Tämä tapahtui vuosia sitten eräässä pienessä rannikkokaupungissa. Olin silloin 14-vuotias.
Paikkana oli isohko lahti, jonka suu oli parikymmentä metriä ja ise lahti kahdeksikon muotoinen, jossa lahden perä oli pieni ja kapeikossa pieni saari. Siis lahti lahdessa.
Siinä ison lahden meren puoleisessa päässä tehtiin maarakennustöitä ja räjäytettiin kalliota. Meidän uimapaikkamme oli pienen lahden päässä ja matkaa työmaalle kolmisensataa metriä. Räjäytystöistä varoitettiin ja oli annettu kielto oleilla räjäytysaikana lähempänä kuin kaksisataa metriä.
Haa, tuohan oli meidän ikäisille pojille kuin kehotus kokeiluun. Mutta mehän toimimme tietenkin määräysten mukaan. Halusimme tietää, miksi sinne lähelle ei saanut mennä ja millaiselta tuo paukku tuntuisi. Joten kun katkomerkkipilli alkoi kuulua, menimme matalaan veteen seisomaan - vesi ulottui vähän vyötärön yläpuolelle. Aikomuksena oli myös kumartua ja kuulostella, millaiselta tuo räjäytys kuulostaisi veden alla.
Seisoimme vedessä ja silloin iski muniin. Vasta sen jälkeen kuulimme räjähdyksen. Tietenkin näin, sillä ääni kulkee vedessä ilmaa nopeammin. Meille tuli kiire nousta vedestä. Tosin nousu ei ollut mitään juoksua, sillä kukaan meistä ei voinut seistä suorassa eikä askelten ottaminen ollut kovin nopeaa. Oli se sen verran kova isku munille. Toista paukkua emme kokeilleet, sillä kyllä tuossa yhdessä kerrassa oli kylliksi.
Tuon jälkeen olen suhtautunut elokuvien vedenalaisiin paukkuihin epäilyksellä. Kuten hiljattain tulleeseen Bondiin. Nyt tiedän, että moisesta olisi uintihalut olleet tipotiessään. Mutta Bondilla tuo tuntui sattuvan vain korviin.
No, pojat ovat poikia ja kaikkea täytyy kokeilla. Etenkin kiellettyä.
Paikkana oli isohko lahti, jonka suu oli parikymmentä metriä ja ise lahti kahdeksikon muotoinen, jossa lahden perä oli pieni ja kapeikossa pieni saari. Siis lahti lahdessa.
Siinä ison lahden meren puoleisessa päässä tehtiin maarakennustöitä ja räjäytettiin kalliota. Meidän uimapaikkamme oli pienen lahden päässä ja matkaa työmaalle kolmisensataa metriä. Räjäytystöistä varoitettiin ja oli annettu kielto oleilla räjäytysaikana lähempänä kuin kaksisataa metriä.
Haa, tuohan oli meidän ikäisille pojille kuin kehotus kokeiluun. Mutta mehän toimimme tietenkin määräysten mukaan. Halusimme tietää, miksi sinne lähelle ei saanut mennä ja millaiselta tuo paukku tuntuisi. Joten kun katkomerkkipilli alkoi kuulua, menimme matalaan veteen seisomaan - vesi ulottui vähän vyötärön yläpuolelle. Aikomuksena oli myös kumartua ja kuulostella, millaiselta tuo räjäytys kuulostaisi veden alla.
Seisoimme vedessä ja silloin iski muniin. Vasta sen jälkeen kuulimme räjähdyksen. Tietenkin näin, sillä ääni kulkee vedessä ilmaa nopeammin. Meille tuli kiire nousta vedestä. Tosin nousu ei ollut mitään juoksua, sillä kukaan meistä ei voinut seistä suorassa eikä askelten ottaminen ollut kovin nopeaa. Oli se sen verran kova isku munille. Toista paukkua emme kokeilleet, sillä kyllä tuossa yhdessä kerrassa oli kylliksi.
Tuon jälkeen olen suhtautunut elokuvien vedenalaisiin paukkuihin epäilyksellä. Kuten hiljattain tulleeseen Bondiin. Nyt tiedän, että moisesta olisi uintihalut olleet tipotiessään. Mutta Bondilla tuo tuntui sattuvan vain korviin.
No, pojat ovat poikia ja kaikkea täytyy kokeilla. Etenkin kiellettyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paitsi mummoaan ja kansantanhua.