuo nyt oli vähän karrikoidusti sanottu, mutta ei sekään onnellisuutta ole.
Ei se välttämättä ole ja perhe-elämästä annetaan usein turhan ruusuinen kuva. Samoin ihan parisuhteistakin. Osa naisista myös osaa olla vaativia ja hankalia ihan sen suhteen aikanakin joten joskus voi olla kuule parempikin ettei siitä kehittynyt sen vakavampaa.
Jos puhut kovinkin nuoresta naisesta niin ne ovat sellaisia hepsankeikkoja monet nykyään että kannattaa unohtaa. Tosin olen itse tapaillut joitakin ihan 19 tai 20-vuotiaita ja joukkoon mahtuu joitakin ihan kypsän oloisiakin, mutta sekin on suhteellista mistä asioista silloin puhutaan.
On muutama tuttava joka on suhteessa, avoliitossa ja perheellinen, jotka ovat pikkaisen kateellisia tällaiselle poikamiehelle. Saa tulla ja mennä miten tahtoo eikä kukaan ole komentelemassa.
- Twin Six
Itse tajusin jääväni yksin jo aika varhain, reilusti alle parikymppisenä. Siinä joskus 18-25 -ikäisenä olin jo tavallaan oppinut hyväksymään yksinäisyyden, enkä edes yrittänyt muodostaa suhteita. Useimmillahan tuo ikäkausi on kaikkein merkittävintä "pariutumisaikaa".
Nyt 27-vuotiaana tuntuu, että on iskenyt jonkinlainen "kolmenkympin kriisi" parisuhdeasioiden suhteen, vähän etuajassa ehkä johtuen varhaisesta luovuttamisesta. Nyt vasta tavallaan tajuaa, että tämä ei ole mitään leikkiä, olen oikeasti loppuikäni yksin! Ei tule naista rinnalle, ei seksiä, minusta ei koskaan tule isää, en voi koskaan olla opiskelijapoika joka suutelee tyttöä koulun bileissä jne. Eikä tämä tunnu hyvältä. Kuitenkaan en tunne omaavani henkisiä tai fyysisiä resursseja tilanteen korjaamiseksi.
Täytyy toivoa, että tämä vaihe todellakin menee ajan myötä ohi (kuten täällä jotkut ovat kuvailleet), jotta pystyisi oikeasti nauttimaan yksinelämisen hyvistä puolista.- 9
Paatuneimmillekin ikisinkuille tulee kausia ja hetkiä, jolloin huomaa vertaavansa itseään perheellisiin. Tosin kaikki eivät tätä myönnä, mutta tyytyväisimmätkin meistä miettivät joskus, mitä ovat menettäneet. Jossittelevat, miten asiat nyt olisivat, jos olisi ollut "normaali", eikä ujo ja tietyissä tilanteissa olisi toiminut toisin. Nuoruusvaihe ehkä on kaikkein vaikein, mutta jokaisena ikäkautena on teemansa. Keski-iässä ihmiset kilpailevat aikuisten lastensa menestyksestä ja kenestä ensin tulee isovanhempi, mikä sinkusta ehkä on huvittavaakin. 50-vuotis synttäreitä lähdetään usein juhlimaan pariskuntien kesken ulkomaille tai jonnekin, eikä sinkkuja taatusti pyydetä mukaan. Vielä vanhuudessa joutuu pohtimaan, että jos olisi lapsia ja lastenlapsia, he saattaisivat joskus tulla käymään ja auttaa jossakin asiassaa. Toisaalta silloin voi myös ajatella, ettei tarvitse kokea leskeksi jäämisen tuskaa. Että kyllä se erilaisuus aina kulkee mukana, koska aina on ihmsiä, jotka ihan sanallisestikin alleviivaavat sitä.
- Älä vielä luovuta
Twin six !!!
Olet vasta 27 vuotias, eli aikaa on!
Koulubileissä sinä et suutele ketään, ne ajat on ohi.
Mutta naisen voit löytää ja isä sinusta voi tulla. Kuten sanoin olet vasta 27 ja aikaa on, mutta
vuodet vierii.
Ole aktiivinen ja etsi nainen jostakin-kotoa sinua ei kukaan tule hakemaan.
