Ammattikoulusta yliopistoon

Olen itse käynyt lukion ja, enkä ole käynyt päivääkään sen paremmin ammattikoulua kuin ammattikorkea-koulua. Mutta en malta olla viisastelematta ylesisellä tasolla. Ensiksikin minusta on hienoa, että joku vaihteeksi rohkaisee, hieman erilaisista taustoistakin olevia hakeutumaan yliopisto-opiskelijaksi. Itse olen täynnä mm. vaikerrustra siitä, kuinka opiskelupaikata suomessa vie ruotsinkieliset, tai kuinka kukaan ei pääse tiedekuntaan ilman satojen eurojen valmennuskurssia. Ei oikeustieteelliseen tdk:n pääsy vaadi kuin enempi ja vähempi työtä; toki toisinaan lähes saman työn voi joutua tekemään pariinkin kertaan, mutta miksi kaikki pitäisi saada aina heti?
Sanon edellisen silläkin uhalla, että totta kai on turhauttavaa jos tai kun jää suuren työsn jälkeen ilman opiskelupaikkaa ja, sen jälkeen joutuu aloittamaan mahdollisesti kaiken alusta. Eli alkaen siitä, että harkitsee mahd. useammankin kerran, että haluaako hakea vielä uudemman kerran, vai mitä pitäisi tehdä. Se eio ole varmasti helppoa aina, kun toisinaan esim. läheiset luulevat tietävänsä paremmin kuin itse, mutta kuitenkin itse pitäisi jaksaa pitää kiinni omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Ja edelleen seuraaviin pääsykokeisiin ja niiden tuloksien saamiseen on aikaan noin puoli-ikuisuutta, mutta kuitenkin niin vähän, ettei kovin suuriin käänteisiin ole aikaa, minkä luultavasti huomaa viimeistään, sitten kun pääsykoekirjat taas ilmestyvät, joita on saattanut odottaa enempi vähempi aktiivisesti vaihtelevin tunnelmin...
Sitä minä ihmettelen, että miten jollakin proffalle on aikaa ottaa yksittäinen opiskelija punaiseksi vaatteeksi, jos tämän vanha koulutustausta paljastuu. Erityisesti jos opiskelija yleisesti ottaen ei vaadi itselleen erityistä huomiota. Onko se niin, että tässä paljastuu proffien konservatiivisuus? - Vai huonot kokemukset siitä, että liian moni mm alaavaihtanut opiskelija tuntuu itse tietävän parhaiten sen, miten esimerkiksi tulisi saada korvauksia vanhoista opinnoista, joka taas on monelle proffalle/ opettajalle sama kuin yrittäsit vetää mattoa heidän jalkojensa alta. On ymmärrettävä, että yksittäinen proffa vastaa aineensa opetuksesta ao. yliopistossa/ tdk.ssa ja on yleisesti ottaen yksi maamme alansa guruja. (-Joissakin harvinaisemmissa ainessa, jopa yksin tai tai yksi vain (reilusta) -muutamasta). Ja valitettavan monella opiskelijallla, - enkä nyt puhu vain ammattikorkean puolelta yliopistoon tulleista- on suuret kuvitelmat, siitä kuinka heidän aiempi osaamisensa vastaa suoraa niitä asioita, joita proffa edellyttää/ haluaa osattavan. Ja kärjistäen - Jolloin oikeastaan olisi parempi, jos proffat (/tdk/ yliopisto) hyväksi lukisi vähintään puolet vanhasta tutkinnosta suoraan uuteen, niin ei enää tarvitsisi enää opiskella kuin, ehkä muutama kurssi ja olisi valmis nn alan maisteri, vähät siitä mitä uusi opiskelupaikka olisi saattanut tarjota..
Toki yliopistoon mahtuu myös niitä konservatiiveja, joiden on vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa ammattikoulun, tai ammattikorkeakoulun jälkeen ylipäätään yliopistoon. Mutta tällöinkin saattaa olla enempi kyse enemmän kyse siitä, että saatetaan ajatella, että mitä, tai miten noille voi mm. "tiedettä siirtää."?
Aikanaanhan lukion tehtvänä oli ennenkaikkea antaa valmiuksia myöhempiä opintoja varten ja oli mm. teoreettisempi kuin "perinteinen" ammattikoulu, mutta tämä raja on alkanut hämärtyä. Ja, vaikka -ymmärtääkseni, voin olla väärässä- ammattikoulu opinnoista ei saa lisäpisteitä yliopistojen pääsyyn /pääsykokeisiin, niin raja on on alkanut hämärtyä, vaikka ymmärtääkseni esimerkiksi monet yleisivistävät aineet, kuten kielet -puhumattakaan reaaliaineesta- jäävät keskimäärin, täysyin ymmärrettävästi kyllä -ammattikouluissa vähemmälle. Ja vastaavasti -edelleen ammattikorkeakoulut hakevat paljolti edelleen paikkaansa. Päättele siinä sitten esimerkiksi proffana, että miten saisit opiskelijat kiinnostumaan opetettavasta aiheestasi, niin että he omaksuvat, myös sen mitä proffana haluat löydettävän ja omaksuvan ja edelleen jatkamaan viitoittamaasi polkua; ilman että kaikki menee ohi hilseen. -Kamalasta ei lohduta se, että proffista on vanhastaan usein totuttu ajattelemaan stereotyyppissesti kuvattunna; Einsteineina; älykkäinä ja mahd. jopa viisaina, mutta teorioillaan kovin kaukana tavallisesta elämästä ja tulppana asioiden käytännössä tarvittavalle asian omaksumiselle. -Sanomattakin lienee selvää, että toki tdk:sta toiseen vaihtavat ovat aina myös oma haasteellinen joukko, he kun osaavat, ehkä "jo" normaaalia paremmin kyseenalaistaa asioita. Ja tai verrata asioita toisiinsa enempi ja vähempi onnistuen. (Viite: edellä kirjoittamani alaa vaihatavista opiskelijoista).

