Usein unettomina öinä
en saa sinua mielestäni
kirjoitan sinusta runon
laitan sen tyynyni alle
hetken rauha
hyvällä päänalustalla
ja kohta taas kaikki jatkaa
samaa kehää
sulkeutuuko ympyrä koskaan
väsyneenä en jaksa odottaa
ei enää unettomia öitä
leikkaan napanuorani sinuun
ja kuljen ohitsesi
unimaailmaan
en saa sinua mielestäni
kirjoitan sinusta runon
laitan sen tyynyni alle
hetken rauha
hyvällä päänalustalla
ja kohta taas kaikki jatkaa
samaa kehää
sulkeutuuko ympyrä koskaan
väsyneenä en jaksa odottaa
ei enää unettomia öitä
leikkaan napanuorani sinuun
ja kuljen ohitsesi
unimaailmaan
Vastaukset 12
Vanhimmat
... tämä painajainen loppuu ?
ja alkaisin nähdä unia
mutta se vaatisi sinua
sinun syliä
niin en uneksisi turhaan
kulkisi harmaana päivien halki
vaan rakastaisin
nukkusin sylissäsi
turvassa ...
olipa jotenkin hyvin koskettava runo
ja työnsi terän sisimpään luettuani tämän
joten onnistuit herättämään hyvä liona !!!
on yhtä kuin painajaiset, ainakin itselleni. Siitä tämä,
jonka rehellisesti tunnustan olevan ala-arvoinen.
Mutta kiitos silti runo64!
Jokainen asia
johon olen kiintynyt
vakuuttunut
etten voi olla onnellinen
ilman sitä
vihaan painajaista
"leikkaan napanuorani"
________________________>--8
En ripustaudu !
Omistamani asiat
menettävät kyvyn
loukata minua.
Salaperäinen on
tuo onni ja rauha : )
vastaus joka täytyy myöntää ylitti
jonkin verran ymmärryskykyäni. Eikä
oikeastaan ihme sillä runoni "ontui"
Kiitos silti sinullekin "salaperäinen"
Mielenkiintoista siksi, olet niin tuota lähellä : )
eikä tarvitse kuin ymmärtää painajainen ja se lakkaa. Ei kieltää, ei hylätä.
"Jonkin verran" rajan ylittää, tiedän. Rakkaus ei tässä kohtaa
ole niin hellää. Sen jälkeen koet jotain... etkä ole menettänyt mitään, ketään.
omistan haaveeni, ne painajaiset jotenkin
kestää jos ne ei häiritse yöuniani.
Kiitos taas mielenkiintoisesta huomiosta.
Ellei unesi ole painajainen, olisiko mahdollista kohdata unimaailma.
Minä rakastan häntä, vaikka hän ei uniini tule. Hän on läsnä hereillä - ja herättää öisin.. Eikä hän todella ole konkreettisesti läsnä. Hän elää sydämessäni. Hän on.
hän ei todellakaan ole konkreettisesti läsnä.
Epäilen ettei häntä olekaan muuta kuin
unini utuisissa olotiloissa, haaveena
jota ei ole minulle tarkoitettu. Mutta kuka sammutti
valon, kuka herätti painajaisen??
Hänen silmiinsä painaudun, pelkäänkin niitä
sillä hän voi nähdä kaipaukseni, haluni ja himon.
Hän on saanut minut valtaansa ja pitää siinä.
Enkä silti tiedä, onko hän totta, minulle.
Hän sytytti valon ja sammutti.
Nähdessämme hän räpsyttelee valoa.
Sellainen hän on. Ota sitten siitä selvää.
vastapuolen asia pelätä tai olla pelkäämättä
niitä silmiä. Kumpiko osapuolista räpytteli niitä valoja,
"ota sitten siitä selvää"
Pidin tästäkin Liona!
ja kiitos vastauksestasi!