Itse olen jo 40 vuotias joten minulla mahdollisuudet ovat jo menneet. - Kesto-sinkku
Olet varmaan samassa tilanteessa kuin minä tuolloin. Minulla tosin ei ollut mitään ihan hirveää paniikkia vaan lähdin aika surutta ettimään seuraa vaikka vähän mistä. Eipä lykästänyt tosimielessä sitten lainkaan, mutta nyt 30-vuotiaana voin sanoa että kannatti kuitenkin. Tiedän mitä on tarjolla ja mihin rahkeet riittää. Eipä paljon mihinkään näillä tuloilla ja tällä naamalla. Helppo on siltä pohjalta valita se yksin olo kuin tyytyä sekundaan (koskien siis omia odotusarvoja ei että pitäisin jotain naista vähempiarvoisena ihmisenä kuin minä olen, sekunda siis jotain joka ei käy minulle vain jota sen vuoksi en osaa arvostaa).
Jos sinulla tuollaisia mietteitä on niin kannattaa alkaa kattomaan mitä voi tehdä esimerkiksi omalle ulkoiselle habitukselle, miten aktivoida itseään sosiaalisesti ja samoin miten käytöstä muuttaa vähän rehvakkaampaan suuntaan (iskevämpään).
Ehkä sieltä joku löytyy tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse manata ettet yrittänyt. - Kesto-sinkku
9 kirjoitti:
Paatuneimmillekin ikisinkuille tulee kausia ja hetkiä, jolloin huomaa vertaavansa itseään perheellisiin. Tosin kaikki eivät tätä myönnä, mutta tyytyväisimmätkin meistä miettivät joskus, mitä ovat menettäneet. Jossittelevat, miten asiat nyt olisivat, jos olisi ollut "normaali", eikä ujo ja tietyissä tilanteissa olisi toiminut toisin. Nuoruusvaihe ehkä on kaikkein vaikein, mutta jokaisena ikäkautena on teemansa. Keski-iässä ihmiset kilpailevat aikuisten lastensa menestyksestä ja kenestä ensin tulee isovanhempi, mikä sinkusta ehkä on huvittavaakin. 50-vuotis synttäreitä lähdetään usein juhlimaan pariskuntien kesken ulkomaille tai jonnekin, eikä sinkkuja taatusti pyydetä mukaan. Vielä vanhuudessa joutuu pohtimaan, että jos olisi lapsia ja lastenlapsia, he saattaisivat joskus tulla käymään ja auttaa jossakin asiassaa. Toisaalta silloin voi myös ajatella, ettei tarvitse kokea leskeksi jäämisen tuskaa. Että kyllä se erilaisuus aina kulkee mukana, koska aina on ihmsiä, jotka ihan sanallisestikin alleviivaavat sitä.
Mitä väliä sillä on vaikka joku alleviivaa sinun erilaisuutta? Sehän on hieno mahdollisuus eikä mikään kriisi.
Lapset olisi ihan mukavia, mutta vievät hurjasti aikaa ja teidän että suhtautusin heihin niin vakavasti että veisivät valtavasti omaa aikaani.
Sitä paitsi, miten niin "normaali"?
Mites sitten kun ihmiset ovat 20-vuotta naimisissa ja tulee ero? Sitten saatetaan pallotella vielä lapsia jos ero tulee aiemmin jne.
En usko hetkeäkään että jokaisella ikäkaudella on joku "teema". Se on näiden ihmisten jotka kulkevat siinä "normiputkessa" jotka sellaisia ajatuksia kehittelevät.
Minun ei tarvitse alkaa oikeasti selittämään varmaan miten vapaampaa elämä on ilman parisuhdetta tai velvollisuuksia lapsia kohtaan.
Sitä en kiellä etteikö olisi läheisyyden kaipuuta joskus, voimakastakin. Sekä sitä että voisi jakaa elämäänsä, hassutella toisen kanssa ja nauraa ihan jokapäiväisille jutuille.
Mutta sattumakin määrää tapaako sellaista ihmistä jonka kanssa oikeasti noista asioista nauttii eikä suhde ole vain arkipäivää 24/7. - Twin Six
Älä vielä luovuta kirjoitti:
Twin six !!!
Olet vasta 27 vuotias, eli aikaa on!
Koulubileissä sinä et suutele ketään, ne ajat on ohi.
Mutta naisen voit löytää ja isä sinusta voi tulla. Kuten sanoin olet vasta 27 ja aikaa on, mutta
vuodet vierii.
Ole aktiivinen ja etsi nainen jostakin-kotoa sinua ei kukaan tule hakemaan.
Itse olen jo 40 vuotias joten minulla mahdollisuudet ovat jo menneet."Älä vielä luovuta Twin Six !!!"
No mähän olen luovuttanut jo viimeistään 10 vuotta sitten...