Poromies Junan tuoma kirjoitti:

Olen itse käynyt lukion ja, enkä ole käynyt päivääkään sen paremmin ammattikoulua kuin ammattikorkea-koulua. Mutta en malta olla viisastelematta ylesisellä tasolla. Ensiksikin minusta on hienoa, että joku vaihteeksi rohkaisee, hieman erilaisista taustoistakin olevia hakeutumaan yliopisto-opiskelijaksi. Itse olen täynnä mm. vaikerrustra siitä, kuinka opiskelupaikata suomessa vie ruotsinkieliset, tai kuinka kukaan ei pääse tiedekuntaan ilman satojen eurojen valmennuskurssia. Ei oikeustieteelliseen tdk:n pääsy vaadi kuin enempi ja vähempi työtä; toki toisinaan lähes saman työn voi joutua tekemään pariinkin kertaan, mutta miksi kaikki pitäisi saada aina heti?
Sanon edellisen silläkin uhalla, että totta kai on turhauttavaa jos tai kun jää suuren työsn jälkeen ilman opiskelupaikkaa ja, sen jälkeen joutuu aloittamaan mahdollisesti kaiken alusta. Eli alkaen siitä, että harkitsee mahd. useammankin kerran, että haluaako hakea vielä uudemman kerran, vai mitä pitäisi tehdä. Se eio ole varmasti helppoa aina, kun toisinaan esim. läheiset luulevat tietävänsä paremmin kuin itse, mutta kuitenkin itse pitäisi jaksaa pitää kiinni omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Ja edelleen seuraaviin pääsykokeisiin ja niiden tuloksien saamiseen on aikaan noin puoli-ikuisuutta, mutta kuitenkin niin vähän, ettei kovin suuriin käänteisiin ole aikaa, minkä luultavasti huomaa viimeistään, sitten kun pääsykoekirjat taas ilmestyvät, joita on saattanut odottaa enempi vähempi aktiivisesti vaihtelevin tunnelmin...
Sitä minä ihmettelen, että miten jollakin proffalle on aikaa ottaa yksittäinen opiskelija punaiseksi vaatteeksi, jos tämän vanha koulutustausta paljastuu. Erityisesti jos opiskelija yleisesti ottaen ei vaadi itselleen erityistä huomiota. Onko se niin, että tässä paljastuu proffien konservatiivisuus? - Vai huonot kokemukset siitä, että liian moni mm alaavaihtanut opiskelija tuntuu itse tietävän parhaiten sen, miten esimerkiksi tulisi saada korvauksia vanhoista opinnoista, joka taas on monelle proffalle/ opettajalle sama kuin yrittäsit vetää mattoa heidän jalkojensa alta. On ymmärrettävä, että yksittäinen proffa vastaa aineensa opetuksesta ao. yliopistossa/ tdk.ssa ja on yleisesti ottaen yksi maamme alansa guruja. (-Joissakin harvinaisemmissa ainessa, jopa yksin tai tai yksi vain (reilusta) -muutamasta). Ja valitettavan monella opiskelijallla, - enkä nyt puhu vain ammattikorkean puolelta yliopistoon tulleista- on suuret kuvitelmat, siitä kuinka heidän aiempi osaamisensa vastaa suoraa niitä asioita, joita proffa edellyttää/ haluaa osattavan. Ja kärjistäen - Jolloin oikeastaan olisi parempi, jos proffat (/tdk/ yliopisto) hyväksi lukisi vähintään puolet vanhasta tutkinnosta suoraan uuteen, niin ei enää tarvitsisi enää opiskella kuin, ehkä muutama kurssi ja olisi valmis nn alan maisteri, vähät siitä mitä uusi opiskelupaikka olisi saattanut tarjota..