Onhan se kaunis ajatus, mutta kun on jo niin urautunut omiin rutiineihinsa, tuskin enää osaisi tulla toisen ihmisen kanssa toimeen arjessa. Koko ikänsä yksin olleelle parisuhteen hoito olisi varmasti stressaavaa.
Toisaalta jokainen voi miettiä, millä todennäköisyydellä kaveri, joka ei viimeiseen 15 vuoteen ole tehnyt tälle asialle yhtään mitään, yhtäkkiä lopettakin kotona nyhjäämisen ja lähtee etsimään seuraa. Niinpä... Saisi vaan jollain keinolla tämän fiksaation pois mielestä, niin voisi ehkä jopa nauttia elämästä.
- Avenger_
Ite oon ikisinkku ja tuntuu että rima ja vaatimukset naista kohtaan nousee vuosi vuodelta.
Pitää osua kyllä ihan nappiin kaikki aspektit että lähden seurustelemaan.
Kyllä kun kattoo monia pareja jotka on ollu sen 10v yhdessä niin aika blaah blaah meinikiä se alkaa jo olemaan.
Välillä tuntuu, et vois kokeillakin tuota seurustelua, mut sitten taas seuraavana päivänä tuntuu et ei vittu, on se vaan niin hienoo, et on hapekasta ilmaa ympärillä. Oon semmonen luonne, et jäisin kaipaamaan tätä yksinäisyyttä, tästä saa jotenkin voimaa, jaksaa treenaa ja muuta. Naisissa tulee tietysti käytyä kyllä ja olishan noita ottajia, ekat pakit annoin 12vuotiaana......- ei ole kivaa
Tottuu, muttei se onnea tuo.
Olen itse 27 vuotias sinkku nainen, edellinen suhde päättyi 3 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole käynyt kertaakaan edes treffeillä. En oikeastaan haluaisi olla sinkku, tokihan minä miehe haluaisin jakamaan arkea ja juhlaakin,mutta kun minusta tuntuu ettei ikäisiäni ( /- muutama vuosi) enää ole. Onhan se haikeaa kun kaikki kaverit ovat naimisissa ja heillä on lapsia ja sen vuoksi sitten olo onkin aika yksinäinen koska ei perheellisistä kavereista ole juuri koskaan seuraa.
Olen myös miettinyt että sinkku on hyviä puolia juurikin ne että voi tulla ja mennä miten tahtoo, voi syödä sitä ruokaa kun juuri silloin haluaa eikä tarvitse kysellä onko toisella pyykkejä koneeseen menossa.
Mutta olen tullut siihen tulokseen että ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Me sinkut koitamme löytää paljon hyviä puolia yksin olosta luultavasti vain hämätäksemme itseämme ettemme kaipaisi sitä kumppania niin kovin paljoa.
Minä ainakin tahtoisin löytää kivan miehen, ihan tavallisen, en odota kuuta taivaalta. Ja perustaa perheen, se ei aina taroita lapsia, naimisiin meno on jo merkki perheestä. - Kesto-sinkku
ei ole kivaa kirjoitti:
Tottuu, muttei se onnea tuo.
Olen itse 27 vuotias sinkku nainen, edellinen suhde päättyi 3 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole käynyt kertaakaan edes treffeillä. En oikeastaan haluaisi olla sinkku, tokihan minä miehe haluaisin jakamaan arkea ja juhlaakin,mutta kun minusta tuntuu ettei ikäisiäni ( /- muutama vuosi) enää ole. Onhan se haikeaa kun kaikki kaverit ovat naimisissa ja heillä on lapsia ja sen vuoksi sitten olo onkin aika yksinäinen koska ei perheellisistä kavereista ole juuri koskaan seuraa.
Olen myös miettinyt että sinkku on hyviä puolia juurikin ne että voi tulla ja mennä miten tahtoo, voi syödä sitä ruokaa kun juuri silloin haluaa eikä tarvitse kysellä onko toisella pyykkejä koneeseen menossa.
Mutta olen tullut siihen tulokseen että ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Me sinkut koitamme löytää paljon hyviä puolia yksin olosta luultavasti vain hämätäksemme itseämme ettemme kaipaisi sitä kumppania niin kovin paljoa.
Minä ainakin tahtoisin löytää kivan miehen, ihan tavallisen, en odota kuuta taivaalta. Ja perustaa perheen, se ei aina taroita lapsia, naimisiin meno on jo merkki perheestä.Haluat naimisiin että se olisi "merkki perheestä"?!
Emme minä ainakaan mitään "koita" löytää vaan löydän paljon hyviä puolia yksin olosta.