Toki yliopistoon mahtuu myös niitä konservatiiveja, joiden on vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa ammattikoulun, tai ammattikorkeakoulun jälkeen ylipäätään yliopistoon. Mutta tällöinkin saattaa olla enempi kyse enemmän kyse siitä, että saatetaan ajatella, että mitä, tai miten noille voi mm. "tiedettä siirtää."?
Aikanaanhan lukion tehtvänä oli ennenkaikkea antaa valmiuksia myöhempiä opintoja varten ja oli mm. teoreettisempi kuin "perinteinen" ammattikoulu, mutta tämä raja on alkanut hämärtyä. Ja, vaikka -ymmärtääkseni, voin olla väärässä- ammattikoulu opinnoista ei saa lisäpisteitä yliopistojen pääsyyn /pääsykokeisiin, niin raja on on alkanut hämärtyä, vaikka ymmärtääkseni esimerkiksi monet yleisivistävät aineet, kuten kielet -puhumattakaan reaaliaineesta- jäävät keskimäärin, täysyin ymmärrettävästi kyllä -ammattikouluissa vähemmälle. Ja vastaavasti -edelleen ammattikorkeakoulut hakevat paljolti edelleen paikkaansa. Päättele siinä sitten esimerkiksi proffana, että miten saisit opiskelijat kiinnostumaan opetettavasta aiheestasi, niin että he omaksuvat, myös sen mitä proffana haluat löydettävän ja omaksuvan ja edelleen jatkamaan viitoittamaasi polkua; ilman että kaikki menee ohi hilseen. -Kamalasta ei lohduta se, että proffista on vanhastaan usein totuttu ajattelemaan stereotyyppissesti kuvattunna; Einsteineina; älykkäinä ja mahd. jopa viisaina, mutta teorioillaan kovin kaukana tavallisesta elämästä ja tulppana asioiden käytännössä tarvittavalle asian omaksumiselle. -Sanomattakin lienee selvää, että toki tdk:sta toiseen vaihtavat ovat aina myös oma haasteellinen joukko, he kun osaavat, ehkä "jo" normaaalia paremmin kyseenalaistaa asioita. Ja tai verrata asioita toisiinsa enempi ja vähempi onnistuen. (Viite: edellä kirjoittamani alaa vaihatavista opiskelijoista).

Lue lisää

Sen verran kuitenkin eri ala on itsellä yo:ssa kuin AMK:ssa, että osasin odottaa, etten opintopisteitä saa hyväksiluettua. Ruotsi taisi olla ainoa, jonka sain alta pois (AMK:sta 10op joka korvasi sen pakollisen muutaman pisteen; yllätyin positiivisesti, että sain edes tuon). Itse olen tullut yliopistoon oppimaan, sillä AMK-opinnoista ei itselle jäänyt käteen oikein mitään. Sen takia en myöskään edes oikeasti halua, että saisin korvattua monia pisteitä vanhoilla opinnoillani (ja olisihan ollut mahdollista hakea joihinkin opintoihin maisterivalinnan kautta, mutta se ei minua houkuttanut). Mainittakoon vielä, että pääaineeseeni valitaan vuosittain n.20 opiskelijaa, joten se ehkä osaksi "edesauttaa" tuota "leimautumista".