Jos sinä hämäät itseäsi ettet haluaisi puolisoa niin ole hyvä ja älä laita sitä koskemaan muita sinkkuja.
Saat kuulostamaan nyt että jokainen sinkku sinun lisäksi on todellisuudessa rakkauden kipeä ja valehtelee itselleen uskotellen olevansa onnellinen yksin.
Usein kuulen sanottavan että "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mielestäni se pitää tasan tarkkaan paikkaansa. Ainakaan minulle kiva ja ihan tavallinen ei riitä. Sillä ei minun tapauksessa kyse ole seksuaalikemioista vaan siitä että onko oikeasti mitään yhteistä. Samoin naisen tulee miellyttää tietyiltä fyysisiltä ja lähinnä psyykkisiltä ominaisuuksilta.
Itse toisaalta oppisin varmasti rakastamaan naista joka ei olisi ihan sopiva, mutta toisaalta miksi valehdella toiselle olevansa parisuhteessa onnellinen jos ei ole? Kuvitteletko että parisuhteessa olevat monet eivät niin tee vaikka todellisuudessa tahtoisi osa olla joskus yksin tai jonkun toisen kanssa?
Minulle ainakaan se että minun kaverit ovat jo perustaneet perheitä tai löytäneet ns. onnen ole mikään syy alkaa etsimään väkisin naista ihan sen vuoksi kun muuten ei ole seuraa tai tuntisin yksinäisyyttä.
Minusta taasen tuntuu että ikäisiäni /- on kyllä jonkin verran mutta heistä moni tuntuu jo elämäänsä urautuneelta ja tuntuu olevan lähempänä 40 vuoden ikää kuin 20 kun ollaan 30 rajapyykillä. Osa taasen elää uudelleen jotain teini-ikää tai haaveilee satumaan tangosta jonkun uberprinssin kanssa.
Se vaan on sellainen juttu että jokainen tietysti itse valitsee mihin taipuu, mutta kyllä minusta olen mieluummin kesto-sinkku ja etsin jotain kepeämpää seuraa vaikka välillä kuin lähden väkisin rakentamaan suhdetta kun pelkäisin olevani sinkku tai yksin.
Sitten tietysti on oppinut että parisuhteissa voi saada pahasti turpaansa niin tietynlaiset naiset eivät sovellu alkujaan niihin. En ala kuvia kumartelemaan kenenkään vuoksi. - ei ole kivaa
Kesto-sinkku kirjoitti:
Haluat naimisiin että se olisi "merkki perheestä"?!
Emme minä ainakaan mitään "koita" löytää vaan löydän paljon hyviä puolia yksin olosta.
Jos sinä hämäät itseäsi ettet haluaisi puolisoa niin ole hyvä ja älä laita sitä koskemaan muita sinkkuja.
Saat kuulostamaan nyt että jokainen sinkku sinun lisäksi on todellisuudessa rakkauden kipeä ja valehtelee itselleen uskotellen olevansa onnellinen yksin.
Usein kuulen sanottavan että "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mielestäni se pitää tasan tarkkaan paikkaansa. Ainakaan minulle kiva ja ihan tavallinen ei riitä. Sillä ei minun tapauksessa kyse ole seksuaalikemioista vaan siitä että onko oikeasti mitään yhteistä. Samoin naisen tulee miellyttää tietyiltä fyysisiltä ja lähinnä psyykkisiltä ominaisuuksilta.
Itse toisaalta oppisin varmasti rakastamaan naista joka ei olisi ihan sopiva, mutta toisaalta miksi valehdella toiselle olevansa parisuhteessa onnellinen jos ei ole? Kuvitteletko että parisuhteessa olevat monet eivät niin tee vaikka todellisuudessa tahtoisi osa olla joskus yksin tai jonkun toisen kanssa?
Minulle ainakaan se että minun kaverit ovat jo perustaneet perheitä tai löytäneet ns. onnen ole mikään syy alkaa etsimään väkisin naista ihan sen vuoksi kun muuten ei ole seuraa tai tuntisin yksinäisyyttä.
Minusta taasen tuntuu että ikäisiäni /- on kyllä jonkin verran mutta heistä moni tuntuu jo elämäänsä urautuneelta ja tuntuu olevan lähempänä 40 vuoden ikää kuin 20 kun ollaan 30 rajapyykillä. Osa taasen elää uudelleen jotain teini-ikää tai haaveilee satumaan tangosta jonkun uberprinssin kanssa.