Kyllä, samaa mieltä kanssasi. Sen huomaa että porukalla ja proffilla on ennakkoasenteita minua kohtaan koska lukiota ei ole käyty. Olen kuitenkin itse ylpeä omista lähtökohdistani ja ajattelen itseäni samanarvoisena opiskelijana kuin muutkin. Muiden opiskelijoiden ja proffien mielipiteet ja asenteet ei tosin hetkauta, koska minua ei luennoilla juuri näe, vaan opiskelen suurimmaksi osaksi yksin.

alkup. kirjoitti:

Kyllä, samaa mieltä kanssasi. Sen huomaa että porukalla ja proffilla on ennakkoasenteita minua kohtaan koska lukiota ei ole käyty. Olen kuitenkin itse ylpeä omista lähtökohdistani ja ajattelen itseäni samanarvoisena opiskelijana kuin muutkin. Muiden opiskelijoiden ja proffien mielipiteet ja asenteet ei tosin hetkauta, koska minua ei luennoilla juuri näe, vaan opiskelen suurimmaksi osaksi yksin.

Lue lisää

Hyvä kuulla, ettet anna noiden muiden mielipiteiden vaikuttaa :) Minulla on suhteellisen paljon opetusta pienryhmissä ja näissä usein pitää olla paikalla lähes kaikilla tunneilla... Toisinaan vaan nuo asenteet ottaa totisesti päähän, kun tuntuu että kaikki pitäisi osata tehdä vähintään kaksi kertaa yhtä hyvin kuin suoraan lukiosta tullut että saisi edes jotain positiivista palautetta. Ja auta armias, jos menet jotain mokaamaan, siitä vasta kuuleekin... Eivät toki kaikki ole samanlaisia, mutta tarpeeksi moni kuitenkin. Mutta eiköhän tämä joskus lopu, toivottavasti viimeistään kun pääsee tästä koulusta eroon :D

alkup. kirjoitti:

Kyllä, samaa mieltä kanssasi. Sen huomaa että porukalla ja proffilla on ennakkoasenteita minua kohtaan koska lukiota ei ole käyty. Olen kuitenkin itse ylpeä omista lähtökohdistani ja ajattelen itseäni samanarvoisena opiskelijana kuin muutkin. Muiden opiskelijoiden ja proffien mielipiteet ja asenteet ei tosin hetkauta, koska minua ei luennoilla juuri näe, vaan opiskelen suurimmaksi osaksi yksin.

Lue lisää

Eräällä oikiksen luennolla aikanaan eräs nuori opiskelijaneitokainen sanoa tokaisi että on sitä mieltä että muulta kun lukiopohjalta otetut opiskelijat pudottavat opintojen tasoa.Oli tiukasti sitä mieltä.Minua ihan hävetti tuon tytön puolesta itse en ole ylioppilas ja olen suorittanut avoimessa opintoja yh-sairastelevana ja ties mitä noin 2 sen arvosanoilla.Ja peruskoulun pästäri oli keskiarvoltaan 5.6 kun koulu ei silloin oikein huvittanut.Lukematta on ollut noin 7 keskiarvoa kun olen vain koulussa ollut.

Erään kv-sen maisterin ohjelmassa olen saanut 3-5 arvosanoja.Paljon on lämäntilantessa ja omassa orientaatiosta kiinni mutta en usko että se on koulutustasosta kiinni.Eikä mikään opinahjo vaatimuksiaan muuntele opiskelijajoukon taustan mukaan.

Poromies Junan tuoma kirjoitti:

Olen itse käynyt lukion ja, enkä ole käynyt päivääkään sen paremmin ammattikoulua kuin ammattikorkea-koulua. Mutta en malta olla viisastelematta ylesisellä tasolla. Ensiksikin minusta on hienoa, että joku vaihteeksi rohkaisee, hieman erilaisista taustoistakin olevia hakeutumaan yliopisto-opiskelijaksi. Itse olen täynnä mm. vaikerrustra siitä, kuinka opiskelupaikata suomessa vie ruotsinkieliset, tai kuinka kukaan ei pääse tiedekuntaan ilman satojen eurojen valmennuskurssia. Ei oikeustieteelliseen tdk:n pääsy vaadi kuin enempi ja vähempi työtä; toki toisinaan lähes saman työn voi joutua tekemään pariinkin kertaan, mutta miksi kaikki pitäisi saada aina heti?
Sanon edellisen silläkin uhalla, että totta kai on turhauttavaa jos tai kun jää suuren työsn jälkeen ilman opiskelupaikkaa ja, sen jälkeen joutuu aloittamaan mahdollisesti kaiken alusta. Eli alkaen siitä, että harkitsee mahd. useammankin kerran, että haluaako hakea vielä uudemman kerran, vai mitä pitäisi tehdä. Se eio ole varmasti helppoa aina, kun toisinaan esim. läheiset luulevat tietävänsä paremmin kuin itse, mutta kuitenkin itse pitäisi jaksaa pitää kiinni omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Ja edelleen seuraaviin pääsykokeisiin ja niiden tuloksien saamiseen on aikaan noin puoli-ikuisuutta, mutta kuitenkin niin vähän, ettei kovin suuriin käänteisiin ole aikaa, minkä luultavasti huomaa viimeistään, sitten kun pääsykoekirjat taas ilmestyvät, joita on saattanut odottaa enempi vähempi aktiivisesti vaihtelevin tunnelmin...
Sitä minä ihmettelen, että miten jollakin proffalle on aikaa ottaa yksittäinen opiskelija punaiseksi vaatteeksi, jos tämän vanha koulutustausta paljastuu. Erityisesti jos opiskelija yleisesti ottaen ei vaadi itselleen erityistä huomiota. Onko se niin, että tässä paljastuu proffien konservatiivisuus? - Vai huonot kokemukset siitä, että liian moni mm alaavaihtanut opiskelija tuntuu itse tietävän parhaiten sen, miten esimerkiksi tulisi saada korvauksia vanhoista opinnoista, joka taas on monelle proffalle/ opettajalle sama kuin yrittäsit vetää mattoa heidän jalkojensa alta. On ymmärrettävä, että yksittäinen proffa vastaa aineensa opetuksesta ao. yliopistossa/ tdk.ssa ja on yleisesti ottaen yksi maamme alansa guruja. (-Joissakin harvinaisemmissa ainessa, jopa yksin tai tai yksi vain (reilusta) -muutamasta). Ja valitettavan monella opiskelijallla, - enkä nyt puhu vain ammattikorkean puolelta yliopistoon tulleista- on suuret kuvitelmat, siitä kuinka heidän aiempi osaamisensa vastaa suoraa niitä asioita, joita proffa edellyttää/ haluaa osattavan. Ja kärjistäen - Jolloin oikeastaan olisi parempi, jos proffat (/tdk/ yliopisto) hyväksi lukisi vähintään puolet vanhasta tutkinnosta suoraan uuteen, niin ei enää tarvitsisi enää opiskella kuin, ehkä muutama kurssi ja olisi valmis nn alan maisteri, vähät siitä mitä uusi opiskelupaikka olisi saattanut tarjota..
Toki yliopistoon mahtuu myös niitä konservatiiveja, joiden on vaikea ymmärtää, että miksi joku haluaa ammattikoulun, tai ammattikorkeakoulun jälkeen ylipäätään yliopistoon. Mutta tällöinkin saattaa olla enempi kyse enemmän kyse siitä, että saatetaan ajatella, että mitä, tai miten noille voi mm. "tiedettä siirtää."?
Aikanaanhan lukion tehtvänä oli ennenkaikkea antaa valmiuksia myöhempiä opintoja varten ja oli mm. teoreettisempi kuin "perinteinen" ammattikoulu, mutta tämä raja on alkanut hämärtyä. Ja, vaikka -ymmärtääkseni, voin olla väärässä- ammattikoulu opinnoista ei saa lisäpisteitä yliopistojen pääsyyn /pääsykokeisiin, niin raja on on alkanut hämärtyä, vaikka ymmärtääkseni esimerkiksi monet yleisivistävät aineet, kuten kielet -puhumattakaan reaaliaineesta- jäävät keskimäärin, täysyin ymmärrettävästi kyllä -ammattikouluissa vähemmälle. Ja vastaavasti -edelleen ammattikorkeakoulut hakevat paljolti edelleen paikkaansa. Päättele siinä sitten esimerkiksi proffana, että miten saisit opiskelijat kiinnostumaan opetettavasta aiheestasi, niin että he omaksuvat, myös sen mitä proffana haluat löydettävän ja omaksuvan ja edelleen jatkamaan viitoittamaasi polkua; ilman että kaikki menee ohi hilseen. -Kamalasta ei lohduta se, että proffista on vanhastaan usein totuttu ajattelemaan stereotyyppissesti kuvattunna; Einsteineina; älykkäinä ja mahd. jopa viisaina, mutta teorioillaan kovin kaukana tavallisesta elämästä ja tulppana asioiden käytännössä tarvittavalle asian omaksumiselle. -Sanomattakin lienee selvää, että toki tdk:sta toiseen vaihtavat ovat aina myös oma haasteellinen joukko, he kun osaavat, ehkä "jo" normaaalia paremmin kyseenalaistaa asioita. Ja tai verrata asioita toisiinsa enempi ja vähempi onnistuen. (Viite: edellä kirjoittamani alaa vaihatavista opiskelijoista).