Se vaan on sellainen juttu että jokainen tietysti itse valitsee mihin taipuu, mutta kyllä minusta olen mieluummin kesto-sinkku ja etsin jotain kepeämpää seuraa vaikka välillä kuin lähden väkisin rakentamaan suhdetta kun pelkäisin olevani sinkku tai yksin.
Sitten tietysti on oppinut että parisuhteissa voi saada pahasti turpaansa niin tietynlaiset naiset eivät sovellu alkujaan niihin. En ala kuvia kumartelemaan kenenkään vuoksi.No en tietenkään tarkoita että haluan naimisiin sen takia että se on merkki perheen perustamisesta, ymmärsit aivan väärin, tarkoitin että pelkkä naimisissa olo ilman lapsia on yhtä lailla perhe kuin jos olisi ne lapset siinä mukana! Tarkoitin että perhe ei tarkoita automaattisesti lapsia vaan pariskunta kahdestaankin on jo perhe!
Et tainnut ihan ajatuksella lukea minun kirjoitustani! Ei kukaan halua olla huonossa suhteessa, en minä ainakaan, mutta jos mieluummin olen hyvässä suhteessa kuin yksin.
Ja tiedän monia joiden parisuhde ei ole heistä tyydyttävä, mutta sille täytyy silloin tehdä jotain, koittaa puhua asiat halki tai erota, ei pidäkkään roikkua toivottomassa suhteessa!
Lue seuraavan kerran kirjoitukset tarkasti ennenkun alat täällä vauhkoamaan
- sir_eino
Ei oikeastaan kun tietää millainen hyvä parisuhde voi olla. Mutta en mä kyllä ala seurustelemaan seurustelemisen takia. Jos löydän mulle sopivan naisen johon rakastun ja joka rakastuu minuun niin sitten. Jos en löydä, paneskelen ympäriinsä kunnes ei enää seiso.
Kyllä tähän yksin oloon tottuu. Ei vaan ole ketään vierellä olemassa, toisaalta eipä niitä sopivia vapaita lapsettomia naisiakaan enää tunnu löytyvän mistään. Näin jälkeen päin mietin vain kun nuorena olisi ollut paljon tilaisuuksia, mutta eihän sitä silloin tajunnut että olisi pitänyt jo tuolloin rakentaa elämää. Voin sanoa että olen ikisinkku, koska ei yli kymmeneen vuoteen minkäänlaista suhdetta ole ollut.
Pikkuhiljaa alkaa jo toivo hiipua sen suhteen että ylipäänsä joku kiinnostuisi. Onhan tässä jo kateltukin kauan ja ei onnaa, siispä en enää edes etsi odotan vain kohtaloa mitä se tuo tullessaan. Toisaalta onhan tässä sinkkuudessa hyviäkin puolia kuin se että ei huolehdi kuin itsestään toisia ei tarvi ajatella.
Ihastunut olen viimeksi ollut pari kk:ta sitten, mutta ei siitä tullut mitään liian nuori ja ei ottanut selvää onko kiinnostunut vai ei joten unohdettu koko asia. Sitä aiemmin en ollut ihastunut keneenkään useisiin vuosiin.
Pari huonoa puolta löytyy myös minusta:
1. En osaa tanssia (olen ajatellut kurssille menoa mutta ei jaksa).
2. En ole ikinä käynyt treffeillä (aina olen tutustunut muuta kautta).
Kyllähän tässä on ollut jo jonkin aikaa pientä kriisiä miksi ei ole kumppania, jonka kanssa voisi elää. Viime päivinä on suoraan sanottuna alkanut harmittamaan tosissaan nuorempana tehdyt virheet.
Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Pitää vain koettaa unohtaa nykyinen tilanne ja katsella luottavaisin mielin eteenpäin.- Murdoc-Man
On elämässä paljon tärkeämpiä asioita kun parisuhteen puuttuminen. Saksassa on todella paljon upean näköisiä herrasmiehiä sekä Suomessakin ja vaikka missä,jotka ovat ihan elämäntapasinkkuja ja silti iloisia. Parisuhde ei todellakaan tarkoita onnea. Ihmemieskin oli tosi iloinen aina sinkkuna sekä oli lähes aina sinkkuna :).
- yksi sinkku lisää
miksi pidät vikana sitä ettet osaa tanssia? en minäkään osaa (olen sinkku nainen) toki voisin miehen kanssa yhdessä mennä kurssille jos se oikeasti kiinnostaisi molempia, mutta eihän tuo nyt mikään vika ole! Vika on se jos juot pääsi täyteen joka viikonloppu!
yksi sinkku lisää kirjoitti:
miksi pidät vikana sitä ettet osaa tanssia? en minäkään osaa (olen sinkku nainen) toki voisin miehen kanssa yhdessä mennä kurssille jos se oikeasti kiinnostaisi molempia, mutta eihän tuo nyt mikään vika ole! Vika on se jos juot pääsi täyteen joka viikonloppu!
Ai miksikö pidän no kun minua on monesti pyydetty tanssimaan, harmittaa aina joka kerta kieltäytyä taitojen puutteen takia. Ja kun tanssi kiinnostaa mutta ei vaan saa aikaiseksi mennä opettelemaan, mitään järkevää selitystä en keksi miksi se on vain jäänyt. Ihan puhdasta saamattomuutta (laiskuutta) tämän asian suhteen se on.
Siis en ole kyllä juonut itseäni humalaan n. 9 vuoteen, aina kohtuullisesti vain. Viimeisen reilun kahden viikon jaksoa ennen edelsi n. 2,5 vuoden raittius jolloin en koskenutkaan alkoholiin. Varmaan tulee lisää raittiutta kun ei nappaa yhtään.- yksi sinkku lisää
itmies kirjoitti:
Ai miksikö pidän no kun minua on monesti pyydetty tanssimaan, harmittaa aina joka kerta kieltäytyä taitojen puutteen takia. Ja kun tanssi kiinnostaa mutta ei vaan saa aikaiseksi mennä opettelemaan, mitään järkevää selitystä en keksi miksi se on vain jäänyt. Ihan puhdasta saamattomuutta (laiskuutta) tämän asian suhteen se on.
Siis en ole kyllä juonut itseäni humalaan n. 9 vuoteen, aina kohtuullisesti vain. Viimeisen reilun kahden viikon jaksoa ennen edelsi n. 2,5 vuoden raittius jolloin en koskenutkaan alkoholiin. Varmaan tulee lisää raittiutta kun ei nappaa yhtään.jospa vaikka päättäisit että menet sinne tanssikurssille, tiedän että välillä on vaikeaa aloittaa uutta harrastusta, mutta mistäs sitä tietää vaikka tapaisit sen kivan naisen siellä tanssikurssilla jonka kanssa voisit sitten alkaa elämään yhteistä elämää? Ja vaikket löytäisikään, oppisit ainakin tanssimaan, koska sinua tämä asia selvästi tuntuu painavan.
Älä osta mitään kausi korttia, käy ihan tutustumis mielessä vaikka yhdellä tunnilla ensin ja katso syttyykö se kipinä. Kevtä tulee, aurinko alkaa paistaa jospa saisit siitä lisää virtaa? - Twin Six
itmies kirjoitti:
Ai miksikö pidän no kun minua on monesti pyydetty tanssimaan, harmittaa aina joka kerta kieltäytyä taitojen puutteen takia. Ja kun tanssi kiinnostaa mutta ei vaan saa aikaiseksi mennä opettelemaan, mitään järkevää selitystä en keksi miksi se on vain jäänyt. Ihan puhdasta saamattomuutta (laiskuutta) tämän asian suhteen se on.
Siis en ole kyllä juonut itseäni humalaan n. 9 vuoteen, aina kohtuullisesti vain. Viimeisen reilun kahden viikon jaksoa ennen edelsi n. 2,5 vuoden raittius jolloin en koskenutkaan alkoholiin. Varmaan tulee lisää raittiutta kun ei nappaa yhtään.Meikäläisen vanhemmat ei tanssineet edes häävalssia, kun ei kumpikaan osannut edes sen vertaa eikä kiinnostanut.
Välillä olen miettinyt, olisiko saanut jäädä joku muukin asia kiinnostamatta. Mutta ei auta, sisulla vaan eteenpäin.
Eikai tanssitaidon puute nyt niin olennaista voi olla? yksi sinkku lisää kirjoitti:
jospa vaikka päättäisit että menet sinne tanssikurssille, tiedän että välillä on vaikeaa aloittaa uutta harrastusta, mutta mistäs sitä tietää vaikka tapaisit sen kivan naisen siellä tanssikurssilla jonka kanssa voisit sitten alkaa elämään yhteistä elämää? Ja vaikket löytäisikään, oppisit ainakin tanssimaan, koska sinua tämä asia selvästi tuntuu painavan.
Älä osta mitään kausi korttia, käy ihan tutustumis mielessä vaikka yhdellä tunnilla ensin ja katso syttyykö se kipinä. Kevtä tulee, aurinko alkaa paistaa jospa saisit siitä lisää virtaa?Oikeessa olet tuossa että tämä tanssitaidottomuus painaa mieltä, en sille mitään mahda.