Lue lisää

Älä vain opettele kappalejakoa.

Kiitos. Suosittelen kyllä lämpimästi jonkin vastaustekniikka kurssin käymistä, jos mahdollista. Siitä on aina vain hyötyä. Itselleni suurin hyöty löytyi omasta työpaikasta, olen töissä asianajotoimistossa, ja suurin tukiverkostoni muodostui siellä olevista kahdesta juristista. Vaikka olenkin siellä vain pahaisena sihteerinä, niin ovat nämä em. kaksi juristia olleet kovasti tukenani. Heidän pääsykoekokemuksistaan ei tietenkään ollut itselleni mitään hyötyä, koska molemmat ovat valmistuneet jo 80-luvulla, heh. Joka tapauksessa, silloin pääsykoeaikoinani pengoin arkistoja tavalliseen tapaani ja etsin käsiini hovioikeuden ennakkopäätöksiä/päätöksiä, ja näistä sain riittävät esimerkit vastaustekniikan opetteluun. Olen myös töissä ollessani tottunut kirjoittamaan lakitekstiä joten siitä oli suuri apu.

Omalla kohdallani ei toimi tuo tuntimääräinen opiskelu, kuten monella muulla, eli siis en voi oppia asioita sillä tavalla, että "pänttäänpä nyt 6 tuntia putkeen". Itse opiskelin sivumääräisesti. Tein jokaiselle päivälle sivumääräisen tavoitteen, joka oli 100-150 sivua päivässä. Seuraavana päivänä kertailua pari tuntia ennen siirtymistä seuraavien 150 sivun pariin jne.

Olen henkilökohtaisesti aina ollut kova lukemaan, joten päntääminen ei sinänsä ole ollut ongelma opiskellessani alaa. Lähtökohtaisesti en ole huomannut lukion puutteesta olevan haittaa. Mutta tietysti välillä joutuu lukemaan sellaisia aineita jotka ei voisi vähempää kiinnostaa, ja silloin on lukumotivaatio hukassa, ja joudun pinnistelemään.

Niin! Ja pakko vielä sanoa, että valmistumisen jälkeen ei kukaan tule kysymään että monennellako kerralla pääsit sisään tai missä koulussa olit ennen yliopistoon pääsyä. Sillä ei tulevaisuudessa tule olemaan merkitystä, joten tsemppiä vain! :)

Eikö ole kiva vähätellä toisten saavutuksia?

Pitää olla toisen asteen tutkinto suoritettuna, jotta voi hakea yliopistoon.

Ja tämän itsestäänselvyyden toteamiseksi tuli nostaa kuollut ja kuopattu ketju vuoden takaa?

Hurr durr.

Tee ensin yksi tutkinto valmiiksi!

Yliopistoissa on täysin tarpeetonta ja asiaan kuulumatonta tuoda esille taustaansa millään tavalla, ellei sitä nimenomaan kysytä.

Itselläni on tasokas ylioppilastutkinto ja jo yksi maisterin tutkinto huippuarvosanoin saman tapaiselta alalta, jota nyt opiskelen. Asia ei kuulu kenellekään eikä vaikuta mihinkään. Haluan opiskella täysin tasavertaisena vaikka ammattikoulusta tulleen kanssa. Jos on päässyt yliopistoon, siellä kyllä pärjää.

Hyvä, että vastasit aloittajan viestiin. Ajattelin aloittajan henkikirjoittajana kertoa, että hän valitettavasti kuoli sodassa kaksi vuotta viestin lähettämisen jälkeen. Voin kuitenkin välittää viestin hänen elossaolevalle pojanpojanpojanpojalleen, joka on 96-vuotias ja saattaa harkita oikikseen hakemista amiksesta.