"Kevtä tulee, aurinko alkaa paistaa jospa saisit siitä lisää virtaa?"
Voi olla, kun tämä talvi ja pakkaset masentaa osansa.Twin Six kirjoitti:
Meikäläisen vanhemmat ei tanssineet edes häävalssia, kun ei kumpikaan osannut edes sen vertaa eikä kiinnostanut.
Välillä olen miettinyt, olisiko saanut jäädä joku muukin asia kiinnostamatta. Mutta ei auta, sisulla vaan eteenpäin.
Eikai tanssitaidon puute nyt niin olennaista voi olla?"Eikai tanssitaidon puute nyt niin olennaista voi olla?"
On se kun kaikki muutkin osaa lähipiirissä, harmittaa aina yksin olla se friikki joka ei osaa.- sir_eino
Twin Six kirjoitti:
Meikäläisen vanhemmat ei tanssineet edes häävalssia, kun ei kumpikaan osannut edes sen vertaa eikä kiinnostanut.
Välillä olen miettinyt, olisiko saanut jäädä joku muukin asia kiinnostamatta. Mutta ei auta, sisulla vaan eteenpäin.
Eikai tanssitaidon puute nyt niin olennaista voi olla?No riippuu varmaan missä liikkuu. En usko että ns. flaksini muuttuisi mihinkään suuntaan vaikka osaisin tanssia. Tai laulaa karaokea. Ehkä vaan vähän erityyppiset tytöt tykkäisi.
- oo
sir_eino kirjoitti:
No riippuu varmaan missä liikkuu. En usko että ns. flaksini muuttuisi mihinkään suuntaan vaikka osaisin tanssia. Tai laulaa karaokea. Ehkä vaan vähän erityyppiset tytöt tykkäisi.
Kerropa nyt palstan panomestari että missä flaksi käy jos ei tykkää tanssimisesta, laulamisesta eikä juomisesta.
- sir_eino
oo kirjoitti:
Kerropa nyt palstan panomestari että missä flaksi käy jos ei tykkää tanssimisesta, laulamisesta eikä juomisesta.
En käy tanssilavoilla enkä karaokebaareissa joten nainen ei koskaan saisi tietää vaikka osaisin tanssia tai laulaa. Nollavaikutus, siis.
Naisia nyt löytyy ihan mistä vaan. Tyttö joka kävi tässä tänään oli sellainen jonka tapasin yhdessä viherpipertäjähörhötapahtumassa joskus. Aloin vaan katsella että kyllä se on söpö ja sitten menin juttelemaan. - tsemppiä!!
itmies kirjoitti:
Oikeessa olet tuossa että tämä tanssitaidottomuus painaa mieltä, en sille mitään mahda.
"Kevtä tulee, aurinko alkaa paistaa jospa saisit siitä lisää virtaa?"
Voi olla, kun tämä talvi ja pakkaset masentaa osansa.tämä talvi, pimeys ja kylmyys kyllä saa kenet tahansa mieluummin pysyttelemään sohvan nurkassa kuin lähtemään uusiin harrastuksiin se on totta.
Mutta tosiaan, tanssia voi käydä kokeilemassa ihan kerta luontoisesti jossakin tanssi paikassa, ei tarvitse heti sitoutua mihinkään 50 kerran "rääkkiin". Tsemppiä sinulle!
On hienoa jos haluat opetella tanssimaan, mutta on paljon naisia (ja miehiä jotka eivät osaa tanssia) ja hekin ovat löytäneet kumppanin, eivät kaikki edes pidä tanssimisesta! Ehkä voisit vaikka käydä jossain sellaisessa paikassa ulkona jossa se tanssi ei ole pääasia ja pääsisit sitten ilman tanssiakin juttusille vastakkaisen sukupuolen kanssa! Vinkkinä vain, että ei se tanssi ole ainoa tie onneen! :)
- aaaaaaaaaa56465
Ei. Masennus ja ahdistus asiasta vaan lisääntyvät koko ajan eikä oikein pysty keskittymään enää mihinkään.
- ES
Ei. En totu yksinelämiseen. Koko ajan tuntuu pahemmalta. Jotkut ehkä tottuu ja niistä on ihan kiva elää yksin. Musta ei. Ei tätä jaksa. Kunpa tottuisi. Miten tottuisi?
- kerälanka
olen yli kolmekymppinen nainen ja ollut 7 vuotta sinkkuna. Oon tosi arka ja ujo uusien ihmisten suhteen ja isoin syy on varmaan se etten koskaan käy missään, niin ei tule miehiin törmättyä.
Ekat 3 vuotta eron jälkeen oli pahimmat. Sen jälkeen alkoi tottuminen.
Olen huomannut että tässäkin asiassa, niin kuin monessa muussakin, iän myötä sitä tulee itseään kohtaan armollisemmaksi. Toki muut tuomitsee ja ihmettelee miksei ikäiselläni naisella ole jo perhettä ja miestä jne, mutta sääli on sairautta juuri siksi koska säälin kohde ei tunne kärsivänsä ollenkaan.
Ja muuten, olet vielä nuori. Minä olin 25 kun tapasin ekan ja ainoan poikaystäväni. Ehdit vielä.
Minusta ihmiset ovat alkaneet pikkuhiljaa arvostaa ujoutta. Nykyään on niin paljon pettämistä ja ujot harvemmin pettävät. Älä esitä machoa koska se aiheuttaa muissa vain myötähäpeää. Ole oma ihana ujoliini itsesi ja joskus osuu kohdalle joku, jonka mielestä se on söpöä=)- Rufinus
Joo tuo on totta, että varsinki sukulaiset ja työkaverit kovasti ihmettelevät kuinka olen vielä sinkku tämän ikäisenä. Eipä ole kovin mieltä ylentävää kun tulee piikitteleviä kommentteja/kysymyksiä ns. aralle alueelle. Aivanko olisin jotenki outo tai sitten joskus jäänyt sellainenki tunne aivanko minua pidettäisiin jonku seksuaali vähemmistön edustajana. Ihan tavallinen tuppukylän mies jolla nyt ei oo flaksi sen suhteen vielä käyny. Se nyt on kuitenki päivänselvää, että ketään ei kotoa tulla hakemaan, joten aktiivinen tietty pitää olla.
Kiitos kuitenki toivoa herättävästä kommentista ` Ole oma ihana ujoliini itsesi ja joskus osuu kohdalle joku, jonka mielestä se on söpöä=) ` . Kirvestä en vielä heitä kaivoon,eikä sinunkaan "kerälanka" kantsi lannistua. Ujous ei kuitenkaan ole naisilla vakava juttu, koska miehethän ne tunnetusti aloitteen tekevät.
- Lonely1976
Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kyllä siihen yksinäisyyteen tottuu. Olen itse sinua 10 vuotta vanhempi, eikä minullakaan ole edes tähän ikään mennessä yhtään seurustelusuhdetta takanani - eikä luultavasti koskaan tulekaan. Yritystä on kyllä ollut, muttei niistä ole tullut muuta kuin sydänsyrua ja katkeruutta, joten oman itsenikin kannalta olen huomannut olevan parempi keskittyä vain rakentamaan omaa elämää, eikä tuhlata sitä utopistisiin haaveisiin naisista. Kyllähän se on kipeää tehnyt, varsinkin sinun ikäisenä ollessani, mutta minä olen vain minä, enkä muuksi muutu, en ulkoisesti, kuin en sisäisestikään, joten on vain hyväksyttä itsensä tällaisena ja jätettävä naisten kotkotukset vähemmälle huomiolle. Ihminen on sopeutuva eläin ja niin sinäkin tulet sopeutumaan yksinäisyyteesi tai sitten jonain päivänä löydätkin sen kauniimman puolisosi - kuka tietää? Onnea kuitenkin, äläkä vaivu itsesääliin tai muihin mustiin aatoksiin, kyllä elämästä löytyy valoisiakin puolia vaikkei koskaan tulisi seurustelemaan.
- laurentinus
Minusta ne ovat kaksi eri asiaa. Itse olen neljättä vuotta sinkkuna enkä ole yksinäinen. En kaipaa parisuhteeseen (takana kaksi huonoa liittoa) eikä minua vaivaa yksin oleminen. Ajatuskin siitä että pitäisi jakaa sänkynsä jonkun miehen kanssa on kaamea.
En etsi miestä, jos se tulee niin se tulee etsimättäkin. Jos ei tule niin so? Ei haittaa - entäs _aina_ yksin?
Luepa muiden tuon päätöksen tuossa iässä tehneiden kommentteja näilä palstoilla. Yksinelo voi alkaa harmittaa 30 ikäisenä, mutta sitten oeltkin ikävästi jäänyt junasta. Mieti tarkasti, luovutatko tuossa kohtaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Romaanien ammuskelu
Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin1703400- 632822
- 832692
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä382157- 811997
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441617Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651595- 241538
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau581409Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou1871301